Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. elokuuta 2017

Puntari: Saariselkä MTB Stages - kivusta nautintoon?!

Tämä vuosi 2017 on ollut jollain tavalla pyöräilylle omistettu vuosi, eli suunnistus ja juoksentelu on jäänyt vähemmälle. Ihan hyvä näin.
Jo kahtena aikaisempana vuonna on tehnyt mieli sinetöidä mtb-kausi jollain kivalla tapahtumalla, mutta se on sitten jäänyt oman saamattomuuden vuoksi vain suunnitteluasteelle. Siitä opiksi ottaneena laitoin jo heinäkuussa ilmoittautumiset sisään Saariselkä MTB Stagesiin yhdessä Sakarin kanssa.
S oli käynyt jo 2 kertaa kyseisen etappiajon polkemassa ja sitä kovasti hehkuttanut. Sen verran haasteellisen kuvan sain reiteistä, että laitoin ilmoittautumisen kuntosarjaan, jossa matkojen piti olla jotain 10-40km välillä.

Saariselälle startattiin torstaina heti mun työpäivän jälkeen puolilta päivin. Seurueessa oli mun ja Sakarin lisäksi Kari, joten kolmen hengen tiimillä lähdettiin puskemaan kohti Suomen pohjoisinta osaa. Ennakkotietojen mukaan syksy oli todellakin saapunut Lappiin, eivätkä kelit luvanneet hyvää. Caddyn tavaratila huusikin hoosiannaa, kun mukaan oli pakattu pyöräilykamojen lisäksi kaikki muu tarpeelliseksi koettu pelastusliiveistä pitkiin kalsareihin.
Matkan aikana kuultiin kaiken maailman katastrofiennustuksia tulvivasta Tolosjoesta ja ensilumesta Lapin tunturialueille. Hurrikaani sentään tajusi iskeytyä eri mantereelle. Myös muutaman pyöräilykaverin "kannustavat" puhelut pitivät seurueen seikkailuhenkeä yllä!


Saavuttiin majoitukseen keskiyöllä ja uni maistui yllättävän hyvin. Aamu valkeni säätiedotusten mukaisesti, eli vettä satoi kaatamalla ja lämmintä oli muutama aste. Ei muuta kuin psyykkaamaan itseään päivän koitokseen.
Poikien sarjan startti oli puolen päivän aikaan, vartti ennen meitä kuntosarjalaisia. Mulle iski heti henkinen ahdistus, kun kuulin, että lähtöpaukusta painetaan parin kilometrin nousu Kaunispään huipulle. Meitsi sattuu aika vahvasti inhoamaan ylämäkiä (ja vähän pelkään alamäkiä), joten tiesin pääseväni pois mukavuusalueelta.

Itse ajo meni hyvin ja 11 km reitin poljin omasta mielestäni yllättävän sujuvasti. Huurustuneet ajolasit takasivat sen, ettei reittiä nähnyt kunnolla, joten laskuissa uskalsi päästellä melko rennolla otteella kun ei tiennyt mitä edessä oli. Heti reitin alkupuolella järkyn isoissa lammikoissa kastellut varpaat vetivät jäähän ja maalissa pakarat olivat tunnottomat, mutta mökillä pääsi onneksi saunaan ja lämmittelemään. Pojilla reissu oli 50km ja reilun kolmen tunnin jälkeen hekin pääsivät siisteihin sisätiloihin. Kamojen puhtaaksi saaminen ja kuivattaminen takasivat riittävän ohjelmanumeron perjantai-illalle. Ei olisi ehkä kannattanut kaatua sellaiseen mutapoteroon.

Lauantai ei paljon parempana valjennut. Edelleen vettä ja kylmää. Pojilla 80 km ja mulla 25 km. Sama Kaunispään huiputus heti alkuun. Se tuntui, ihme kyllä, edellispäivää helpommalta. Reitti kulki kolmen huipun kautta, joten ylämäkiä oli taas riittävästi. Aivot piti heittää tiettyyn moodiin, niin johan niitäkin jaksoi polkea. Olin tyytyväinen itseeni, vaikka meno tuntuikin tahmeammalta kuin edellisenä päivänä.
Maalissa menin huoltoteltalle nauttimaan lämpimästä mehusta ja muista tarjoiluista. Paikalle saapuneiden toisten kisailijoiden kanssa oli mukava vaihtaa kokemuksia. Huoltoteltalle saapunut oululaismies alkoikin siinä houkutella, että lähtisimme vielä heittämään jonkun verryttelylenkin.   Sovittiin, että käydään vaihtamassa kuivat kamat päälle ja treffataan yhdeltä mestoilla. Niinhän sitten tehtiinkin.

