Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kyllikit vinkkaa: Viimetingan Suvimarja

 
 
 
Onneksi viimetinka on olemassa! Nimittäin Kyllikkien yksi kesäretkikohteista on odottanut ykkösvarauksena lähtölistalla jo toukokuusta saakka. Padasjoen Auttoisilla, puolen tunnin ajomatkan päästä täältä meiltä, sijaitseen hurmaava puoti Suvimarja. Sinne suuntasimme lauantaina seuraneiti Saima mukanamme.

 

Itse itsensä lifestyle puodiksi määrittelevä myymälä on meidän mielestämme kyllä paljon enemmänkin. Sieltä löytyvät monenmoiset sisustustavarat, maalit, siivousaineet, kynttilät, korut, vaatteet, astiat, jalkineet, matot, tuoksut ja valaisimet. Lisäksi oman tilan sekä lähialueen tuottajien perunoita, omenoita, juomia, lihaa, makkaroita, viljatuotteita ja vaikka mitä löytyy molemmista kerroksista. Kaiken kruuna pikkuruinen kahvila, jossa mekin nautiskelimme kahvit ja mehut ja pumpulikakut ostosten lomassa.

 
 

Suvimarjasta löytyy paljon blogeistakin tuttua tavaraa. Oikeastaan voisi sanoa, että siellä ei myydä mitään krääsää tai ihan massatuotantotavaraa, vaan kaikki on merkkituotteita. Monet niistä oli meille ihan uusia.

 

Puoti on tehty Keinuhongan tilan vanhaan navettarakennukseen rosoisen kauniisti remontoiden,eikä tunnelmassa ole säästelty. Niin kaunista sovituskoppia en muista koskaan ennen nähneeni! Navetan eri osiota mukaillen puoti levittäytyy kolmeen eri huoneeseen, yhteen niistä on valikoitu korut, vaatteet sekä kengät. Paljon pellavaa, pitsiä ja romanttista hempeilyä. Koruvalikoimassa yksinkertainen ja näyttävä kohtasivat toisensa


Yläkerran lähiruoka- ja luomumyymälästä löytyi hylly kaupalla herkkuja, ja sieltä olisi voinut napata mukaan vaikka niitä miehisempiä tuliasia kunnon lihamötkäleen muodossa tilan oman karjan lihavalikoimista. Tiina valitsi kuitenkin tällä kertaa pussillisen leseitä aamuviilinsä joukkoon. Myös yksi iso pussi perunoita lähti matkaan.




Tämän pienen kesähumputtelureissun ajankohta oli todellakin se viimetinka. Koko kesä oli aikaa käydä, mutta aina tuli jotain muuta menoa että reissu siirtyi vain tuonnemmaksi. Mutta nyt sitten! Puoti sulkeutui tänä viikonloppuna pienelle tauolle ja avaa jälleen marraskuun lopulla joulusesongin merkeissä. Silloin on luvassa tapahtumapäivää ja jouluisia uutuuksia.
Meillä mukaan lähti herkkujen ohessa muutama tuoksukynttilä ja suojakori kukkaruukulle. Monta haavetta jäi asustelemaan puodin nurkkiin, ja niitä mennäänkin sitten katsomaan uudemman kerran silloin marraskuussa.

 
/Hanna

torstai 24. syyskuuta 2015

Halkomäki: Pääsikö yllättämään?




 


Äkkiä ne kuitenkin tuli. Pimeät illat. Elokuussa mökillä vielä haikailin niiden perään, mutta nyt ovat totisinta totta. Enää en kuitenkaan taida kömpiä laiturille köllöttelemään tähtitaivasta ihaillen ja elosalamia tähyillen. On vähän viileää. No ehkä mieli tekisi kuitenkin, jos kohdalle sattuu kuulas ilta. Tarpeeksi vaatetta päälle ja lämmintä juotavaa, siinähän se menisi aika kuin siivillä rantatuolilla istuen. Tuli istuttua kesälläkin. Oli hienoja iltoja ja auringonlaskuja. Kesämuistoja parhaasta päästä!








keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Halkomäki: Ihminen voi lähteä Lapista, Lappi ei ihmisestä

 
 
 
Tulla siistiin kotiin.
Purkaa kahden viikon reissukamppeet.
Jossain välissä se Feng Shui vaan ottaa ritolat...

