Puntari: Tavallista talvielämää

Tammikuu oli ja meni! Ja nopeasti! Muistan, kun pari vuotta sitten työkaverini Niinan kanssa tuskailtiin, että tammikuu on oikea kitukuukausi, joka kestää ja kestää...
No ei kestänyt tänä vuonna. Oli ensimmäinen ja oli viimeinen päivä ja sen välissä joku aikahyppy. Toisaalta ihan hyvä näin: yhtäkkiä huomaa, että on helmikuu ja hiihtolomaan enää 3 viikkoa.

Touhukasta on ollut.
Vastapainoa hektiselle työelämälle ja lasten asioiden hoitamiselle oon hakenut aktiivisesti liikunnan parista. Aluksi lenkkipolulle tai kuntopyörän selkään piti lähes pakottaa, nyt tilanne on jo toinen. Mieli kaipaa päivittäistä liikuntaa ja ajatustasolla täytyy välillä lyödä jarruja pohjaan, ettei mene ylirasituksen puolelle. Aika nollista syksyisen keuhkoklamydian ja keuhkokuumeen jälkeen tässä ollaan kuitenkin lähdetty.

Liikunnasta seuraa mielenkiintoisia sivuvaikutuksia. Kun perheen mamma sporttaa illat, niin kotityöt seisoo aika tehokkaasti. Toki Sakari hoitaa urheasti tiski- ja pyykkikoneen täyttöä ja tyhjennystä, mutta silti moni homma (sellainen arkielämän sivutuotteena tapahtuva raivaus ja tavaroiden järjestely) jää vähän huonommalle huomiolle. Ehkä tähänkin tottuu :D
Ruokajuttuja oon viilannut siten, että nyt yritän ennakoida ns. ruuhkapäivät (lähdetään heti töiden jälkeen harrastuksiin) ja tehnyt jo edellisenä päivänä sellaista ruokaa, joka riittää useammalle päivälle. Se on tuonut positiivista muutosta.
Etsin tätä varten myös uusia ruokakokeiluja ja tuli testattua ensimmäistä kertaa mm. jauhelihaperunasoselaatikon tekemistä itse. Ja tuli meinaan hyvää (hyvästi Saarioisten valmislaatikko!).
K-ruoka-lehdestä nappasin siemenillä kuorrutetun uunilohen ohjeen ja se singahti heti suosikkiruokien joukkoon.
Ohje on yksinkertainen:
- Mausta lohifile suolalla ja pippurilla. Sivele pintaan reilu kerron tulista (Pirkka) sinappia. Levitä päälle puoli pussillista salaattisiemensekoitusta. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.
Tee kaveriksi perunamuusia ja kermaviilikastiketta ja raikas salaatti.

Töissä kokeilin tämän viikon ajan oppilaiden kanssa pulpetitonta viikkoa. Lapset opiskelivat lattialla jumppapatjoilla, tyynyillä ja jumppapalloilla. Välissä pidettiin taukojumppaa, käytiin juoksemassa rappusissa ja lisättiin liikuntaa muutenkin. Oli ihan mukava kokeilu, josta oppilaatkin tykkäsivät. Tällaiset uudet jutut tuo omaankin työhön aina voimavirtaa.
Voimavirtaa haen myös 4 kuukauden "itsetutkiskelujaksosta", jota varten ostin netistä Unelma itsestä -työkirjan. Sen avulla kartoitetaan oman elämän vahvuuksia ja toisaalta niitä kehittymiskohteita. Erityisesti tykkään siitä, että kirjassa pohditaan myös menneisyyden vaikutusta tähän päivään ja kaivellaan esimerkiksi lapsuuden ruokailutottumuksia.
Katsotaan, millainen tulos neljän kuukauden päästä on nähtävillä, vai porskutetaanko täällä samalla mallilla kuin aina ennenkin.

Nyt lähden ottamaan kakkua uunista. Uusi resepti kokeilussa, joka täytyy jakaa tännekin, jos on onnistunut. Kyseessä on sellainen "kaikki aineet sekaisin"-kakku, jonka leipominen onnistuu perheen junioriosastoltakin.

Puntari: Reseptejä ja runoja

Jihuu, täällä juhlii yksi tyyppi, joka kahden sairaslomaviikon jälkeen pääsi tänään töihin! Olipa mukavaa saada taas tavallinen arki käyntiin, vaikka kai se myöntää täytyy, ettei ihan helpolta fyysisesti vielä tuntunutkaan. Mutta kivasti meni päivä ja saatiin viime viikon yrittäjänpäiväksi (5.9.) suunnittelemani yrittäjyysprojektikin käyntiin. Tällä hetkellä luokassa perustetaan mm. mekkokauppaa ja suunnitellaan maailman edullisinta autoa, taitaa yksi ufotehdaskin olla suunnitteilla. Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää.


Sairaslomalla tuli leivottua enemmän kuin pariin vuoteen yhteensä. Muutenkin hääräsin keittiössä, sillä ei sitä Netflixiäkään jaksa koko aikaa tuijottaa.
Ajattelin listata tähän kolme syksyistä suosikkiherkkua, jotta reseptit pysyvät tallessa, ja ehkä joku muukin kokee tällä hetkellä ylitarjontaa syyssadon suhteen ja miettii, mihin marjat, omenat ja juurekset käyttäisi.


Tämä taivaallinen omenahyve löytyy Luopioisten yläasteen oppilaiden tekemästä Maagisia makuja -keittokirjasta. Resepti on rasvamäärän puolesta todellista suonet tukkoon -kamaa, mutta eihän tätä joka päivä tarvitse syödä...

Omenahyve

6 omenaa
sokeria
kanelia
200 g voita
2 dl sokeria
4 dl kaurahiutaleita

Kuori ja viipaloi omenat. Asettele viipaleet voidellun uunivuokan pohjalle ja ripottele pinnalle kanelia ja sokeria.
Sulata voi, sekoita voin joukkoon sokeri ja kaurahiutaleet. Levitä muruseos omenoiden päälle. Kypsennä 200 asteessa 30 minuuttia. Tarjoile vanilijajätskin kanssa.


Sitten toinen syysklassikko, eli porkkanatuorejuustopiirakka. Tämä Dansukkerin sivuilta kopsattu ja vähän muuteltu resepti on niin helppo, että tekeminen onnistuu perheen juniorileipureiltakin.

