Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. joulukuuta 2016

Halkomäki: Vink vink vinkkausta!




Maitolaiturin menoa pidempään seuranneet lukijat tietävät, että meillä Tiinan kanssa on varsin lämmin suhde Nokian suuntaan Nansolle. Niinpä Nansoa koskeneet lakkautusuutiset olivatkin suuri suru sekä Puntarissa että Halkomäessä. Onneksi tuotanto ei kuitenkaan kokonaan lakannut ja nyt saamme Nanson lisäksi nauttia myös laadukkaista Nokian Neulomon tuotteista.


Jonkun ihmeen sosiaalisen median mainoksen kautta eksyin kerran Verson Puodin sivuille, ja nyt onkin ihan pakko vinkata teille tämä mainio pieni kangas-/vaatevalmistaja. Jolla on myös yhteydet Nokian suuntaan! Laadukkaita ja hauskoja kankaita ja persoonallinen Taimi -mallisto. Naisille, miehille ja lapsille.  Mä löysin sieltä kerralla monta suosikkia, ja jos kotoa löytyisi vielä ihan pikkuruinen napero, niin olisin varmaan jo aivan seonnut tilausta tehdessäni!!!



Syksyllä Verson Puoti teki yhteistyötä Nokian Neulomon kanssa, ja toi ennakkotilaukseen yhden mallistonsa mekon, joka on kokonaan suomalaista työtä. Yhdessä -mekko. Made in Nokia. Kun kerrankin sai niin persoonallisen ja kivan mekon suomalaisella laadulla, niin olihan se hankittava! Hintakin kohdillaan. Samaan syssyyn tilasin poikasille trikoopaidat.  Ja kaikkea muutakin kivaa olisi ollut tyrkyllä myös niin Tiinalle kuin tytöillekin. Tiedän mistä seuraavan kerran vaatelahjoja hankin!

Yhdessä mekko! Sopii varmaan ihan kaikille vartalotyypeille!
Napitus ja huppu ovat hauskat!
Alahelman rypytys kuminauhoineen takaa käyttömukavuuden.

Taskut tuovat rentoa ilmettä yhdessä hupun kanssa.
Hihansuiden pitkä resori antaa vapautta säädellä hihan pituuden sopivaksi.

Käy kurkkaamassa Verson Puodin sivut täältä! Facebook -sivut täältä.
Ja Nokian neulomon sivut löydät täältä.

Pukin matkaan saattavat vielä ehtiä, mikäli tuotteita on saatavilla.


Ja Ps. tämä ei ole mikään maksettu mainos,
ihan vaan vinkkaus! :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Halkomäki:Yhtä juhlaa!

 
Uusi leninki roikkuu naulapuulla komeron ovessa, pienten herrasmiesten kauluspaidat silitettyinä tuolin selkänojalla. Hiuspinnit, kynsilakka, korvakorut ja huulipuna lipaston päällä valmiina. Remmikengät odottavat lattialla pehmeäksi käveltyinä. Diorin suosikkituoksu viimeistelemässä hääjuhlan tunnelmaa.


 


 
 
 
Hääpäivän aamuna herään kahden tunnin yöunien jäljiltä kuumeisen ja huonovointisen pienen miehen vierestä. Yöksi laitetusta virkistävästä, kiinteyttävästä, kosteuttavasta, nuorentavasta ja nätintävästä ja vaikka mitä ihmeitä tekevästä kasvonaamiosta ei ole jälkeäkään. Silmänaluset mullottavat mustina. Pieni mies tuhertaa itkua ja käpertyy aina vain lujemmin kainaloon. Päivä menee kirjoja lukiessa ja videoita katsellessa, pienet kainaloiset molemmissa kainaloissa. Iltapäivällä puen sen pienemmän ja laitan rusetin kaulaan, valmiina juhlaan, noutaja voi tulla!


