Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naiset. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Puntari: Nainen autokaupoilla

Palasin perjantaina vanhan rakkaan harrastukseni pariin. Syysmasennusta lievittääkseni ja koska nyt kerrankin satuin olemaan Tampereella ilman selviä suunnitelmia, suuntasin autokaupoille. Kyllä, meitsi rakastaa autokauppoja!

Läheisin suhde mulla on Autotalo Laakkoseen (tämä ei ole maksettu mainos!), mistä olen vuonna 2000 ostanut ensimmäisen Poloni ja jonka myöhemmin vaihdoin siellä farkku-golffiin. Meidän perheen eka pakettiauto löytyi myös Laakkoselta. Volkkariperhe ollaan siis oltu lähes aina.

Autokuumehan on sikäli hauska juttu, että sen olemassaoloa ei tunnista välttämättä ennen kuin autokaupassa. Siellä kun saa kierrellä ja kaarrella, ihailla metallivärejä ja aluvanteita, haistella autojen uuden sisustuksen tuoksua ja testailla penkkien ristiselkätukisäätöjä, niin kummasti autokuumemittarissa alkaa tapahtua positiivista väreilyä.

Tällä kertaa tunnistin autokuumeen kuitenkin jo ennen autokauppaan menemistä. En toki ole luopumassa rakkaasta Polostani, mutta mun mielestä S voisi päivittää ton meidän lestabussin johonkin vähän vähemmän kuluttavaan versioon.
Helpottaakseni miehen autokauppoja, menin tekemään vähän risöörtsiä tarjolla olevista kieseistä.

Kun on tottunut pakettiauton tiloihin, on kuulkaan aika iso hyppäys yrittää siirtyä mihinkään tavis-henkilöautoon. Eihän niihin vaan yksinkertaisesti mahdu mitään! Pikaisesti tsekkasin touranit ja sharanit, mutta siirryin sitten suosiolla hyötyauto-osastolle. Tovin sain siinä kierrellä, kunnes miesmyyjä tuli ystävällisesti tiedustelemaan, että tarvisinko kenties apua. Erittäin ystävällinen Jani alkoi esitellä mulle haluamani auton ominaisuuksia. Tyyli oli erittäin asiallinen, ja mulle puhuttiin kuin ihmiselle. Ei siis niin kuin eräältä naispuoliselta ystävältäni oli kysytty autokaupassa, että "Onko sulla lupa YKSIN olla ostamassa autoa?" Siis what, 2000-luvulla?! (Yllättäen ystäväni ei tehnyt autokauppoja sitten siinä liikkeessä).
Jani pisti kuitenkin peliin kaiken osaamisensa, irrotteli penkkejä, kertoi eri varustelutasoista, kustannuksista, värivaihtoehdoista, auton plussista ja miinuksista (verrattuna esim. nykyiseen autoomme) jne. Vaikka tein mielestäni alusta asti selväksi, ettei auto ole tässä ja heti nyt vaihtumassa, niin Jania se ei haitannut. Hän jaksoi silti mua ja kysymyksiäni. Olisi jopa tyrkännyt auton heti vuorokauden mittaiseen koeajoon meille tänne kotiin, jos olisin halunnut.
Voi että kun mulla oli mukavaa! Paitsi että vielä mukavampaa olisi, jos tilillä olisi ylimääräiset 30 000...

Tietyllä tavalla tää autokuumeilu ei ole yhtään linjassa mun muun toiminnan kanssa. Mulle on oikeasti ihan sama, millaisella autolla ajan tai meidän perhe liikkuu. En kaipaa OIKEASTI mitään sikahienoja citymaastureita tai kireitä katukiitureita. Autoilla pröystäily on sen sijaan mun mielestä vähän säälittävääkin. Sehän nyt on kuitenkin vaan auto: väline jolla liikutaan paikasta toiseen ja lisäksi lähes välttämätön olla olemassa, kun asuu täällä maalla.
Mutta jokin niissä autokaupoissa ja uusissa autoissa vaan vetää puoleensa. En  voi vastustaa kiusausta vaipua mielikuviin itsestäni uuden auton ratissa. Ja luultavasti haaveilu on todellisuutta ihanampaa, kun ei tarvitse miettiä vielä määräaikaishuoltoja, katsastuksia ja kojetaulussa virheilmoituksia piipittäviä varoitusvaloja.
Ainakin halvempaa se on.

torstai 17. tammikuuta 2013

Halkomäki: Tiedoksi!