Porkkanatuorejuustokakku

2 ½ dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
½ tl suolaa
¾ tl kanelia
4 dl (n. 240 g) porkkanaa hienoksi raastettuna 
1 dl öljyä
2 kananmunaa

Kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
¾ dl tomusokeria
¼ tl vaniljasokeria

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vuoraa leivinpaperilla 20 x 30 cm kokoinen uunivuoka. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita porkkanaraaste ja öljy joukkoon. Vatkaa kananmunat yksitellen sähkövatkaimella taikinaseokseen. Jatka vatkaamista keskinopeudella pari minuuttia. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 40 minuuttia. Jäähdytä.

Vatkaa kuorrutuksen aineet keskenään ja sivele seos kakun pinnalle. Anna kakun mielellään mehevöityä jääkaapissa 1–2 vuorokautta ennen tarjoilua. Koristele sitruunamelissalla tai pähkinärouheella.

Kolmas resepti meneekin sitten puolukkapuolelle. Niin kerta kaikkiaan tylsää oli pahimmassa sairasteluvaiheessa, että aloitin jo joulun suunnittelun...Joo, kyllä! Kaivoin Teresa Välimäen tekemän Hyvää joulua! -kirjan ja aloin jo tunnelmoida lanttulaatikon maulla...
Kirjassa on monia hyviä joulusesongin ulkopuolellakin käytettäviä ruokaohjeita. Tämä on yksi niistä.

Puolukkatuorepuuro (neljälle)

5 dl maustamatonta jogurttia
2 dl kaurahiutaleita
1dl (yhteensä) mantelilastuja ja auringonkukansiemeniä
200g puolukoita
3 rkl hunajaa
0,5 tl kardemummaa

Sekoita ainekset kulhossa ja peitä kulho kelmulla. Anna puuron turvota jääkaapissa yön yli. Jos puuro on aamulla liian paksua, notkista sopivaksi maidolla, jogurtilla tai mehulla.

Että sellainen kolmen suora tähän maanantaihin. Nyt taidan ulkoistaa itseni ja lähteä nauttimaan syksyn auringosta terassille runokirja toisessa kädessä ja teekuppi toisessa. Viime päivinä, totaalisen kyllästyneenä tähän paskaan fiilikseeni, oon lukenut paljon runoja ja muuta diippiä kamaa. On toi Tabermannin Tommy aina ja yhä vaan yhtä ihana.

Tienviitta

Toisessa tienviitassa

lukee suurin kirjaimin: Sitten

Toiseen on lapsen

horjuvalla käsialalla kirjoitettu: Elämä!

Kumman tien

sinä valitset?

Puntari: Pakkaspäivän pestorullat

Koskahan olisin viimeksi leiponut pullaa tai sämpylöitä? En edes muista. Aikoinaan, kotiäitivuosina, tuli pyöräytettyä taikina joka viikko. Nyt ei tunnu olevan aikaa.


Tälle viikonlopulle päätin kuitenkin ottaa gourmet-teeman. Kaikki alkoi siitä, kun työkaverini Minna alkoi kertoa, mitä hänen kokkiopiskelijapoikansa suunnitteli viikonlopun ruokalistalle. Vesihän siinä herahti kielelle ruokaherkkuja kuvitellessani ja päätin, että tänä viikonloppuna täytyy kyllä itsekin kokeilla jotain uutta.

No, tämä lauantaiaamu aloitettiin sitten leipomisella. Etsiskelin netistä Valion sivuilta pestorullien ohjeen, jota sitten muutelin sen mukaan, mitä kaapista löytyi.
Tytöt katselivat peston levittämistä varsin kauhun sekaisin ilmein, ja epäilivät että mahtaako tuo vihreä mössö olla mitenkään syömäkelpoista.
Pestorullien valmistumisen ohella keittelin jauhelihakeiton, joka ei nyt ehkä kuulosta kovin gourmeelta, mutta maistuu tällaisena pakkaspäivänä enemmän kuin hyvin.
Ja aika hyvin teki sopan kaverina kauppansa myös pestorullat. Molemmat tytötkin taisivat syödä kaksi ja kehottivat laittamaan reseptin talteen. Joten käskystä:


Pestorullat

0,5 l  maitoa
1 ps  kuivahiivaa
3 rkl hunajaa
1 tl   suolaa
3 dl puurohiutaleita 
n. 10 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Täyte
vihreää pestoa
juustoraastetta

Sekoita lämpimään maitoon hiiva, suola ja hunaja. Alusta joukkoon hiutaleet ja jauhot. Kohota taikina kaksinkertaiseksi. 
Jaa taikina kahteen osaan. Kauli kahdeksi suorakaiteeksi 30x40cm. Levitä täyte levylle. Kääri rullalle ja leikkaa n. 4 cm paloiksi. Aseta palat pellille leikkauspinta ylöspäin. Kohota hyvin.
Paista 200 asteessa n. 20 min.


Pestorullien paistumisen jälkeen uuniin pääsi köllöttelemään uunipata, josta pitäisi n. viiden tunnin päästä paljastua elämäni ensimmäinen Pulled Pork. Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. Resepti on vanhasta Maalaisunelmia-lehdestä, ja jo pitkään oon ajatellut sitä kokeilevani.
Possu saa kaverikseen uuniperunoita ja raikasta salaattia, ja eiköhän tuolta kellarista löydy muutama viileä olut ruokajuomaksikin.
Sitä ennen ylös, ulos ja lenkille! Pirteä pakkaspäivä kutsuu pulkkailemaan :-)

Puntari: Joulun grande finale

Meillä on eilen ja tänään vähän siivoiltu joulua pois. Haikein mielin. Tänä vuonna oli sellainen olo, että joulu(loma) olisi saanut kestää vaikka kuinka pitkään.
Työsyksy oli aika rankka, uuteen työyhteisöön ja työmuotoon sopeutuminen vei selvästi voimia. Lisäksi oli kaikkee tylsää pientä ja isompaa lenssua, joista viimeisin puhkesi tossa pari päivää sitten. Lepo ja lorvailu on tullut enemmän kuin tarpeeseen.
Ulkoiltukin silti ollaan, ja tänään mentiin pihalle heti aamusta lumitöihin.

Siihen jouluun sitten...pyhät oli ja meni nopeasti. Melko vanhalla kaavalla vedettiin. Aattona tosin saatiin kylään molempien vanhemmat, joten sikäli tuli muutosta. Kalat näytteli entistä isompaa roolia jouluruokailussa, mutta kyllä se viiden kilon kinkkukin saatiin tuhottua porukalla. Lapsilla oli totaalilakko laatikoiden suhteen (ennen on kyllä kelvannut), mutta saivat sitten syödä kokoperunoita senkin edestä. Tapaninpäivän iltana leivottiinkin jo pitsaa...