 

Jäädään potilaan kanssa kaksin kotiin. Harmitus on molemmilla yhtä suuri, itku meinaa tulla silmään pettymyksestä. Hääjuhlia on odotettu koko kesä, fiilistelty ja valmistauduttu kerrankin oikein rauhassa. Illalla haetaan muutama mansikka mansikkamaalta ja herkutellaan, höpötellään mukavia. Mietitään, miten pikkuveli mahtaa pärjätä juhlissa. Tanssiikohan se? Kahdeksan jälkeen kotiovella on pieni pellavapää, rusetti vinossa ja touhua täynnä. Kiipeää syliin ja halaa tiukasti, moiskauttelee suukkoja poskelle. Iltapalan kautta kaksi väsynyttä unille. Laitan leningin komeroon, korvakorut rasiaan ja kengät laatikkoonsa. Välillä elämä on yhtä juhlaa, toisinaan silkkaa ruusuilla tanssimista.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Puntari: Päivän asu -kuvaukset

Kyllä on leppoisaa tämä bloggarin elämä. Tärkeintä on tietysti omistaa pari tyttölasta ja niille näyttäviä rytkyjä. Sitten vaan vähän kiharaa tukkaan ja tytöt poseeraamaan kameralle. Äitykkä voi sen jälkeen kirjoittaa jonkun suloisia adjektiiveja tursuavan päivityksen lapsille haalituista pompeista ja pampeista.

Niin sitä meilläkin tehtäis, jos vaan...tehtäis.

Ihan aikuisten oikeesti mun piti kirjoittaa Villervallan vaatteista, kun ovat niin hemmetin hyviä. Suunnittelin oikein jumpsuit-kuvaukset ja sellaista. Että tässä on sitten tulos.





Tämä bloggariäiti lähteekin tästä kohti keittiötä, epäonnistuneen kinkkukiusauksen (miten siinäkin muka voi epäonnistua?!?) äärelle.

Täydellistä iltaa teille kaikille muillekin.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Halkomäki: Tavoiteyöpaita



Taisin viimeksi kirjoitella jotain sen suuntaista, että täällä Halkomäessä on vedetty aika vähillä energioilla kulunut kesä ja syksy. Kesän ja pitkän matkaa syksyä olin aika yksikseni noiden käkikellojen kanssa. Mitä upeimman hellekesän päivät kuluivat kotona, samaa rataa samoilla rutiineilla. Haikeana lueskelin Facebookista ystävien perhereissuista ja lomamatkoista ympäri maita ja mantuja. Me ei käyty missään. Vähän mökillä ja pienillä metsäretkillä vaan, minä ja pienet miehet.

Yksi päivä kesästä oli kuitenkin ylitse muiden. Tai ainakin se on yksi niistä harvoista jotka muistan. Tiinan kanssa päästiin heinäkuun lopulla kaksistaan Tampereelle, kahdeksan tunnin kesälomalle. Me ei montaa kertaa kesän aikana ehditty nähdä, etenkään oikein ajan kanssa.  Aamiainen Waynes Coffeessa, ostoksia, lounasta jossain ravintelissa, en enää muista nimeä koska otimme siellä myös yhdet drinksut, oikein kesäiset kivat, kahvia ja jätskiä Laukontorilla, Apulantatörmäilyä ja Tammerfestien tunnelmaa. Oli hirmu ihana päivä! Tampereella sentään ehdittiin istua ja jutella. Moneen kertaan sitä yhdessä ihmeteltiin, että miten tää meidän elämä nyt on tällaista? Onko kaikilla muillakin? Rötväiltiin rotvallin reunalla Ratinan rinteessä ja nautittiin auringosta. Mitään sen kummempia vastauksia ei saatu, mutta olo koheni kummasti.