Pikkuisen hakee taas palikat oikeita paikkojaan täällä kotioloissa. Apua. Sunnuntaina oli aikas ihanaa tulla kotiin. Täällä jäi kaikki oikein mukavalle mallille ja ajattelin, että kotiutuminen tapahtuu sitten aikanaan leppoisilla fiiliksillä. No ei siihen tosiaan tarvittu kuin se puoli tuntia niin kaaos oli valmis. Kassit purettuna lattialle; pyykkiä, puhtaita vaatteita, urheilu- ja ulkoiluvarustetta, matkaeväslaatikoita, juomapulloja, kenkiä ja ja ja...ihan mitä vaan. Kun lapset lopulta kuukahtivat sänkyihinsä niin tuijotin vain ihan lamaantuneena  tätä kaaosta, josta vähäisetkin feng shuin rippeet olivat paenneet jo hyvän aikaa sitten. Ei auttanut kuin huokaista ja ryhtyä hommiin. Mukillinen teetä kaveriksi niin johan se siitä pikku hiljaa...
Kotimatka itsessään meni yllättävän hyvin. Suora baana Äkäslompolo-Aitoo, kolme pysähdystä, 12 tuntia ja 15 minuuttia. Aina vain jaksan ihmetellä noita lapsia, miten sitkeästi ne jaksavat istua autossa. Koska ollaan kotona -kyselyitä alkoi kuulua vasta pari tuntia ennen kotiutumista. Kaksivuotiaalta ja kohta nelivuotiaalta aika saavutus, etenkin kun tietää miten eläväistä sorttia ovat! Tuntuu, että aikuisella tuo matka ottaa paljon kovemmalle...kotona itsekseni mietin, että eipä taas tarvitse aikoihin lähteä minnekään. En halua lähteä. Enkä jaksa. Ehkä ikinä...vai jos sittenkin jouluksi?

Etelän synkeätä syksyä odotellessa voi kuitenkin aina piristää itseään näiden pohjoisen ruskakuvien parissa. Kun tuuli käy tunturissa ja maisema on kuin parasta väriterapiaa...

Jäin kaipaamaan,


syksyn sinistä ja korkeaa taivasta
mustikanvarpujen hehkuvaa punaa
tunturikoivikon syksyistä tuoksua
auringon hehkua rakkakivikossa
piiskaavaa tuulta tunturin huipulla
äärettömyyden tuntua horisontissa
huikeaa vapauden tunnetta
korkeimman laen ylimmällä kivellä
kun ympärillä on pelkkää ilmaa
eikä mikään kahlitse ajatusta
 



 








 



sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Halkomäki: Lapamato meets Ruskaturisti

 
 

Se olisi taas elämää pohjoisessa. Ylläksen mukavuuskupla sydän mä. No joo, kyllähän täällä olosta varmasti tykkäävät kaikki jotka tänne tulevatkin! Äkäslompolo on ihmisen kokoinen kylä.

 
Kesänkijärven laavulla makkarahommissa.
 
Aikamoista tohinaa oli taas reissuun lähtö ja himpusti meinasi pukata kiireen tynkää. Oltais tultu tänne jo pari päivää aikaisemminkin, mutta Pälkäne Tuottaa ja Palvelee -messut sotkivat suunnitelmia, ja niinpä reissua edeltävä viikko meni messuhulinoissa, juoksevia asioita hoidellessa, siinä sivussa välikausivaatteita etsiessä ja tavaroita pakatessa. Yleensä pakkaan omat ja poikasten kamppeet kaikki yhtenä päivänä, teen etukäteen listan tarvittavista ja sitten vain täytän laukut. Kaikki tärkeä tulee melko varmasti tällä menetelmällä mukaan. Tänä vuonna en ehtinyt pitää pakkauspäivää, joten tipoittainen pakkailu kostautui  kivasti; kaikenlaista tarpeellista unohtui, kun taas joitakin juttuja tuli pakattua monin verroin tarpeeseen nähden. Vai tarvitsenko kolmet juoksutrikoot, isompi poikaisista viidet ulkoiluhousut ja viisi yöpukua? Mihin jäivät minun lapaseni, lämmin pipo ja kevyttoppis? Entä toiset urheiluliivit? Pienemmälle on vain yksi yöpuku. Kameran laturi loistaa poissaolollaan, samoin hiusharja ja mun villapuseroni. Tiesin kyllä että täällä on jo vilpoista, mutta en noteerannut sitä omia tavaroita pakatessani. Voi pöljä.

