Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

torstai 31. maaliskuuta 2011

Halkomäki : Vapise Hans Välimäki...

...ja kaikki jyrkisukulat ja mitänäitänytonkaan!

Mä olen niin tyytyväinen siitä, etten osallistunut Suomen Top Chef -kilpailuun. Olisi ollut  muille vähän epäreilu asetelma meikäläisen mennä vetämään sieltä kerta toisensa jälkeen pisteet kotiin tarjoamalla tuomareille herkkuja, joilla suorastaan lähtee jalat alta. Ai mikäkö on salainen aseeni? Se on kehitelty hiljaa ja huolella kotipakastimen kätköissä!

Miltä kuulostaisi tilata listalta alkuruuaksi savulampaan makuista lohisalaattia savulampaanmakuisella yrttikermaviilikastikkeella? Pääruuaksi savulampaanmakuista poronkäristystä puikulamuusilla ja savulampaanmakuisilla puolukoilla? Jälkiruokana olisi herkullinen savulampaanmakuinen mustikkakukko, savulampaanmakuinen suklaamuffinssi tai savulampaanmakuista kinuskikermakakkua.

Kuinka moni ravintola pystyy samaan? Lisäämättä joukkoon murustakaan savulammasta? Kasvissyöjän toiveuni vai painajainen?

No, meillä olisi moisia herkkuja tarjolla yhden kokonaisen pakastimen verran. Laitoin sinne tuossa joulun alla isän palvauttamat lampaankintut, ja peli oli kerrasta selvä. Ihan kaikki maistuu nyt...niin, savulampaalle.   
vadelmat, mustikat, puolukat, herukat, omenat, mansikat, karpalot, yrtit, kakkupohjat, muffinssit, hirvenlihat, vihannekset, kalat, omenapiirakat, jääpalat

Ottaako päähän? Ottaa.


Elina ja Seela toivat kevätkukkia. Pikkuaurinkoja!

Eilen oli kiva päivä. Ystävänpäivä. Sain aamupäivällä vieraikseni Onkkaalan ihanaiset ladyt Elinan ja Seelan. Teekupposen ääressä rouskuteltiin keksejä ja vaihdettiin kuulumisia. Ihmeteltiin ajan kulumista. Ja savulampaanmakuisia muffinsseja. Illalla oli akvarellimaalausporukan vuoro. Kevään ensimmäiset tomaatintaimet vaihtoivat omistajia maalaamisen ohessa. Siveltimien pariin on hitsautunut minulle suunnattoman rakas ja tärkeä ystävien rinki. Elämän ilot ja surut jaetaan siellä huumorin ja höpötyksen, kokkailu- ja puutarhanhoitovinkkien ohessa. Ja kyllä me joskus jotain maalattuakin saadaan!

Tänäänkin on Ystävänpäivä. Treffasin maailman ihanimman entisen pomoni Sappeella.
Myös huomenna on Ystävänpäinä, sillä maailman ihanimmat työkaverit kokoontuvat, tosin vajaalla miehityksellä viettämään hulinailtaa Tampereelle.


Tässä kaiken keskellä ihmeissäni mietin, miten superonnellinen olenkaan niin monen ihanan ihmisen ystävyydestä. Ei siinä loppujen lopuksi savulampaanmakuiset vaniljajätskituutit paljoa harmita!!!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Puntari: Hei kaikki kuntopiiriin vaan!

"Jos kenenkään lihas on tänä aamuna väsynyt ja kapea
niin liikuntatuntimme jälkeen se on kimmoisa ja rapea!"

Näin lauleskellaan meidän perheen suosikkielokuvassa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras. Ja kuinka totta se onkaan: vaikka kuinka väsyttää, ahdistaa, masentaa ja lihas tuntuu kapealta ja mieli apealta, niin liikuntatuokio tekee ihmiselle ihmeitä. Piristyy! Virkistyy! Huolet kaikkoavat! Rasva palaa!

Totta puhuakseni olen kokenut myös vaiheen, jolloin vihasin liikuntaa. Se elämänvaihe sijoittuu reilun kymmenen vuoden taakse. Mikä sitten sai aikaan asennemuutoksen? Tietysti mies.
Siis löysin miehen, joka harrastaa liikuntaa. Sitten mies löysi työpaikan, jossa harrastetaan aktiivisesti maastopyöräilyä. Sitten mies alkoi viihtyä pyörän selässä niin hyvin, että häntä ei juuri kotona näkynyt (tää oli kyllä ehkä ihan vähän liioiteltua). Tajusin, että jos haluan saada omaa aikaa pienten lasten hoitamisen keskellä, tarpeeksi hyvä syy olla pois kotoa on lenkkeilyn aloittaminen.

Ennen vihasin juoksemista. Mutta sitten sain Vauva-lehden tilaajalahjana sykemittarin ja tajusin, että pitää juosta hiljaa. Todella hiljaa. Aloitin lyhyet hölkkälenkit ja toisinaan hyppäsin maastopyörän selkään.
Nyt olen jo vähän melkein koukussa liikkumiseen. Vanne tulee pään ympärille, jos ei pääse liikkeelle. Tykkään nimen omaan kaikista perinnelajeista: hiihdosta, pyöräilystä, suunnistamisesta, hölkkäilystä. Zumbassa minua ei tulla näkemään. Eikä Bodypumpissa. Minulla on asenneongelma niitä lajeja kohtaan, myönnän.

Viime kesänä sain mieheltä synttärilahjaksi Garminin Forerunnerin. Se on  sellainen hieno ja kallis vehje, joka mittaa sykkeen lisäksi myös muun muassa matkaa. Sen saa telakoitua pyörän ohjaustankoon ja onhan se aika näyttävä vehje ranteessakin. Se on parasta, mitä nainen voi mieheltään saada. Siis toimivan kodinhoitohuoneen lisäksi.
Vehje mahdollistaisi myös jonkinlaisen sähköisen treenipäiväkirjan pitämisen, mutta toistaiseksi siirrän tiedot Juoksija-lehden kylkiäisenä tulleeseen vihkoseen.

Ja lopuksi vielä vinkki kaikkien urheiluhullujen miesten vaimoille, joilla on vaikeuksia keksiä puolisolleen synttäri/joululahjoja. Itse ostin vuosi sitten miehelle lahjakortin UKK-instituuttiin Urheilijan kuntotestiin. Kyllä oli mies tyytyväinen. Halusi tänä vuonna saman lahjan ja minähän ostin!
Sillä mikäpä olisikaan suurempi rakkaudenosoitus, kuin antaa lahjaksi mahdollisuus vetää itsensä kunnon hapoille, sinne oksennuksen ja tajuttomuuden rajamaastoon?

Päivitys 31.3.2011. Miten voi luonto ja sää hemmotella liikkuvaa ihmistä näin? En muista, koska olisin näin hulppeissa keleissä päässyt hiihtämään Etelä-Suomessa. Ladulla on lähes bikinikelit! Ja mieletön luisto. Toivon, että talvi jatkuu, jatkuu vaan...

Kyllikit : Kommentointiohjetta


Meiltä on nyt kyselty moneen kertaan tuota kommentointia, että miten se oikein tapahtuu. Tässä jonkinlaiset ohjeet siihen. Vaihtoehtoja on muutama, ja rohkeasti  vain kokeilemaan! Mukavaa jos jätät plokiin edes pienenkin merkin vierailustasi täällä!