Yksi ainoa uusi ruokakokeilu tuli tehtyä. Sahtia en vieläkään saanu aikaseks, ehkä täksi jouluksi sitten sekin ihme nähdään.
Mutta jostain joululehdestä bongasin sairaan hyvän jouluhalon ohjeen, joka kyllä kelpaa pöytään ihan minä pyhänä tahansa.

JOULUHALKO UUDELLA TAPAA

3 munaa
1 1/2 dl sokeria
3/4 dl perunajauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte
2 dl kuohukermaa
2 tl vanilijasokeria
1 prk (n. 300g) lemon curd tahnaa

Kuorrutus
200 g tummaa suklaata
100 g voita
3/4 dl kermaa
sokerihelmiä tai nonparelleja

Vatkaa munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi, siiviöi keskenään sekoitetut kuivat aineet vaahtoon. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225 asteessa noin 5 minuuttia.
Kumoa levy puhtaalle leivinpaperille, johon on ripoteltu muutama lusikallinen sokeria. Irrota paistopaperi ja anna levyn jäähtyä.
Tee täyte. Vatkaa kermavaahto kovaksi vaahdoksi ja mausta se vanilijasokerilla. Levitä lemon curd kakkulevylle ja lusikoi päälle kermavaahto. Kääri rullalle.
Tee kuorrutus. Sulata paloiteltu suklaa ja rasva teflonkattilassa, lisää kerma. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Levitä seos kääretortun sivuille ja pinnalle, koristele halutessasi sokerihelmillä.

Tässä jouluhalossa makea kerma ja suklaa löivät kättä kirpeän sitruunan kanssa. Upposi parempiin suihin jo melkein aaton aikana, tästä tykkäsivät niin lapset kuin aikuisetkin!

Joulupukin tuomalla kahvikoneella kelpasi tehdä erikoiskahvit
kakun kaveriksi. Kakusta ei ole yhtään kuvaa...

Tyttöjen joskus pari vuotta sitten tekemät tontut on meidän
sympaattisimmat joulukoristeet!

Hyasintit tuovat joulun tuoksun ja tunnelman.

Puntari: Pitaleipiä ja piirakkaa

Juhannuksen kunniaksi virittelin kauan käyttämättömänä olleen jauhopeukaloni uuteen iskuun. Päätettiin jättää makkarat kauppaan ja tehdä jotain kevyempää juhlapöytään. Torstaina väänsin pari pellillistä pitaleipiä Tämän ohjeen mukaan (tupla-annos tietty!). Väliin lätkäistiin juhannusaattona kanaa, salaattia, tomattia, kurkkua, sipulia, paprikaa, halloumijuustoa ja jugurttia. Tuli meinaan hyviä. Kandee kokeilla! (Niin, ja naukku ouzoa sopii aterian kaveriksi)

Kahvipöytään leivoin pikapikaa maailman helpoimmalla piirakkapohjaohjeella muhkean raparperibanaanipiirakan. Sen kaveriksi haettiin lähikaupasta pari pakettia jätskiä. Piirakasta jäi jäljelle ekan kahvittelun jälkeen vain pieni pala, joten oli vissiin hyvää muittenkin kuin leipurin mielestä.

Puntari: Rotinatorttua

Lauantaina iski akuutti tarve leipoa. Ekaa kertaa piitkään piiiiiiitkääään aikaan. Satoi, koti oli edellisenä päivänä siivottu, lapset leikkivät rauhassa ja tunnelma oli kotoisa. Täydellinen leivontapäivä siis. Lisäksi olin iltapäivällä lähdössä sairaalaan moikkaamaan uutta Kyllikki-tiimin jäsentä, pientä poikaa. Pitihän sen pojan äidille jotain syötävää viedä mukana, ettei näänny nälkään siellä sairaalan leivissä.

Onnistuin ensin epäonnistumaan, eli pilaamaan maailman "helpoimman leivonnaisen". Marenkirullan marenkiosuus näytti uunissa hyvältä mutta lätsähti sitten ulos uunista päästyään ja tarttui leivinpaperiin. Moniko tässäkin onnistuu epäonnistumaan, kysyn vaan.

Tein pikaisen muutoksen suunnitelmiin ja leivoin kääretorttupohjan. Se onnistuikin ihan ok. Väliin ängin sitten vadelmia, punaherukoita, vispattua kermaa ja rouhittuja Omar-karkkeja. Päälle vähän tomusokeria, ja se oli siinä.
Maistui toki leivontapäivänäkin, mutta etenkin yön yli kostuttuaan torttu oli täydellinen.

Pentikin omenakuppeja aloin kerätä 15 (herranjestas!) vuotta sitten, ylioppilaslahjaksi saaduilla lahjakorteilla. Vieläkin tykkään kupeista ja astiaston muista osista. Sopivat etenkin tähän omena-aikaan täydellisesti!

Puntari: Dagens bagels

On ollut ilmassa jonkinlaista blogiväsymystä. Tai sitten ihan vaan kiirettä. Tai laiskuutta. Tai asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Joka tapauksessa, vaikka Kyllikit onkin itselle rakas harrastus, se on saanut jäädä viime aikoina vähän taka-alalle. Mutta johan tässä on tullut 2 vuotta tätäkin foorumia pyöritettyä!

Viime päivien aikana on tavattu ystäviä, jotka ovat kotiutuneet palmun alta, viety lapsia kummien kanssa elokuviin, nähty kummeja muuten vaan, käyty hiihtokisoissa, hengailtu Ikeassa, leivottu hiihtotapahtumaan, hoidettu muutamia pakollisia juttuja esim. verottajan ja Kelan kanssa, täytetty työhakemuksia ja yritetty jossain välissä harrastaa liikuntaakin.
Mä olen periaatteessa nyt työtön, mutta tekemistä silti riittää!

Tänään havahduin taas leipomaan. Teki mieli kokeilla jotain uutta reseptiä. MeNaiset Sport -lehdessä oli joku keventäjä-henkinen reseptikokonaisuus, josta bongasin tiramisun ohjeen. Oon syönyt tasan kerran elämässäni tiramisua, siis sellaista ihan oikealla kaavalla tehtyä, enkä muista yhtään, minkä makuista tiramisun pitäisi olla. Ei ollut siis odotuksia tämän reseptin suhteen. Pääasia, että kaapista löytyi tarvittavat aineet ja valmistusprosessi oli tarpeeksi yksinkertainen.