No niin, totuus löytyy naistenlehdistä.

Eipä tarvitse tätäkään enää arvailla.

Tsemppiä meille kaikille!
 


 
 
 

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Puntari: Feel your tits

Marraskuussa alkoi tuntua ihmeellistä vihlontaa vasemmassa rinnassa. Kuin joku olisi tökännyt pitkän sukkapuikon kainalosta rinnan keskustaa kohti. Vihlontaan liittyi vähän särkyäkin, ajoittain tunne oli kuin imetysaikana, kun rintatulehdus vaivasi.
Samat tuntemukset jatkuivat joulukuussa ja tammikuussa, kunnes flunssan vuoksi tehdyllä lääkärikäynnillä helmikuussa pyysin, voisiko lääkäri vilkaista ja tunnustella samalla tuota vaivannutta rintaakin.
Katseli, paineli ja vertaili. Totesi, että eroa tosiaankin on vasemman ja oikean välillä. Kirjoitti lähetteen mammografiaan Terveystalolle.

Kahden viikon aikana, kun odottaa kuvausta, ehtii miettiä kaikkea. Mitä tää nyt on? Onks tää SITÄ? Joudunko kohta laukkaamaan ilman tukkaa hoidoissa, jotka vetävät olon täysin pois tolaltaan? Turhaanko tässä on nyt treenattu Tahkoa varten? Mihin tuhkani sitten levitellään, kun kuolen pois? Millaisen uuden vaimon mies itselleen löytää?

Terveystalon odotushuoneessa on perjantaisena iltapäivänä lukuisia +50 mammoja. Ja minä. Taulut on seinällä vinossa, ehkä tarkoituksella, jotta ajatus pysyisi niissä eikä tulevassa. Pian ystävällinen hoitaja hakee röntgenhuoneeseen, kyselee ikää ja sukurasituksia rintasyövän suhteen. Saan nojata monimutkaiseen härveliin, joka puristaa (olemattomat) tissini napakasti kahden lasilevyn väliin. Kuvia otetaan edestä ja sivusta. Mietin, saisiko niistä suurennoksen kotiseinälle. Tai miehelle syntymäpäivälahjaksi.
Hoitaja vie kuvat lääkärille ja sanoo, että kyllä tämä siltä näyttää, että ultraääneen täytyy vielä mennä, kun kudos on niin kiinteää (jotain kiinteää sentään mussakin!). Puen päälleni ja menen odottelemaan odotushuoneeseen.

Kohta taas käsky käy. Makaan hämärässä huoneessa ja lääkäri kyselee. Ei, mitään kyhmyä ei tunnu. Kyllä, kipu tuntuu vain toisessa rinnassa.
Sitten aloitetaan ultraääni. Kone hurisee ja piippailee ja minua nukuttaa. Kylmä geeli leviää iholle, ultraäänilaite kulkee edestakaisin. Sitten se pysähtyy yhteen kohtaan ja kerron lääkärille, että siinä se kipu on, jos se johonkin täytyy osata paikallistaa.
Katsotaan laitteella toista rintaa. Sitten taas palataan kiusankappaleeseen, siihen vasempaan.
Kyllä, siellä se on. Tiiviimpi kohta rintarauhasessa, erilainen kuin oikealla puolella.
Mutta löydös näyttää normaalilta, ei mitään viitteitä pahanlaatuisuuteen. Tiivis kudosalue on kuitenkin pätevä selitys sille, että tämä rinta käyttäytyy erilailla kuin toinen.
Lääkäri sanoo, että tällaista elämä on tissien kanssa. Kivutkin kuuluvat joskus asiaan, useimmiten hormonien aiheuttamia juttuja. Toivottaa minulle oikein hyvää jatkoa ja kertoo lähettävänsä lausunnon käynnistä omalääkärille.

Odotushuoneessa kerron hyvät uutiset miehelle ja lähdemme kaupungille syömään. Minusta tuntuu, että me molemmat olemme aika helpottuneita.