Keitin pikaisesti mökillä kahvit termariin, vaihdoin kuivan väliasun ja sadeasun päälle ja lähdin takaisin pyörän selkään. Poljimme retkeilyreittiä pitkin Iisakkipään kupeeseen kannustamaan pitkän matkan menijöitä. Juuri kun olin saanut päiväkahvit hörpättyä ja 4-5 kuskia kannustettua, soi puhelin ja pyöränsä hajottanut Kari kaipaili kyytiä Kiilopäältä takaisin mökille. Ei muuta kuin rescuepartio matkaan. Mies oli onneksi ehjänä - etuvanne ei.
Sakari nilkutti polvivaivaisena oman reittinsä loppuun ja illalla taas palauduttiin hyvän kisa-aterian ja yleisen oleilun merkeissä. Karille yritettiin etsiä uutta etuvannetta lainaan, mutta ei lykästänyt.


Sunnuntaille luvattiin alunperinkin parasta keliä ja niin siinä kävikin. Lämpöasteita oli muutama enemmän ja sade oli kaikonnut. Kympiltä starttasimme viimeiselle etapille, joka oli meillä kuntosarjalaisilla 13,5km ja täysmatkalaisilla 50km. Tällä kertaa mekin päästiin nousemaan Iisakkipäälle ja ylämäkeä riitti. Jollain kierolla tavalla näistä ylämäistä oli alkanut jopa vähän nauttia, ja fiilis oli jokaisen kukkulan päällä aika hemmetin hyvä. Kivusta nautintoon oli matkaa siis se 3 etappia.
Maalia kohti lasketeltiin laskettelurinnettä pitkin jarrulevyt savuten, noustiin vielä pari ylämäkeä pää höyryten ja survottiin itsemme yhden suon poikki. Hauskaa oli!



Kari jätti kolmosetapin väliin mutta Sakari starttasi ja pääsi maaliinkin.
Oma sijoitus naisten adventure-sarjassa oli toinen ja Sakari omassa sarjassaan kahdestoista. Palkintojenjaon jälkeen päästiin vielä viimeiselle kisalounaalle ja sitten mökille saunaan ja pakkailemaan.

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena. -2 ja maa kuurassa. Satumaisen näköistä kaikkialla. Ehkä vähän kohtalon ivaa, ettei tällaisesta säästä päästy nauttimaan viikonlopun kisakoitoksissa.
Toisaalta mä kyllä tykkäsin näistä ääriolosuhteista...kun muta rahisi hampaiden välissä ja pyörä upposi suohon, sitä tunsi olevansa jotenkin 110% elossa.
Saariselkä MTB stages - rakkautta ensi kokemuksella! Ensi vuonna sitten pidemmille matkoille!


lauantai 4. helmikuuta 2017

Puntari: Tavallista talvielämää

Tammikuu oli ja meni! Ja nopeasti! Muistan, kun pari vuotta sitten työkaverini Niinan kanssa tuskailtiin, että tammikuu on oikea kitukuukausi, joka kestää ja kestää...
No ei kestänyt tänä vuonna. Oli ensimmäinen ja oli viimeinen päivä ja sen välissä joku aikahyppy. Toisaalta ihan hyvä näin: yhtäkkiä huomaa, että on helmikuu ja hiihtolomaan enää 3 viikkoa.

Touhukasta on ollut.
Vastapainoa hektiselle työelämälle ja lasten asioiden hoitamiselle oon hakenut aktiivisesti liikunnan parista. Aluksi lenkkipolulle tai kuntopyörän selkään piti lähes pakottaa, nyt tilanne on jo toinen. Mieli kaipaa päivittäistä liikuntaa ja ajatustasolla täytyy välillä lyödä jarruja pohjaan, ettei mene ylirasituksen puolelle. Aika nollista syksyisen keuhkoklamydian ja keuhkokuumeen jälkeen tässä ollaan kuitenkin lähdetty.

Liikunnasta seuraa mielenkiintoisia sivuvaikutuksia. Kun perheen mamma sporttaa illat, niin kotityöt seisoo aika tehokkaasti. Toki Sakari hoitaa urheasti tiski- ja pyykkikoneen täyttöä ja tyhjennystä, mutta silti moni homma (sellainen arkielämän sivutuotteena tapahtuva raivaus ja tavaroiden järjestely) jää vähän huonommalle huomiolle. Ehkä tähänkin tottuu :D
Ruokajuttuja oon viilannut siten, että nyt yritän ennakoida ns. ruuhkapäivät (lähdetään heti töiden jälkeen harrastuksiin) ja tehnyt jo edellisenä päivänä sellaista ruokaa, joka riittää useammalle päivälle. Se on tuonut positiivista muutosta.
Etsin tätä varten myös uusia ruokakokeiluja ja tuli testattua ensimmäistä kertaa mm. jauhelihaperunasoselaatikon tekemistä itse. Ja tuli meinaan hyvää (hyvästi Saarioisten valmislaatikko!).
K-ruoka-lehdestä nappasin siemenillä kuorrutetun uunilohen ohjeen ja se singahti heti suosikkiruokien joukkoon.
Ohje on yksinkertainen:
- Mausta lohifile suolalla ja pippurilla. Sivele pintaan reilu kerron tulista (Pirkka) sinappia. Levitä päälle puoli pussillista salaattisiemensekoitusta. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.
Tee kaveriksi perunamuusia ja kermaviilikastiketta ja raikas salaatti.

