Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 28. lokakuuta 2014

Halkomäki: Viivy syksy!

Eletään todellisia sisäkissanpäiviä! Vettä tulee puuskittain vaakatasossa niin että ikkunat ropisevat, tuuli vinkuu nurkissa ja harmaus verhoaa maiseman niin sisällä kuin ulkonakin. On mukava tehdä tulet takkaan ja hyssytellä kotihommia. Ei silti, ei tuolla ulkona ole ollenkaan niin ankeaa kuin ikkunasta katsottaessa näyttää. Käkikellojen kanssa ollaan ulkoiltu joka päivä pariinkin otteeseen, ja ilma on kaikesta tuiskeesta huolimatta ollut leppeän lämmin. Sadekamppeet niskaan ja pihahommien kimppuun, siinä ne suurimmat energiat saa purettua ja taas jaksaa hyssytellä sisällä.

Jokin aikaa sitten laitoin oven pieleen syyskukkia. Puiseen laatikkoon pohjalle ruskea paperikassi ja siihen tiiviisti purkkeja kylki kylkeen. Kukat ostin rautakaupan alesta, ajattelin että jos pakkaset tulevat pian niin eipähän ainakaan mene iso raha hukkaan. No, tuossa ne ovat sinnitelleet syyskuulta lähtien ja vieläkin näyttävät ihan mukavilta. Muutaman pakkaspäivän olivat kuistilla evakossa, lähinnä kai tuo syklaami on se kaikista viluisin parka.

Blogeissa ja Facebookissa hehkutetaan jo niin kovasti joulua. Minuun ei vielä ole jouluvillitys iskenyt, jotenkin on mukava elää tätä syksyä tässä nyt ensin ja koittaa vähän kerätä voimia talven varalle. Koko syksyn olenkin elellyt aika hissukseen kaikella tapaa. En ole harrastanut kuntoliikuntaakaan, vain kevyitä kävelylenkkejä rattaita työnnellen. En vaan ole jaksanut. Ei ole tuntunut hyvältä. Eilen illalla pitkästä aikaa iski sellainen tunne, että nyt lenkkarit jalkaan ja ulos hiukan hölköttelemään. Pihalla vastassa oli tähtikirkas taivas ja upeita tähdenlentoja. Ihan taianomainen hetki pimeässä! Kävelin ja hölkkäsin pieniä pätkiä, kuuntelin hengitystä. Tuntui mukavalta kun tuntui mukavalta! Kyllä tämä vielä tästä!

Minun puolestani nyt saa sataa, tuulla ja tuntua harmaalta ihan koko rahan edestä. Sitten kun pakastaa, maa jäätyy ja hengitys huuruaa puunhakureissulla, sitten siirrytään taas toiseen aikakauteen. Sitten varmaan iskee se hiipivä joulunodotuskin. Tänään otin kyllä hiukan varaslähtöä ja ostin kaupasta purkin glögiä ja Annas pepparkakoreita, niitä parhaita. Pari piparia livahti päiväkahvin kanssa kuin huomaamatta. Glögiä en vielä avaa. Se vaatii pakkaskelit!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Halkomäki: Ei niin paha omenapiirakka!




Nyt on ihan pakko taas laittaa vähän reseptintynkää tänne plokin puolelle! Omenapiirakkatalkoilut ovat jääneet vähiin tänäkin syksynä. Näin tältä istumalta ajatellen tuntuu, että olen yleensä melkein elänyt omenapiirakalla aikavälin elokuusta marraskuuhun, vaniljakastikkeella ja ilman. Omenoitahan meidän pihassa riittää vielä myöhäänkin, on Åkerötä ja Antonovkaa sun muuta puuta. Pari viikkoa sitten piti kuitenkin tempaista omenapiirakkaa sukukekkereihin, ja niinpä heittäydyin hurjaksi ja päätin leipoa sinne jotakin, mitä en ole aikaisemmin edes kokeillut. Jännitystä elämään, siis. Ja joo, tätä tasoa se nykyään on, hehe. Katselin netistä parit reseptit joita en nyt enää muista, kirjoitin muistiinpanoja ja ryhdyin tuumasta toimeen. Lopputulos on tämä. Mielestäni aika mukavan mehukas, raikas, eikä omenanpalat lumpsahtele karkuun lusikalla syödessä. Ja helppo! Eikä tämä vaadi mitään kastikkeita erikseen, siitä iso plussa.
Jos huomenna iskee Karviset, eli I Hate Mondays, niin laita piirakka uuniin. Kyllä se siitä!


IHANAOMENAPIIRAS
Pohjaan tarvitset:
150
g
voita
1
dl
sokeria
dl
erikoisvehnäjauhoja
 
 
tai karkeita vehnäjauhoja
1
tl
 
leivinjauhetta
 
Täytteeseen tulee:
2
dl
kuohukermaa
1
prk
maitorahkaa
3/4
dl
sokeria
1
tl
vanilliinisokeria
3
 
reiluhkoa omenaa
 
 
kanelia maun mukaan

Huoneenlämpöinen voi ja sokeri sekaisin, ei tarvitse vatkata. Sekoittele jauhot ja leivinjauhe ja lisää voi-sokeri -seokseen. Painele murumainen taikina sellaisen tavallisen kokoisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Raasta omenat karkealla terällä, laita kulhoon ja sekoita joukkoon kanelia. (Inkivääri, neilikka ja kardemumma ovat mulla seuraavaksi kokeillussa maustevaihtoehtoina!)