Ja nyt kokeilemaan seuraavilla ohjeilla:

Tekstin jälkeen lukee X KOMMENTTIA TAI KOMMENTOI, klikkaa jompaakumpaa.

Tulee näkyviin laatikko, johon saat rustata terveisesi meille. Kiitos jo etukäteen!


Sitten se ongelmia aiheuttanut osuus, eli laatikon alla lukee KOMMENTTI NIMELLÄ ja alavalikko: valitse profiili. Klikkaa VALITSE PROFIILI. Näkyviin tulee monta vaihtoehtoa. 
Klikkaa joko  
1.)NIMETÖN tai 
2.)NIMI/URL-OSOITE.

1.) Jos valitset NIMETÖN, kirjoita terveisesi kenttään ja sitten voit klikata suoraan LÄHETÄ KOMMENTTI. Näkyviin tullee laatikko ESIKATSELU. Voit vielä muokata tekstiä jos haluat. Samassa kentässä näkyy epämääräinen määrä kirjaimia (eri kirjaimet joka kerralla) JA teksti SANOJEN VAHVISTAMINEN. KIRJOITA NUO KIRJAIMET SIIHEN TARKOITETTUUN KENTTÄÄN. 

Lopuksi paina LÄHETÄ KOMMENTTI.

2.) Jos valitset NIMI/URL-OSOITE näkyviin tulee laatikko, jossa lukee MUOKKAA PROFIILIA ja sen alla NIMI ja nimen alla URL-OSOITE. Nimen kohdalle kirjoitat tietysti nimesi ja URL-osoitteen voit jättää tyhjäksi, jos sulla ei ole kotisivua. Sen jälkeen painat laatikossa olevaa JATKA. Sen jälkeen paina LÄHETÄ KOMMENTTI. Näkyviin tulee laatikko ESIKATSELU. Voit vielä muokata tekstiä jos haluat. Samassa kentässä näkyy epämääräinen määrä kirjaimia (eri kirjaimet joka kerralla) JA teksti SANOJEN VAHVISTAMINEN. KIRJOITA NUO KIRJAIMET SIIHEN TARKOITETTUUN KENTTÄÄN. 

Lopuksi paina LÄHETÄ KOMMENTTI.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Halkomäki : Puikot heilumaan!

Muutama päivä sitten kaivoin sukkapuikot esille. Olen yli kymmenen vuotta kutonut hahtuvalangasta huovutettavia lapasia, jotka koristelen huovutusneulan ja eriväristen villalankojen avulla. Kipinä lähti Rovaniemen opiskeluajoilta, ja viimeksi kudoin marras-joulukuussa läjän lapasia Kuhmalahden Joulutorille. Laskin varovaisesti, että vuosien saatossa on tullut väsättyä reippaasti yli 300 paria! Yksikään niistä ei ole päätynyt omaan käyttööni, vaikka joskus tarkoitus ehkä olikin. Nyt kai sitten tuli jonkinlainen "ähky", tai joku muu mielenhäiriö, sillä yhtäkkiä löysin itseni Sokokselta ostamassa ihan tavallista villalankaa OMIA säärystimiäni varten. Tuntuu suorastaan oudolta istua sohvalla ja kutoa jotain ihan oman mielen mukaan, vain omaan napaan tuijottaen. Minämäämulle! 

Kutominen eli siis neulominen on kyllä yksi parhaista rentoutusmenetelmistä. Kun tulen töistä, kudon hetken ja nautiskelen kupin teetä samalla. Ja jos illalla kroppa käy ylikierroksilla, kutominen rauhoittaa nopeasti. Kutimet on yleensä pakattuna myös matkoille, erilaisiin koulutuksiin ja seminaareihin. Tuntikausien istuminen puuduttaa niin kropan kuin mielenkin, mutta kun siinä istuskellessa kutoo samalla, niin pysyypä ihmeen virkeänä! Ja on helppo keskittyä kuuntelemaan! Ne jotka eivät kudo, eivät millään tahdo uskoa sitä! 

Toisille ihmisille rentoutuminen tarkoittaa nautinnollista loikoilua joutilaana jossain sohvan nurkassa. Minä kuulun siihen ihmistyyppiin, joka rentoutuu tekemällä jotakin. Leipomalla, ulkoilemalla, lukemalla, kirjoittamalla, kokkailemalla, maalaamalla, ompelemalla. Ja mun miehen mielestä se on välillä aika rasittavaa, hehheh! Silti joskus pitää myös heittäytyä ihan vaan X:si. Katsella pilviä ja hengitellä. Sitä joutenolon taitoa olen yrittänyt opetella syksystä asti. Ihan Lääkärin määräyksestä!



Tiistai on mukava päivä. Pari tuntia oikeita töitä ja illalla jooga. 
Ja mikä ilma ulkona! Tykkään!!!

Muistakaa Kyllikkien arvonta! Luvassa keväisiä palkintoja!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kyllikit : Arvonta!

Kaikkien nykyisten ja tämän viikon aikana Maitolaiturin Kyllikit -blogin lukijoiksi liittyneiden kesken arvotaan virallinen MLK-yllätyspalkinto!!! Jännitys kohoaa kuin lauantain lottoarvonnassa!


(Kirjautumis-/liittymisohjeet: Klikkaa  Kommentit -auki tuosta alempaa!)


sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Halkomäki : Ihmisen Ikävää linssikeiton äärellä


Ihminen tarvitsee ihmistä...


Siinä missä pari ensimmäistä moottorikelkkailuleskiviikkoa meni kuin siivillä, tämä viimeinen tuntuu tökkivän oikein kunnolla. Saisi jo piisata yksinolo! Ensinnäkin olen huomannut, että ihminen taantuu tällaiseen "sinkkuelämään" melko nopeasti. Sänky jää petaamatta, jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, samaa linssikeittoa tulee syötyä viisi päivää putkeen, sosiaalinen elämä hiipuu ja komeron perälle kätketty suklaalevy alkaa kiinnostaa aivan liiaksi. Katsoin eilen illalla jopa kokonaisen elokuvan telkkarista ja mussutin samalla pussillisen poppareita. Miten ihmeessä moinen tulikin  mieleeni...? Harvinaista, hyvin harvinaista! Toisekseen, parisuhteen ylläpitäminen puhelimitse saavuttaa turhautumisen rajapyykin melko nopeasti, samat kuulumiset päivästä toiseen. Kolmanneksi, tämä talo tuntuu aivan liian suurelta yhden ihmisen asuttavaksi. Keskikerros riittäisi, sillä alakerrassa käyn vain suihkussa ja yläkerrassa nukkumassa.

Ehkä tämän yksinäisen arjen keskellä pitäisi ottaa mallia  Mairesta (3v.), jolla on kolme oikein mainiota mielikuvituskaveria: Toto, Jessika ja Linnea. Kaksi viimeksi mainittua poseeraavat yläkuvassa!  Ne ovat siitä helppoja ja kivoja tyyppejä, että ne ilmestyvät aina juuri silloin kun niitä tarvitaan, ne eivät syö kaikkia keksejä kaapista ja niiltä tuntuu saavan kaikenlaisia varsin päteviä elämänohjeita. En tiedä onnistuisinko saavuttamaan yhteydet tällaisiin kavereihin ihan selvistäpäin, sillä lapsen uskoni on jo sen verran kokenut kolhuja tuolla pääkopassa, mutta muutama lasi punaviiniä voisi auttaa asiaa! Täytyy varmaan kokeilla jos joku ihan todella heikko hetki yllättää!

