Halkomäki: Aarteita Ruotsista

Viime viikolla pääsin pikaisesti piipahtamaan kirppiksellä. Aika vähän nykyään ehdin kiertelemään lähiseudun kirppareita, sen sijaan nettikirppisten lastenvaatemyynti on ennemminkin tullut tutuksi iltaisin kotisohvalta käsin. Nyt kahlasin puolessa tunnissa läpi suuren hallin tarjontaa ja tein pari todella mieluisaa löytöä!

Ensin mukaan tarttui Arabian pieni perhoskannu äidin kokoelmiin. Ehjä mutta sisältä vähän värjääntynyt kaunokainen lähti mukaan oikein sopuisalla hinnalla. Muutaman pöydän päässä minua odotti toinen kaunokainen, jonka kanssa en epäröinyt hetkeäkään. Käsin maalattu Röstrandin maljakko. Rakkautta ensi silmäyksellä! Tähän väliin on pakko todeta, että tosi harvoin sorrun enää nykyään mihinkään kippokauppoihin. Ja taas sorruin! Kotona kun olen vähentänyt kaapeista kaiken vähänkin turhan tavaran kiertoon ja tehnyt päätöksen siitä, että uutta tavaraa tulee vain todelliseen tarpeeseen. Eli siis niin kuin tämä maljakko, eiks jeh?! Ja harvoin kirppareilla mikään varsinaisesti sykähdyttää, jotenkin olen päässyt siitä vaiheesta ohi, kun kaikki vanhat emaliastiat ja kahvipannut huusi mun nimeeni siellä pöydillä. Mutta tämä maljakko! Sen väri, joka on hehkuvampi kuin kuvat kertovat, on huikea! Hiukan murrettu sininen. Tyyliltään se on käsittääkseni 60-luvun alkua, mikä miellyttää mua kovin. Ja ruotsalaista laatua kaiken kaikkiaan, vaikka merkki nykyään onkin Fiskarsin tuotannossa. Hinta oli kohdillaan ja pianhan mä olinkin jo kassalla!

Nyt mulla on kotona jo mittava kahden esineen kokoelma ruotsalaista keramiikkaa. Nimittäin kesän loppupuolella sain äidin ja isän Ruotsin reissulta tuliaisina pienen paketin. Se oli mun synttärilahjani Ruotsin puolen sukulaisilta. Isotäti, äidin serkut ja meidän pikkuserkut muistivat mua oman kotimaansa tuotannolla, niin kuin yleensäkin tekevät. Ja kyllä mä taas hämmästyin miten olivatkaan osanneet valita! Niin justiinsa sellainen mun näköinen juttu. Istuu meidän kotiin kuin valettu. Onko Paradisverkstaden sulle tuttu? Minulle ihan uusi tuttavuus, mutta kerrassaan ihana. Käyhän kurkkaamassa http://www.paradisverkstaden.se  Monenmoista löytyy!

Tämä minun kynttilänjalkani pääsi heti olohuoneeseen, ja sen jalustaa on näiden viikkojen aikana täytetty milloin omenoilla, milloin kivillä, kävyillä ja tammenterhoilla. Iltaisin poltan siinä kynttilää senkin päällä. Tykkään! <3

Halkomäki: Maitolaiturin kirppis, osa I

Komia puinen lipasto, kolmella laatikolla. Toimii kuin unelma, väri ajaton beige (sama kuin Kyllikkien -84 vuosimallin Fiestassa).

