Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhannus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhannus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Halkomäki: Kaavoihin kangistuneet

 

Isosaaren juhannus oli perinteisen viileä mutta lämminhenkinen! Samalla kaavalla mentiin kuin aina ennenkin. Pienille suurin juttu oli serkkutyttöjen takuuviihdyttävän seuran lisäksi rc-vene, jota porukalla opettelivat laiturilta käsin ohjaamaan. Harvoin näkee niin keskittyneitä ilmeitä!
 

Vihdat valmistuivat samaa tahtia savusaunan siintymisen kanssa. Vihtojen sitomistapa oli tosin melko persoonallinen tänä vuonna! Jämäoksista tuli vielä pikkuvihta pienille.

 
 Saku autteli pappaa savusaunan valmisteluissa. Tiinan kanssa vedettiinkin sitten kunnon saunamaratoni ja ulkoistettiin lastenhoito muutamaksi tunniksi muille. Laatuaikaa meille!
 


 
Syötiin taas niin että napa rutisi!
 
 
 
 

Juhannusaaton ilta oli pilvinen ja harmaa. Puolenyön tienoilla sytytimme tulet laiturille vanhaan grilliin, pitäähän sitä nyt kokko olla! Naapurin oikean ison kokon lisäksi muita tulia ei tänä vuonna näkynytkään. Kymmenisen vuotta sitten niitä loimusi rannoilla useita, nyt on meno hiljentynyt Kukkian saarissa.







Tummahkoista silmänalusista voinee päätellä, että valvottuakin tuli, ja kiristävä vyötärönseutu kertoo onnistuneesta tankkauksesta. Umpiväsyneet lapset sekä mummu ja pappa todistavat osaltaan että kivaa oli ja säpinää riitti. Savunhajuinen villapusero tuulettuu ulkona ja aurinkorasvat jäivät koskemattomina mökille, mutta eipä tuo keli haitannut tänäkään vuonna suuremmin.
Juhannus on mielentila!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Kyllikit: Keskikesän ihanuutta!

 
 
Villasukat ja lämpökerrasto pakattu, kevyttoppatakki ja fleecepipo kans. Perinteisesti. On aika siirtyä mökkiolosuhteisiin vihdanteon ja savusaunan lämmityksen pariin. Perinteisesti.


On leivottu ja kokkailtu, grilli kuumiaa, kala savustuu ja luonnonkukat koristavat ruokapöytää maitokannussa. Perinteisesti. Sitten syödään vähän paremmin ja vanhoilta porsliinisilta kukkalautasilta. Perinteisesti. Nautitaan rauhasta, vehreydestä, saunan lämmöstä ja vihdan tuoksusta, ruuasta ja hyvästä seurasta. Perinteisesti. Naureskellaan Suomen keskikesän ihanuutta ja muistellaan niitä harvoja kauniita ja lämpöisiä juhannuksia. Perinteisesti.


Vettä sataa ja hyttyset inisevät mökin ikkunalasin takana. Ihana juhannus. Perinteisesti.
 
Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi:
Oikein rauhallista ja tunnelmantäyteistä juhannusta kaikille Maitolaiturin lukijoille!

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Puntari: Pitaleipiä ja piirakkaa

Juhannuksen kunniaksi virittelin kauan käyttämättömänä olleen jauhopeukaloni uuteen iskuun. Päätettiin jättää makkarat kauppaan ja tehdä jotain kevyempää juhlapöytään. Torstaina väänsin pari pellillistä pitaleipiä Tämän ohjeen mukaan (tupla-annos tietty!). Väliin lätkäistiin juhannusaattona kanaa, salaattia, tomattia, kurkkua, sipulia, paprikaa, halloumijuustoa ja jugurttia. Tuli meinaan hyviä. Kandee kokeilla! (Niin, ja naukku ouzoa sopii aterian kaveriksi)



Kahvipöytään leivoin pikapikaa maailman helpoimmalla piirakkapohjaohjeella muhkean raparperibanaanipiirakan. Sen kaveriksi haettiin lähikaupasta pari pakettia jätskiä. Piirakasta jäi jäljelle ekan kahvittelun jälkeen vain pieni pala, joten oli vissiin hyvää muittenkin kuin leipurin mielestä.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Puntari: Pelkkää juhlaa

Elämä ei ole aina pelkkää auringonpaistetta, välillä se on myös ruusuilla tanssimista.