Kyseisellä reissulla yhdessä vaatekaupassa karkkimässäilyn ja tissiliiviostosten lomassa vastaani käveli yöpaita. Jokin kohtalon oikku! Se kertoi suoraan ja mukisematta kaiken sen, mikä elämässäni oli aivan liian vähissä. Ja samalla siis antoi vinkit siihen, mitä lisätä elämään että se olisi muutakin kuin lastenhoitoa, ruuanlaittoa, pyykinpesua ja siivousta. Vaikka niistä tykkäänkin. Kassakone piippasi ja paita muutti meille. Nyt jos rupeaa vähääkään tuntumaan siltä, että miten tää mun elämäni nyt on tällaista, niin vedän yöpaidan päälleni ja valitsen siitä pari vaihtoehtoa. Viime aikoina kovassa huudossa ovat olleet ainakin enemmän unta, halauksia ja teetä. Tänään yllätin itseni kuuntelemalla Bo Kaspers Orkesteria. Enemmän musaa! Viime kerrasta on...öööö...yli kaksi vuotta!



 Ps. Yhden kohdan yöpaitaan kyllä lisäisin: more sister, vai miten se nyt menisi....

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Halkomäki : Poreet piristää ja sukat lämmittää

Lämmin ystävyys ja kylmät pakkaskelit ovat oiva kombinaatio, ja niistä molemmista on saatu nauttia tänä viikonloppuna Halkomäessä. Ja siksipä nyt viikonlopun innoittamana ja ihan selvistäpäin ja materialismin hengessä esittelen teille kaksi oivallista tuotetta. Hyviksi on havaittu ja huolella testattu.

Aloitetaanpa poreista.

Silloin kun tulee ihania tytsyjä saunaan, kuuluu illan ohjelmistoon löylyjen lisäksi myös pullo kuohuvaa. Jääkaapista ex tempore tempaistu hauskan muotoinen pullo oli iloinen yllätys makunsa puolesta. Italialainen Villa Sandin -kuohuviini on Pinot Bianco- ja Chardonnay -rypäleistä valmistettu ja sopii yhden illan kokemuksen perusteella mainiosti keveään sosiaaliseen lipittelyyn. Ja varmasti olisi sopinut myös vuohenjuustosalaatin kyytipojaksi, jos se ei meillä loppasuilla olisi loppunut kesken. Hintakaan ei ole paha, alle kympillä lähtee. Ei siis mikään vintakeviini, mutta kukapa niistä nyt perustaakaan...

Ja mikä parasta, näinkin heikkopäinen ihminen kuin minä säästyi tyystin päänsäryltä vaikka joi ihan koko lasillisen.





Ja sitten siirrytään kylmiin varpaisiin, tai siis tässä tapauksessa lämpöisiin.

Sain Tiinalta viime Lapin reissulta tuliaisiksi kahdet urheilusukat. Ovat niin södet ettei niitä ensimmäiseksi urheilukäyttöön ehkä laittaisi, mutta ensimmäinen kokeilukerta varmisti asian: TOIMII! Sukat ovat tosi ohuet ja tosi lämpöiset. Materiaali 65% villaa, 19% polyesteriä, 7% akryyliä, 5% elastaania, 4% polyamiidia. Olen kokeillut jo nastalenkkareissa, kumisaappaissa, korollisissa vuorettomissa nahkasaapikkaissa tyrmäävä yhdistelmä pikkumustan ja kimaltavien sukkahousujen kanssa, heh hee... ja ihan sisäkäytössä, ensi viikolla toivottavasti myös hiihtomonoissa. Ohuina ja istuvina ne käyvät ahtaampiinkin kenkiin. MIÄLTSIN HYVÄT!
Eli kaikki vilukissat nyt sukkaostoksille jos mummon pökkimät paksut sukat menee kengissä hankaaville mykkyröille. KARI TRAA on omassa pikku pajassaan kutonut näitä juurikin näille talven pakkaskeleille!