Sunnuntaita on siivittänyt Nylon Beatin levykimara, päiväkahvit naapurissa, kodinhoidollisia toimenpiteitä, uunien lämmitystä ja pari kaihoisaa puhelua Ylläskaltiosta. Illansuussa olisi vielä edessä ulkoilua ja leipurihommia. Keksihammasta kolottaa!

Ensi sunnuntaihin on vielä viikko. Ihan kuin joulua odottaisi!


...ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
(T.T. Maa, 1987)

Säkeitä suosikkirunoilijalta...Kyllikit jäivät  todella kaipaamaan!


Tässä sitten ohje tähän suosikkikeittooni. 
Edullinen ja hyvin säilyvä herkku! Käy kasvissyöjillekin!



























Itämaista Linssikeittoa 
(4 annosta)

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2-3 rkl punaista currytahnaa 
(+ chilitahnaa esim. Sambal Oelek jos tykkää tulisuudesta)
3 dl punaisia linssejä
8dl vettä
6rkl tomaattisosetta tai 3rkl pyrettä
4dl kookosmaitoa

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, kuullota öljyssä kattilan pohjalla.
2. Lisää kattilaan currytahna ja siivilässä huuhdellut linssit. Kääntele seosta muutaman kerran.
3. Lisää joukkoon vesi, tomaattisose ja kookosmaito, anna kiehua miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä ja hajoilevat keiton sekaan.
4. Annostele keitto lautasille ja lisää pinnalle tomaattikuutioita ja halutessasi raejuustoa

- Keittoon voi lisätä myös paistettua jauhelihaa tai kanasuikaleita
- Tämä keitto kuten monet muutkin vain paranevat ajan kanssa. Kannattaa valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä jotta maut tasoittuvat.
- Currytahnan tilalla voi käyttää muitakin maustetahnoja, itse käytin nyt Tandoori -currytahnaa kun muuta ei ollut. Ihan hyvä maku siitäkin tuli, tosin sitä joutui laittamaan vähän reilummin kuin tavallista.

Puntari: Tämän viikon hyvät


Kuva otettu Kyllikkien fotosessiossa Kaukkalan maitolaiturilla helmikuussa.

Tällaiset asiat tuottivat iloa viikolla 12.

Maanantai: Illalla Method Putkisto Pilates -tunnilla, kun rakas äiti tuli hoitamaan lapsia siksi aikaa.
Tiistai: Kurassa rämpimistä kotipihassa lasten kanssa. Silloin luulin, että kevät on ihan jo täällä.
Keskiviikko: Pitkästä aikaa uimahallissa vesijuoksemassa. Jalat tykkäs hyvää ja lapset tykkäs olla Kangasalan mummulassa pitkästä aikaa. Mies tuli kotiin Helsingistä.
Torstai: Marika ja pojat kylässä. Sen jälkeen lauleskelua hyvässä seurassa.
Perjantai: Sisko tuli yökylään. Avattiin pullo kuplivaa valkkaria kun oltiin ensin saunottu tunti.
Lauantai: Ostoksilla Tampereella. Löysin uuden kevättakin ihan säkällä ja sen lisäksi kivan mustan neulemekon made in Finland (alkaa olla harvinaista tuo kotimaisuus). Tilasin elämäni ekat pyöräilykengät R-techistä. Illalla kävin hiihtämässä ja saunottiin.
Sunnuntai: Kotona oleilua ja laiskottelua ja kevyttä kokkailua uusien reseptien parissa. Liikuntaa ja venyttelyä yläkerran uudessa "joogastudiossa" vielä luvassa illemmalla.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Puntari: Suuri kumisaapastesti

Jos olen johonkin ollut elämässäni pettynyt, niin kumisaappaiden kestävyyteen. Olen käyttänyt Vikingejä ja Tretoneja ja todennut niiden kestävän maksimissaan kaksi vuotta. OK, olen kumisaappaiden suurkuluttaja, mutta silti toivoisin, että yli 50 euroa maksavat kengät kestäisivät useamman kevään ja kesän ajan.
Positiivisia kokemuksia minulla on Nokian talvisaappaista, joissa on huopavuori (joita käytin nyt läpi talven, ainoa kenkä missä tarkenin yli 30 asteen pakkasilla). Sen vuoksi tänä keväänä ostin kotimaiset saappaat. Ongelma nokialaisten kanssa on ollut aikaisemmin se, että perusmalli ja Hai-saapas ovat jalkaani ihan liian leveät. Nämä Street-malliset sen sijaan ovat lestiltään sopivat ja hintakin oli kohtuullinen 28 euroa. Ja väri on täysin mun väri.
Tästä alkaakin Puntarin suuri kumisaapastesti. Vertailun vuoksi ajattelin hankkia vielä jotkut halpissaappaat, ja vuorotellen niitä käyttää näiden kanssa. Katsotaan kummat kestää pidempään!
Iloa tähän viikkoon toi ystäväni Marsu, joka poikkesi torstaina poikineen pitkästä aikaa täällä meillä. Marsu toi kauniita tulppaaneja, jotka sulostuttavat elämää tuosta piirongin päältä.


Eilen saapuikin sitten Hanna ja leipoi meille vuorellisen kaurakeksejä. Tässä saa taas unohtaa kaikki terveellisen elämän puolesta tehdyt lupaukset, sen verran hyviä on keksit kahvin kanssa.
Ja kohta kohti Tamperetta! Ohjelmassa kevättakin metsästystä, Villa Harmonien muuttomyyntiä, lattea, Sokoksen meikkiosasto, Taito-shop ja Marimekko!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Halkomäki : Tropiikin hehkua tuiskun keskellä

Uusin tulokas on lahjaksi saatu!
Piteleehän taas kelejä! Aurinkoa ja lunta saadaan hurjien tuulenpuuskien siivittämänä, mikä kevät se tämmöinen on? Missä tippuvat räystäät ja talitiaisten konsertti? Hiihtoladutkin katosivat yhdessä yössä!
Viikko on ollut aivan tolkutonta hässäkkää, ikävä kyllä, mutta vastapainoksi perjantai tuntuu taas paremmalta kuin "koskaan"! Kuppi teetä ja sympatiaa tulisi nyt todella tarpeeseen...
Viikonlopun kivat suunnitelmatkin menivät yllättäen uusiksi, mutta eipä hätää, kivoja juttuja tuli myös tilalle. Kunhan saan kämpän järjestykseen niin pakkaan kamat ja suunnistan Puntariin Kyllikkien korkeanpaikanleirille. Siellä odottavat tädin pienet pöllönpojat Maire ja Saima, sekä tietysti maailman ihanin sisko. Kelpaa perjantaita vietellä ihan akkaporukalla!

Ensimmäinen orkideani on ahkera kukkija.















Aamulla kastelin kukat, ja ällistyksekseni huomasin yhden orkidean avanneen lehmänkirjavat kukkansa minulta täysin salassa. Olipa nopeaa toimintaa! Perunanitujen lisäksi varma kevään merkki on orkideojen kukkatulva, joka siis alkaa juurikin näillä main valon lisääntyessä.