Välillä ihmisen täytyy tehdä kurjiakin juttuja, voi kökkö! 
Arkistojen kätköissä on erinnäinen kasa erinnäisiä vanhoja huonekaluja sun muuta arjen aarrekertymää. Nyt tuli hallitukselta komento hankkiutua niistä eroon. Koska osan olen jo pariin otteeseen kantanut salaa pois polttokasasta ja perustellut sillä, että kyllä niille vielä käyttöä löytyy, niin ehkä joudun myöntämään ettei sitä käyttöä ole. Ihan just nyt. Tai tarkemmin sanottuna ei ole aikaa muokkailla niitä meidän tarpeisiin sopivaksi. Aikahan tunnetusti nauttii tavaran, mutta sitä ei kuulemma enää jäädä odottelemaan. Ja koska en halua näitä aivan käyttökelpoisia mööpeeleitä sun muita aarteitani pistää roviolle, niin ajattelin laittaa tänne plokin puolelle pystyyn pikku kirppiksen. Josko just sun luotasi löytyisi uusi koti jollekin?! Mitään pohjahintoja en näille laita, sähköpostin kautta eniten tarjonnut tai parhaat perustelut haluamiselleen esittänyt saa viedä mukanaan. Tarjouksia otetaan vastaan itsenäisyyspäivään asti, eli näitähän voi sitten vaikka kätevästi paketoida pukinkonttiin jollekin entisöinti-/maalausintoiselle tyypille! Tavarat sijaitsevat pääosin Pälkäneellä, Kankaanmaan keskittymässä, joitakin aarteita on Aitoossa. Jos olet kiinnostunut tai haluat lisätietoja jostakin erityisestä yksilöstä niin laita sähköpostia kyllikit@luukku.com Kuvathan ovat itsessään tosi surkeita, PAHOITTELEN, mutta parempiakaan en saa kun kaikki tavarat on vaivalla laitettu muutama vuosi sitten säilytykseen, osa korkeallekin.
Kirppiksen toinen osa tulossa plokiin vielä lähipäivinä.

Tästä kunnon harrastevälinesetti: kirnu, tuohivirsut ja tuokkonen.

Huippuihana ja kuvassa huippupölyinen pyörivä tv-tuoli vailla verhoilua, taitaa olla vielä se sellainen keinuva malli, ja takana vaaleanpunakantinen puupöytä kyljellään. Sopii vaikka barbietaloon.

Rehellinen suomalainen pirttikalusto, pieni ja siro malli vaikka suoraan käyttöön!

Ihan priimat pikkupöydät, olisko oikein yöpöydät tai jotain. Ketarat oikosenaan kuvassa...ihan kun olisivat pyörtyneet!

Senkki kolmella kaapilla ja yhdellä laatikolla, suoraa 50- ja 60 -lukujen hurmoksesta! Kuvassa nyt hiukan villisti katollaan.

Perinteinen maijankaappi kellertävällä maalipinnalla. Vanha rouva kaipaisi ehkä hieman "kasvojen kohotusta" jotta kelpaisi taas keittiöön!

Kaunis pyöreä pöytä pähkinän värisenä. Kivasti pölyinen...ja lamput eivät kuulu kauppaan...

Puupöytä, maalit raapittu pois ja kunnosteltu muutenkin. Siro ja kivannäköinen kapistus.

Tosi vanha tuoli, ikää varmaan sata vuotta. Ei kestä istumista mutta tästäpä vaikka hyvä kukkateline!

Halkomäki: Vilskettä raiteilla

Viime viikonloppu oli monessakin mielessä ihan super! Ensinnäkin kesä antoi meille kaikkea parastaan sekä sään että perheen yhteisten vapaiden muodossa. Ja grillimakkaran. Ja kunnon yöunien. Ja sitten tällaiseen huikeaan viikonloppuun oli tarjolla vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Oikeastaan sitä ohjelmaa oli ähkyksi asti, sillä joka niemessä ja notkelmassa tapahtui jotakin ja enimmäkseen juuri lauantaipäivänä. Perjantaina järjestettiin Puutikkalan Vihavuodessa Herkkujen yö, joka jaksaa houkutella meikäläistä joka kesä. Vaan niin väsyneitä olimme savusaunan jälkeen, että se perinteinen grillikyrsä voitti kisan. Perjantaina avattiin myös lauantaihin asti avoimet Kangasalan Restaurantapäivät, joille en ole muutamaan vuoteen ehtinyt  käväsemään. Rompetta on tonneittain, ja aina sieltä vähintään joku vanha kahvikuppi jää käteen! Lauantaina Rautajärvellä oli Vanha savotta, suosittu perinnetapahtuma jonne en ole häpeäkseni ikinä päässyt käymään. Nytkin poltteli, mutta päätin yrittää seuraavaan talvisavottaan mukaan. Aitoon kylkiäiskylässä Kukkolassa vietettiin raittikirppistä ensimmäistä kertaa, ja sama ohjelmatarjonta oli myös kesämökkikylässämme Puutikkalassa jo ties kuinka monetta kesää. Ja vielä sunnuntaina houkutteli Hämeenlinnassa Linnajazzien päätöskonsertti Linnan puistossa, missä mm. Hämeenlinna Big Band soitti AKI SIRKESALOA!!! Oioioi... Linnajazzeilla olemme Tiinan kanssa käyneet monta kertaa, päätöskonsertti puistossa on ilmainen ja siellä on leppoisaa viettää päivää piknikeväiden ja hyvän musiikin parissa!