Töissä kokeilin tämän viikon ajan oppilaiden kanssa pulpetitonta viikkoa. Lapset opiskelivat lattialla jumppapatjoilla, tyynyillä ja jumppapalloilla. Välissä pidettiin taukojumppaa, käytiin juoksemassa rappusissa ja lisättiin liikuntaa muutenkin. Oli ihan mukava kokeilu, josta oppilaatkin tykkäsivät. Tällaiset uudet jutut tuo omaankin työhön aina voimavirtaa.
Voimavirtaa haen myös 4 kuukauden "itsetutkiskelujaksosta", jota varten ostin netistä Unelma itsestä -työkirjan. Sen avulla kartoitetaan oman elämän vahvuuksia ja toisaalta niitä kehittymiskohteita. Erityisesti tykkään siitä, että kirjassa pohditaan myös menneisyyden vaikutusta tähän päivään ja kaivellaan esimerkiksi lapsuuden ruokailutottumuksia.
Katsotaan, millainen tulos neljän kuukauden päästä on nähtävillä, vai porskutetaanko täällä samalla mallilla kuin aina ennenkin.

Nyt lähden ottamaan kakkua uunista. Uusi resepti kokeilussa, joka täytyy jakaa tännekin, jos on onnistunut. Kyseessä on sellainen "kaikki aineet sekaisin"-kakku, jonka leipominen onnistuu perheen junioriosastoltakin.



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Puntari: Pikaheipat pohjoisesta

Etelän vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi pakkasimme tavaraa Caddyn takakontin turvoksiin ja otimme suunnaksi pohjoisen. 

Tiheä lumisade saatteli viime yönä meidät tänne Äkäslompolon winter wonderlandiin. Lumi ja kunnon talvi avautuivat ikkunasta näkyvästä maisemasta, kun tänään kömmimme keittiöön aamupalalle. 

Päivä on kulunut mukavasti kauppareissun ja lumileikkien, hiihtämisen ja lenkkeilyn merkeissä. 
Syvä rauha ja hiljaisuus on itselle parasta terveydenhoitoa just nyt! Niistä iltapäivän juoksulenkillä nautin samalla kun ihailin lenkkeilyreitin varrelle osuneita kauniita mökkejä jouluvaloineen lumisessa maisemassa. 










lauantai 22. lokakuuta 2016

Puntari: Elämä on varjoja ja valoa

Syyslomaa on vietetty kulunut viikko. Kyllä tätä lomaa odotettiinkin. Syksyn työrupeama oli super rankka, kun piti puolikuntoisena jatkaa ja jaksaa päivästä toiseen. Nyt näkyy tunnelin päässä jo vähän valoa, kun työterveyslääkärin määräämä kuukauden lääkekokeilu tuntuisi tehoavan. Yskä kiusaa enää aamupäivisin ja yleisvointi alkaa olla ok.

Kesällä jo päätettiin, ettei lähdetä syyslomalla minnekään pidemmälle reissuun. Olisihan se Nizza taas houkutellut, vuosi sitten vietettiin niin ihana ja akkuja lataava viikko siellä "kotimaisemissa". Nyt kun Sakarin pyöräkisat osuivat jo viikkoa aikaisempaan ajankohtaan, todettiin, että isukin on viisainta matkata Rivieralle yksin pyörälaukkuineen.
Kotimaan matkailu sen sijaan kiinnosti, ja heinäkuun lopussa varattiin Vierumäeltä kolmen päivän sporttiloma. Oltiin samanlaisella lomalla 2 vuotta sitten, ja tykättiin ihan mielettömästi. Tänäkin vuonna ohjelma oli houkutteleva: dancemixia, parkouria, crossfittiä, luistelua, foamrollausta, saunajoogaa jne.
Tarkoituksena oli, että menomatkalla poikkeamme Hennalassa Apulandiassa ja siitä sitten menemme hyvissä ajoin Vierumäelle, että ennen kurssin virallista alkamista käymme maastopyöräilemässä alueen reiteillä.
No, kaikki jäi vain tarkoitukseksi. Mairella nousi torstain ja perjantain välisenä yönä kuume. Voi sitä harmituksen määrää. Vaikka tytöt olivat vahvasti sitä mieltä, että silti lähdetään reissuun, oli meidän vanhempien tehtävä se ainoa oikea ratkaisu: peruutettava sporttiloma. Ei ollut mitään mieltä lähteä perhesporttikurssille niin, että yksi joutuisi makaamaan hotellihuoneessa koko viikonlopun. Siinä olisi paha mieli potilaalla, mutta myös meillä muilla. Onneksi saamme rahat kurssista takaisin terveydenhoitajan todistusta vastaan, mutta eihän se harmitusta poistanut. Koko perjantaiaamu meni tyttöjen itkua katsellessa ja kuunnellessa ja omiakin pettymyksen tunteita käsitellessä.