Minulla on kuusi orkideaa, joista viisi on isoja ja yksi vielä aivan ruippana. Vuosia haaveilin omasta orkideasta, mutta en uskaltanut ostaa kun hoito tuntui olevan kuin jotain salatiedettä. Käytyäni Marttojen orkideanäyttelyssä kolme vuotta sitten sain kuitenkin ammattilaiselta kuulla, ettei sen helpompaa kasvia oikein olekaan. Uskaltauduin ostamaan Stockmannin hulluilta päiviltä oman ihka ensimmäiseni alle kympillä. Se kukki kaksi vuotta putkeen, piti kuukauden tauon, ja kasvatti uudet kukkavanat ja jatkoi kukintaansa. Pian tämän jälkeen saapui Puntarista kaksi kuoleman kielissä olevaa pakolaisorkideaa, jotka olivat kompostointiuhan alta päättäneet pelastautua hellään huomaani. Muutama kuukausi ja niissäkin oli nuppuja! (Tiinahan on asiasta vieläkin niin katkera, että jaksaa joka kerta kylässä käydessään huomautella, miten rupusia kukkia minulla on...) Tästä rohkaistuneena olen ostanut sitten muutaman lisää ja todennut ne ihan oikeasti todella helppohoitoisiksi kasveiksi! Aina joku kukista, yleensä useampikin, kukkii tuossa lasipöydällä tuoden tropiikin terveiset kaukaa sademetsän uumenista. Oikeaa etelän eksotiikkaa! Ainoa huono puoli näissä kukissa on, että niihin jää koukkuun. Niin kauniita ovat! Niitä haluaa vaan lisää ja lisää ja lisää...


Tämä kaunotar on kotoisin Ikeasta. Jotain hyvää sielläkin!

Rohkeasti vaan orkideakaupoille, tässä muutama niksi miten saada mahdoton kukkatulva ja naapurit kateellisiksi!
Mukavaa viikonloppua Halkomäestä!!! 

Ensimmäinen Puntarin pakolaisorkidea söpöine pilkkuineen.

Orkidean hoito:


1. Ruukkuun ei saa laittaa multaa, vain kaarnasta ym. koostuvaa karkeaa rouhetta.
2. Kastellaan kerran viikossa upottamalla ruukku veteen 10-30 minuutiksi.
3. Kasteluvesi mieluiten järvi- tai sadevettä. Itse otan veden talvella kraanasta, kesällä rännin alta.
4. Lannoitetaan kasvukaudella 2 kertaa kuussa orkidealannoitteella.
   (...jonka koostumus on typpi, fosfori, kalium 1:1:1)
5. Kukkavanan saa katkaista vasta kun se on kuivunut ruskeaksi!!!
    (Orkidea tekee nimittäin samaan kukkavanaan uusia kukkia useita kertoja.)
6. Sijoita valoisalle ikkunalle, mutta ei paahteeseen!

Erinomaiset orkideasivut löytyvät Janhuan Orkidearannalta !


Myös valkoinen kaunotar on Puntarista ja kukkii suurilla kukilla.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Puntari: Kuntoilijan kasvislasagne

Sopii myös sohvaperunoille, kaikille laihduttajille ja oman elämänsä wannabe-liikkujille!

Tarvitset:
lasagnelevyjä
4 porkkanaa
1 punainen chili
sipuli
pari valkosípulin kynttä
1/2 desiä soijarouhetta
2 tölkkiä valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
                    TAI
1 tölkki valkosipulimaustettua muskaa ja 1 tölkki Pirkan tomaatti-oliivi-pastakastiketta
suolaa
mustapippuria
yrttimaustetta

valkokastike:
7-8 dl maitoa
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 kasvisliemikuutio
1/2 tl raastettua muskottipähkinää
75 g voimakasta juustoraastetta (mustaleima)

Kuori ja raasta porkkanat, pilko sipulit. Kuullota sipulit öljyssä pannulla, lisää tomaattimurskat , soijarouhe ja porkkanaraaste, anna kypsyä miedolla lämmöllä n. 15 min.
Valmista juustokastike: Kuumenna 6 dl maitoa, sekoita vehnäjauhot desiin maitoa ja lisää kuumaan maitoon hyvin sekoittaen. Kypsennä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää lopuksi liemikuutio ja juustoraaste.
Kaada tilkka molempia kastikkeita vuoka pohjalle, lado lasagnelevyt päälle. Jatka samoin tehden kerroksia niin, että päälimmäiseksi tulee juustokastikekerros.
Paista 180 asteessa 40-50 min. Anna vetäytyä hetki ja tarjoile raikkaan salaatin kanssa.


Mies antoi tälle kasvispöperölle arvosanaksi 8+ ja lapsetkin lapioivat suuhunsa ilman mukinoita, joten koen jollain tavalla onnistuneeni.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Halkomäki : Kompostoriromantiikkaa!

Mukavasti miinuksen puolella uinuu tämä kaveri!
Kuinkahan nopeasti umpisessa jäässä oleva kompostori sulaa? Alan olla pulassa! Jo tammikuussa saavutettiin se lakipiste, että Biolanin pönttö tuli täyteen ja piti keksiä varasijoituspaikkoja biojätteelle. Tämähän on siis vähän samanlainen prosessi, kun mietitään loppusijoituspaikkaa ydinjätteelle. Että mihin se nyt haudataan? Minulla kun ei ole mahdollisuutta upottaa perunankuoria peruskallioon, niin olen tyytynyt keräämään biojätepusseja kaikkiin saatavilla oleviin astioihin liiterin läheisyydessä. Nyt loppui astiatkin. Ehkä pitää ruveta syömään perunat kuorineen?

Kompostointihan on upea juttu! Oman syömisensä oheistuotteena saa loistavaa maanparannusainetta ja multaa puutarhan ja kasvimaan käyttöön. Se on myös raakaa työtä möyhentimien, lapioiden ja talikoiden maailmassa. Naistenlehdissä kompostointia mainostetaan trendikkäänä harrastuksena, sitä usein suorastaan jopa romantisoidaan: viehkeä nuori nainen täysissä meikeissä viemässä patinoituneella sinkkiämpärillä biojätteitään kompostoriin. (Päällään Odd Mollyn neuletakki 639€, Part Twon paita 275€, Vilan housut 499€, Mulberryn huivi 269€ ja Biancon saapikkaat 465€...) Kivalta näyttää! Mitään todellisuuspintaa siinä ei kuitenkaan ole, ainakaan omalta kokemuspohjaltani sanottuna. Mummoni tosin vei aikanaan laskiämpärillä keittiön jätteet tunkiolle. Pitää ehkä joskus kaivaa kaapista vähän paremmat vaatteet kun käy kompostorilla ja kokeilla, tuntuuko se yhtään loisteliaammalta! Yleensä vien biojätteet silloin kun totean ämpärin ylitsepursuavan täydeksi, asuna saattaa olla pyjama ja aamutakki, jalassa kumisaappaat. Joskus töihin lähtiessä nakkaan pussin kompostoriin, mutta yleensä se menee siinä puita hakiessa tai pihatöihin lähtiessä. Asuna joku vanha, muutaman remontin ja presidenttikauden nähnyt toppatakki tai tuulipuku. Miksi naistenlehdet eivät koskaan tule kuvaamaan meille? Joo, ehkä todellisuus on tarua ihmeellisempää. Todellinen käytännön sanelema trendikkyyshän löytyy vain ja ainoastaan täältä maalta!!!
(Vielä Kyllikit tekevät jonkun muotipostauksenkin, kunhan aika on kypsä...)