Meidän sukuun osui viikon sisään melkoinen määrä juhlia. Ensin päästiin juhlimaan rakkaan tädin häitä upeassa kartanomiljöössä Hämeenlinnassa. Seuraavana päivänä juhlittiin Mairen 6-v synttäreitä kummien ja sukulaisten kanssa. Ja seuraavana päivänä tulikin kaveriporukka synttäreille. Ja saman päivän iltana juhlittiin vielä oman äitini eläkevuosien alkamista. Ja pompsista vaan, sitten tulikin juhannus.

Summa summarum: on tullut syötyä ja juotua viimeisen viikon ajan suhteellisen hyvin!

Henkilökohtaisesti lasken juhlatapahtumaksi myös sen, että pääsin avaamaan iltarastikauden Vimmun (pahamaineisessa) Pakovuoressa viime keskiviikkona. Ei edes avohakkuut ja tiheä vihreä päässyt harmittamaan, kun sai olla pitkästä aikaa siellä hyttysten syötävänä. Ihanaa!








sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Halkomäki: Ihan juhannusruusuna!

Nuorekas Hehku -Tehovoide piristää jo pakkauksellaan!
 On muuten semmoinen juttu että JUHANNUS lähestyy kovaa vauhtia! Halusimme tai emme. Tällä hetkellä vilkaisu ulos ikkunasta ja lämpömittarin lukemat kertovat karua kieltään siitä, että kukkamekot saavat odotella vielä tovin komerossa ja metsäkurjenpolvet varjella nukkaisia nuppujaan koleapiiskaiselta tuulelta. Tosin kukaan pekkapouta ei voi taata etteikö juhannuksenakin saataisi hyristä kukkaniityllä sinertävin huulin ja kohmeisilla sormilla vääntää apilaseppelettä hiuksiin. Pilkkihaalarit ja apilaseppele eivät ainakaan vielä ole vilahtaneet missään naistenlehtien Summer 2012 -collectioneissa, mutta äkkiäkös siihen muutos saadaan. Todennäköisimmin sillä yhdistelmällä pärjää Suomen suvessa kuin kukkamekolla!  Monta koleaa vesisadejussia  muistuu mieleeni, kun sadetakit päällä hyttysten keskellä on tehty vihtoja saunaan. Onneksi hyvä seura ja ruoka pelastavat ankeimmankin juhlapyhän. Ja toisaalta, sateinen ja kylmä  kesäluonto on raikas ja ihanan tuoksuinen, siitäkin voi nauttia kun ottaa oikean asenteen! Ja jos tänä vuonna sitten sattuukin paistamaan niin pessimisti ei taaskaan pety!

Juhannuksen ruokapuolen rakentelu alkoi eilen. Siis korvien välissä. Mietintämyssyssä ovat  grillausvaihtoehdot, salaatit ja jotain herkullisia jälkkäreitä. Perinteistä en luovu, ja raparperimarenkipiirakka napsahtaa pöytään samaan aikaan kahvipannun kanssa. Ja sillikaviaaria perunoiden kera pitää olla, tietysti. Suunnittelu on puoli ruokaa, ja suunnitelmatkin elävät aina loppumetreille saakka. Nyt myös pitää löytää vielä saunaseuraa jussiksi ja lukaista perinnetieto-oppaasta että mitä kaikkia taikoja just tänä vuonna kannattaa yrittää tehdä!

Mutta kaikille meille jotka emme luota pelkkiin juhannusyön saunoihin ja luonnonkukkataikoihin juhannushellun etsinnässä, niin tässä tulisi nyt kuumaa vinkkiä. Miten olla hehkuva ja hehkeä juhannusneito tänä kesänä? Apuun rientävät Frantsilan kasviperäiset Juhannusruusu -sarjan tuotteet. Näitä kun käyttää niin on tavallaan kuin nukkuisi siellä kukkakedolla niittyleinikit posken alla ihan joka yö. Ja olo on hirveen nuorekas, hirveen raikas ja hirveen ihana. Kuin juhannusruusulla. Ja vaikka kuinka jännittäisi kuka karvanaama sieltä kaivon pohjalta yöllä näkyy, niin tämä deodorantti ei petä. Luomukauneuden ja kainaloiden hoitoa. Itse olen ottanut varman päälle ja sivelyt tehovoidetta kasvoihini jo helmikuusta alkaen, joten takuuvarma juhannushehku on plakkarissa. Hyvästi mustat silmänaluset! Tykkään kovasti!

