Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. marraskuuta 2013

Puntari: Näkökulma

Aamuisin seison kylpyhuoneessani 
ja katson peiliin

Vetoavasti

Ei mitään uutta
Ei yhtenäkään päivänä 

Tänään tuskastuin 
ja painoin pääni nöyrästi alas

Ja silloin

Löysin kymmenen varvasta
Kymmenen hurmaavaa varvasta
Solakkaa varvasta
Erikoista varvasta

Ja äkisti käsitin
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat
                              (Lassi Sinkkonen)


Mahtavaa uutta viikkoa kaikille! Tämän runon kuulevat omat oppilaani tänään aamunavauksessa. Elämä on ihanaa, kun kurkistaa oikeasta näkökulmasta!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Halkomäki: Ihan juhannusruusuna!

Nuorekas Hehku -Tehovoide piristää jo pakkauksellaan!
 On muuten semmoinen juttu että JUHANNUS lähestyy kovaa vauhtia! Halusimme tai emme. Tällä hetkellä vilkaisu ulos ikkunasta ja lämpömittarin lukemat kertovat karua kieltään siitä, että kukkamekot saavat odotella vielä tovin komerossa ja metsäkurjenpolvet varjella nukkaisia nuppujaan koleapiiskaiselta tuulelta. Tosin kukaan pekkapouta ei voi taata etteikö juhannuksenakin saataisi hyristä kukkaniityllä sinertävin huulin ja kohmeisilla sormilla vääntää apilaseppelettä hiuksiin. Pilkkihaalarit ja apilaseppele eivät ainakaan vielä ole vilahtaneet missään naistenlehtien Summer 2012 -collectioneissa, mutta äkkiäkös siihen muutos saadaan. Todennäköisimmin sillä yhdistelmällä pärjää Suomen suvessa kuin kukkamekolla!  Monta koleaa vesisadejussia  muistuu mieleeni, kun sadetakit päällä hyttysten keskellä on tehty vihtoja saunaan. Onneksi hyvä seura ja ruoka pelastavat ankeimmankin juhlapyhän. Ja toisaalta, sateinen ja kylmä  kesäluonto on raikas ja ihanan tuoksuinen, siitäkin voi nauttia kun ottaa oikean asenteen! Ja jos tänä vuonna sitten sattuukin paistamaan niin pessimisti ei taaskaan pety!

Juhannuksen ruokapuolen rakentelu alkoi eilen. Siis korvien välissä. Mietintämyssyssä ovat  grillausvaihtoehdot, salaatit ja jotain herkullisia jälkkäreitä. Perinteistä en luovu, ja raparperimarenkipiirakka napsahtaa pöytään samaan aikaan kahvipannun kanssa. Ja sillikaviaaria perunoiden kera pitää olla, tietysti. Suunnittelu on puoli ruokaa, ja suunnitelmatkin elävät aina loppumetreille saakka. Nyt myös pitää löytää vielä saunaseuraa jussiksi ja lukaista perinnetieto-oppaasta että mitä kaikkia taikoja just tänä vuonna kannattaa yrittää tehdä!

Mutta kaikille meille jotka emme luota pelkkiin juhannusyön saunoihin ja luonnonkukkataikoihin juhannushellun etsinnässä, niin tässä tulisi nyt kuumaa vinkkiä. Miten olla hehkuva ja hehkeä juhannusneito tänä kesänä? Apuun rientävät Frantsilan kasviperäiset Juhannusruusu -sarjan tuotteet. Näitä kun käyttää niin on tavallaan kuin nukkuisi siellä kukkakedolla niittyleinikit posken alla ihan joka yö. Ja olo on hirveen nuorekas, hirveen raikas ja hirveen ihana. Kuin juhannusruusulla. Ja vaikka kuinka jännittäisi kuka karvanaama sieltä kaivon pohjalta yöllä näkyy, niin tämä deodorantti ei petä. Luomukauneuden ja kainaloiden hoitoa. Itse olen ottanut varman päälle ja sivelyt tehovoidetta kasvoihini jo helmikuusta alkaen, joten takuuvarma juhannushehku on plakkarissa. Hyvästi mustat silmänaluset! Tykkään kovasti!

Nyt sitten vaan sipaisu huulikiiltoa ja odottelemaan että Mikko Koivu sattuisi eksymään just meidän mökkitielle juhannusaattona...tai Peltsi...
...ai niin mutta sehän on naimisissa.............ja toisaalta, mäkin oon..........
..........miten tässä nyt näin kävi???

tiistai 21. helmikuuta 2012

Puntari: Vuosi täynnä

Se on kuulkaas tänään vuosi täynnä tätä mun ja Hannan blogia. Lukijoita on jo satoja ellei tuhansia ja sponsorisopimuksia virtaa. Sen vuoksihan tätä blogia alunperin alettiin pitää, eiks niin Hanna...?