 

Koska vietimme viikonloppua perjantaista asti mökillä, niin päätimme suosia lähitapahtumaa kivenheiton päässä omalta laituriltamme. Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, mun miäs päätti lähteä maastopyörälenkille ja minä, Pikku-Kiiski ja vanhukset suunnistimme Puutikkalan raitille. Väkeä oli liikkeellä hyvin heti yhdeltätoista ja aurinko porotti kuumana kuin mikä! Ohitse päristeli paikallinen Rautajärven pappatunturiporukka Helevetin Tunarit, muutama vanha traktori puksutteli myös ja maatalon pihassa käytettiin vanhoja maamoottoreita.

Puutikkala on kyllä ihan mielettömän idyllinen kesäkylä!!! Pienten mökkien ja suurempien maalaistalojen reunustama raitti henkii vanhan ajan tunnelmaa. Pihapiirit ovat viimeisen päälle hoidettuja, perinnekasvit kukkivat pihassa ja siellä täällä pilkottaa järven sinistä selkää. Koko kylän ylpeys on Ahonsyrjän kyläkauppa, jota pitää sympaattinen kauppias-Pirkko. Kävelimme raitin läpi katsellen porteilla olevien myyntipöytien antia, ja sitähän riitti aina vaatteista lasitavaraan, astioihin, työkaluihin, kirjoihin, leluihin ja kankaisiin.

 

Palokunnan talon pihassa oli vapaa kirpparialue, Mikkolan Liikenteen museolinjuri ja sisältä sai ostaa kahvia ja vohveleita. Jossain vaiheessa kaikki halukkaat pääsivät museolinjurilla ilmaiselle Vihavuoden kylän kiertoajelulle. Kirpparilla miehet tekivät pikkuauto-ostoksia ja sitten lähdettiin kävelemään takaisin kyläkaupalle.

Matkalla pysähdyimme erään talon pihapiiriin perustettuun kesäkahvilaan munkille ja kahveelle ja ihailemaan käsityönä tehtyjä nukkeja ja tonttuja. Samasta paikasta löytyi myös paikan omistajarouvan ompelemat kolme kanaa, joista kaksi muutti heti samana iltana Saiman ja Mairen hoiviin Vehkajärven mökille. Yksi lasipullo josta juttua myöhemmin sekä muutama lastenkirja tarttuivat vielä mukaan.

 

 

Sitten Ahonsyrjään jäätelölle ja ruokaostoksille! Tämän jälkeen viikonloppua vietettiin järvimaisemassa saunoen ja pieniä puhdetöitä tehden, hyvästä ruuasta ja seurasta nautiskellen. Sehän se parasta antia tässä kesässä onkin! Toisaalta harmitti että niin moni mukava tapahtuma jäi kokematta, mutta vaikeaa on revetä moneen paikkaan samaan aikaan, eikä kesällä viitsi ottaa ressiä menemisistä. Pitää vaan hyväksyä, ettei voi syödä kaikkia mansikoita kakusta!  Suomi on todellakin kesätapahtumien kultamaa, mutta mietityttää vaan miksi ihmeessä ne tapahtumat pitää aina järjestää lauantaisin???  Saman seudun tapahtumia voisi yrittää hiukan suplia eri päiville ja vaikka vuosittain vuorotella lauantain ja sunnuntain välillä niin ei kenellekään tulisi paha mieli! Olisko ideaa?