Helppo tiramisu
2 kananmunaa
3/4 dl sokeria
3/4 dl vehnäjauhoja
1/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

kostutus:
1/2 dl vahvaa kahvia

täyte:
250g maitorahkaa
1 prk Flora Vispiä (itse laitoin luomuvispikermaa)
3 rkl sokeria
2 tl vanilijasokeria

päälle:
kaakaojauhetta

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja siivilöi vaahtoon. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja paista 200C alatasolla n. 20 minuuttia.
Anna jäähtyä. Kostuta kahvilla. Vatkaa Flora Vispi napakaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään. Kaada pohjan päälle. Siivilöi päälle kaakaojauhetta.





Kuinka tämä tiramisu-ohje sitten toimi? Pohjaa olisi pitänyt kostuttaa reilummin, että se olisi ollut muheva ja kahvi olisi maistunut selkeämmin. Täyte oli erittäin maistuva ja runsas kaakaomäärä toimi hyvin kakun päällä. Tästä kakkuvuokaan tehdystä tekeleestä katosi päiväkahvin yhteydessä puolet, ja lapsetkin tykkäsivät kovasti. Resepti laitetaan siis talteen ja tehdään joskus toistekin.

Jees, aurinko paistaa ja lapset alkaa villiintyä täällä sisällä. Menemme siis pihalle tuulettumaan. Adios

Puntari: Ystävänpäiväkakku

Eilen oli sellainen päivä, että sormet syyhysivät aamusta asti leipomisen pariin. Joskus sellaisia päiviä vaan on. On pakko kaivaa esille keittokirjoja ja etsiä hyviä reseptejä. Tai pyöräyttää jotain vanhalla hyväksi havaitulla kaavalla.

Hanna lainasi mulle Hellapoliisi-keittokirjansa muutama viikko sitten, että löytäisin jotain uutta kokattavaa ja leivottavaa. On muuten ihan mahtava idea kierrättää keittokirjoja esim. ystäväpiirissä. Monesti sieltä aika äkkiä bongaa ne omat suosikkireseptit, jotka voi kopioida sitten omaan käyttöön kansioon tai vihkoon. Ei tarvitse siis ostaa jokaista maailman keittokirjaa.
No, Hellapoliisin kirjassahan ihania (ja kaloripitoisia) leivonnaisia riittää. Tällä kertaa valikoin kokeiltavaksi hyydykekakun. Iiks ja kääks. Meitsi ja liivatelehdet ei olla oltu koskaan mitään bestiksiä. Anna-Leena Härkösen sanoin: jos reseptissä mainitaan liivate, jätän suosiolla kokeilematta.
Nyt päätin tarttua härkää sarvista. Hankin ainekset (osan tuotin kaupungista asti, sillä eihän maaseudun putiikeista mitään mascarpone-juustoa löydy), hakkasin hurmiossa Domino-keksit muruiksi ja liottelin liivatteet. Parin tunnin hyytymisen jälkeen meillä oli kakku pöydässä ja neljä nälkäistä kuolaamassa sen vieressä.
Tästä tuli ystävänpäiväkakku. Mikä ihana tekosyy herkutella!

Resepti löytyy Hellapoliisin nettisivuilta http://www.hellapoliisi.fi/kakut/hyydytetyt-kakut/3044-domino-kakku

ps. Seuraavalla kerralla kun teen tätä, kaadan täytteen sekaan jotain mariannecruncheja tai muuta vastaavaa antamaan vähän extramakua ja rakennetta.

Halkomäki: The Mokkapalat

Tässä tulee päivänvaloon ehkä Universumin paras mokkapalaohje. Isoin, komein ja herkullisin mitä koskaan on keksitty. Meitin kulmilla aika moni ikähaarukkaan 14-40 -vuotias on näitä leiponut yläasteen kotitaloustunnilla, sillä ohje on sieltä peräisin. Jotain hyötyä siis peruskoulustakin!!! Köksäope-Maija antoi armollisesti luvan julkaista ohjeen täällä plokin puolella, kun sen perään on huudeltu tuolla toisaalla sosiaalisen median syövereissä. Ohje riittää koko pellilliseen, vähempää ei kannata edes tehdä...

Mokkapalat
6 munaa
6dl sokeria
8dl vehnäjauhoja
5tl leivinjauhetta
4tl vaniljasokeria
5rkl leivontakaakaojauhetta
3dl maitoa
300g voita sulatettuna (laitan yleensä vaan 200g...)

Vatkaa munat ja sokeri jämäkäksi vaahdoksi. (Maija sanoisi tähän, että vatkaimilla tehty taikinakahdeksikko pitää näkyä taikinan pinnalla muutaman sekunnin ajan!) Liian löysä vaahto jättää koko systeemin matalaksi ja tiiviiksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi varovasti nostellen munasokerivaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi sula voi. Sekoita vain sen verran että ainekset sekoittuvat kunnolla. Paista uunin keskitasolla 175 astetta 20-30 minuuttia.

Kuorrutus
4rkl vahvaa kahvia
4rkl öljyä
2tl vaniljasokeria
2rkl leivontakaakaojauhetta
4dl tomusokeria

Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään ja levitä jäähtyneen piirakan päälle. Herkkusuisimmat tekee kuorrutuksen tuplana! Koristele jos haluat, perinteisesti nonparellejä päälle niin että hampaissa ratisee!

Melkeinpä parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä tarjoiltuna, tai sitten ihan tuoreeltaan kuumana vaniljajäätelön kanssa! Ja tätä ohjetta pienentämällä saa muuten myös tehtyä loistavan pohjan johonkin hyydytettävään kakkuun, ainaisen kaurakeksipohjan sijaan erinomaisen suklainen vaihtoehto!

 

Ps. Me yritetään nyt päivittää myös tätä Bloggerin palstaa kun täällä tuntuu olevan lukijoina ihan eri porukkaa kuin tuolla shl.fi:ssä! Ploki tuplana!