Tällaista se elämä on, varjoja ja valoa. Onneksi kotiin jäämisessä on hyviäkin puolia: olimme just käyneet hakemassa kirjastosta kasan elokuvia ja kirjoja, joten nyt niitä ehtii katsella ja lukea viikonlopun ajan. Eilen paistettiin lättyjä ja syötiin niiden kanssa mansikoita ja jätskiä (tosin potilaalle ei oikein maistu...). Serkkupoikien vierailu piristi myös kummasti. Lautapelien ääressä vietettiin mukava hetki perheen kesken. Illalla jo kaikkia ihan hymyilytti, vaikka joku aina välillä sanoikin "mua sitten harmittaa, ettei päästy sinne Vierumäelle".

Syysloma on ollut muuten kaikkinensa mukava. On käyty juhlimassa kummipojan 12-v synttäreitä, vierailtu ystävien uudella mökkitontilla, paisteltu makkaraa nuotiopaikalla, käyty shoppailemassa ja huvittelemassa Ideaparkissa, lämmitetty savusauna, syöty hyvin...
Mieltä kutkuttaa jo lähestyvä marraskuu ja ensimmäinen adventti. Ekat joululahjahankinnat on jo tehty ja katseet kohti vuoden ihaninta aikaa siirretty.
Vaikka illat pimenevät, toivon että mielen valtaa vähitellen ilo ja valo.
Savusauna lämmitettiin loman alussa.

Hannan lomaterveiset Nizzasta :-)

Pikkupirkot matkalla Ideaparkkiin.

Pressusta ja viltistä syntyi maja metsään.

Saima paistoi nuotiolla lihapullia.

Tommy Hellstenin viisaita sanoja.

Serkkupojat taideterapiassa meillä...


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Puntari: No nyt se sitten alkoi...

...nimittäin meidän perheen arki ihan oikeasti. Viimeisetkin harrastukset pyörähtävät tällä viikolla käyntiin ja tuo sitten omia aikatauluja jokaiselle perheenjäsenelle.






Tällä hetkellä viikkokalenterimme näyttää tältä:

Maanantai
Tytöillä Street dance Kangasalla klo 16.00-17.15. Vanhemmat sillä aikaa lenkillä.
Tanssin jälkeen koko perhe uimahalliin.

Tiistai
Ei aikataulutettua harrastamisohjelmaa.

Keskiviikko
Mairella pianotunti Sahalahdella 15.30-16.00.
Tyttöjen liikuntakerho Kuhmalahdella klo 17.00-18.00, tytöt osallistuu, Tiina ohjaa 2xkk.
Palokuntanuorten harjoitukset klo 18.00-19.30, molemmat tytöt osallistuvat joka toinen viikko.

Torstai
Saiman sähly Kuhmalahdella klo 17.00-18.00
Tiinalla kuoroharkat Kuhmalahdella 18.00-20.00

Perjantai
Tytöillä WAU-liikuntakerho koulun jälkeen klo 13.00-14.00
Kahvakuulailu Kuhmalahdella klo 18.30-19.30, Tiina ohjaa, Sakke osallistuu.

Lauantai
Ei aikataulutettuja harrastuksia.

Sunnuntai
Ei aikataulutettuja harrastuksia.

Tänä vuonna muutosta on jonkin verran aikaisempiin vuosiin. Tytöt saivat pitkään haluamansa paikat tanssitunneilta, jolloin maanantaiksi se tietää reissua Kangasalle heti työpäivän jälkeen.
Mairen toive pianotunneista toteutui myös, onneksi saimme paikan kansalaisopiston soittoryhmästä tuosta naapurikylästä. Saima aloitti into piukassa sählyn ja Mairekin harkitsee mukaan liittymistä.  Palokunta ja tyttöjen liikuntakerho pysyvät keskiviikon tutuilla paikoilla.
Kahvakuulailu siirtyi perjantai-iltaan, mikä tietää sitä, että mulla on ekaa kertaa vapaat viikonloput sitten vuoden 2010. Nyt sunnuntaille uskaltaa suunnitella vähän pidempiä liikuntahommia ja kisareissujakin, kun ei tarvi olla tikissä vielä illalla kuulaa heiluttamassa.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki saavat harrastaa omien mieltymysten mukaan, eikä vanhempien kyytitaakka ole liian iso.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Puntari: Luonto hoitaa