  


Varpaat lämpöisinä onkin sitten mukavampi maistella kylmää kuoharia takkatulen ääressä!
























maanantai 16. tammikuuta 2012

Halkomäki: Täti hössähti

Myönnetään. Lankesin. Oikein urakalla. Näin ei pitänyt käydä.  




Onneksi Tiina ei ole kovin vihainen...

Kävin Tampereella hoitamassa ihan virallisia asioita, ja siinä samassa myös vähän epävirallisiakin. Ja sitten eksyin yhteen kauppaan. Ja sitten löysin sieltä kaksi ihanaa automekkoa. Ja sitten huomasin että ne oli alennuksessa. Ja sitten huomasin laittaneeni ne ostoskoriin. Ja sitten siinä kassalla huomasin, että olin laittanut sinne koriin myös yhden samaa kuosia olevan pienen bodyn. Merkillistä.  
Ja sitten huomasin olevani jotenkin kauhean iloinen...



Nyt Tädin tiimi on samikset!




Illalla päivän  iloiset fiilikset sitten vähän "lässähti". Oletteko koskaan kokeilleet laittaa Hirudoid fortea rohtuneisiin huuliin? Just. Eihän se paljoa eroa Bepanthenista... 
Toisaalta, kerran yöllä heräsin kamalaan migreeniin ja kömmin pimeässä kylppäriin ottamaan migreenilääkkeeni, jotka olivat siinä pöydällä lavuaarin vieressä. Ihmettelin kun ei lääke millään tehonnut. Aamulla huomasin, että olinkin popsinut koiran virtsatietulehduslääkkeitä.

No, sattuuhan näitä paremmissakin perheissä.



 MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 27

Tänään sukelletaan naisen vaatekaapin syövereihin ja podetaan vähän huonoa omaatuntoa!
Kyllä marraskuussa voi vähän synkistelläkin...


Jos ette vielä ole huomanneet, niin me Kyllikit olemme sellaisia "piilomuodikkaita" ihmisiä. Me ei mennä pintamuodin mukana, vaan luodaan itse ihan oma "muotimme" päivän fiiliksen mukaan. Kukkamekoista tuulipukuihin ja saumasukkahousuista villapuseroihin.  Kaikki eivät vain aina tajua, että me ollaan muodikkaita...mutta sehän riittää kun me itse tiedetään se!!! Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö me täällä takametsien kuusikoiden kätköissä silti kuitenkin salaa tiirailisi mitä ihan oikealla muotisektorilla tapahtuu. Meidän isä kun on tehnyt elämäntyönsä tekstiilialalla, viimeiseksi Nansolaisena, niin hänelle tulee kaikenlaisia muoti/tekstiilialan julkaisuja. Niistä kaikkein kiinnostavin on MODIN -lehti. Meillä sen lukee koko perhe. Se esittelee suomalaisen muodin terävintä kärkeä ja uusia tuulia,  kansainvälisyyttä ja alan messuja unohtamatta. Viimeisimmässä numerossa oli karua kertomaa suomalaisen naisen vaatekaapin sisällöstä. Vai mitä tuumaatte tästä:


" Nykyajan naisilla on 40% enemmän vaatteita kuin kymmenen vuotta sitten, ja niihin suhtaudutaan entistä välinpitämättömämmin. Puseroita, tunikoita ja toppeja pidetään keskimäärin kuusi kertaa, ennen kuin ne sullotaan hyväntekeväisyysjärjestöjen vaatekeräyslaatikoihin. Järjestöt ovat pulassa kehnolaatuisten vaatekappaleiden kanssa, ne päätyvätkin joko energiajätteeksi tai pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle."


Käsi ylös tunnistatko tässä jotain tuttua...? No, jokainen tekee joskus virheostoksia, mutta jos tällainen kertakäyttökulttuuri on vallitsevana punaisena lankana vaatehankintoja tehdessä niin hui! Mummu sanoi meille aikoinaan, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Eli huonoa. Mieluummin satsataan laatuun ja hankitaan vähemmän ja harvemmin. Se on  kestävän kehityksen mukainen valinta. Sitä yritetään noudattaa, vaikka pakko on välillä onkin lipsua tiukan paikan tullen.