Nainen. Tunne ja tunnustele tissisi!
Jos et itse jaksa, niin pyydä vaikka miestäsi!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Puntari: Naisen elämää

"Paljon enemmän kuin ryppyjä silottava ihonhoitotuote. Ensimmäinen ihoa korjaava seerumi, jonka sisältämä LR 2412-molekyyli käynnistää ihossa mikromuutosten sarjan. Tämä molekyyli on suunniteltu imeytymään ihoon, minkä ansiosta seerumi auttaa tekemään ihosta täydellisemmän ja hoitaa sitä kokonaisvaltaisesti. LR 2412-molekyylillä on 20 patenttia." (Lancome Paris -mainos)

" Antarktiksen jäisissä vesissä elävän mikro-organismi P.Antarctican elinvoiman salaisuus on sen kyky säilyttää elintärkeät vesivarastonsa. Aquasource Nuit -yögeelissä tämä kosteutuskyky on tiivistetty uutteeseen, joka auttaa uudistamaan ja kosteuttamaan ihoa tehokkaasti yön aikana." (Biotherm-mainos)

" Japanilaisten silkinkehrääjien pehmeät kädet auttoivat SENSAIta löytämään Koishimaru Silkin salaisuudet. Tällä ylellisellä kuidulla on kyky edistää hyaluronihapon muodostumista ihossa. Se kosteuttaa ihosoluja kuin loputon kosteuden valtameri. Uusi Sensai Prime Solution yhdistää Koishimaru Silkin ja käänteentekevän ihonhoidon teknologian aktivoimaan uudelleen ihosolut, joiden vastaanottokyky on iän myötä heikentynyt." (SENSAI-mainos)

" Hyaluronohappo+Ramnoosi 10% Luonnollinen, kasviperäinen aktiiviainesosa Ramnoosi auttaa stimuloimaan Derm Source -ihokerroksen aktiivisuutta. Testattu in vitro." (Vichy laboratoiries -mainos)

" Veneno de Serpiente - Intense Face Lift Cream on kasvojen iholle tarkoitettu silottava hoitovoide, joka auttaa kamppailussa ilmeryppyjä, juonteita ja uurteita vastaan. Voiteen vaikutus perustuu temppelikäärmeen myrkystä löydettyihin proteiinipeptideihin, jotka tasoittavat kasvojen ryppyjä ja juonteita rentouttamalla kasvojen pintalihaksia." (Natura Media -mainos)

Perjantaina palkitsin itseni kuluneen työviikon (kaksi työpäivää) rasituksista ja ostin S-marketista naistenlehden.
Ja totesin, että ei ole helppoa olla nainen. Mutta ei ole helppoa olla myöskään tiedemies, joka kehittää ryppyrasvoja. Olen nähkääs aina pitänyt Cruisen Tomppaa siinä Mission Impossible -elokuvassa aika kovana jätkänä. Miehenä, joka laskeutuu narujen varassa hakkeroimaan tietokoneita ja kaataa siinä välissä pari daamia. Mutta nyt oon vakuuttunut, että nää ryppyrasvatiedemiehet, ne vasta äärikovia jätkiä ovatkin.
Olisi oikeasti tosi nastaa nähdä se hurjapää, joka on sukeltanut hyiseen valtameren pohjaan ja etsinyt sieltä meille mikro-organismi P. Antarctican. Ehkä joku tiedelehti on tehnyt hänestä jo laajamittaisen henkilökuvan? Ellei kaikkea mediatilaa ole vienyt sitten kaveri, joka kesytti temppelikäärmeet kosmetiikkateollisuuden pariin?!

Ja mää raukka kun olen luullut, että maailmassa olisi jotain tärkeämpääkin tekemistä. Kuten keksiä vaikka parannuskeino Parkinsonin tautiin tai muutamaan muuhun toistaiseksi voitolla olevaan kiusalliseen ja tappavaan sairauteen.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kyllikit: Kesävarpaita ja kevyttä mieltä


Toisinaan on päiviä, jolloin on vain pakko irtaantua todellisuudesta. Me tehtiin niin eilen. Aika päivää sitten sovimme, että joskus vielä pidämme sellaisen hemmottelujutskan yhdessä, että muksut jäävät hoitoon ja me suuntaamme hoitoon itsekin. Tosin vähän toisenlaiseen.

