Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Halkomäki: Pelastusrengas

Kun talvi ei oikein ole talvi, vaan jo toista kertaa sellainen mikälietalvi. Kevät puolestaan täyttyy harmaista pilvenlonkaisista tihusadepäivistä marraskuisella meiningillä. Aurinko näyttäytyy kerran kahdessa viikossa. Että onko se sitten kevät, vai mikä? Tällaisen jokaisesta säätyypistä riemua repivän ihmisenkin on täytynyt jo muutamaan otteeseen tarkistaa oma asenteensa, kun päivästä toiseen vaan väsyttää ja mikään ei oikein tunnu miltään. Paitsi se viiden minuutin yllättävä auringon pilkahdus pilvien raosta, joka tuo ihan toisen maailman hetkeksi. Tänään oli pakko heittää itselle pelastusrengas, kun raahauduin pihan oksasavotalta sisälle litimärkänä ja viluissani. Sisällä piti sytyttää valot että näki laittaa teeveden kiehumaan. Tulet takkaan oli päivän paras ajatus. Sen suklaalevyn lisäksi. Sitten teemuki kouraan ja tietokoneen kelmeään valoon pelastusrengas kaulassa.

Ylläs. Seitakierros. Minun mielenrauhani ja maailmankuvani eheyttämispolku, reitti jonka varrella sielu ja ruumis lepäävät yhteistuumin. Puro solisee, valo siivilöityy oksistoissa ja maisema vaihtuu pitkospuiden kautta rehevistä lehdoista mustikkakankaita pitkin kivirakkaan ja lopulta takaisin puron varteen laavulle. Matkaa taitaa tulla melkein kymmenen kilometriä, jollen ihan väärin muista. Tuolle polulle ja pitkospuille palaan aina silloin kun en oikein tiedä missä mennään. Tai miltä tuntuu. Noita kuvia katsellessa, noita maisemia ajatellessa tuntuu hyvältä!





































Toivotaanpa aurinkoa ja mukavampaa fiilistä
alkavaan viikkoon! :)
 

Puntari: Puutarhan trendsetter

Kai tekin olitte eilen ulkona? Ja kuopsutitte pihaa, jos sellainen on? Niin minäkin. 

Totesin taas olevani todellinen puutarhojen trendsetter näissä uusissa vetimissäni. Uusissa sikäli, että 1996 hankitun uskollisesti palvelleen Umbron tuulipuvun tilalla on nyt huomattavasti tuoreempi versio, 2000 vuonna ostettu palokunnan tuulipuku. Remontti- ja puutarhauskottavuutta asulle on saatu jo muutaman multa- ja maalitahran muodossa. 

Todellista jetsettiä tämä bloggarin elämä! (Tukkakin noin muodikkaasti ja silleen!)




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kyllikit: Kerran vielä tytöt...ja pojat!


Sähköjä poikki ja puita linjoilla.
Otetaanpa kertauksena Maitolaiturin kuumimmat survival -vinkit tähän keskiviikkopäivään!
 


Hurjasta puhurista huolimatta aurinkoista keskiviikkoa!
Jos ei sähkövalo toimi niin paistaapahan edes iso mollukka taivaalla!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Halkomäki: Fiiliksissä


Tiina tuossa jo vähän kertoilikin meidän pääsiäisen kuvioista. Miesten ollessa maailmalla avautui meille oiva tilaisuus viettää laatuaikaa siskosten ja serkusten voimin. Puntarin lomaresortti tarjosi mitä upeimmat puitteet all inclusive -pääsiäisloman viettoon niin lapsille kuin aikuisillekin. Muksut kirmasivat peräkanaa ulkona ja sisällä ja ottivat kyllä kaiken ilon irti yhdessäolosta, kerrankin oli aikaa tehdä yhdessä mitä vaan eikä kiirettä minnekään. Meillä oli Tiinan kanssa aikaa höpötellä ja parantaa maailmaa päivärutiinien pyörityksen ohessa. Sellaiseen on ollut vuosien myötä aina vain vähemmän aikaa, arki kai vie niin mennessään.

Mulle tuo pääsiäisen aika oli ihan melkein totaalista lomaa, vaikka siinä samat kuviot pyörivätkin kuin kotona. Kun sai jakaa arjen asioita jonkun kanssa niin se on jo ihan luksusta. Meillä Tiinan kanssa kotityöt jakautuivat melkein sanattomalla sopimuksella vuorovedoin, kun toinen teki keittiöhommia niin toinen paimensi lapsia. Oli ihanaa laittaa ruokaa kaikessa rauhassa tai tyhjennellä tiskikonetta ilman, että joku roikkuu koko ajan luukussa kiinni ja vohkii astioita koneesta. Kyllä, tiskikonehommatkin voivat olla nautinto, heh! Toki oltiin etukäteen vähän mietitty syömisiä ja kauppareissuja, mutta toteutus meni ihan fiilispohjalta. Perjantain brunssin valmistelutkin sujuivat sen muksurallin keskellä tosi hienosti. En ihan kenen tahansa luokse menisi tuon hommamieskaksikon kanssa lomaa viettämään, on se kuitenkin sellaista hässäkkää että siinä oli täti ja serkkutytötkin välillä helisemässä.



Onneksi on sisko.
Siskon kanssa voi nousta hetkeksi arjen yläpuolelle. Taas jaksaa tätä sikarallia täällä kotona!


!

Puntari: Pääsiäisen touhuja


Pitkästä aikaa blogin pariin...muiden kirjoituksia on kyllä tullut käytyä lukemassa mutta maitolaiturille ei ole meinannut ehtiä.