Kyllikit raottavat nyt ensimmäistä kertaa hiukan vaatekomeroidensa ovia ja paljastavat muutamat ikisuosikkivaatteensa. Ne 1990-luvulla ostetut Puman tuulipuvut on kylläkin jo esitelty jossain remonttivaateosiossa...niistähän ei luovuta ikinä!


Yöpaitojen aatelia...
Villapaidalla on ikää ainakin 50 vuotta...
Läski-Volaselta saatu paita täyttää kohta 10 vuotta!
Suomi kassi on tilaihme ja mukavasti retro!
Nanson Lotto-mekko...
...Nanson punaista linjaa: Paulakukkaa, Kiurua ja pitsimekkoa...
...ja Golf-mekko...vaikkei me golfata...

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Puntari: Sporttimuotia talveksi

Voiko tätä jo kutsua nettihiljaisuudeksi, kun ei ehdi muutamaan päivään päivittää blogia / lueskella toisten päivityksiä? Kyllä voi.
Hyvä on syykin, olen nimittäin käynyt tienaamassa euroja paikallisella koululla sijaisena, ja pesti jatkuu vielä viikon loppupuolelle asti. Sitten voinkin hyvällä syyllä jättäytyä syyslomalle, kun kerran koululaisetkin jää!

Hanna tuli eiliseksi vahtimaan lapsia ja viemään niitä seurakunnan kerhoon kun itse olin töissä. Hansu jäi sitten vielä yöksikin, ja yhdessä kokkailtiin kasvispitsaa, ulkoiltiin pihassa ja saunottiin. Organiseerattiin mun elämän ensimmäisiä Tupperware-kutsuja (jotka oikeastaan ovat naisten saunailta) ja haaveiltiin, millaisia elämää mullistavia kippoja tällä kertaa tilattaisiin...Välillä mietin, että voi kun ihminen olisi kuin Tupperware-kuppi: kaikki kolhut kestävä ja ikuisella takuulla varustettu!

Säät ovat vaihdelleet pihalla melkoisesti. Eilen satoi räntääkin täällä. Nyt taas paistelee aurinko. Kyllä se talvi sieltä tulee, tuleehan?!
SportConradin kuvasto tuli tänään postissa. Sen verran Saken olan yli salaa vilkuilin, että kaikkia takki-ihanuuksia, hiihtoasuja jne siellä taas on. Onneksi rahatilanne pakottaa pysymään vanhoissa ja hyviksi havaituissa vehkeissä. Hiihtohousuista aloin kyllä haaveilla, kun vanhoista on vetskari rikki. Taidan kuitenkin korjauttaa ne vanhat yhdellä hyvällä ompelijalla.
Jos olisi loputtomasti rahaa, jotain tällaista voisi osoitteesta http://www.sport-conrad.com/ meille kotiutua:

Tuleeko tän kerraston mukana myös noi reisilihakset? Merkki Odlo.

Malojan maastohiihtomuotia. Mulla on saman merkin pyöräilytakki, josta tykkään kovasti.

Mammutin talvimuotia ihan mun väreissä.

The North Facenkin vaatteet sujahtaisivat ihan ongelmitta vaatekaappiini.

Tällaista talviriemua odotellessa...