Nyt sitten vaan sipaisu huulikiiltoa ja odottelemaan että Mikko Koivu sattuisi eksymään just meidän mökkitielle juhannusaattona...tai Peltsi...
...ai niin mutta sehän on naimisissa.............ja toisaalta, mäkin oon..........
..........miten tässä nyt näin kävi???

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Halkomäki: Unelmia isolla U:lla

Juhannuskukat kotiovea koristamassa.
Kesän mansikkakausi on avattu, jee!!! Tönötin sunnuntai-iltana kahdeksan aikaan mansikkamaalla verkkojen keskellä paljain jaloin ja kahmin mansikoita suuhuni. Suuria, punaisia ja makeita mollukoita!!! Tuntui aivan yhtä epätodelliselta kuin vuosi sittenkin; onko tämä mansikkamaa OIKEASTI minun, eihän kukaan vaan vie tätä pois yön aikana?!!! Vuosia olin haaveillut sellaisesta kesästä, että saisin edes kerran syödä mansikoita ihan niiiiiin paljon kuin vain ikinä jaksaisin. Viime kesänä se haave vihdoin toteutui. Ja tänä kesänä otetaan jo uusintakierrosta! Tuntui mukavalta siinä hyttysten keskellä todeta,että jotkin haaveet voivat ihan oikeastikin toteutua!

Yhden haaveen muistan lapsuudestani jääkiekkopelin ja autoradan lisäksi, joita pukki ei koskaan meille tuonut vaikka Tiinan kanssa kuinka toivottiin, vuodesta toiseen, ja sekin liittyy, kappas vain, syömiseen. Kyljykset olivat suurinta herkkuani. Kyljykset, ruskea kastike ja keitetyt perunat. Meillä ruokapöydässä oli aina yksi kyljys jokaiselle ruokailijalle, mutta ruokahaluni puolesta olisin voinut syödä niitä vaikka koko perheen edestä. Silloin hartain toiveeni oli, että kun joskus saisi syödä kyljyksiä niin paljon kuin jaksaa...ja kuinkas ollakaan, kerran pääsimme koko perhe isän työkuvioiden puolesta syömään sellaiseen ravintolaan, jossa oli seisova pöytä. Ja siellä oli juurikin sinä päivänä juurikin niitä ihania kyljyksiä!!! Mahdoin olla täynnä kuin turusen pyssy sen lounaan jälkeen, ja ihme kyllä en syönyt itseäni ihan hengiltä. Mutta varmasti olin sinä päivänä maailman onnellisin tyttö!!!

Mökin juhannus alkamassa.






Juhannusaattona havahduin unelmistani saunan lauteilla. Juhannukseen minulla on liittynyt ja pidemmän aikaa kaksi haavetta. Ensinnäkin sellainen oikein yltiöromanttinen kuherusjuhannus on vielä kokematta. Toinen haave on sellainen, että olisi kiva mennä teltalla hellun kanssa kaksin jonnekin saareen, laitella siellä ruokaa ja nauttia keskikesän yöstä ja hyvästä seurasta ja vaikka punaviinistä ja letuista ja mansikoista ja auringonlaskusta ja uimisesta ja... tietenkin lokeista...no aika romanttinen toive ehkä sekin. Mutta saaritelttailu on vielä kokematta. Ja jos joku sinne minut joskus vie, niin ajankohdan ei ole ihan pakko olla edes juhannus, kunhan ei nyt ihan syyskuukaan! Kunhan vaan joskus pääsisin!







Juhannusruoka oli yksinkertaista ja hyvää. Uusia perunoita unohtamatta!

Juhannuspäivän lounaalla perheen kesken.