Puntari: Muffinsitaivas

Kesällä ei tullu leivottua mitään. Ei yhtään mitään. Ei vaan huvittanut eikä jaksanut. Vaikka niitä leipomiseen sopivia sadepäiviä oli kyllä ihan tarpeeksi.
Parin viimeisen viikon aikana jostain on alkanut löytyä taas leivontainspis. Alotin varovaisesti pullataikinalla ja ilokseni huomasin, että taikinan vaivaaminen on kyllä yksi maailman halvimmista terapiamuodoista. Eikä ne uunituoreet korvapuustitkaan mielialaa alentaneet!

Joulupukki lahjoi viime jouluna mua uudella leivontakirjalla. Muffinsikirjassa (Johan Åkerberg) on esitelty about kaikki maailman muffinsivaihtoehdot. Ja pisteet sille, että tässä kirjassa ei hössötetä mistään kupkeikeistä, vaan puhutaan asioista niiden oikealla nimellä.
Kirjassa on mielettömän hyvä vanilijamuffinsitaikina, joka toimii perustaikinana monessa sovelluksessa. Se on helppo ronskisti sekoitettava (ei siis tartte vatkata eikä erotella mitään) taikina, johon voi heittää kaapista vähän mitä mieleen juolahtaa.
Hanna toi meille syksyllä ruotsalaisesta ostosparatiisista eli ICAsta pieniä vaahtokarkkeja ja niitä me sitten sotkettiin taikinan joukkoon. Uunissa kävi niin, että vaahtokarkit linnottautuivat siihen muffinsin pintaan ja kuumuus sai ne karamellisoitumaan mukavasti. Mikä maku! Vilken smak!

Tuossa kirjassa on niiiiiin monta ihanaa reseptiä, että joku kerta täytyis ottaa talkoiksi tehdä ne kaikki. Löytyy myös suolaisia vaihtoehtoja, ettei tarvi änkeä itseensä pelkkää sokeria ja rasvaa (mähän ne tuotokset kuitenkin söisin...). Paikalliselle joulutorillekin suunniteltiin jo omaa muffinsikojua, josta voisi ostaa erilaisia herkkuja kotiin :)

Puntari: Mutakakkua kurarallin keskelle

Eilen tempaisin esiin Aitoon marttojen kakkukurssimonisteen ja aloin leipoa. Kaapista sattui juuri sopivasti löytymään aineksen mutakakkuun, jonka ohje sopii kuin nenä päähän näinä hitusen kuraisina aikoina. Tämä kakku valmistuu vasemmalla kädellä kun samaan aikaan oikealla kädellä siivoaa kodinhoitohuoneen lattiaa ravasta.

Tarvitset

125 g voita
75 g tummaa suklaata
2 dl sokeria
hyppysellinen suolaa
1 tl vanilijasokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja

1. Leikkaa irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Voitele vuoan reunuksen alaosa.

2. Sulata voi kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää suklaapalat voisulaan. Sekoita, kunnes seos on tasaista.

3. Lisää sokeri, suola ja vanilijasokeri.

4. Sekoita munat joukkoon yksitellen.

5. Lisää vehnäjauhot.

6. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa n. 15 minuuttia. Kakku voi jäädä keskeltä vähän pehmeäksi.

7. Tarjoa jäähtyneenä kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Puntari: Cafe Puntari

Tää viikko on ollut jotenkin raskas. Pää on ollut painava maanantaista lähtien. Saiman sairastelu ei tietty ylentäny mieltä, mutta onneks tänään tyttö on jo oma itsensä.
Koko naisväki on vähän hyppiny seinille, kun ei päästy alkuviikolla ulkoilemaan. Tänään oli sitten pakko pukea mukulat pihalle ja mennä itsekin nauttimaan kevättalven auringosta.

Koska oon ollut hitusen kireäpinnainen äiti-ihminen, niin päätin lepytellä lapsia (ja itseäni) pullalla ja kaakaolla. Komean kelin kunniaksi välipala nautittiin terassilla leikkien lomassa.
Idylli olis ollut täydellinen, ellei kaikki kulmakunnan kissat olis päättänyt käyttää meidän terassia vessanaan...Onneksi haju ei välity kuvien mukana (vaikka ei sekään mahdottomuus ole, sen verran kova oli kiisu terassilla).

Likat oli hikisiä +4 asteen kelin johdosta, joten iskän Japanista tuomat pipot piti nakata sisälle ja pistää joulupukin tuomat trikoiset kevätpipot tilalle. Varma kevään merkki on myös se, että rukkaset on kuraset.

Mistä tulikin mieleen, että saa mun puolesta olla vielä pitkään lumista, ettei kurakautta kestäis niin pitkään. Syksyllä siitä sai jotenkin tarpeekseen...

Huomenna alkais ilmoittautuminen Tahko MTB -tapahtumaan. Kai sinne tänäkin vuonna pitää lähteä rypömään. Vielä on hakusessa sopiva sarja. Ekana vuonna vedin 25 km, toisena 60 km, joten olisko se nyt sitten sen 120:en kilsan vuoro?

Puntari: Päivän pulla

Meinasin kuolla nauruun, kun kävin Marjan blogissa ja luin sieltä Marjan bongaaman blogianalyysin. Vauva-lehden keskustelupalstalla oli joku oman elämänsä Dr. Phil analysoinut tätä bloggaamista ja päivän asu -postauksia tekeviä bloggaajia. Asiatekstiä, päätynee johonkin psykologian perusteokseen!

"Itseään julkiseen blogiinsa kuvaava bloggari on ollut kouluaikoinan luokan näteimpiä ja suosituimpia tyttöjä, joka kuvitteli aina päätyvänsä julkisuuteen elämään glamour-elämää vaikkapa mallina, näyttelijänä tai laulajana. Vaan toisin kävi, ei riittänyt ulkonäkö/lahjat/muut avut ja nyt sitten painetaan duunia jossakin perusammatissa sairaanhoitajana tai ostoskeskuksen kassaneitinä.. Hyvässä lykyssä sentään ollaan päästy rikkaisiin naimisiin. Ja sitten kun huomataan lähempänä kolmeakymppiä että hups, elämä valuu hukkaan ilman jatkuvaa ihailua peruspirkkoammatissa tai kotiäitinä, mahdollisesti vielä jossain perähikiällä, hankitaan uusi kiva harrastus: bloggaus. Sillä sitten päästäänkin Suomen olosuhteissa "melkein julkkikseksi" - ja mikä parasta, voidaan lopultakin jatkaa uraa "suosittuna". Kuvaillaan itseä peilin kautta ja käsitellään kuvia niin että väkisinkin alkaa näyttää hyvältä ja saadaan muutama (kymmenen) uskollista ihailijaa huokailemaan ooh ja aah ... Ja egot senkun pullistuu, ala-asteen söpöimmän tytön huippuhetket ihailtuna ja suosittuna palaavat jälleen keski-ikää lähentelevän "nuoren naisen" elämään, aah kuinka ihanaa..!!"