Halkomäki : Hipeistä ja kestovaipoista

Hinkkalan muinaisesta varikkopilttuusta kestovaipat siirtyivät...

Aikoinaan kun jo näytti vankasti siltä, että meidän tiimiin on tulossa sittenkin se kolmas jäsen, oli aika tehdä hiukan suunnitelmia tulevista hankinnoista. Minulle oli alusta asti itsestään selvää, että kaikki mitä vain mahdollista ja järkevää on, hankitaan käytettynä, ostetaan tai lainataan. Lapsen oletettu isä oli toista mieltä, sen kerran kun lapsi tulee niin sitten hankitaan uutta, kunnollista ja kestävää, ei mitään toisten kulahtaneita romuja. Tiesin tämän asetelman jo ennakkoon ja olinkin sisäistänyt aiheen tiimoilta ihan oman toimintamallin. Tarvittiin hiukan silmien avaamista sopivina annoksina ja ovelasti syötettynä. Tein muutamia vaatehankintoja kirppareilta hintaluokaltaan 20-50snt ja ostin sitterin joka maksoi 8€. Esittelin ne kotona, mutta en kertonut mistä olivat kotoisin. Pikku hiljaa hankin ihan uudenkarheita tavaroita ja tarvikkeita todella halpaan hintaan, ja hilasin niitä kotiin. Lopulta oli pakko tunnustaa, että ne olivat kaikki kirpputoreilta hankittuja. Odotin täys tyrmäystä, mutta sen sijaan sainkin kuulla: oho, nehän on kuin uusia! Ai niin halpoja?! No kyllä kannatti ostaa! Mieskö muka ei voi muuttua? Halleluja! Tai ainakin miehen mielipiteet muuttuvat.... Sen jälkeen kävimme jopa yhdessä lastentavarakirppiksellä katselemassa tarjontaa, enkä kuullut ainuttakaan yökkäävää kommenttia!

...meidän huoltoasemalle...

Toinen asia joka oli minulle itsestään selvä, olivat kestovaipat. Tai siis se, että ainakin kokeilen niitä. Ei varmaan ole vaikeaa arvata mitä mieltä rakas T oli niistä... Tuntuu että suurinta meteliä kestovaippojen hankaluudesta ja työllistävyydestä pitävät ne, jotka eivät ole niitä koskaan edes kokeilleet. Otin ensin kokeille Kuhmalahden MLL:n kestovaippojen tutustumispakkauksen, jossa on jos jonkin näköistä mallia näytillä. Alkuun Pikku-Kiiski oli niin ripakinttuinen, että kaikki tavara lirisi puntista pihalle. Päätin ottaa aikalisän ja odottaa kaverille hiukan jerkkua reiteen. Sen aikaa käytin kertisvaippoja ja taivastelin sitä jätteen määrää! Sitten uusi yritys ja johan homma toimi! Vesissä on eroja, kuten viineissäkin. Eivätkä kestovaipatkaan tee poikkeusta. Toiset mallit pitivät paremmin kuin toiset, vaatteita tuli vaihdettua tiuhaan mutta tätä kesti vain muutaman päivän. Tärkeintä oli asetella pelit ja vehkeet huolellisesti paikoilleen ja toisekseen vaihtaa vaippa riittävän usein. Sain Tiinan hankkimat kestovaipat käyttööni, muutamia äitiyspakkauksen vaippoja ystäviltä ja kirppariltakin taisin jokusen hankkia. Siinä oli jo kasassa sellainen arsenaali, joilla pärjäsi ihan kätevästi pari päivää. Ja kun pesin vaipat illalla joka toinen päivä, olivat ne jo aamulla kuivat ja valmiina käyttöön. Hirmu kivasti homma pyöri! Nyt olen käyttänyt niitä rapiat kaksi kuukautta enkä vieläkään ole hoksannut sitä, mikä niiden käytössä on niin kauhean hankalaa tai työlästä. Tai ällöttävää.

...joka on tämän näköinen kompleksi!