Uusin haave juhannukseen liittyen putkahti päähäni myöhään iltasella ruokapöydän ääressä, kun siinä neljän hengen voimin aattoa hissukseen vietimme. Olisi ihanaa juhlia juhannusta joskus oikein hyvien ystävien kanssa, noin kymmenen hengen porukalla, mökillä, hyvää ruokaa ja juomaa ja kiireetöntä yhdessäoloa, juhannuskokko ja grammarissa Olavi Virran hopeinen kuu ja loppuillasta käkivalssi. Mukaan mahtuisi muutama muksu, mutta ei mitään ihan päätönsä menoa. Aikuisillakaan. Kaikilla tuntuu vaan olevan niin vankat omat juhannusperinteet, että saapi nähdä kauanko tämä toive ottaa toteutuakseen. Ainahan voi haaveilla. Eikä tässäkään juhannuksessa mitään vikaa ollut, se oli juuri sellainen juhannus kuin nyt oli hyvä viettääkin, rauhallinen ja syömiseen painottuva. Tasapainossa olivat niin juurekset, makkarat, vihannekset kuin karsinogeenitkin, alkoholista ja raparperitortusta puhumattakaan. Onnellinen juhannus monella tapaa. Jopa säät suosivat paljon enemmän kuin Pekka Pouta antoi ennakkoon ymmärtää!


Juhannusneidot lähtivät savusaunaan "viuhtomaan", niin kuin Saima totesi...



Kukkiajärven kimmellystä sunnuntaina.

Keskipäivän soutureissulla saaren ympäri.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kyllikit Juhannuslaitumilla


Leppoisaa ja rauhallista suven juhlaa kaikille Maitolaiturin lukijoille!

Kyllikit kirmaavat nyt juhannuslaitumille ukot ja mukulat mukanaan. Palaamme vihdantuoksuisina ja virkistyneinä taas juhlapyhien jälkeen!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Halkomäki: Onni yksillä, kesä kaikilla, herkutorttua ahkerilla.


Tiina kirjoitti tuossa edellä pätkän juhannusmuisteloita vuosien varrelta, monet niistä onkin yhdessä koettu. Erityisesti Jamboreet ovat jääneet minullakin mieleen leppoisina tapahtumina. Aika harvinaislaatuinen tapa viettää juhannusta. Veikkan että kaikilla nykyisten juhannusfestareiden työntekijöillä ei ole yhtä hauskaa kuin meillä oli...!!! Ruispeltoon en sentään ole juhannusyönä ehtinyt. Vielä.

Juhannusvalmistelut ovat täydessä vauhdissa täällä Halkomäessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että viikkosiivous on tehty viikko sitten ja perinteinen raparperitorttu on leivottu. Grillikyljet esikypsyvät uunissa ja uudet perunat odottavat pesijäänsä. Ulkona on huikea vesisade ja rapia kymmenen lämpöastetta. Juhannusperinne sekin...

Eilen oikein muistelin, että mitä me ollaan T:n kanssa meidän kaikkina aikaisempina juhannuksina tehty. Ensimmäisestä juhannuksesta ei ole oikein mitään mielikuvaa, koska otimme äkkilähdön ja lensimme Korfulle rentoutumaan rakennuskiireiden keskellä. Nukuttiin viikko +46c helteessä. Toisena jussina asuimme jo uudessa kodissa. Vettä satoi ja ikkunasta katsoessa piha näytti yhdeltä harmaalta savivelliltä, asuimme muta-aavikon keskellä. Hain perinteiset luonnonkukat maljakkoon, tein ovikranssin apiloista, ja kokosin vihdan, valmistelin ruuan ja lämmitin saunan. T nukkui koko päivän kolmesta alkaen olkkarin sohvalla. Herättelin sen saunaan ja syömään. Minä luin lehtiä ja T veteli hirsiä sitten loppuillan vatsa pinkeänä. Aika rattoisaa. Kerrankin oli aikaa huilia. Muutama juhannus on mennyt ystävien kesäpaikassa isolla porukalla; mukavaa seuraa, loistavaa ruokaa ja huikea kokko. Ja aamuisia krapulapesäkkeitä. Nyt onkin vuorossa perinteinen mökkijuhannus omalla mökillä, pienessä porukassa. Ohjelmassa on kukkia ja sidontaa, vihdan tekoa, koivujen hakua ja savusaunan lämmitystä. Ja syömistä!!! Juhannuspäivänä Tiina ja pikkupöllötkin saapuvat mökille, joten saadaan vähän säpinää sateen keskelle!
Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt tota perisuomalaista känniääliöjuhannusta, joten näitä juhannuksia on tullut vietettyä selvistäpäin jo yli kolmekymmentä vuotta. Ollaan me joskus Tiinan kanssa vähän riehaannuttukin ja juotu yhdet campari-tuoremehut saunamökin kuistilla, mutta vähiin se on jäänyt. Ennemmin panostetaan tuohon syömiseen. Kokko jää varmaan tänäkin vuonna tekemättä, mutta laitetaan vaikka sitten ulkokynttilöitä laiturille. Kaatosateessa ne näyttää kivalta. Illalla pelataan trivial pursuittia tuvan pöydän ympärillä vaikka mä inhoan näitä kaiken maailman seurapelejä ja kanssa ratkotaan ehkä pari erää tikkiä. Naistenlehtiä on tuossa eteisessä lähdössä mukaan vino pino, ne ei petä koskaan.