Ystävämme Tarja pitää Pälkäneellä omaa Helmet -hoitolaa. Saman katon alta saa monenlaisia kauneusalan palveluita. Tarja on meille Kyllikeille oiva esimerkki siitä, mitä neljän lapsen äiti, rautainen tahto ja teräksinen nainen samassa paketissa saavat halutessaan aikaan! Parasta Helmet -hoitolassa käymisessä on aina se ihanan lämmin vastaanotto!. Vastassa ei ole Chanelilta tuoksuvaa valkotakkista ylettömän paklattua kosmetologia, joka nenänvarttaan pitkin katsoo ensin vaatetuksesi ja sitten kauhistelee käyttämäsi ihonhoitotuotesarjan sekä meikit. Niitä on nähty ihan tarpeeksi juu. Tarjalta saa lämpöisen halauksen ihan alkajaisiksi, ja sitten sen jälkeen kaikki onkin siitä kiinni mitä itse haluaa.
Me haluttiin kasvohoidot ja jalkahoidot. Just sellaisella TEN YEARS YOUNGER -meiningillä niin kuin telkkarissakin, tiedätte kyllä.

Hanna ensin Tarjan käsittelyyn lämpöisten peittojen ja kaurapussien syleilyyn, Tiina istumaan jalkahoitoon, jonka teki hoitolassa työskentelevä jalkahoitaja/kosmetologi, myös niin sympaattinen ja ihana Marja. Sitten vaihdettiin osia jo jonkin asteisessa nirvanassa. Lopputuloksena oli kahdet lakatut kesävarpaat, siloiset kantapäät, virkistyneet kasvot ja tasoittuneet silmänympärykset. Ja se olo! Siitä rentoutuksen, hieronnan, lämpöisten peittojen ja Frantsilan teen tuomasta euforiasta ei olisi halunnut herätä ollenkaan. Ovesta ulos kirpeään syysilmaan astellessa oli todellakin sellainen "mikä maa, mikä valuutta" -fiilis...




Ennen hoitolaan menoa oli päivä kuitenkin aloitettu tien toiselta puolelta Kyllikkien toisesta suosikkipaikasta, Kahvila Onnenkengästä. Vähän yli yhdeksän nautiskelimme siellä aamiaiseksi suuret täytetyt muna-kinkkusämpylät, reilut mukit lattea sekä mustikkapullaa ja rinkulamunkkia. Aijaijai miten se maistui niin hyvältä!!! Suurin huolenaiheemme päivää koskien olikin se, joko kahvilan lattekone on ehtinyt tulla huollosta. Maalaisihmisen yksinkertaisia pieniäsuuria nautintoja on kupillinen erikoiskahvia, myönnetään! Napa pullottaen oli hyvä jatkaa päivää ja viettää seuraavat tunnit osaavien käsien hoivassa. Jaksoi rentoutua hyvän tankkauksen ansiosta!
Päivän päätti vielä pieni ostoskierros Onkkaalan Stokmannilla eli Löytötexissä sekä kukkakaupassa. Virkistynyt keho ja mieli kaipasivat jotain jatkumoa myös kotiin, niinpä kukkakaupasta mukaan lähtivät pirteän keltaiset maljakkokukat; Tiinalle ruusu, Hannalle gerbera. Aitoossa vielä haukattiin vähän murkinaa Halkomäessä ja kahviteltiin, sitten olikin aika palata todellisuuteen. Mutta lakatuin varpaankynsin. Lokakuussa. Luksusta!!!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Halkomäki : Kirjavinkkausta syysmyrskyn keskelle

Huomenna pitäisi kuulemma saada oikein myrskyä, jee! Sen kunniaksi kannattaakin kipaista kirjastoon, hakea sieltä alla esittelemäni opus, ripustaa myrskylyhty valmiiksi kattoon ja kaivaa villasukat kaapista. Lasi punaviiniä tai edes kaakaota nostattaa myös tunnelmaa!
Myönnän, että tämänkertainen kirjavinkkaus on todella naisorientoitunut. Kertomus ajasta ennen Lenitaa...eikä tarvitse enää miettiä mihin me Lenitaa oikein tarvitsimmekaan... Jokaisen naisen pitäsi lukea tämä kirja. Niin kuin myös se aikaisemmin esittelemäni Lenitan kirja. Jos ei muuten, niin ihan vaikka vain myötätunnosta entisaikojen naisia kohtaan.