Itse en ole kykeneväinen esittelemään päivän asuja, joten esittelen tässä nyt päivän pullan (dagens bagels).
Ja jotta kenenkään siellä Vauvan keskustelupalstalla ei tarvitse vaivautua, niin heitänpä itse analyysin tästä ilmiöstä (toi kaikki Vauva-keskustelupalstalla mainittu pätee tietysti myös tähän).

" Päivän pullia esittelevät elämäänsä kyllästyneet kotiäidit, jotka tuntevat jatkuvaa tarvetta taikinaterapiaan. He ovat aikoinaan olleet yläasteen kotitaloustuntien keskiverto pitkontekijöitä eivätkä taidot koskaan riittäneet Kangasalan amitsun leipurilinjalle. Nyt tämä näivettynyt ihmisraunio, jonka kolmekymppiskakun kynttilät on puhallettu jo aikapäiviä sitten, haluaa todistella itselleen ja entisille luokkatovereilleen (sekä kotitalousopettajalleen), että taikina nousee nesteen liian alhaisesta lämpötilasta ja kuivahiivasta huolimatta.
Perähikiän takkuisia 3G-yhteyksiä käyttäen oman elämänsä Leipuri Hiiva päivittää blogiaan ja odottaa hurraa-huutoja ja avointa palvontaa kymmeniltä ihmisiltä, jotka säälistä käyvät hänen blogiaan lukemassa (tai edes siltä köksäopeltaan). Nikonin digijärkkäri laulaa, kun pullia kuvaillaan edestä ja takaa, unohtamatta ottaa paria näyttävää otosta myös täydellisen taikinan koostumuksesta ja lapsilisillä ostetuista Tupperwaren Pro Baking -kulhoista. Ja niin kotitaloustuntien keskiverto-Katrista tai Pirkosta kuoriutuu kaikkien ihailema joka kodin Martha Steward, jonka ego hädin tuskin mahtuu edes siihen isoimpaan Tupperin vatkauskulhoon (vetoisuus 10 litraa). Aah, kuinka ihanaa...!"

Ja jotta te voitte nyt avoimesti kadehtia, palvoa ja jumaloida mua (ja tatuoida mun kuvan vaikka teidän pakaraan), niin tässä vielä pakollinen peilin kautta otettu omakuva.

Legginsit: Kangasalan Prisma, merkki Rainbow.

Harmaa paita: Hannan vanha.

Neuletakki: Pirkkalan Veska, H&M.

Huivi: entiedämistäjakoskaostettu.

Perkeleen likainen peili, jonka kautta kuva otettu: Ikea Vantaa.

ps. Päivän pulla on leivottu jauhopussin kyljestä otetulla reseptillä. Sitten kohonneisiin pulliin painettiin sormilla syvänteet, joihin upotettiin paistonkestävää vanilijakreemiä. Päälle suklaarakeita. Maistuu!

Puntari: Kaikki mikä kiiltää...

...ei ole välttämättä kultaa, lumihanki tai timantteja.

Viime aikoina olen jäänyt kauppojen hyllyjen ääressä koukkuun erilaisiin kimaltaviin ja värikkäisiin kakkukoristeisiin. Sain ihan alkajaisiksi Hannalta yhden yhdistelmäpaketin Dr. Ötkerin strösseleitä, ja viime viikon aikana se sai seuraansa kaksi muutakin. Nyt pullat, muffinsit tai kaakut voi koristella viidakko-, kesä- tai talviteemalla. Sen lisäksi on pari irtopurkkia muitakin koristeita. Aina löytyy hyvä syy leipoa vaikka mokkapaloja, joiden koristelun antaa lasten käsiin.
Tänään leivottiin ihan vaan vuokapullia, jotka raidotettiin sokerikuorrutteella ja koristeltiin näyttävästi. Kyllä mä oon niiiin täydellinen kotiäiti!

Sen verran rakastan pullaa, ruisleipää, rievää ja pastaa, että karppaajaa minusta ei saisi tekemälläkään. Mutta aika moni on siihen ruokavalioon kääntynyt, sillä kaupan kassalla huomasin eilen, että karppaajille on jo ihan oma lehtikin.
Mutta ihan oikeasti hei...tuore pulla, muki maitoa tai kaakaoa. Luopuisinko siitä nautinnosta koskaan? Tai leivinuunista otettu rievä, jonka päälle voinokare vielä ihanasti sulaa...Sen parempaa ei olekaan!
Voisihan sitä varmasti olla vielä hoikempi, terveempi ja periaatteellisempi, mutta näissä nahkoissa nyt vaan viihdyn ja tällä ruokavaliolla.

Etukäteen mietin pitkään ja hartaasti, että miten hoidan liikunnalliset harrastukset sen kahden viikon ajan, kun mies luuhaa maailmalla. Että ladulle pitää mennä silloin kun lapset ovat kerhossa ja fitnessvinttiin kuntopyöräilemään silloin, kun lapset ovat kotona.
Turhaan päätäni vaivasin, sillä sunnuntaista lähtien päällä on ollut sellainen flunssa, että ei tee mieli liikkua yhtään enempää kuin on pakko. Melko varma olen, että poskiontelossakin on tulehdusta, mutta en nyt vaan ehdi lääkäriin...Eli ihan hissukseen tässä nyt on vaan otettava. Johan se hiihtäminen hyvältä viime viikolla maistuikin.

Siitä olen tyytyväinen, että en sitten ilmoittautunutkaan Jämin triplaan, vaikka vähän jo ehdin innostua. Nyt tälle vuodelle on tasan 1 pyöräilytavoite: Tahko MTB, ja 1 muu tavoite: joku puolimara jossakin joko sauvakävellen tai hölkäten.
Kukkia triahtloniin taitaa olla turha lähteä räpiköimään, ellei uintiosuudelle saa ottaa mukaan käsivarsikellukkeita.
Näin sitä vaan helposti luovutaan kaikista tavoitteista, joita vielä syksyllä riemuissani asetin. Eikä tunnu missään!

Ja lopuksi, tämä kuva sai tänään jo kaipaamaan kesää ja sulia maastoja...

Puntari: Kun olet poissa...