Meidän perheen päämiehellä oli suurin huoli siitä, että koko kestovaippatouhu on jotain "ekohippien" juttuja. Että sitten pitää ottaa rastat, syödä kasvisruokaa ja ruveta kulkemaan vihreänoransseissa batiikkivärjätyissä vaatteissa ja laittaa kakskymmentäkahdeksan lävistystä vasempaan korvaan ja ottaa nenärengas. Koska "ekohipit" on just niitä "hörhöjä" jotka käyttävät näitä ihmeellisiä "maailma pelastuu" -tuotteita. Kuten pesupähkinöitä joita meillä muuten kyllä on ja joita mä käytän salaa... Yritin vakuutella, että kestovaipat ovat ihan nykyaikaa ja jokaisen perusjarmon käytettävissä ilman mitään ekohipin leimaa. Vakuutin, että vaikka poika käyttäisikin kestovaippoja, se voi silti ajaa isona moottorikelkalla. Jos haluaa. Ja jos minulta kysytään niin ei halua. Harrastaa mieluummin vaikka lintubongausta ja kuviokelluntaa. Yritin myös saada miehen ymmärtämään, ettei kestovaippojen hankkiminen sulje pois kertakäyttökulttuuria, kertisvaipan voi laittaa aina esim. kylille lähtiessä, pitkille automatkoille ja yötä vasten. Silloin kun se on huomattavasti helpompi/parempi/kuivempi vaihtoehto kuin paksumpi kestovaippa. Ja ihme tapahtui tässäkin asiassa: yhtäkään mutinaa en ole asiasta kuullut. Miehen mielestä kestovaipat ovat jopa ihan fiksun näköisiä! Ja kyllä, niin kuin arvata saattaa, minä meillä pesen ne vaipat ja pakkaan valmiiksi koriin käyttöä varten. Sieltä se edistynyt mies on niitä sitten ottanut ja laitellut pojalleen. Kyllä se kertisvaipankin herkästi laittaa, koska on hyvä keksimään tekosyitä. Etenkin jumppa- ja kääntymisharjoituksiin pitää kuulemma aina laittaa virtaviivaisempi kertisvaippa, koska kestovaippa on paksumpi ja haittaa näin harjoituksia. Mä olen mun miähestäni ihan tosi ylpeä, se on kasvanut ihmisenä piirun verran ekologisempaan suuntaan ja päässyt muutamasta pinttyneestä ajatusmallistaan eroon!!! JES! No, jos pojasta sitten joskus tulee isänsä kammoksuma "ekohippi", tiedetään ainakin ketä syyttää...

On ihan jokaisen oma valinta mitä vaippoja käyttää, kukin taaplaa tyylillään ja olosuhteiden mukaan. Mutta meillä tämä valinta vaippa-asiassa on mielestäni osoittautunut oikein hyväksi. Tarvitaan pesukone ja pyykkinaru. Ja asennetta. Vältetään julmettu määrä raaka-aineita, energiaa ja jätettä. Ja säästetään rahaa parissa vuodessa tuhannen euron verran!

Adoptiosiskomme Piia ilmaisia asian ytimen varsin mainiosti: Ajattele, vaikka ei käyttäisi kuin yhden kestovaipan päivässä, tekee se vuodessa jo 365 vaippaa vähemmän kaatopaikalle!!!

JA MAAILMA PELASTUUUUUUUUU!!!

Ps.Ja ihan vain selvyyden vuoksi, kenelläkään meistä ei ole vielä rastatukkaa, nenärengasta eikä armeijan vanhaa kaasunaamarikassia olkalaukkuna. Ei mulla mitään niitä vastaankaan ole, vaikka en itselleni ehkä hankkisi...

Puntari: Lämmittelyasu

Joskus kirppareita kiertäessä törmää todellisiin aarteisiin. Olen todennut, että yleensä aarteisiin törmää joku muu kuin minä. Hannan lisäksi Sakarilla on uskomaton löytövainu kirppiksillä.
Maanantaina kävimme viimeiset jouluostokset tekemässä ja poikkesimme Pirkan Kirppiksellä Kangasalla. S bongasi mulle Tupperin voileipäkakkukuvun ja yhden toisenkin purkin, Mairelle paidan pukinkonttiin ja todellisena helmenä itselleen uuden urheiluasun.