Pirtsakkaa vihreää ja turkoosia tarjoilee itselleni tuntematon merkki CMP. (meniköhän edes oikein?). Ihana villapaita!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Puntari: Hyvää kotimaasta


Tuossa ylhäällä olevassa Nanson mainoksessa voisi seistä aivan hyvin Jarmon tilalla isäni Kari. Kartsa työskenteli Nanson palveluksessa 90-luvun alusta asti, ja taisipa olla itse asiassa tuon Jarmon esimies. Värimestari oli isän virallinen ammatti ja Nansolla hän vastasi siitä, että kankaiden värit olivat sellaisia, kuin suunnitellijat niiden toivoivat olevan ja että värit kestävät pesusta pesuun (ja varmaan aika pirun monesta muustakin asiasta).
Isä jäi eläkkeelle pari vuotta sitten ja haikeina koko meidän perhe hyvästeli Nanson. Olimme kasvaneet isän mukana kiinni yritykseen.

Arvatteekin ehkä, että meidän perheen joululahjapaketeista paljastui aika usein joku Nanson tuote. Yleensä yöpaita, joiden herkulliset värit ja kuosit olivat meidän mieleen. Ja tietysti myös laatu miellytti - edelleen on olemassa yksi yöpaita, jolla on ikää yli 20 vuotta, mutta joka on lähes uuden veroinen.
Varsinaisia riemunkiljahduksia päästelimme, kun Paola Suhonen alkoi suunnitella Nansolle Lempivaate-maalistoa. Sen vaatteet olivat heti oman näköisiä. Ensimmäinen Lempivaatteeni taisi olla Peippo-mekko (blogikuvassamme tuossa ylhäällä), jonka hankin keväällä 2003. Se on edelleen käytössä ja yksi lempivaatteistani.
Nanson kassit ovat myös osoittautuneet toimiviksi ja kestäviksi. Mustavalkoinen Paulakukka-kassi on käytössä lähes viikottain. Myös Suomi-malliston sinivalkoinen kassi kulkee reissuissa mukana aina Parkanosta Brasiliaan.
Yöpaidoista ehdoton suosikkini on Päkäkuosilla painettu pitkähelmainen ja -hihainen yökkäri.


Minussa virtaa tekstiilityöläisen veri jo isän perintönä. Mutta myös siksi, että synnyinpaikkani Aitoo on vahva tekstiilipitäjä. Aloitin yläasteikäisenä kesätyöt paikallisessa Printscorpio-painossa, joka kiltisti työllisti meitä kylän tyttöjä ja poikia. Pussitin paitoja, otin niitä kuumasta uunista, viikkasin pyyhkeitä, pesin laattoja. Lukioikäisenä koin ylennyksen ja pääsin yhdeksi kesäksi värikeittiölle aputytöksi. Sain sekoittaa värejä, pestä purkkejä, katsella, millaisia sörsseleitä painokoneet milläkin kertaa tarvitsivat (ja syödä paljon jäätelöä ja karkkia, joita vuorotellen "esimieheni" kanssa kannoimme kaupasta...).
Urani huippuhetken koin lukion kolmosen keväällä, kun pääsin pariksi viikoksi Nanson mallihuoneelle kiireavuksi. Tehtäväni oli auttaa yhden malliston esittelyn valmistelussa. Silitin muotinäytöksen vaatteita ja kokosin esittelytilaisuuteen trendikarttoja. Päivät pitkän luin muotilehtiä ja leikkasin niistä tietyntyylisiä kuvia, jotka sitten sommittelin tekstien kanssa isoille pahvipohjille. Oli hienoa seurata vierestä suunnittelijoiden työtä ja sitä ajatusten sinkoilua, kun malliston eri vaatteita vielä loppumetreillä hylättiin tai hyväksyttiin.

Lukion jälkeen pääsin Jyväskylän ammattikorkeakouluun opiskelemaan vaatetusalan suunnittelua. Se oli yhdistelmä sekä vaatteiden suunnittelua että niiden markkinointia. Muutaman viikon opiskelun jälkeen totesin kuitenkin, että ehkä tämä koulu ei ole minua varten ja siltä polulta suuntasin kohti opettajakoulutusta.
Kiinnostus muotiin tai oikeastaan kaikkeen mitä sen takana tapahtuu, kiinnosti silloin ja kiinnostaa edelleen.
Ja jos voin valita, ostan aina suomalaisen tuotteen.