Päässä on soinut eilisestä lähtien Eppu Normaalin biisi. Pari viikkoa tässä pitäisi sinnitellä ns. sinkkuna, kun mies otti ja lähti. Japaniin.
Eipä se mitään uutta ole, että mies reissaa. Joka vuoteen on mahtunut vähintään yksi hiihtoreissu, pituudeltaan yleensä kaksi viikkoa. Mutta että Japaniin asti...sinnehän on ihan helvetillisperkeleellisen pitkä matka lähettää lentosuukkojakin!
Mutta siellä on myös metritolkulla puuterilunta ja kivoja mäkiä, joten varmasti upea, eksoottinen ja rahalle vastinetta antava reissukohde. Ja sieltä voi tuoda vaimolle tuliaisiksi kimonon tai toytan (ps. neliveto ois kiva!).

Eilen kun mies oli saatu suksineen, lapioineen, sondeineen ja monoineen matkaan, saapui viihdytysjoukoiksi meille Hanna ja Saku. Ja Hanna oli päättänyt, että nyt me leivotaan.
Minä kaivoin hyllystä joulupukin tuoman muffinsikirjan, ja väänsin siitä perusohjeen, johon heitin sekaan vähän valkosuklaarouhetta. Hanna teki pari kuutioo suklaakeksejä. Muuten ihan kiva, mutta eihän tässä voi muuta kuin keitellä vähän väliä kahveet ja hakea uuden keksin.
Muffinsit on luonnollisesti jo syöty.

Puntari: Hemmottelua

Viikonloppu lähestyy hyvää vauhtia. Siivousurakan lisäksi pidettiin tänään pienimuotoiset leivontatalkoot.
Muksut leipoivat viinimarjamuffinseja viemisiksi mummulaan. Menevät sinne tänään yökylään, eli meillä aikuisilla on ihan kahdenkeskinen ilta. Jes!

Sain eilen kuoroharjoituksista tultuani kävellä valmiiseen pöytään ja nauttia pitsaa ja lasillisen punaviiniä. Tänään ajattelin puolestani minä hemmotella mökkityömaalla uurastanutta ja tällä viikolla sairastelluttakin miestä.
Ja mistä mies tykkää? No piirakasta tietysti!
Leivoin Hellapoliisin ohjeella syksyisen puolukkakakun, jonka täyte maistui ainakin aivan törkeän hyvältä.
Pääruuaksi täytyy kehitellä myös jotain spesiaalia mutta helppoa. Suppilovahverokeitto ei olis paha vaihtoehto.

Viikonlopun kruunaa se, että huomenna pääsen pitkästä aikaa (edellisen kerran heinäkuussa) Tampereelle. Seuraksi tulee Hanna (pojat menevät maastopyöräilemään jonnekin Tampereen metsiin), ja suunnitelmissa on siemailla ainakin lattea sivistyneesti jossain kahvilassa.
Hankintalistalla on myös gorelenkkarit, jotka tekisivät lenkkeilyn näillä keleillä varmasti vähän miellyttävämmäksi. Saas katsoa, mitä muuta Tampere tarjoaa. Budjetti on sen verran rajallinen, että yleiseksi sielun ja mielen virkistämiseksi taitaa reissu painottua.

Puntari: Piirakkaa tyrkyllä

Kun nyt kerran on marja- ja omena-aika, niin tässä yksi resepti, jonka bongasin Valion piimäpurkin kyljestä. Tein itse siihen täydennykseksi tuon raparperi- ja omenaversion.

Ohje:

Sekoita sulatettu rasva, sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Ota 2 dl muruseosta sivuun. Lisää taikinaan muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Sekoita marjat ja sokeri toisessa astiassa (jos käytät raparperia tai omenaa, lisää myös kanelia seokseen). Levitä taikina uunipellille. Ripottele päälle marjat ja lopuksi ripottele päälle muruseos. Paista uunin keskitasolla 200 C noin 25 minuuttia.

Ja vielä sienestyskauden kunniaksi pieni loppukevennys "melkein oman kylän pojalta" Jukka Tilsalta, jonka sarjakuvia julkaistaan muun muassa Maaseudun tulevaisuudessa.

Halkomäki : Eväät naiset kartalla pitää!

Myös kinkku sopii tähän pannariin!

Toinen kesälomaviikko taittuu pikku hiljaa kohti viikonloppua täällä Halkomäessä. Aurinko paistelee, pieni tuulenvire puhaltelee ja ihminen alkaa hissukseen palautua elävien kirjoihin. Nizzan loma oli ihana pään nollaus heti kärkeen, rapia kolme päivää jumalaista ruokaa, maisemia, tunnelmaa ja matkaseurana paras mahdollinen Kyllikki. En sitten tiedä söinkö itseni niin tainnoksiin vai mikä jetlaggi iski maanantaina, mutta viikon kolme ensimmäistä päivää olen ollut aivan koomassa. Niin väsynyt ettei mikään onnistu ja päässä liikkuu EI MITÄÄN. No, se nyt ei kauaksi liippaa normipössiksistäkään, mutta kuitenkin. Edes ruoka ei oikein maittanut, ei vaikka kuinka lisäilin kaikkeen oliiviöljyä ja provencen herppekset -mausteseosta. Ja se on jo huolestuttavaa se. Keskiviikkona pakotin itseni takaisin tähän maailmaan, söin iltapäivästä lautasellisen kaurapuuroa mustikkasopan kanssa, lämmitin mikrossa yhden camping -makkaran ja jälkkäriksi tempaisin omenan. Siitä lähti rakettimainen nousu kohti iltarasteja. Pelkäsin rasteille lähtiessäni, etten vaan jaksa sitä itse suunnistusta kun pää ei kerta kaikkiaan pelaa, että kävelen siellä sitten ympäri pusikoita kartta käsissä ja outo tyhjä katse silmissä mollottaen. Lähtöpaikalla sain jostain älyvapaan idean, että mitä jos kokeilisin kerran tuon 5km:n radan, jos nimittäin Jukolassa napsahtaa nakki ja joudun radalle niin olisi edes jotain tuntumaa vaikeampaankin rataan. ONNEKSI ystävämme Pauliina sattui pinkaisemaan puskaan samoihin aikoihin, ja lopulta löimme hynttyyt yhteen ja rymysimme radan läpi muutamalla "missähän me nyt oikein ollaan" ja "kyllä sen rastin ihan tässä pitäisi olla" -pummilla. Teimme myös luontohavaintoja ja vaihdoimme viimeisen kuukauden kuulumisia. Siinä sivussa leimailimme rasteja, ja lopulta kaikki 15 löytyi. Suunnistus voi olla siis myös sosiaalinen urheilulaji! Litimärät lenkkarit painoivat tonnin ja pöksyt valuivat kuraa, mutta mieli oli hyvä ja uusi nousu tähän lomaan/elämään oli alkanut! Tosiasiassa huono kartta ketutti ja muutaman rastin paikka oli vähintäänkin epäilyttävä. Mutta jos jotain hienoa niin se tuoksu sateisessa metsässä!!! Ja miten siloset jalkapohjat oli aamulla!!!