Täydellinen, käyttämätön 80-luvun Mauri Jormakka -asu (takki+housut) roikkui tangossa ja odotti löytäjäänsä! Laput kiinni ja kaikkea. Kaiken kruunasi rinnassa oleva "kuntoilu on lääke" -plakaati ja isänmaallinen, suoranaista maajoukkuehenkeä huokuva väri!
Tuo päällä kun S ottaa alkuhikeä (puvun materiaalista päätellen se tulee onnistumaan helposti) ensi kauden pyöräkisoissa, niin vastustajat tukehtuvat kateuteensa jo ennen starttipyssyn pamahdusta. Ja mikä söpöintä, mulla on oma vaaleansinininen Mauri Jormakkani (äidin vanha) tuolla komerossa. Joten me ollaan takuu varmasti ens kesänä varikkopilttuiden ihanin aviopari, kun yhdessä nuo asut päällä liikehdimme.

ps. Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että pari päivistystä sitten olleessa "perhe suksilla" -kuvassa isäpappa hiihtelee omassa Mauri Jormakassaan!

Kyllikit maailmalla: Tampere

Eilen vietettiin viralliset Kyllikkien Hullut päivät. Eli lähdettiin Tampereelle ihmettelemään ison maailman menoa.
Ensimmäinen shoppailukierros suoritettiin vakiokirpparillamme Kangasalla. Kyllähän sieltä taas tavaraa löytyi aina Tupperware-kipoista (joo, aina me ostetaan niitä) vaatteisiin ja peleihin. Pari joululahjaostostakin tuli jo kirpparilta suoritettua. Kierrätyslahjat kunniaan!

Kirpparilta auto navigoitiin kohti Veskaa, tuota Pirkkalan omaa ostosparatiisia. Veska on kiva paikka. Siellä on kaikki rättikaupat, missä voi katsella mihin kaikkeen rahansa voisi pistää, mutta ihmisiä ei ole missään. Valikoima kaupoissa on hyvä. Kauppakeskuksessa on ilmainen ja siisti vessa.
Veskassa sorruimme tekemään muutamat vaateostokset, kun halvalla sai.
Söimme myös eväät Veskan penkillä, kun hiuko pääsi yllättämään. Muistelimme siinä porkkanaa ja ruisleipää mussuttaessamme Rane Vekkilän kommenttia. " Köyhän täytyy olla nöyrä. Jos köyhä ei ole nöyrä, se on kohta tosi köyhä". Niinpä.

Raskausmuotia ala Hanna, sponsored by Nokian kumisaappaat.

Mihinkään ei mennä ilman eväitä!

Tupperware EcoPure Juomapullo ja kännykkä, miten pärjäsimmekään ennen ilman näitä? ihmettelee Hanna.

Veskan rauhallinen aamutunnelma vaihtui hektisyyteen Hämeenkadulla, kun vaihdoimme maisemaa ja tsekkasimme Tampereen keskustan butiikkeja. Juotiin me sitten kaikesta nuukuudestamme huolimatta latet Coffee Housessa. Samalla kuvittelimme olevamme jossain ulkomailla, meille kun tuollainen cityvilske on eksotiikkaa. Kotikulmilla törmää ennemmin lehmiin tai hirviin kuin ihmisiin.
Otimme myös rohkeat askeleet kosken yli ja ihmettelimme Keskustorilla olevaa syystoria. Hanna tarjoutui koemaistajaksi ja laadunvarmistajaksi brittiläiselle Fudge-ständille. Lopulta onnistuimme ohittamaan myyntipisteen kuitenkin nollakaloreilla.

Henkistä turhautumista koettiin lastenvaateosastojen värikoodatussa maailmassa. Ei ole helppoa olla tyttö eikä tyttölapsen äiti. Ellei sitten satu rakastamaan pinkkiä tai vaaleanpunaista.
Lähestyviä pahoinvoinnin aaltoja herättivät myös kauppojen stailatut mallinuket, siis ne lapsiversiot, jotka viestittävät meille, että lastemme kuuluisi pukeutua kuin pienet martina aitolehdet. Huivit kaulaan, saapikkaat jalkaan ja Luis Vuitton käteen. Jeps!!!