Kellarin aarteita...
Mutta siitä kompostoinnista vielä sen verran, että siihen tarvittavasta välineistöstä annetaan yleensä aina liian suppea kuva. Nimittäin mikäli biojätettä syntyy kotona ihan normaali määrä (hedelmien, juuresten ja vihannesten kuoret, kahvinporot, ruuantähteet ym.) ei tavallinen parin sadan litran kompostori riitä mihinkään. Joka ikinen lämpökompostori jäätyy talvella. Ja täyttyy. Tarvitaan siis kaksi kompostoria. Ja sitten joku kolmas (ei lämpöeristetty), johon ne kompostorit voi tyhjentää jatkomuhimista varten. Nimittäin jos nakkaat ne ensimmäisen kompostivaiheen muhjut vaan pihan perälle isoksi kasaksi, niin sadevesihän huuhtoo sieltä kaiken voiman ja ravinteet pois. Tämän lisäksi on hyvä olla olemassa myös esimerkiksi puukehikkoinen puutarhajätekomposti, johon voi viedä mädät omenat ja kasvijätteet maatumaan. Ja jos ei satu olemaan mikään supernikkari tai Strömsöhenkinen "kuplavolkkarista kompostori" -tyyppi, ja joutuu ostamaan kaikki nämä kompostointivermeet, niin kyllä rahaa palaa! Puhumattakaan siitä, että sitten tarvitsee vielä jatkuvalla syötöllä kuutiotolkulla kuiviketta! Ja keväisin kompostiherätettä. Ihan välineurheilua, sanon minä!

...suoraan kompostorin kätköihin. NYYH!
No, käytäntöhän sanelee jokaisen varustelutarpeet. Meillä ei ainakaan tuo yksi lämpökompostori riitä. L&T:ltä on tulossa joku edullisempi tehokompostori tänä kesänä, joten ehkä hankin sellaisen Biolanin kaveriksi. Pääsee noista irrallisista välivarastointipaikoista eroon. Liiterin läheisyydessä ainoa vielä biojätepusseilta välttynyt kannellinen paikka on auton takaluukku. Sekin on säästynyt ehkä vain siksi, että se on appiukon auto!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Puntari: Onnellisia ajatuksia

Kyllikkien talviriemua vuodelta 1980.

Miten onnellinen olenkaan, että olen saanut elää lapsuuteni 80-luvulla. Silloin kylissä oli vielä koulu. Kaikissa kaupoissa lihatiskit. Äidit laittoivat lapsilleen perunoita ja kyljyksiä. Perunat tulivat omasta maasta.

Miten onnellinen olenkaan, että olen saanut elää lapsuuteni maaseudulla. Olen päässyt pilkille lähes kotiovelta, käynyt kastamassa vastasyntyneitä vasikoita kummisedän maatilalla, rytmittänyt elämän sen mukaan, koska pellolle ilmestyy traktorit tai puimurit.

Kummisedän Yrjö-isä oli lapsuuden esimerkki maaseudun miehestä.
Pääsin jo pienenä ihmettelemään, millaiset kädet oikealla maajussilla on.

Miten onnellinen olenkaan, että olen saanut elää lapsuuteni ilman paineita. Kouluun saattoi mennä äidin ompelemassa paikallisen kangaspainon jämäkankaista tehdyssä collegepuserossa. Iltapäivisin hiihdettiin kavereiden kanssa, jääkiekkokaukalolle kuskattiin kasakaupalla mailoja ja pelit jatkuivat iltaan saakka. Kellään ei ollut kännykkää, mutta vanhemmat kyllä luottivat, että nälkä porsaat kotiin ajaa.


Moni asia on nyt erilaista kuin minun lapsuudessani. Parissakymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Kiinalaiset rätit ja thaimaasta lennätetty kana tulevat halvemmaksi ja ovat arvostetumpia kuin käsin tai kotimaassa tehty ja tuotettu. 
Silti en aio luovuttaa. Haluan lasteni saavat edes osittain lapsuuden, jollainen itsellänikin oli:
Mairen kummisedällä on lehmiä ja pihaltamme aukeaa sydänhämäläinen peltomaisema.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Puntari: Kauneutta

Terveisiä Humppilasta! Teimme sinne pikavisiitin jo perjantaina. Miehen sisko lapsineen asuu siellä ja käymme kylässä aivan liian harvoin.

En syty sinänsä Humppilalle. Kunta on perinteinen pieni kunta: kylän keskustan rakennukset on rakennettu silloin sun tällöin ja se näkyy arkkitehtuurissa. On tasaista, eikä ole järviä. Ja ollaan aika kaukana kaikesta. Tämä on siis minun mielikuvani Humppilasta, ei välttämättä totuus!

Humppilalla on kuitenkin jotain erittäin kadehdittavaa, nimittäin suurehko kunnan läpi kulkeva maantie Porista Helsinkiin. Tuon maantien varrelle on kehittynyt loistava ostoskeskittymä, josta löytyy niin Iittalan, Marimekon kuin Pertti Palmrothin tehtaanmyymälät.
Tällä vierailulla huomasin, että ostosparatiisiin oli rantautunut myös Globe Hope! Kääk!
Valitettavasti (rahapussin kannalta onneksi) en päässyt vierailemaan kyseisissä myymälissä, sillä käytimme tietysti kaiken liikenevän ajan kuulumisten vaihtamiseen hyvässä seurassa. Mutta tein periaatepäätöksen, että keväämmällä Kyllikit tekevät Humppilan suunnille ostosmatkan, ja matkan varrella pysähdytään ainakin myös Nuutajärven lasikylään ja erääseen luomupuotiin (ja ehkä Urjalan makeistukkuun....).

Vierailut Humppilaan ovat minulle aina terapeuttisia. Mieheni sisko kuuluu niihin ihmisiin, jotka loihtivat kaunista vaikka rautakangesta ja kasasta sepeliä. Saan perheen kodissa aina suurta mielihyvää katsellessani kauniisti toteutettuja sisustusratkaisuja (nyt heillä tosin on meneillään remontti, joten Remppa-Ässä-purkit ja paineilmanaulain keittiössä vähän rikkoivat tunnelmaa :).
Tällä kertaa, remontinkin keskellä, kauneuttaan ympäristöön sädehtivät keväiset asetelmat. Pajunkissat olivat saaneet seurakseen kukkivia kirsikkapuun oksia. Yksinkertaista, mutta kaunista.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Halkomäki : Ruusuportintien talvimaisemia

Talvi teki comebackin! Eihän siinä mitään. Maisema on kaunis ja pihajäätiköt uinuvat salakavalasti lumipeitteen alla. Mummoa kaatuu tänään kuin heinää... Olen viettänyt selän jumituspäivää ihan kotosalla. Katsellut lumisadetta, oravakaksikon rallia pihakoivussa, lukenut kirjaa, hörppinyt varmaan viisi litraa teetä ja hukannut puhelimeni. Ei pöllömpää! Haluaisin leipoa keksejä, mutta seisoskelu on tuskallista. Toisaalta olisi parempi olla leipomatta, koska niitä tulee mussutettua sitten ihan koko ajan...huono itsekuri, tai jotain...

Aikani kuluksi ajattelin esitellä osan Halkomäkeä Ruusuportintien varrelta muutamin talvisin kuvin. Täällä on nimittäin aika kaunista! Talvellakin! Tällaiset on maisemat kun hurauttaa potkukelkalla kaupasta kotiin. Tosin yhdestä pikkumökistä  uupuu kuva.   