Kyllikkien ekat promokuvat otettiin viime talvena Kaukkalan maitolaiturilla.
Meillä oli sangen hauskaa!

Tänään ajattelin itseni piristämiseksi puhua hieman painosta. Miten se piristää, sitä en vielä tiedä...
Meitsihän ei ole koskaan ollut mikään kukkakeppi tai kakskytviiskiloinen sulkapalloilija. Luut ovat perintötekijöiden sanelemana lyhyet ja painavat.
Hannan entinen (hyvällä syyllä entinen) poikaystävä sanoi kerran, että mussa olisi ainesta trampoliinihyppääjäksi. Että ne on kuulemma sellaisia lyhyitä ja tiiviitä, tanakoita. Kiitti vaan. Enää siis puuttuu se trampoliini.
Mutta silti en ole koskaan, ikinä, milloinkaan tuntenut itseäni liian tanakaksi tai jotenkin väärän kokoiseksi. En edes raskausaikana kokenut olevani mikään mammutti, vaikka sellainen varmaan olinkin. Mites se Clarke Kauniissa ja Rohkeissa kommentoikaan Sally Spectraa kun se oli raskaana? Taisi käyttää termiä raskaana oleva hinaaja. Sellainen varmasti olin minäkin ainakin viimeiset kuukaudet. Ei silti tuntunut siltä (jos ei nyt miltään keijukaiseltakaan).
Ja synnytysten jälkeen oli niitä kiloja vähän enemmän. Enpä ottanut paineita silloin, enkä vieläkään. Tiedän naisia, joille on erittäin tärkeää mahtua heti synnytyksen jälkeen entisiin farkkuihin. En kuulu siihen joukkoon, vaan vannon joustoneuleen nimeen.

Aloin ihan miettiä, että mistä tämä huolettomuus painon (omani ja muiden, en nähkääs jaksa ottaa pulttia kenenkään muunkaan painosta/ulkonäöstä yhtään!) suhteen johtuu.
Ehkä siitä, että kotona meillä ei koskaan äiti tai isä kommentoinut ulkomuotoamme suuntaan tai toiseen. Itsetuntoa ei koskaan rakennettu vaatteitten, meikkien tai muiden ulkoisten tekijöiden varaan (koska siihen ei koskaan ollut rahaa). Sen sijaan teot ratkaisivat meillä aina paljon. Pidettiin tärkeänä sitä, että ollaan mukana yhdistystoiminnassa, heilutaan letkun varressa palokunnassa, lapioidaan tallilla paskaa ja istutaan yhdessä nuotiolla jänismettällä. Ehkä siitä johtuukin tämä tällainen suhtautuminen siihen, miltä näyttää. Pääasia, että korvienvälissä tuntuu hyvältä.



Luonnollista lookkia Puntarin tyyliin...

Nyt askarruttaa, että miten siirrän tämän oman ulkonäkövälinpitämättömyyteni omiin lapsiini? Maailma on nyt kuitenkin niin erilainen kuin 20 vuotta sitten. Ympäristö tursuaa viestejä siitä, millaiselta olisi hyvä näyttää. Enää ei riitä, että on hyvät hampaat ja luonne. Pitää olla A-perse ja C-kuppi (vai miten siinä Raidissa määriteltiinkään). Kasva siinä sitten paineettomasti naiseksi ja nauti itsestäsi ja elämästäsi.
Ehkä pitää yrittää mennä esimerkin kautta. Opettaa omillekin lapsille jotain samaa, mitä omat vanhemmat itselle. Tekemisen meiningin lisäksi terveellisiä ruokailutottumuksia, vastuullisuutta ja vastuun ottamista, liikuntaa ja laiskottelua sopivassa suhteessa. Että hyvällä ja kauniilla puulla on ennen kaikkea vahvat juuret, joiden myötä se kiinnittyy elämän perustalle vahvasti ja saa sitä kautta voimaa kasvaa ja kukoistaa.