Ennen reissumme finaalipelejä Kangasalan Löytötexissä kävimme vielä tankkaamassa Tampereen keskustassa (olisko ollut Aleksanterinkadulla?) olevassa Vohvelikahvilassa. Kaffee, kaakao ja vohvelit maistuivat makialle. Paikka olisi ihan napakymppi ilman järkkyä rasvankäryä, eiks ne ole ikinä kuulleet liesituulettimista?!

Täällä me yritettiin näyttää boheemeilta mutta sivistyneiltä, eikä siltä, että...

...nyt JUMANKAUTA vähän äkkiä sitä kaakaoo ja vohvelia tänne!!!

Puntari: Talvipyöräilyä

Eilen tuntui reilun viikon flunssailun jälkeen siltä, että uskaltaa taas hypätä pyörän selkään. Edellisen lenkin tein viime viikon tiistaina ja se oli siis eka pyörälenkki sitten Finlandia MTB:n.
Otin työpäivän jälkeen alkuhiet pintaan imuroimalla ja siivoamalla ja kun Sakke kotiutui omalta pyörälenkiltään, hyppäsin itsekin ajotamineisiin ja lähdin matkaan.
Varmuuden vuoksi virittelin mukaan lampun ja kartan, jos vaikka pimeys ja uusi reittivalinta kohti Laippaa aiheuttaisivat ongelmia.

Suuntasin Kuhmalahden kirkonkylältä kohti Laippaa ja Rajalan kämppää. Ilma oli uskomattoman hieno. Iltapäiväaurinko kultasi luonnon kirkkaita värejä. Kaikki metsäjärvet olivat peilityyniä. Kirpakka viileys viestitti siitä, että kesä on kaukainen muisto vain.
Laippaan menevä tie oli yllättävää jumppaa ylämäkien ja alamäkien vuorotellessa matkalla. Ajaminen oli silti niin hauskaa, että vaikka piti lähteä sellaiselle rauhalliselle flunssastatoipumislenkille, niin väkisinkin meinasi lähteä mopo käsistä. Vilkaisu sykemittariin sai kyllä aina vauhdin rauhoittumaan.

Mutta voi tsiisus, kuinka kylmältä jo tuntui pyöräily. Tietysti hiki pukkasi selkään ja päänahkaan, mutta varpaat olivat lenkin loppupuolella aivan jäässä ja ilman kunnon fleece-windstopperhanskoja ja kaulaan viriteltyä liinaa olisin ollut pulassa. Oli siinä ja siinä, ettei sormet palellut jo nyt. Päässä oli buffista tehty pipo kypärän alla, mutta viima otti ikävästi korviin. Joku tuulta pitävä viritys on pakko hankkia päähän, jos ja kun tätä talvipyöräilyä aikoo harrastaa (ja minähän aion, etenkin jos ei tule hiihtokelejä vielä pitkään aikaan)!

Kotitielle kurvatessani näin, että meidän perheen tiimi oli ottanut myös pyörät alleen ja rullailivat rannasta kotia kohti. Polkaisin sitten sinne ja saatiin kunnon perhepyöräily tähän lenkin loppuun.
Saima vetelee sellaista vauhtia potkupyörällään, että ei jää yhtään meidän muiden tahdista, ja Mairekin on saanut polkemiseensa ihan uutta intoa ja on pyöräillyt jo yli 4 km matkoja.
Voi melkein todeta, että meillä oli varsinainen retropyöräily, sillä kalusto oli Saiman pyörää lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän 90-luvulta.

Olosuhteiden pakosta Kona on korvannut Spessun. Sakari nimittäin riisui
ykkösmenopelistäni vanteet omaan pyöräänsä, kun sai omansa (taas) mutkalle.

Evästauko. Maire keskittyy rusinoiden syömiseen, Saima menis jo.