Että Tervetuloa vaan meidän omille nurkille!
 

Kesällä pitää tehdä mäellä kierros kameran kanssa ja esitellä kaikki ihanat pirtit ja pihapiirit, pionit ja puuliiterit mitä täältä löytyy!



Näkymä kylätieltä Halkomäkeen.
Ruusuportintie kaartuu tästä ylöspäin. Postilaatikot rivissä mäen juurella.
Matkalla oikealle jää Syväniemen pirtti.
Mutkassa nököttää Lindevallin pirtti paksujen hankien keskellä.
Saarisen pirtin pihapiiriä vasemmalla puolen tietä.
Kotiportti visakoivun katveessa.

Takapihan toinen kulkutie.


Kotiportailla! Vastapäätä näkyy Saarisen pieni pirtti.

Puntari: Napajäätiköt ja salaiset aseet urheilusuorituksiin

Jos joku väittää sinulle, että napajäätiköt sulavat, älä usko! Tein tänään mullistavan tieteellisen havainnon, joka osoittaa todeksi sen, että maailman napajäätiköt eivät ole sulamassa, ne ainoastaan vaihtavat paikkaa. Tuorein napajäätikkö havaittiin tänään meidän pakastimesta.
Tuumasta toimeen, pakasteet pihalle, lämmintä vettä pakastimeen ja tip tip tip. Pakastimen sulattaminen on kyllä v-mäisintä hommaa, mitä tiedän! Mieluummin vaikka synnyttäisin (No se tietysti johtuu siitä, että olen hulluna ilokaasuun. Oikein odotin  nuorimmaisen syntymää. Kännit yhteiskunnan piikkiin! "Ilokaasua" kähisin malttamattomana synnytysvastaanotossa. Harmikseni juniori tuli maailmaan niin vauhdilla, että kaasun nautiskelu jäi vähäiseksi. Roikuin letkuissa kuin hurmiossa vielä silloinkin kun lapsi oli jo maailmassa. Sitten joku ikävä kätilöihminen sulki hanat).
Pakastin on nyt sulatettu. Johan sitä pari vuotta ehdin suunnitella.


Mutta mennäänpä asiaan. Kehuin yhtä pirtelöohjetta aikaisemmin. Tässä se nyt tulee.

1/2 litraa (luomu)piimää
200 g marjoja
1 banaani
ruokalusikallinen hunajaa tai sokeria

Ainekset lätkäistään kuppiin ja pyöräytetään sauvasekoittimella tai tehosekoittimella juomaksi.



Voin kertoa, että tuon parempaa välipala/aamupala/palautumisjuomaa ei olekaan. Tuoreita marjoja, piimää ja vain vähän makeutusta (esim. tuossa mansikkaversiossa makeutusta ei tarvisi mun mielestä lainkaan). Tämän juoman voimalla jaksaa painaa pitkää päivää pihatöissä tai pururadalla (kun on tietysti muistanut syödä hyvin päivän pääateriat!).


Pari vuotta sitten tuli mielenkiintoisia tutkimustuloksia, joissa todettiin, että rasvaton maito on ihan yhtä hyvä urheilusuorituksen jälkeinen palautusjuoma, kuin keinotekoiset mömmöt.
Itse suosin luonnon omia tuotteita mahdollisimman paljon. Pyörälenkille en ota energiapatukkaa, vaan tetrallisen mustikkasoppaa. Urheilujuomat eivät sovi käyttööni, mutta viinimarjamehu sitäkin paremmin.


Taloudessamme asuu toisenkin koulukunnan edustaja. Kaapista löytyy siis jos jonkinmoista purkkia ja patukkaa. Olemme viime aikoina kuitenkin lähentyneet toisiamme. Pirtelöä kun valmistuu helposti kahdelle, eikä mies ole koskaan lasiin sylkenyt.

Ps. Majoitukset Tahkolle varattu Tahko MTB-tapahtuman ajaksi! Jee! Nyt vaan tarvis aloittaa hullu kuntoilu!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Halkomäki : Ex-Morsiamen Naimiaiskakku

Viikonloppua pukkaa! Tuuli riehuu taas hurjana täällä mäellä. Kevätaurinko pehmentää tehokkaasti hankia, jotka yön kirpakka pakkanen sitten kiillottaa peilikirkkaaksi jääksi. Ulkona liikkuminen on melkoista taiteilua. Talitiaiset kurkkivat pihapuiden pönttöihin ja etsivät uutta kotia innolla. Ensimmäiset ruohotupsut näkyvät polun reunassa. Käpytikka on päivän special guest lintulaudalla. Keittiö on kuin ydinräjähdyksen jäljiltä. Tässä päivän "eväät". Näillä mennään!

Perjantain olotila on tutun "lösähtänyt". Tekisi mieli mennä sohvalle ja laittaa silmät kiinni. Toisaalta, hetken kun tässä malttaa kituuttaa niin kummasti olo siitä kohentuu ja saattaa jopa lähentyä sellaista mielenhäiriötä, jota siivousvimmaksikin kutsutaan! Ans kattoo miten tänään käy! Tällä hetkellä sohva on voitolla 6-0...

Eilinen oli aikamoista hullunmyllyä. Töiden, kokousten ja synttärivierailun jälkeen pääsin vihdoin lempipuuhiini keittiöön. Työkaverini mennä täräytti vihille kolmisen viikkoa sitten. Työporukalla tätä tapahtumaa sitten kahviteltiin tänään, ja pitihän siihen hetkeen kakku leipoa ex-morsiamen, nykyisen aviovaimon toivomuksesta. Sitä puuhaa aloittelin puoli yhdeksältä illalla.  Kakusta tuli todellinen koekakku, koska yhdistelin ensimmäistä kertaa siinä kaksi lempparitäytettäni, suklaan ja vaniljarahkan. Toteutus jäi kylläkin hiukan puolitiehen, sillä täältä tuppukylien taivaasta ei löytynyt sikarin mallisia keksejä, jotka olisi saanut laittaa kivasti pystyyn tuota reunaa vasten, ikään kuin kehykseksi. Kakun koristukseenkaan en kiireessä ehtinyt paneutua oikein ollenkaan, mutta hyvin se silti kelpasi. Suklaasydän pelitti ihan mainiosti! No, onneksi avio-onni on niin täydellinen, että se kompensoi sitten kakussa ilmeneviä puutteita...

Tässä ohjetta jos joku innostuu leipomaan.
Pirskatin kivaa perjantaita Halkomäestä toivottelee Hanna!

"Ex-Morsiamen Naimiaiskakku"

Vuokana mieluiten iso irtopohjavuoka (mulla oli halkaisijaltaan  24cm) ja siihen avuksi korottavat reunakalvot. Jos tekee pienempään vuokaan tai ilman kalvoja, niin suklaatäyte kannattaa puolittaa tai tehdä 3/4 -kokoisena.

Pohja
n. 200g kaurakeksejä
70g voita
- murskaa  keksit ja sulata voi. Yhdistä tasaiseksi muruseokseksi ja painele leivinpaperilla varustetun irtopohjakakkuvuoan pohjalle. Laita jääkaappiin.