Tiistaista asti on tullut lähinnä mädännyttyä sisätiloissa. Ulkoilut ovat rajoittuneet perunannostoreissuihin ja postilaatikolla käymiseen. Molemmat sykkeiden puolesta siellä anaerobisella kynnyksellä :D

Sen verran alkoi pää hajoilla, että kun S ehdotti pientä luontoretkeä lauantaina, olin heti valmis. Pakkasimme eväät reppuun ja auton nokka suunnattiin kohti Laipan erämaassa sijaitsevaa Pihtilampea. Kohde oli sikäli mukava, että autolla pääsee ihan nuotiopaikan viereen, eikä tarvinnut kävellä liikoja. Retkeilypaikan ohitse kulki lauantaina myös Sappee mtb:n reitti, joten pystyttiin kannustamaan tuttuja siinä samalla.

Pihtilampi on ihana paikka! Siellä jos jossain aina sielu virkistyy. Tuntuu käsittämättömältä, että näin läheltä kotoa löytyy tällainen luontokohde.
Kahvit juotiin laavulta n. 50 metrin päässä sijaitsevalla jäkäläisellä kalliolla, minne aurinko paistoi lämpimästi. Maastopyöräilijät ähisivät siitä ohitse ja hirvikärpäset surrasivat korvan juuressa.

Itse Pihtilammen nuotiopaikalla käytiin fiilistelemässä savunhajua ja turinoimassa toisten retkeilijöiden kanssa. Koirakuume ei helpottanut yhtään, kun saimme seurata ja leikittää pientä sekarotuista Pepiä.

Kävelimme vielä pienen, tarinan mukaan pohjattoman, Sadinlammen rannalle. Voi jessus, että tekikin hyvää olla vähän ulkona ja liikkeellä. Tunsin niin vahvaa yhteyttä luontoon ja sen rauhaan. Tuoksuttelin suopursuja, ihailin luonnon värejä, kuuntelin hiljaisuuden sävyjä.
Tästä ei voi olla kuin suunta ylöspäin!







torstai 11. elokuuta 2016

Halkomäki: Syödääs ny välillä!


Meinaa toi Tiina tehdä tästä Maitolaiturista ihan vahingossa jotain urheiluplokia! Sillä on luultavasti taas jäänyt Fitnesspäiväkirjojen putki päälle...vetää siellä Puntarissa aamusta iltaan askelkyykkyjä telkkarin äärellä ja valkaisee hampaitaan juoksutrikoot narskuen. Varmaan vaihtaa kohta nimensäkin TiiNannaksi?
Jotenkin homma lähtee aina jollakin tavalla ihan käsistä kun on kyllikkien puolivuotiskatsaus pitämättä, niin kuin nyt. Pitäisi päästä nollaamaan tilanne. Ja pää. Muuten joudun ostamaan sille pian jotkut hiustenpidennykset joululahjaksi...

Mutta syödään nyt kuitenkin välillä. Kaiken tämän urheilun välissä pitää muistaa tankata. Paitsi lepoa, myös kunnon ravintoa. Itse kun olen koko kesän keskittynyt lähinnä siihen lepoon ja ravintoon, niin mun onkin luontevaa avata vähän farkkujen nappia väljemmäksi ja istua alas kertomaan taas yksi yksinkertainen herkkuresepti.
Nimittäin punajuuret ovat taas kasvimailla ja kaupoissa! Uuden sadon ihanat palleroiset! Ei niitä koskaan voi varmaan tarpeeksi hehkuttaa, eikä syödä, joten tässä oikein oivallinen herkku ruoan lisukkeeksi tai ihan sellaisenaan syötäväksi. Kaveriksi voit valita fetajuuston tai vuohenjuuston, minä valitsin nyt fetan koska tykkään sen suolaisuudesta makean punajuuren kumppanina. Ja muutenkin ne Pirkka salaattijuustokuutiot on vaan mun lempparia, laitan niitä moneen ruokaan. Niissä se öljymarinadikin on monikäyttöistä!

Punajuurivuoka

1pieni pussi punajuuria
loraus öljyä
1-2tl kuivattua timjamia
1/2tl suolaa
n. 1rkl hunajaa
fetaa/vuohenjuustoa
(pinjansiemeniä)
Koska uuden sadon punajuurilohkot saattavat kypsyä uunissa parikin tuntia, kannattaa hommaa nopeuttaa keittämällä ne ensin suolalla maustetussa vedessä n. 45min koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä tikulla. Toki voit koittaa onneasi ihan vaan uunissakin jos ei ole kiire, mutta se voi tosiaan ottaa aikaa.