Suomalaisen naismaastopyöräilyn tulevaisuus on turvattu :)



Viikonloppu on edessä ja tänään on tarkoitus käydä yksillä synttäreillä Lempäälässä. Huomenna ehkä mökille eristyshommiin ja ensi viikolla kaikkia mukavia syyslomarientoja eri puolilla Suomea. Tekemistä siis riittää.

Mukavaa syysviikonloppua kaikille! Pysykää lämpiminä!

(Ja muistakaa olla kilttejä, meidän puutarhassa nähtiin tänä aamuna jo ensimmäinen tonttu...)

Päivitys illalla klo 18: Tämän päivän Prisma-reissulta jäi käteen 600 grammaa irtokarkkeja. Tarjouksessa olivat 4,90/kilo. Ajattelin kerralla ottaa kilon, mutta sitten vaan siinä laarin äärellä loppui kantti. Nyt ne irtokarkit huutelee mua tuolta keittiön kaapista. Ja avattu punaviinipullo jääkaapista. Tajuaiskohan lapset mennä ajoissa nukkumaan, niin voisin aloittaa privaattipidot täällä?!
Kirppispyrähdys Kangasalla oli myös hyvin tuottoisa: muutama Tupperware-kippo, kaksi Marimekon käsipyyhettä ja mielettömän kiva neulebolero itselle. Ihan puoli-ilmaiseksi.

Puntari: Kirppislöytöjä

Tänään on ollut hyvä päivä!

Polo Variant vm. -99 pääsi katsastuksesta läpi ja huomautettavaa

oli vain takarekkarikilven toisessa valossa ja etuvalon suuntauksessa.

Sain mukavia uutisia yhdeltä sukulaiselta.

Lapset ovat yökylässä mummulassa ja mies töissä = olen yksin illan kotona = sauna lämpiämässä.

Pääsin käymään kirppiksellä.

Pirkan kirpputorikeskuksesta lähdin etsimään sadetakkia Mairelle, mutta ei sitä tietenkään löytynyt. Sen sijaan löytyi kaikkea muuta kivaa. Lukijamme Heini toivoi aikoja sitten, että esiteltäisiin lisää kirppislöytöjä, joten tässä niitä tulee:

- Koululle 3 lautapeliä ja 1 muistipeli yhteishintaan 13 euroa (peleissä kaikki osat tallella, käsittämätöntä!).

- Kaksi Marimekon tasaraitapaitaa tytöille yhteishintaan 10 euroa. Yksi Marimekon tasaraitabody tänä vuonna syntyvälle sukulaisvauvalle (jonka sukupuolta ei vielä tiedetä, eli jos tulee poika se joutuu pukeutumaan violettiin).

- Kaksi mielettömän ihanaa vanhaa tarinakirjaa "Onnen päiviä" ja "Onnen päiviä II" vm. -62.
Hurmaavat kannet ja tarinat. Takakannessa sanotaan: Jokaiseen kertomukseen sisältyy opetus, joka tahtoo auttaa lapsen luonnetta kehittymään puhtaaksi ja voimakkaaksi. Kuuliaisuus vanhempia ja opettajia kohtaan, Jumalan kunnioittaminen, rakkaus luontoa ja eläimiä kohtaan, epäitsekkyys ja anteliaisuus, rehellisyys, ystävällisyys, avuliaisuus ja kestävyys - siinä luonteenpiirteitä, joiden kehittämisessä tämäkin uusi kirja, ONNEN PÄIVIÄ, tahtoo pikku ystäviään auttaa ja opastaa.

- Mairelle ostin synttärilahjaksi Sinikka ja Tiina Nopolan kirjan+äänikirjan (uudet) 3 eurolla.

- Itselleni löysin harmaavalkoisen tunikan/paitiksen/mikä lie 5 euroa ja tumman violetin satiinisen juhlamekon (joka vaatinee pientä tuunausta) 7 eurolla.



Nyt Kuhmalahdella sataa, eli jätän tälle illalle suunnitellun pyörälenkin väliin ja siirryn laiskottelemaan ja saunomaan ja nauttimaan siitä, että talo on hiljainen. Vaikka lapsia on kyllä nyt jo ihan vähän ikävä!

Ja miestä myös.