Suklaatäyte
8 liivatelehteä
340g pandan Hurmaava tumma -suklaata
400g maustamatonta tuorejuustoa
4 munaa
2,5dl sokeria
2tl vaniljasokeria
4dl kuohukermaa

- laita liivatelehdet kylmään veteen
- vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja vatkaa sitten sekaan tuorejuusto
- vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja lisää seokseen
- sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, jäähdytä ja lisää seokseen
- liuota liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä ja lisää seokseen
- kaada puolet taikinasta kakkuvuokaan ja tasoita. Laita vuoka jääkaappiin hyytymään

Vaniljarahkatäyte
2 liivatelehteä
1prk vaniljarahkaa
2dl kuohukermaa
2rkl vaniljakreemijauhetta

- laita liivatelehdet kylmään veteen
- vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen rahka ja vaniljakreemijauhe
- liuota liivatelehdet kuumaan vesitilkkaan ja sekoita täytteeseen
- kaada täyte vuokaa ja tasoita. Laita vuoka takaisin jääkaappiin n. 20 minuutin ajaksi.
- lisää loppu suklaatäyte vaniljarahkatäytteen päälle ja tasoita. Laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.
- valmista tämän jälkeen kiille, jotta  se ehtii jäähtyä

Kaakaokiille
3 liivatetta
1dl tummaa kaakaojauhetta
3/4dl sokeria
3dl rasvatonta maitoa

- laita liivatelehdet kylmään veteen
- sekoita kattilassa kaakao, sokeri ja maito, kuumenna kiehumispisteeseen
- liuota liivatteet seokseen ja anna seoksen jäähtyä
- kaada varovaisesti lusikan kautta kakun päälle ja laita kakku takaisin jääkaappiin.

Kakku saa hyytyä mielellään yön yli. Seuraavana päivänä sen voi koristella haluamallaan tavalla ja lisätä esim. sikarikeksejä reunaa vasten pystyyn, tai kaulita sokerimassasta tms. kaitaleen, jonka kiertää kakun ympärille. Tosin ei tämä kakku välttämättä tarvitse reunojen peitoksi mitään, jos ne vain näyttävät suhteellisen siisteiltä!
Seuraavalla kerralla kokeilen tehdä tuon vaniljarahkan tilalla vaniljatuorejuustotäytteen. Se on sen verran työläämpi, että jätin tällä kertaa väliin. Samalla tekosyyllä vaihdoin kääretorttupohjan keksipohjaksi. Kiireessä ei kerkiä!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Puntari: Tällainen viikon alkuosa

  
 

Tämä viikko on sujunut muuten ihan mukavasti, mutta lapset ovat kipeinä. Hyvät ulkoilusäät ovat jääneet hyödyntämättä heidän osaltaan. Eilen Maire testaili vähän potkupyöräänsä, mutta taas on ressukka kuumeessa tuolla sängyssä.
Lainasin kirjastosta Mustikka, ruis ja rypsi -voimaruokaa Suomesta. Ei mullistanut mun ajattelua. Ehkä antaa enemmän ahaa-elämyksiä valmisruokapöperöiden suurkuluttajille. Yhtä piimä-marja-banaani-pirtelöä tein ja se jää kyllä meidän perheen keittiöohjelmistoon.
Tänään viikkosiivousta, ja lastenhuoneestakin tuli oikein nätti. Joskus vielä teen oikein esittelyn, mistä noi kaikki kalusteet sinne on tulleet. Uutta ei ole mikään, missään ei lue Made in China.

Halkomäki: Kiristyneitä nikamävälejä ja kirjavinkkausta

Ihan pakko nyt kertoa. Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa naprapaatilla. Se on siis sellainen tyyppi, joka hoitelee tuota ihmisen rankaosastoa. Olipahan hirvittävän ihana kokemus! Ihan molempien sanojen varsinaisissa merkityksissä. Yksi syvä uloshengitys ja siihen yhdistetty painava kiertoliike saivat selässäni aikaan sellaisen rytinän ja paukkeen sarjan, että ehdin jo pelätä pahinta. Hiljaisuuden laskeuduttua en kuitenkaan ensimmäiseksi kehdannut kysyä, että kävelenkö enää koskaan. Suustani pääsi vain hämmästynyt: oooHo! Lantio sai vielä samantapaisen käsittelyn, hiukan vähemmällä paukkeella tosin, mutta onneksi enempiä vikoja ei löytynyt. Eilisillan olinkin sitten kuin "heinäseipään niellyt sahapukki", mutta tänään olo on jo ihmeen vetreä! Uusi selkä, uudet kujeet! Hih!

Tiina tuossa ehti jo vähän sohaista kepillä muurahaispesää ja fiilistellä puutarha-asioilla, joten pakko kai minunkin on. Keskityn kylläkin kasvimaahan. Lupaan jättää tämän jälkeen aihepiirin silti vielä vähäksi aikaa, koska ulkona möllöttävät paksut hanget kielivät kuitenkin vielä ihan silkasta kevättalvesta. Puutarhajutuissa kun kannattaa olla ajoissa, niin siksi laitan tämän puutarhakirjavinkkauksen jo hyvissä ajoin ilmoille ja hautumaan, jos jollakin sattuisi oleman innostusta aiheen pariin.
Myöskin tuo Pihakalenteri on mainio ostos, mikäli tykkää kirjoitella muistiin kaikenlaisia pienviljelijän ja kotipuutarhurin arkeen kuuluvia tapahtumia. Siinä on kalenterin lisäksi paljon tietoa kasveista ja niiden hoidosta. Minulla on nyt menossa toinen kalenteri, joten on hauska vertailla tätä vuotta viime vuoden ajankohtiin nähden; koska kylvin, koska leikkasin omenapuut, koska ensimmäiset mansikat kypsyivät, koska keräsin jäätyneet parsakaalit kasvimaalta...






















Viime keväänä odottelin malttamattomana hankien hupenemista ja puutarhan sekä kasvimaan parissa puuhailua. Ostaessamme Halkomäen talon syksyllä 2009 saimme "kaupanpäällisinä" ehkä maailman ihanimman puutarhan. Pionit, ruusut, perennat, omena- ja luumupuut. Kasvimaalta puolestaan löytyi mansikat, vadelmat, raparperit, marjapensaat, kasvulavat ja kompostit. Siirsin omat pionini ja ruusuni joukon jatkoksi ja istuttelin päärynäpuun sekä uusia marjapensaita. Karsin vanhat ylikasvuiset ja kuivat puskat pois ja istuttelin tilalle uusia sekä vanhoja lajikkeita.
Vanhaa pihapiiriä oli vuosikymmenten ajan vaalittu suurella rakkaudella ja intohimolla. Se oli kahden ihmisen elämäntyö. Minusta tuli sen jatkaja. Onneksi talon entinen "pääpuutarhuri" opasti minua kädestä pitäen joriinien istutukseen ja kaikkeen sellaiseen, mitä en ollut ennen tehnyt. Ensimmäinen kesä meni ihastellessa ja ihmetellessä kaikkea sitä, mitä pihapiiristä löytyi. Satoakin saatiin ihan mukavasti, hellekeleistä huolimatta. Ostin silloin ensimmäisenä keväänä tämän Keittiötarhan 3 vuodenaikaa -kirjan itselleni, ja pian myös siskolle Puntariin, koska se on yksinkertaisesti hyvä, ytimekäs ja varustettu mahtavilla kuvilla. Siinä on maalaisjärkeen käyvät ohjeet ilman turhaa hifistelyä, ja siitä löytyy kaikki se tieto, mitä kasvimaalla möyrimiseen tarvitaankin. Myöhemmin kirjaa kehuttiin useissa eri lehdissä, joten joku muukin jakaa tämän mielipiteen meidän kanssamme!