Kuori punajuuret, lohko ja laita uunivuokaan. Kaada päälle öljyä, timjamia, hunajaa, suolaa ja sekoittele hyvin. Laita sitten päälle valitsemasi juustot ja mahdolliset pinjansiemenet, paista uunissa 200c n. 15-20 minuuttia kunnes juusto näyttää mukavalta!



Ai että oli hyvää! Ai että!!!



maanantai 8. elokuuta 2016

Puntari: Sappee Trail Run 2016

Viime lauantai oli älyttömän kiva päivä. Osallistuin elämäni kolmanteen polkujuoksutapahtumaan (aikaisemmat Aitoo trail ja  Tuusula trail), tällä kertaa lähes kotimaastoissa Sappee trail runilla.
Sappee trail runin kisakeskus sijaitsee samannimisessä matkailukeskuksessa ja reitti suuntautuu sieltä kohti Laipan erämaata. Kisamatkoja oli tänä vuonna neljä: 18km-52 km. Viime vuotisia aikoja netistä katsellessani lähdin nöyrästi lyhyimmälle matkalle, sillä aikaa siihenkin reissuun kuluisi meikeläisen kunnolla reilusti.

Kisapäivä valkeni mukavan aurinkoisena. Pakkasin muksut, eväät, kisakamat ja polkupyörät autoon ja lähdettiin Sappeeseen hyvissä ajoin. Sakke tuli kisapaikalle suoraan töistä fillarilla ja aika pian numeroiden hakemisen jälkeen treffattiinkin parkkipaikalla.
Kannustusjoukot lähtivät omille teilleen fillaroimaan matkailukeskuksen pyöräradalle ja mä jäin valmistautumaan tulevaan koitokseen laittamalla releet niskaan, tankkaamalla geelivarastot ja syömällä banaanin. Treffasin myös lukioaikaisen luokkakaverini Santerin, jonka kanssa päiviteltiin sitä, olisiko silloin 18 vuotta sitten osattu aavistaa tapaavamme näissä merkeissä.







Ennen starttipyssyn pamahdusta tapahtuman järjestäjät antoivat lyhyen infon kisareitistä ja tärkeimmät faktat osallistujille.
Sitten olikin aika asettua lähtöviivalle, nostattaa sykettä ja kirmata maastoon. Reitti lähti mukavalla alamäkipätkällä liikkeelle ja maisemat Sappeen huipulta hivelivät mieltä. Melko pian leveä latupohja vaihtui kapeampaan uraan ja siitä polut sitten kapenivat ja vaikeutuivat.
Reitti kiemurteli monipuolisessa metsämaastossa. Välillä näköpiiriin osui pieniä, peilityyniä metsälampia, jotka rajautuivat jylhiin kallioihin. Fiilis oli paikoitellen kuin satumetsässä liikkuisi.
Ensimmäisellä tiepätkällä oli kannustusjoukot odottamassa ja ottamassa kuvia. Todettiin yhdessä, että hapottavia mäkiä reitillä tuntuu riittävän.








Lyhyin matka eteni Laipan erämaassa aina Korppivuoreen saakka, josta käännyimme pienen lenkin kautta takaisin kohti Sappeeta. Pidemmät matkat heittivät omat lenkkinsä Pihtilammen maisemien kautta. Lyhyen matkan reitille osui kilometrin matka polutonta avokalliomaastoakin, joka oli onneksi niin hyvin nauhoitettu, ettei eksymisen vaaraa ollut.
Oma reissu eteni suunnitelmien mukaan. Kävelin isoimmat mäet ja liikuin muutenkin sellaista nautiskeluvauhtia. Halusin saada ennen kaikkea mukavan kokemuksen ja hyvän harjoituksen ja päästä ehjänä maastosta maaliin.
Pari geeliä antoi lisäenergiaa matkan varrella, mutta kyllä nousumetrit takaisin Sappeeseen saivat silti kevyen tuskan pintaan. 26 km voittaja tuli loppunousussa kanssani samaan aikaan ja kyseli maistuisiko energiapatukka :-) Olishan se varmasti maistunut, mutten enää siinä kehdannut ottaa!

Maaliin pääsin ajalla 2h 38min, johon olen erittäin tyytyväinen. Kannustusjoukot olivat vielä meitsin maaliin tullessa terassilla istuskelemassa, kun alustava ajatus oli, että kolmen tunnin pintaan voisi aika painua. Onneksi tapahtumajärjestäjät Reetta ja Jussi ottivat maalissa vastaan kunnon kannustuksen, mitalin ja cokiksen kera!
Suihkureissun jälkeen oli ihana tankata kisa-ateria Sappeen Huipun lounaslinjastolta. Salaatti ja lohikeitto maistuivat taivaallisilta ja samalla pystyi seurailemaan terassilta Bike parkin kuskien touhuja.