Sekoittele kerman sekaan rahka ja mausta sokereilla. Kaada täyte taikinapohjan päälle ja ripottele raaste pinnalle. Painele kevyesti raastetta täytteen sisäänkin. Voit halutessasi lisätä vielä kanelia ja/tai sokeria pinnalle.
Paista 175asteessa uunin alaosassa n.35-50 minuuttia, uunista riippuen. Pohjan on hyvä hiukan saada väriä.

Tämä piirakka kannattaa ehdottomasti leipoa tarjoilua edeltävänä päivänä, vaikka tuskin se tuoreeltaankaan kahvipöytään happanemaan jää! Kevyt lämmitys vielä ennen tarjoilua nostaa maut kivasti esiin!

 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kyllikit: Metsään meni

Syysloma päätettiin aloittaa hirvikärpäsiä ja kaatosadetta uhmaten Laipan erämaan vaellusreitillä. Laipan erämaa asettuu tuohon Kyllikkien kotikulmien väliin ja on laajuudeltaan yksi eteläisen Suomen suurimmista. Mistään kansallispuistosta tai suojelualueesta ei ole kyse, vaan merkatut patikointireitit on tehty talousmetsään. 
Laippa on silti todella mukava päiväretkikohde ja luonto tarjoaa siellä etenkin näin syksyllä parastaan. 

Me starttasimme reissumme Pihtilammen laavulta. Samalla hoidimme ystävyyssuhteita, sillä olimme saaneet patikkakaveriksi rautajärveläisvahvistuksen Pauliinan. Iloinen pulputus kaikui siis luonnossa koko ajan, vaikka välillä kyllä pysähdyttiin ihmettelemään, että voiko näin kaunista ja ihanaa ollakaan?!
Koska meillä oli rajallisesti aikaa, emme lähteneet kiertämään merkittyjä kierroksia, vaan koukkasimme Iso-Hirvijärven reunaa myöten takaisin Pihtilammen rantaan. Sieltä rantakosteikosta täytettiin sienipussi kosteikkovahveroilla ennen kuin suunnattiin tulipaikalle eväitä syömään. 
Yhteen ääneen totesimme, että Laipassa lanka lepää. Pitäisi käydä useammin!












perjantai 10. lokakuuta 2014

Puntari: syyslomaa kohti


Syyslomaa kohti mennään rytinällä. Viime viikon kuumetauti alkaa olla selätetty, ehkä sitä jo tossu nousis lenkkipolullakin jos lähtis kokeilemaan. 

Pihassa on tössötelty vähän puutarhahommia. Perenatuet on otettu pois, lehtiä haravoitu ja hiekkalelut viety varastoon. Vielä tarvis puutarhakalusto ja grilli kantaa katon alle. Ja sitten lunta kiitos!!!

Tyttöjen kettutakit (Fjällraven kids Greenland jacket) sai uuden vahapinnan pesun jälkeen. Taas kelpaa liikkua kosteallakin kelillä. Vaikka aikanaan takkien hankintahinta vähän kirpaisikin, niin ovat kyllä olleet joka euron arvoiset. Ja näistä jää vielä käytettävää serkkupojillekin!



torstai 9. lokakuuta 2014

Halkomäki: Syksykärsijöille!


Onhan se kesäkin ihana, on on! Kun on lämmintä ja aurinkoista, tai raikasta kesäsadetta, luonto on vehreä ja kukassaan, linnut laulelevat ja paljaat varpaat uppoavat vilpoiseen nurmikkoon. Kesäaamut ja -illat. Kuikka järvellä. Mato-onki ja soutuvene. Mansikkatäytteinen kermakakku. Pionihuuma. Ukkosmyrskyinen taivas ja hellettä hohkaava maa. Meidän poikain marssi. Laiturilla vilttiköllöt ja pilvettömän sininen katto. Ja vaikka mitä. Ihanaa on, on on.

Mutta silti, syksy.

                                  SYKSY!

Kesä on pliisu. Syksy on kuin mahtipontinen viimeinen näytös ennen kuin luonto kuihtuu, lakoaa, kuolee, hautautuu lumen alle. Syksyn taivas on syvempi kuin kesän. Järvi on tummempi. Ilmassa kuuluu vain muuttolintujen toitotus. Luonnossa räiskyy värien yltäkylläisyys koko paletin voimin ja maisema ympärillä muuttaa muotoaan nopeaa tahtia. Metsä tarjoaa ilmaisia aarteita ämpäreiden ja korien täydeltä, etsimisen ja löytämisen riemu on rajaton. Auringon kulta kuulaissa aamuissa. Iltojen kirpeys yöpakkasten saavuttua. Sumuisen lempeät aamupäivät, kun maisema piilottelee peiton alla. Puimurin hurina pellolla, vastapuidun viljan tuoksu. Sateisen harmaat päivät ja keittiössä valo, sisäpuuhailun ihanuus. Omenahillotalkoot. Jänisjahti, nuotiokahvit ja kannon vierestä syödyt puolukat. Vesisadelenkki. Haapojen tuoksu, vaahteran lehtien kahina. Kasvimaalta nostettujen porkkanoiden makea maku. Iloa, valoa, väriä, energiaa. Hämärää, hidastusta, huilia.

Sanohan tämä kaikki porukassa ääneen, niin varmasti viereesi on osunut joku takuuvarma Syksynvihaajat ry:n aktiivijäsen. Kesäihminen. Kaamosmasentuja. Ihminen joka rakastaa kevättä, koska kevät tuo kesän. Minä en tykkää keväästä yhtään, en suostu tykkäämään. En ennen kuin koivut ovat hiirenkorvalla. Silloinkin vaan vähän. Harmaata, pölyistä, likaista ja liian kirkas aurinko. Kärsin.