Minä ja peippomekko Nizzassa kesällä 2011.
Tuntematon miekkonen halusi kuvaan kanssani - luuli mua nähdääs joksikin huippumalliksi...varmaan!?


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Puntari: Syysmuotia muksuille

Kehaisin tuolla aikaisemmin, että meillä on ihan oma Ikea, eli meidän navetta (tosin meidän ikean tuotteet ovat pääasiassa täyspuuta, eikä mitään kennolevyä...).
Eilen huomasin, että meillä on itseasiassa myös oma Lindex! Kun vanhempi tytöistä lähti kerhoon, minä ja Saima syöksyttiin vintille pönkimään syysvaatteita. Lauantaina siivosin jo navetasta 4 epämääräistä pussillista vauvanvaatteita kiertoon pistettäväksi, ja sieltä bodyjen ja potkuhousujen seasta löytyi myös isompia vaatteita. Vintistä löytyi sitten pari pussillista lisää trikoota.
Mairelle löytyi 110 senttisiä arkivaatteita tosi hyvät setit. Se etu tällaisessa pienessä paikassa asumisessa on, että äidit kierrättävät rohkeasti vaatteita ja leluja perheeltä toiselle. Olenkin joutunut ostamaan tosi vähän uusia vaatteita lapsille, ja sekös mun rahapussille sopii. (Ylipäänsä lasten "stailaus" ja viimeisen muodin mukaan pukeminen ei vaan ole meikeläisen juttu...).
Saimalle löytyi navetan pussista vaaleanpuna-violetit haalarihousut. Sakke totesi, että nehän kävis Sappeen retro-laskettelupäivään... Kuin tilauksesta eilen löytyi saman asun takki vintissä olevasta kassista. Ja kun neiti puki ne päälleen asu näytti oikeastaan aika somalta. Eli päätyi käyttövaatteeksi tähän alkusyksyyn, vaikka ehkä vähän 90-lukua tyyliltään onkin!

Lappuhaalarimalli takaa sen, että pöksyt pysyy ylhäällä ja selkä lämpöisenä.


Vaateruljanssi, jota täytyy tehdä säännöllisin väliajoin, koska nuo lapset tuppaavat jatkuvasti kasvamaan ulos vanhoista vaatteistaan, on oikeasti aika ärsyttävää. Tällä kertaa se sujui kuitenkin aika tehokkaasti ja kivuttomasti. Se hyvä puoli tässä hommassa on, että tulee järjesteltyä muksujen vaatekaappi edes muutaman kerran vuodessa. Oma kaappini onkin sitten ihan oma lukunsa...





"Lindexillä" käymisen lisäksi tiistaihin sujahti lopulta myös pistäytyminen "lelukaupassa" kun ystäväni Sanna kysyi kerhokeikallamme, että huolisiko likat heidän lasten vanhan Brio-maatilan. Sanna kiikutti sen sitten mulle, kun haettiin lapsia kerhosta. Tällä hetkellä tuolla ihanalla maatilalla asuu joukko My Little Ponyja ja joku rikas kaivinkonekuski, kun on oikein kultainen pirssi piharakennuksessa parkissa.



Tänään kävin aamulla hammaslääkärissä (olin reipas, en itkenyt) ja olen miettinyt, mitä sitä koko viikon tekisi. Sunnuntaina olisi tarkoitus Messilässä ajaa Finlandia MTB ja 36 km, mutta oikea sisäreisi on vihotellut nyt pari viikkoa ja yritän antaa sille lepoa ennen Finlandiaa. Ei siis suunnistusta tänään, eikä tällä viikolla oikein mitään muutakaan, vain kevyttä tössöttelyä. Sunnuntaina sitten hanat kaakkoon ja hyvällä jalalla maaliin. Toivottavasti!