Että näistä aineksista on meitin juhannus tehty. Jotain uutta, jotain vanhaa, lainattua ja sinistä...vai miten se nyt oli. Mutta eipä oteta vielä varaslähtöä, jussittelu alkaa vasta huomenna. Tänään vietetään ihan tavallinen rauhaisa koti-ilta, odotellaan myrskyä saapuvaksi ja etsitään taskulamput käden ulottuville. Haaveillaan jo ihan vähäsen vihdan tuoksusta Kukkian rannalla...



Tässä muutama kuuma vinkki viime hetken juhannusvalmisteluihin Kyllikkien suosikkiosastolta:


Grillauskastike lihalle
2 rkl öljyä
1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl paprikajauhetta
2 tl chilijauhetta
pala chiliä
1 dl ketsuppia
1 dl colajuomaa
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria tai hunajaa
1 rkl Dijonsinappia

- Kuullota pilkottu sipuli, lisää muut aineet ja keitä n. 5 minuuttia. Valmis!


Herkkutorttu
Pohja:
100g voita
100g sokeria
200g karkeita vehnäjauhoja
3-4 tl leivinjauhetta
3 keltuaista

- vaahdota voi ja sokeri, lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää viimeiseksi kuivat aineet.

Sitten on kaksi vaihtoehtoa täytteelle:

Täyte 1. (perinteisin)
400g raparperia
1 dl sokeria
2rkl vettä

kuorrutus:
3 valkuaista
2dl sokeria

- keitä raparperitäyte pehmeäksi, ei soseeksi. Jäähdytä.
- levitä taikina voideltuu piirakkavuokaan, paista 200c n. 18 minuuttia
- vatkaa marenki valmiiksi
- kaada raparperitäyte piirakkapohjalle (alle voi laittaa omena- tai mansikkahilloa kevyen kerroksen) ja  kuorruta valkuaisvaahdolla
- paista torttua edelleen, kunnes marengin pinta on kauniin ruskea

Täyte 2. (jyhkeämpi vaihtoehto)
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
2 mm vaniljajauhetta
1,5 dl tomusokeria
3 valkuaista
20 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua

- painele taikina voidellun irtopohjakakkuvuokan pohjalle ja paita kypsäksi 200c noin 25 minuuttia
- valmista raparperitäyte kuten vaihtoehdossa 1. ja anna jäähtyä.
- laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan
- sekoita vaniljajauhe kermaan ja vatkaa vaahdoksi (jos ei ole vaniljajauhetta, korvaa osa tomusokerista vaniljasokerilla)
- vatkaa valkuaiset vaahdoksi, yhdistä kermavaahtoon
- yhdistä tuorejuusto kerma-valkuaisseokseen
- kuumenna sitruunamehu ja liuota liivatelehdet siihen. Sekoita liivatteet ohuena nauhana täytteeseen hyvin vatkaten.
- levitä jäähtyneen torttupohjan päälle raparperitäyte (laitoin raparperin alle omena-kanelihilloa melkein sentin kerroksen, mansikkahillokin sopisi...ja reunakalvot, jotka helpottavat tortun irrottamista) ja siihen päälle kerma-valkuais-tuorejuustotäyte. Anna hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään. Koristella voi, jos huvittaa. Mansikat sopii mainiosti!

Yleensä teen juhannuksena täytevaihtoehto 1:n, mutta tänä vuonna mökin pieni jääkaappi rajoittaa säilytystä ja ajattelin että on helpompaa kun ei tarvitse varoa marengin lytistymistä. Hyydytetty täyte kestää vähän kolhujakin!