Tämä pannari on parasta kylmänä!

Sittemmin olen jopa hiukan riehunut tuolla kasvimaalla, taistellut rikkaruohojen kanssa ja nautiskellut päiväköllöistä antaumuksella. Kasvimaalla ei ole vielä tapahtunut mainittavaa, taimet ovat hengissä ja herneistä on itänyt perinteiseen tapaan alle puolet. Koska salaateista ei näy vielä vilaustakaan, saattaa olla että satoa korjataan sitten lokakuun puolella. Tiinan kasvimaa oli kadehdittavan virkeässä kunnossa, eilen Mairen synttäreiden juhlinnan lomassa tein siellä kierrosta. Muistin,että palsternakka ja punajuuri on unohtunut tänä vuonna laittaa kokonaan...uuuh!
Mutta tänään kävimme Tiinan kanssa moikkaamassa adoptiosiskoamme Piiaa ja hänen pesuettaan. Jos on pesue vaikuttava näky, niin kyllä oli kasvimaakin. Tiinan ja mun naamat vihersivät kilpaa kateudesta pinaatinlehtien rinnalla kun taivastelimme reheviä penkkejä ja kasvihuoneen sen seitsemän sortin kasveja. Karmeimmalta tässä tuntuu se, että mulla ei ole edes lapsia hoidettavana ja mun kasvimaani on KAIKKEIN ANEEMISIN!!! Olihan mulla onneksi ne häät työllistämässä keväällä, niiden piikkiin voi laittaa paljon, voihan? Siis tämän kasvimaakilpailun mä häviän niin kympillä. Katotaan vaan niin taas mun kaikki perunatkin on ihan vihreitä....

Banaanikakku kypsyy  pyhje ympärillä!

Evästä reissuun.

Nyt tämän illan ohjelmanumerona yritän valmistautua Virolahdelle Jukolan hulinoihin. Lähden Kuhmalahden Kisan ihanaisen Venlojen viestin joukkueen varajäseneksi (=heikoin lenkki) ja huoltajaksi. Kunnon kisafiiliksen ja pääsyn kärkikymmenikköön takaavat tietysti oikeanlaiset kisaeväät ja onnistunut nestetankkaus. Nopeat ja hyväät eväät saa leipasemalla välimeren pannukakun ja reissusuosikkini banaanikakun. Suolaista ja makeaa. Siihen sitten voikkareita, teetä, mehua ja parit mehukeitot niin eiköhän niillä yhdet kisat pärjätä. Naapurin Marko lupasi meille hyyrypaikan niiden teltta-alueelta, joten täytyy kai sitten ottaa myös vähän kisajuomaa mukaan poikia varten. Kun yön pimeinä tunteina pääsevät metsästä teltoille niin jekkupullo hoitanee palautumisen.

Aamulla kukonlaulun aikaan ylös ja nokka kohti uusia seikkailuja!

Puntari: Vappu roskiksessa

Jotenkin tähän vappuun ei oikein jaksa syttyä, kun pääsiäiskoristeet vasta vietiin vinttiin. Olenkin ottanut tylyn linjan, ja ainoa vapusta muistuttava asia ovat kotonamme kaksi kaasupalloa, jotka lapset saivat Prismasta. Ei siis nakkeja, ranskalaisia, simaa tai munkkeja. Perus makkarasoppaa syötiin tänään.

Aamupäivällä suoritimme reippaina tyttöinä pienen marttaretken (vappupallot mukana tietysti!). Vehkajärven Martat järjestivät tutustumiskierroksen paikalliselle jäteasemalle, minne voi viedä lähes kaiken tarpeettoman hajonneen tai muuten käyttökelvottoman tavaran.
Jätepisteen hoitaja Sirkka kertoi, että ihmisillä on edelleen vaikeuksia sen ymmärtämisessä, että lajittelemalla jätteet säästää ympäristön lisäksi myös rahaa. Ainoastaan jäteasemalle vietävästä sekajätteestä ja puutavarasta täytyy maksaa, kaiken muun (ongelmajäte, kestopuu, metalli, lasi, paperi, sähkö- ja elektroniikkaromu) saa viedä asemalle maksutta. Mutta jätteen pitää olla lajiteltuna omiin osastoihinsa, eikä siis epämääräisenä romukuormana!

Lajittelen kotona metallin, lasin, paperin, biojätteen, ongelmajätteen ja sekajätteen. Biojätettä tulee reilu ämpärillinen viikossa, lasia ja metalliakin yllättävän paljon. Paperista nyt puhumattakaan. Tuntuisi kamalalta, jos kaikki päätyisi samaan kassiin ja sitä kautta kaatopaikalle.

Marttailin retkemme jälkeen vielä kotona leipomalla muffinseja. Sain Hannalta hyvän sitruunamuffinsien ohjeen, joka oli ollut Säästöpankkien asiakaslehdessä. Eihän jääkaapista tänään mitään sitruunoita löytynyt, joten sovelsin ohjetta ja hyviä tuli. Tunnen itseni onnistuneeksi, koska yleensä en uskalla/osaa soveltaa mitään reseptejä, vaan tuijotan keittokirjoja lähes hypnoosissa.

Appelsiinimuffinsit Tiinan tapaan (10 isoa tai 12 pientä)

yhden appelsiinin kuoriraaste
1/2 dl appelsiinimehua
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl sokeria
2 dl piimää
2 munaa
1/2 dl öljyä
1/2 tl inkivääriä 

Pese appelsiini ja raasta kuori. Purista mehu. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Laita muffinsipellin koloihin paperiset vuoat ja täytä ne taikinalla. Paista 200 astetta n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.
Tarjoile Lemon Curd -tahnan kera, jota jokainen voi sipaista muffinsien päälle oman maun mukaan.

Hauskaa vappua ja viikonloppua!