Ja tässä vielä kaksi kasvimaakuvaa viime satokaudelta Halkomäestä! Vihreyttä vehreyttä odotellessa...

Kasvimaan satoa 2010.

Harrasta tunnelmaa mansikkamaan reunalla.


Kyllikit : Historian siipien havinaa!

Lauantaina kävi niin, että plokiklikauslaskuri ylitti TUHANNEN klikkauksen maagisen rajapyykin!!! Ja mitä tapahtui maanataina? Maitolaiturille liittyi kymmenes rekisteröitynyt lukija!!! Käsittämätöntä!!! (Eihän tässä näin pitänyt käydä...?) Kaikenlaista muutakin järisyttävää on lähiaikoina tapahtunut, tosin ikävää sellaista, mutta Kyllikit ovat saaneet näistä plokin tapahtumista ainakin hiukan valoa synkkyyteen. (Toivottavasti Japanissa toivutaan ja toivottavasti Lauri Tähkän fanit pääsevät ylös pettymyksen kuopasta!) 

Meiltä on kyselty, että mistä moinen nimi plokille? Moni on kai olettanut sen olevan vain joku "heitto", mutta itse asiassa se kantaa monivaiheiset ja pitkät juurensa ihan viime vuosituhannen puolelle. Historia menee jotenkin näin:

Kultaisella 1990 -luvulla oli muoti-ilmiönä bändit. Vähän niin kuin jokaisella vähänkään uskotavalla tyypillä piti olla oma bändi. Silloin oli pinnalla myös kaikenlaisia tyttöbändivirityksiä, Petsit ja Naikkarit ym. Meitä moinen ilmiö ja toinen toistaan karummat bändit riemastuttivat suuresti, ja jaksoimme niille naureskella vuosien ajan ihan urakalla. (Naikkareita tosin fanitimme kympillä, Jonna ja Erin tuntuivat meille ihan sielunsiskoilta, niin hyvä meininki niillä oli!) Kerran kesäisenä iltana istuimme Aitoon Osuuspankin ikkunalla ja hörppäsimme puoliksi pullon siideriä, ihan vaan kesän kunniaksi. Sitten jostain kumman syystä siinä mainiossa mielentilassa leikimme ajatusleikkiä, että JOS meilläkin olisi oma bändi, minkälainen se olisi? Nimeksi valikoitui heti Maitolaiturin Kyllikit, koska se oli meistä "mediaseksikäs", persoonallinen, uniikki, riittävän outo mutta silti ihan tavallinen. Se olisi meitä ja maaseutua! Nimen keksimisen jälkeen homma lähti ihan käsistä. Bändillähän pitäisi olla omia biisejä, ja niitä opiskelijaelämän tyhjiä iltoja täyttääksemme sitten rustailtiin. Vähän väsyneinä...mutta silloinhan irtoaa parhaat naurut! Lopulta meillä oli kasassa kaksi omaa biisiä. Aivan loistavia tekstejä, joilla ei vielä tänäkään päivänä ole melodiaa! (Ehkä jonakin päivänä julistamme jonkinlaisen sävellyskilpailun?) Biisien teon jälkeen piti tietysti painattaa omat bändipaidat, sehän oli ihan must! (Kiitos Jarkko, joka auton pesua vastaan hoiti homman!) Kyllikeille tuli siniset paidat valkoisella tekstillä ja kolme kappaletta fanipaitoja oli mustina myöskin valkoisella tekstillä. Kyllikkipaidat herättivät hilpeyttä missä ikinä kuljimmekaan. (Etenkin Helsingin Erotiikkamessuilla!) Hilpeyttä herätti myös tarina bändistä, joka oli olemassa mutta ei kuitenkaan ihan tavallisella kaavalla! (Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla...) Fanipaitoja on tähän mennessä jaettu 2/3. Ensimmäisen paidan sai tosifanimme Antti Lehtinen, Ultra Bra -yhtyeen veijarimainen rumpali, joka perusti ja myös pyöritti itsenäisesti meidän fanclubia. (Tosin vain ajatustasolla!) Toisen paidan sai samaisen yhtyeen pianomies ja sävelnikkari Kerkko Koskinen. Hänen syvä vaikuttuneisuutensa Aitoon maalaismeiningeistä, Kirkastusjuhlista ja Maitolaiturin Kyllikkien elämästä tekivät puolestaan Kyllikeihin niin suuren vaikutuksen, että palkitsimme hänet fanipaidalla. Ja mikä ihmeellisintä, nuo paidat ovat muinoin vilahdelleet myös televisiossa kyseisten herrojen päällä! Promokuvatkin meistä on otettu, Tampereella, Kyllikinraitin puutalojen seinustalla. Saattavat olla vielä jossain tallella. Siis ne kuvat. Talot on kai purettu?!

No, kun tämä bändimielikuvitusleikki sitten joskus hiljeni, jatkoivat Maitolaiturin Kyllikit toimintaansa ihan vaan "perustoiminnan" tasolla, reissaillen, kokkaillen, retkeillen, fiilistellen, urheillen, leipoen ja remontoiden. Ja vaikka mitä muuta. Kyllikeille on syntynyt jopa alajaostotoimintaa, kuten tapetointikaksikko toiminimellä LiisteriVenukset. Siitä ehkä joskus lisää myöhemmin. Kaiken kaikkiaan Maitolaiturin Kyllikit ovat pitäneet jatkuvasti yllä maaseudun ja etenkin kotiseudun arvostusta, hilanneet lippua yhä korkeammalle salkoon ja tuoneet tämän maitolaiturin alueen asioita esille mahdollisimman monissa yhteyksissä. Nyt olemme tulleet tänne nettiin jatkamaan, ja jakamaan Kyllikkielämän antoisaa mutta arvaamatonta arkea!

Sellainen tarina se. Näin torstain kunniaksi. Viikonloppu lähestyy huimaa vauhtia, iloitaanpa siitä ja Auringosta!!!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Puntari: Kuume nousee


Vaikka lupasin pyhästi itselleni, että en ala intoilla mistään keväästä ja puutarhanhoidosta, koska on vielä TALVI, niin tässä sitä nyt ollaan. Kevät puskee pintaan. Sormet syyhyävät kostean mullan pariin.

Tätä kevättä odotellessa voi muistella viime kevättä kuvakavalkaadin muodossa. Kuvat on kännykällä otettu, eli ei laadullisesti mitään mestariteoksia, mutta tunnelmat välittynevät

Puutarhamartat vauhdissa. Tuplarattaissa kulki alapihalle kätevästi
 lasten lisäksi kaikki tarpeelliset vehkeet.




Nuorimmainen tekemässä multa-analyysiä.
Kaikki aistit käytössä.


Lapset ovat puutarhahommissa oivaa orjatyövoimaa. Kunhan omistaa painepesurin,
jolla hommien päätyttyä kuoritaan humuskerros pois mukuloiden päältä.
Kesällä voi sitten ihmetellä, mitä kaikkea puutarhasta puskee esiin.
Lumi runnoi meiltä yhden sireenipensaan viime talvena,
mutta sen varjosta ilmestyi kesällä näin kauniita kukkia,
joita ei koskaan aikaisemmin ollut näkynyt.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille täältä Puntarin kylästä!