Kisan jälkeen tehtiin vielä yllätysvisiitti Puutikkalaan porukoiden mökille. Hanna löi lisää soppaa nälkäisen juoksijan eteen ja isän lämmittämässä savusaunassa kelpasi rentouttaa lihaksia. Upeaa reittiä ja hyviä kisajärjestelyjä oli mukava kertailla mielessä vielä illallakin. Tällaisia liikuntaelämyksiä lisää, kiitos!

maanantai 1. elokuuta 2016

Puntari: Kesän kivoimmat päivät

Eilen istuttiin illalla ruokapöydän ääressä koko perhe. Laseissa kuohujuomaa ja pöydässä ex tempore -leivottu mansikkakakku.
Alettiin miettiä, että mikä on ollut kesässä parasta, se kun on ollut niin hirveän pitkä ja paljon on ehtinyt tapahtua.
Meillä kaikilla oli omat suosikkipäivänsä ja tapahtumansa. Oman kesäni huippuhetket muodostuvat ainakin seuraavista:

- Viikon Lapinreissu koko perheen kanssa. Upeita patikkapäiviä, eväshetkiä nuotion ääressä, korttipelejä ja kalastusta.


- Lappee-Jukola, joka omalla karulla tavallaan oli tämän kesän Selviytyjät-osastoa ja joka muistetaan varmasti aina. Harvoin olen nähnyt yhtä tyytyväisiä lapsia, kuin Holiday club Saimaan lämpimien täkkien alla palautumassa koko päivän kestäneestä vesisateessa seisoskelusta ja mudassa tarpomisesta.

- Tahko mtb. Maastopyöräily, ystävät, liikunta. Mansikkakakku, shamppanja, grilliruoka ja sauna. Täydellinen relaxaatio mielessä ja lihaksistossa.

- Synttärireissu Tampereelle Torni-hotelliin. Kaupungin parasta pizzaa ja Islannin voitto Englannista.

- Kesäillan rogaining Jämillä. Kolmen tunnin iltasuunnistus ystäväni Pauliinan kanssa. Hieno ilta, upea maasto, keveät kengät ja ajatukset. Mieli virkistyi!

- Pori Jazz adoptiosiskoni Sadun kanssa. Kassillinen evästä, kaksi käkättävää akkaa ja Bo Kaspers Orkester. Hitokseen hieno päivä ja kelikin suosi. Yöllä ajelu Puutikkalaan Kukkian rannalle, siellä odotti iskän lämmittämä savusauna. Istuin laiturilla, uitin varpaita vedessä ja katselin kuuta Kukkian yllä.

- Kukkia Triathlon+Sappee Bike Fest. Mukavissa kesätapahtumissa on mukava hengata mukavassa seurassa.

- Bike Weekend Lahti ja erityisesti lasten mahtavat maastopyöräilysuoritukset siellä. Kisan jälkeen päästiin mäkimonttuun maauimalaan lillumaan.

- Pyöräilyretki likkojen kanssa kotoa Aitooseen. Kaikilla hyvä fiilis alusta loppuun saakka. Rautajärven kahvila Elotähkässä käytiin jätskillä ja nähtiin tuttuja, Luopioisten ravintola Liekissä nautittiin noutopöydän antimet. Likoilla voittajafiilis 33km ajon jälkeen.

- Kirkkarit 2016. Monella tavalla mulle sukellus nuoruusvuosiin ja jälleen kerran entistä kirkkaammin sen tajuaminen, kuinka tässä ja nyt on niin hyvä. En kaipaa sinne parikymppisen Tiinan elämään tai kroppaan yhtään. Nostalgisia fiiliksiä Apulanta-akselilla, auenneet kyynelkanavat Apiksen 20. juhlakeikalla, jatkosauna markonmäellä ja kotiinkävely neljältä aamuyöllä oman kullan kanssa (joka siinä äkäisen hyttysparven syödessä mua jo muutenkin elävältä yritti vielä ehdotella jotain heinäpeltoromantiikkaakin...).

- Tämä ihan tavallinen maanantai, kun käytiin Kangasalla hammaslääkärissä, uimahallissa ja kirjastossa, syötiin torilla jätskit ja juotiin kahvit ja ollaan oltu vaan.

Kesä 2016 ei ehkä ole ollut keleiltään kaikkein lämpimin, mutta fiiliksiltään kyllä. Ja vielähän tätä kesää on jäljelläkin!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kyllikit: Kukkia Triathlon ja Sappee Bike Fest 2016

Kesätapahtumien parissa on kulunut vahvasti Kyllikkien viikonloppu.