Mun tulevaisuuden kauhukuva on se, että laukkaan tyttöjeni kanssa stokkalla shoppailemassa niille merkkikuteita, maksan molemmille olemattomasta palkastani ripsipidennykset, geelikynnet ja kampaajat ja katselen miten ne täällä kotona närkkivät lautaseltaan muutamaa hassua kasvispalaa kun ovat juuri käyneet puntarissa tarkastamassa, onko kilot varmasti kohdillaan. Eikä niille riitä mikään, ei yhtään mikään.
Luulen, että joidenkin vanhempien kohdalla tämä kauhuskenaario on jo tänä päivänä ihan totta...

Äh. Tästä tais tulla nyt universumin sekavin teksti, mutta sekava on olotilakin. Jotenkin on kevätväsymys päässyt iskemään, joten taidanpa suikata tuonne sohvalle tyttöjen seuraksi videota katselemaan. Ja kukas muu siellä seikkailee ellei Barbie, tuo kiinteävartaloinen kaikkien pikkutyttöjen suosikkisankari...

maanantai 13. helmikuuta 2012

Puntari: Naisen elämää

"Paljon enemmän kuin ryppyjä silottava ihonhoitotuote. Ensimmäinen ihoa korjaava seerumi, jonka sisältämä LR 2412-molekyyli käynnistää ihossa mikromuutosten sarjan. Tämä molekyyli on suunniteltu imeytymään ihoon, minkä ansiosta seerumi auttaa tekemään ihosta täydellisemmän ja hoitaa sitä kokonaisvaltaisesti. LR 2412-molekyylillä on 20 patenttia." (Lancome Paris -mainos)

" Antarktiksen jäisissä vesissä elävän mikro-organismi P.Antarctican elinvoiman salaisuus on sen kyky säilyttää elintärkeät vesivarastonsa. Aquasource Nuit -yögeelissä tämä kosteutuskyky on tiivistetty uutteeseen, joka auttaa uudistamaan ja kosteuttamaan ihoa tehokkaasti yön aikana." (Biotherm-mainos)

" Japanilaisten silkinkehrääjien pehmeät kädet auttoivat SENSAIta löytämään Koishimaru Silkin salaisuudet. Tällä ylellisellä kuidulla on kyky edistää hyaluronihapon muodostumista ihossa. Se kosteuttaa ihosoluja kuin loputon kosteuden valtameri. Uusi Sensai Prime Solution yhdistää Koishimaru Silkin ja käänteentekevän ihonhoidon teknologian aktivoimaan uudelleen ihosolut, joiden vastaanottokyky on iän myötä heikentynyt." (SENSAI-mainos)

" Hyaluronohappo+Ramnoosi 10% Luonnollinen, kasviperäinen aktiiviainesosa Ramnoosi auttaa stimuloimaan Derm Source -ihokerroksen aktiivisuutta. Testattu in vitro." (Vichy laboratoiries -mainos)

" Veneno de Serpiente - Intense Face Lift Cream on kasvojen iholle tarkoitettu silottava hoitovoide, joka auttaa kamppailussa ilmeryppyjä, juonteita ja uurteita vastaan. Voiteen vaikutus perustuu temppelikäärmeen myrkystä löydettyihin proteiinipeptideihin, jotka tasoittavat kasvojen ryppyjä ja juonteita rentouttamalla kasvojen pintalihaksia." (Natura Media -mainos)

Perjantaina palkitsin itseni kuluneen työviikon (kaksi työpäivää) rasituksista ja ostin S-marketista naistenlehden.
Ja totesin, että ei ole helppoa olla nainen. Mutta ei ole helppoa olla myöskään tiedemies, joka kehittää ryppyrasvoja. Olen nähkääs aina pitänyt Cruisen Tomppaa siinä Mission Impossible -elokuvassa aika kovana jätkänä. Miehenä, joka laskeutuu narujen varassa hakkeroimaan tietokoneita ja kaataa siinä välissä pari daamia. Mutta nyt oon vakuuttunut, että nää ryppyrasvatiedemiehet, ne vasta äärikovia jätkiä ovatkin.
Olisi oikeasti tosi nastaa nähdä se hurjapää, joka on sukeltanut hyiseen valtameren pohjaan ja etsinyt sieltä meille mikro-organismi P. Antarctican. Ehkä joku tiedelehti on tehnyt hänestä jo laajamittaisen henkilökuvan? Ellei kaikkea mediatilaa ole vienyt sitten kaveri, joka kesytti temppelikäärmeet kosmetiikkateollisuuden pariin?!

Ja mää raukka kun olen luullut, että maailmassa olisi jotain tärkeämpääkin tekemistä. Kuten keksiä vaikka parannuskeino Parkinsonin tautiin tai muutamaan muuhun toistaiseksi voitolla olevaan kiusalliseen ja tappavaan sairauteen.