Sain kirjan lainaan ystävältäni Liisiltä ja olen lueskellut sitä nyt muutaman viikon ajan. Tuntuu, että "mikään ei enää ole entisellään". Kirja on karmaisevalla tavalla muuttanut käsitystäni suomalaisista perheistä, naisen asemasta, lasten asemasta perheissä ja ylipäätään meinigistä täällä kotisuomen koivikoissa sitten 1800-luvun alun. Minä kun luulin, että ennen synnytettiin saunassa siksi, että se oli puhdas paikka. Juu ei. Tai että lapsia "tehtiin" paljon, että saatiin elättäjiä ja työvoimaa taloihin. Ei sekään mennyt ihan niin. Suomifilmin romantisoidut elokuvat eivät näytä edes häivähdystä siitä todellisuudesta mikä kulissien takana muhi vielä 1950-luvullakin.  Jummi mitä naiset ovatkaan saaneet kestää!


Kotisynnytysten aikaan on Hilkka Helstin etnologinen tutkimus. Se on niin mielenkiintoinen, että jokaisen akateemisia tutkimuksia kammoavankin kannattaa ylittää itsensä ja edes avata kirja. Se riittää. Ihmisiltä kerätyt kertomuksen entisajan elämästä tempaisevat sellaisella imulla mukaansa, että paikoittaiset tieteelliset pätkät sujahtavat ohi kuin huomaamatta. Eikä niitä ole pakko edes lukea jos ei halua. Kirjassa kuvataan juuri naisen asemaa yhteiskunnassa työ- ja synnytyskoneesta kotiäidiksi, synnytysten muuttumista savusaunojen kitkusta lapsenpäästölaitoksiin, puoskarimummojen vaihtumista koulutettuihin kätilöihin sekä neuvolatoiminnan kehitystä Suomessa. Siinä ohessa maalataan kuvaa suomalaisesta miehestä isänä, ihmisten asuinolosuhteista, lasten kasvuolosuhteista, uskonnon vaikutuksesta vallitseviin käytöntöihin, lasten surmien yleisyydestä, enkelintekijöiden puuhista sekä elämästä työn täyttämää raakaa todellisuutta peittelemättä. Mahdotonta tähän edes tiivistää kirjan antia, koska se on niin uskomaton historiapläjäys. Kirjan luettuani katson tämänhetkistä yhteiskuntaa, naisten ja lasten asemaa, perheitä ja terveydenhuoltoa ihan toisenlaisilla silmillä. Pitkä matka on tultu ajasta, jolloin isä ei välttämättä koskaan edes koskenutkaan lapseensa.

Historiallisesta perspektiivistä katsottuna meillä ei todellakaan ole mitään valittamista. Todellisuudessa yhteiskunnan ongelmien summa on ajankohdasta riippumatta varmaankin  vakio, mutta ongelmat vain muuttavat muotoaan. Silti valitsen kyllä mieluummin nykyhetken kaiken maailman terroriuhkineen ja Kreikan talouskriiseineen kuin savuisen kaskimaatorpparin osan. Ei tarvitse nyt hiljaa mielessään äimistellä miksi vatsa on ihmeellisellä tavalla paisunut. Tai luulla, että jonakin päivänä vatsa vain halkeaa ja lapsi putkahtaa sieltä ulos. Ei tarvitse synnyttää yksin lypsyreissulla heinäladossa, kääräistä vauvaa essuun ja jättää lypsyn ajaksi heinäkasaan,  jatkaa siitä paluumatkalla suoraan pyykkirantaan. Saan  ravata neuvoloissa ja tarkastuksissa, luottaa ammattilaisiin, voin oikein pitää "äitiyslomaa" ja nakittaa hyvällä omallatunnolla vaipanvaihtoa miehen kontolle. Voin jopa marista tyytymättömyyttäni siitä, jos kätilön paidan väri ei miellyttänyt, tai hän ei hymyillyt kannustavasti juuri siinä kohdassa synnytystä kuin olisin halunnut. Paitsi että tämän kirjan luettuani en enää kehtaa valittaa. Koskaan. Yhtään mistään. En edes väärästä kohtaa puristetusta hammastahnatuubista.

Vaikka vuosisadat vierivät ja ajat muuttuvat, niin silti yhdestä asiasta tein havainnon. Yksi asia on ja pysyy. Nimittäin naisten harrastama vyötärönseudun tarkkailu. Sitä ja yleistä juoruilua jatketaan kuin parastakin perinnettä. Ihmisen uteliaisuus ei näköjään evoluution kehityksessä ainakaan vähene. Ei ainakaan täällä Aitoossa. Tai sitten täällä eletään vielä 1800-luvun jälkimaininkeja!


Terveisin Nimim. Ainakin 25 kertaa raskaana ollut...