Minä ja tytöt lähdettiin lauantaina katsastamaan Kukkia Triathlonin meininkiä Luopioisiin ja heitettiin sitä ennen S ja pyörä Sappee Bike Festeille Sappeen matkailukeskukseen.
Kukkia triathlonista on tullut meille sellainen jokakesäinen "pakkotapahtuma", eli leiriydytään sinne rantaan ottamaan aurinkoa ja seuraamaan mukavaa liikuntatapahtumaa. Takavuosina tuli itsekin joskus osallistuttua kuntoriatloniin, mutta nykyisin kisaamisesta vastaavat likat. Tänäkin vuonna molemmat osallistuivat lasten leikkimieliseen duatloniin.
Tällä kertaa sää ei niin suosinut tapahtumaa, vaan aamu oli pilvinen ja tihkusateinen. Onneksi sentään suhteellisen lämmin.
Rannassa laitettiin viltti puun alle, jotta sateen mahdollisesti lisääntyessä pysyttäisiin sen ansiosta suojassa. Onneksi sade pysytteli enemmän sellaisen "alas laskeutuva sumu" -tyyppisenä ratkaisuna.
Kukkialla oli väkeä taas mukavasti, vaikka keli verottikin varmasti yleisöä. Lähtöviivalla oli vissiin tuttu määrä takavuosilta.



Tyttöjen duatlon meni hienosti ja molemmat uivat (25m) ja juoksivat (400m) reippaasti. Kaikki lapset palkitaan ja sijoitukset ovat sivuseikka, eli varsin tervehenkinen tapahtuma on kokonaisuudessaan kyseessä. Kyllä siinä rantavedessä ja juoksureitillä silti ihan kovilla sykkeillä näyttivät lapset painavan.
Omien kisasuoritusten jälkeen tankattiin vähän sämpylää ja mehua rannan kahviosta ja odoteltiin sekä miesten että naisten triathlonvoittajat maaliin.
Sen jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja otettiin suunnaksi Sappee.

Sappeella oli väkeä kuin pipoa. Ja pyöriä. Meininki oli kohonnut aamuisesta visiitistä, jolloin paikalla oli vasta muutama aamuvirkku kuski ja me.
S oli jo lähtenyt radalle ja pian törmättiin Hannan ja poikiinkin. Kuultiin, että myös Teemu oli lähtenyt mukaan fillarienduron rookie-sarjaan, vaikka alunperin ei pitänyt.
Nautittiin likkojen kanssa terassilla Huipun ravintolan antimista ja sitten lähdettiin koko porukalla katsomaan kisoja läheisen Kammin pihapiiriin, jonka läpi kulki melkein kaikki enduropätkät. Muksuilla oli kivaa keskenään ja saatiin mukaan seurueeseen myös sydänhämeen oma pyörävaihtokauppias Koiztinen jälkikasvunsa kanssa. Siinä sitten ihmeteltiin menoa ja syötiin mustikoita ja mukulat kirmas piilosta pitkin metsiä.
Kisameiningin laannuttua palattiin takaisin Huipun pihapiiriin katsel
emaan Bike Festien kojuja ja istumaan terassille jätskille ja kaffeelle.
Huipun pihassa on kesäisin sellaiset kestopuusta tehdyt laiturit, joilla voi harjoitella pyörän kanssa tasapainoilua jne. Saku oli vääntänyt jo omalla pikkujopollaan niissä koko päivän ja tytöt harmittelivat, että omat pyörät oli kotona. No, tajuttiin onneksi sitten, että Sappeen vuokraamosta löytyy lastenpyöriäkin, ja likat otti fillarit tunniksi vuokralle. Siinä sitten serkuskolmikko painoi pää märkänä laiturilta toiselle. Nuorimmainen eli Saku 4 vee näytti mallia, miten oikein kuuluu mennä!

Loppujen lopuksi viihdyttiin Bike Festien tunnelmassa viiteen asti. Teemu kävi pokkaamassa rookie-sarjan kolmossijasta näyttävän pokaalinkin! Kyllä oli koko seurue messevänä sen jälkeen.

Saku olisi viihtynyt pyöränsä kanssa alueella varmaan iltaan asti. Harmiteltiin, ettei pojan pyörässä ole matkamittaria, jokusia kilometrejä jamppa nimittäin suhasi päivän aikana. Koska tytötkin innostuivat pyöräradasta, sovittiin että tullaan joku päivä porukalla siihen ajelemaan. Saima suunnitteli jo alamäkireittien testaamistakin: ensin pitäisi kuulemma saada pinkki-sininen fullface-kypärä ja siihen sopiva ajoasu...me naiset...