Pääsiäisloma tuli tosi tarpeeseen! Olin jotenkin ihan puhki, vaikka mitään ihmeellistä ei sinänsä ollut tapahtunut. (No joo, ehkä miehen sairaalareissu, toisen lähiomaisen sairastelut ja ensi vuoden työkuvioiden aiheuttamat säpinät saattoivat ehkä vähän vaikuttaa...).
Kiirastorstaina kaikki huipentui kunnon migreeniin, joka pakotti jättämään työpäivän kesken ja hakeutumaan kunnon lääkearsenaalin äärelle. Olin koko päivän enemmän tai vähemmän pois pelistä, osaksi tietysti vahvojen lääkkeiden vuoksi. 

Onneksi pitkäperjantai valkeni kirkkaana ja kivuttomana. Olin nimittäin kutsunut ystäviä meille brunssille. Siinä sivussa kuunneltiin Liisi-ystävämme pitämä Tupperware-esittely ja tietysti syötiin ja vaihdettiin ajatuksia. Ehdottomasti täytyisi useammin kutsua ihmisiä saman pöydän ääreen!



Hanna ja pojat viihtyivät meillä torstaista sunnuntaihin. Lapsilla riitti tekemistä ja leikkejä ja ulkoiltiinkin paljon. Kivointa hommaa oli pistää porukalla palasiksi pihassa sitkeästi nököttävää lumikasaa. Lapiot ja hakut heiluivat, ja "tehtiin kesää" oikein urakalla. 
Käytiin pikaisesti myös paikallisella kevätkirppiksellä ja osuttiinkin sinne hyvään aikaan, kun naapurikylän pappatunturijengi poikkesi paikalle uljaana letkana perinteisellä munat sinisiksi -pääsiäisajollaan.





Melkoista herkuttelua on koko pääsiäinen ollut ja hyvä syy syödä hyvin oli sunnuntaina äipän 65 v synttärit. Isä oli laittanut hirveä ja perunamuusia, lisäksi oli salaattia ja lohta. Jälkiruuaksi tietysti kahvia ja mämmiä. Kyllä näitä kaloreita kelpaa sulatella viikon päästä Lapin hiihtoladuilla :-)

Tähän loppuun on pakko tallentaa vielä mahtavien rieskarullien ohje, joka löytyi uusimmasta s-ryhmän ruokalehdestä. 



Lohi-avokadorieskarullat

8 ohutta rieskaa
200 g ruohosipulituorejuustoa
Salaatinlehtiä
300 g kylmäsavustettua lohta
2 avokadoa
Sitruunamehua
Suolaa
Mustapippuria 

Levitä tuorejuusto rieskoille. Peitä pinta salaatinlehdillä. Asettele päälle lohiviipaleita ja suikaloitua avokadoa. Pirskota päälle vähän sitruunaa ja mausteita. Kääräise rieskat rullalle ja leikkaa paloiksi. 

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Halkomäki: Perintökalleuspulmia



Kaappien pönkiminen on ollut viimeisen parin viikon ajan sellainen sivutuoteharrastus. Ehkä jotain keväthöperyyttä, tai mitä lie, mutta hirveän tyytyväisen mielen olen saanut siitä touhusta! Aika rankallakin kädellä olen poistanut kirppiskasaan ihan kaikenlaista keittiökamaa, sellaista jota nyt en ole enää aikoihin tarvinnut tai joka ei muuten vaan löydä käyttötarkoitustaan meiltä. Surutta meni kiertoon kuppia ja kippoa, kakkuvuokaa ja kauhaa. Helppoahan se oli niin kauan kunnes törmäsin näihin perintökalleuksiini. Helena-mummun valurautapannut. Parasta mitä naisella voi keittiössä olla! Siis jos omistaa myös puuhellan. Ja tykkää läskisoosista.

 
Aikanaan kun Helena-mummu siirtyi maan päältä paremmille marjastusmaille, saimme Tiinan kanssa valita mummun tavaroista jotain itsellemme. Tiina otti ruskeakukkaiset kahvikupit ja mummun käsilaukun, minä otin paistinpannun. Myöhemmin sain sille toisen seuraksi. Niin monet kyljykset, läskisoosit ja murusoosit on tämä isompi pannu hauduttanut maailman parhaiksi. Pernaa ja kastiketta, se oli mummun motto. Siihen kaveriksi etikkasokeriliemikurkkuja ja jälkkäriksi Viialan leipomon toskakakkua. Ruokamuistoja ja ratkiriemukasta tilannekomiikkaa tämän pannun ääreltä piisaa.


Pannupoloiset ovat nyt pölyttyneet viisi vuotta leivinuunin päällä, ja joitainhan mun piti niiden suhteen tehdä. Mulla ei ole puuhellaa, jossa tuollainen pannu on ominaisuuksiltaan parhaimmillaan. Keraaminen liesi ei riitä potkultaan, kokeiltu on. Tunnearvon ja käyttöarvon ja perintökalleuden aseman saavuttaneita pannuja ei voi missään nimessä hukata pois! Niinpä päädyin kietaisemaan pannut somasti keittiöpyyhkeisiin ja kiikutin ne alakerran varastokoppiin parempia aikoja odottamaan. Viimeistään sitten kun olen itsekin mummuiässä, hommaan sen puuhellan muuraan vaikka itse ja käryttelen näillä pannuilla kunnon kylkisiivuista maailman parasta läskisoosia. Pienellä pannulla pienelle sakille, isolla pannulla isommalle. Ja kurkkuja pöytään kans!