Topin mustikkahurmosta.

 
Saku Varkaankurun reitillä pyörällä ja jalkaisin.
 
Aika vähällä tavaramäärällä täällä pärjää, onneksi, kunhan kerrospukeutumiseen on ainekset kasassa. Urheilukampetta täällä yleensä kuluu ihan kiitettävästi, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että historia toistaa itseään. Tulin tänne taas sellaisella onnellisella ajatuksella, että nyt pistän hippulat vinkumaan kun kerrankin on mahdollisuus liikkua ihanissa maastoissa ajan kanssa. Hah. Tapahtui tismalleen samanlainen lamaannus kuin viime kerrallakin. Puhtia on kuin lapamadossa! Patikoitu on se mitä on patikoitu, mutta mitään sykettä nostattavaa en ole harrastanut. En. Kerta. Kaikkiaan. Jaksa. Ei tee edes mieli lenkille. Väsyttää ja haukotuttaa. Sohva vetää puoleensa. Ja näillä mennään. Mitäpä sitä itseään kiusaamaan, kyllä se lenkki/mastopyöräilyhimotuskin sieltä vielä joskus tällä vuosituhannella nousee.



Saku Ylläksen huipulla maisemia ihastelemassa.

Koskaan aikaisemmin en ole ollut täällä katsomassa tätä ruskaviikkojen melskettä, vaan tykkään enemmän niistä hiljaisista viikoista kun saa nauttia luonnosta ilman suuria ihmismassoja. Silläkin uhalla että ilmassa on jo joitakin räntärättejä. No nyt tiedän mitä se on, kun pitkospuilla matelee katkeamaton nauha ihmisiä kuksat kaulassa goretexit suhisten, seniorikansalaiset torpedoivat kaikki laavut ja viipyvät niillä piiiiitkään, hajuvesi tuoksuu kilpaa suopursun kanssa ja yhteislaulut raikaavat tunturissa. Nyt tiedän mitä se on, kun täällä on ihan LIIKAA väkeä minun makuuni.  
 
 
Ruska alkaa hissukseen näyttää parastaan ja maisema muuttaa väriään aika nopeasti. Keltainen hiipi kahdessa yössä koivikkoon. Sää on suosinut ulkoilua ja poikasten kanssa on tullut jo kierrettyä Kesänkijärven ja Varkaankurun laavut, pyöräilty lähimaastojen metsäpolkuja, kerätty mustikoita ja ihasteltu kuukkeleita. Luontokeskuksen metsäpäivillä käytiin kolmeen kertaan rapsutelemassa eläimiä, katselemassa torimyyjien tarjontaa, kuuntelemassa mieskuoron tukkijätkälauluja, osallistumassa kilpailuihin ja huutokauppaan. Metsähallituksen vanhat puiset reittiopasteet lähtivät huutamalla uusiin koteihin uusien metallisten ja rumien tieltä. Meillekin niitä nostalgisia lankkuja päätyi muutama. Ehkä joku pääsee jopa mökin seinälle?
 
 
 
Näissä reissuissa on todellakin mahtavaa se, että kaikki nauttivat tästä kaikesta. On ihanaa nähdä, miten lapset ovat onnesta soikeina reppureissussa tunturissa, pyöräilevät pitkin metsiä ja bongailevat poroja, lintuja ja kultakiviä aikansa kuluksi. Hyvät eväät ja kiireetön oleminen riittää. Ja vaikka oma oleminen rajoittuu aika lailla lasten ehdoilla tästä kaikesta nauttimiseen, riittää se silti. Riittää hyvinkin. Nämä maisemat, ihmiset ja luonto. Ja kolme kiloa nuotiomakkaraa!

 

 
Lappi tekee hyvää ihmiselle! Vielä toisenkin viikon!