Kyllikit vinkkaa: Viimetingan Suvimarja

 

 

 

Onneksi viimetinka on olemassa! Nimittäin Kyllikkien yksi kesäretkikohteista on odottanut ykkösvarauksena lähtölistalla jo toukokuusta saakka. Padasjoen Auttoisilla, puolen tunnin ajomatkan päästä täältä meiltä, sijaitseen hurmaava puoti Suvimarja. Sinne suuntasimme lauantaina seuraneiti Saima mukanamme.

 

Itse itsensä lifestyle puodiksi määrittelevä myymälä on meidän mielestämme kyllä paljon enemmänkin. Sieltä löytyvät monenmoiset sisustustavarat, maalit, siivousaineet, kynttilät, korut, vaatteet, astiat, jalkineet, matot, tuoksut ja valaisimet. Lisäksi oman tilan sekä lähialueen tuottajien perunoita, omenoita, juomia, lihaa, makkaroita, viljatuotteita ja vaikka mitä löytyy molemmista kerroksista. Kaiken kruuna pikkuruinen kahvila, jossa mekin nautiskelimme kahvit ja mehut ja pumpulikakut ostosten lomassa.

 

 

Suvimarjasta löytyy paljon blogeistakin tuttua tavaraa. Oikeastaan voisi sanoa, että siellä ei myydä mitään krääsää tai ihan massatuotantotavaraa, vaan kaikki on merkkituotteita. Monet niistä oli meille ihan uusia.

 

Puoti on tehty Keinuhongan tilan vanhaan navettarakennukseen rosoisen kauniisti remontoiden,eikä tunnelmassa ole säästelty. Niin kaunista sovituskoppia en muista koskaan ennen nähneeni! Navetan eri osiota mukaillen puoti levittäytyy kolmeen eri huoneeseen, yhteen niistä on valikoitu korut, vaatteet sekä kengät. Paljon pellavaa, pitsiä ja romanttista hempeilyä. Koruvalikoimassa yksinkertainen ja näyttävä kohtasivat toisensa

Yläkerran lähiruoka- ja luomumyymälästä löytyi hylly kaupalla herkkuja, ja sieltä olisi voinut napata mukaan vaikka niitä miehisempiä tuliasia kunnon lihamötkäleen muodossa tilan oman karjan lihavalikoimista. Tiina valitsi kuitenkin tällä kertaa pussillisen leseitä aamuviilinsä joukkoon. Myös yksi iso pussi perunoita lähti matkaan.

Tämän pienen kesähumputtelureissun ajankohta oli todellakin se viimetinka. Koko kesä oli aikaa käydä, mutta aina tuli jotain muuta menoa että reissu siirtyi vain tuonnemmaksi. Mutta nyt sitten! Puoti sulkeutui tänä viikonloppuna pienelle tauolle ja avaa jälleen marraskuun lopulla joulusesongin merkeissä. Silloin on luvassa tapahtumapäivää ja jouluisia uutuuksia.
Meillä mukaan lähti herkkujen ohessa muutama tuoksukynttilä ja suojakori kukkaruukulle. Monta haavetta jäi asustelemaan puodin nurkkiin, ja niitä mennäänkin sitten katsomaan uudemman kerran silloin marraskuussa.

 

/Hanna

Halkomäki: Jumalaiset omenavartalot kisaavat!

 

Taas olisi aika pitää hiukan missikisoja!

Miss Omena 2014 pyörähtää käyntiin kohtsilleen, kandidaatteina nämä söpöläiset:

 

Kilpailijatar numero 1: Omena Pirkka Royal Gala TAVIS

kilohinta 2,40€

Kilpailijatar numero 2: Omena Pirkka Royal Gala LUOMU 

kilohinta 2,99€

Nelihenkinen tuomaristo teki ankaraa pohdintatyötä ja raakkasi omput paremmuusjärjestykseen. Kokonsa puolesta kilpailun voittaisi selvästi kilpailijatar nro 1. Mutta siihen sen meriitit sitten jäivätkin, valitettavasti. Maku oli vaisu ja pliisu, mutta kuitenkin ihan mukiinmenevän syötävä. Kilpailijatar nro 2 puolestaan häikäisi makeudellaan, mehukkuudellaan ja voimakkailla aromeillaan. Kertakaikkisen herkullinen! Kilpasiskoaan pienempi koko ei tässä tapauksessa haitannut mitenkään kun maku oli niin tyrmäävä!

Luomua tulee suosittua aina kun se vaan mahtuu kilohintansa puolesta kipurajojen sisäpuolelle. Tässä tapauksessa kilohinta on tavalliseen nähden mielestäni tosi pieni, ei edes kirpaise! Näihin luomuomenoihin törmäsin meidän vanhan kuntakeskuksen K-kaupassa, jossa ne olivat hedelmähyllyssä muiden omenalaatikoiden ohessa. Kokeilin ja ihastuin. Prismastakin löysin vastaavia luomuna ja tosi herkullisia olivat. Tein vertailevaa tutkimusta myös tavispäärynän ja luomupäärynän kesken, niissä aivan sama lopputulos; luomu oli hiukan pienempää mutta maku oli huomattavasti parempi. Kilohinnassa tosin oli enemmän eroa kuin omenoilla.
Monissa kaupoissa luomutuotteet ovat hujan hajan ties missä, vaikka niiden pitäisi olla joko selkeästi omana osastonaan tai sitten vastaavien tuotteiden seurassa paraatipaikoilla. Ei niitä kiireessä muuten huomaa eikä ehdi etsiskellä. Mutta bongailehan näitä kauppareissulla! Jos sulla on luomuneitsyys vielä korkkaamatta niin näistä omenoista on helppoa ja edullista aloittaa. Älä pelkää, ei kertakokeilusta vielä tule ekohipin mainetta!

ps. Valitse mukaasi vain sellaiset kivikovat omenat, ne on rapeita ja ihania, omenoita parhaassa iässä!

Halkomäki: Pienestä kii...

Sitä on sitten pääsiäinen saatu päätökseen ja rairuohot löytyvät jo kompostorin uumenista. Suklaamunat on syöty, mutta pääsiäispuput nököttävät yhä edelleen takan reunuksella. Jännä juhlapyhä tämäkin on. Tässä huushollissa olen ainoa, joka sitä jotenkin haluaisi viettää. Vaalia niitä hyvin vähäisiä pääsiäisperinteitä, niitä mitä on jo lapsuudessa ollut. Kauhean laimeaa vaan on yksin fiilistellä ja viritellä narsisseja kuistille ja pupuja pöydille. Tällaisena ei niin sitten ollenkaan kirkollisena ihmisenä pääsiäinen on minulle sellainen kevään juhla, ja on mukava laittaa kotia raikkaaseen kuosiin talven jäljeltä.  Syödä hyvin ja ulkoilla ja lepäillä perheen sekä ystävien kesken. Ehkäpä sitten kun tuo Pikku-Kiiski tuosta vähän kasvaa niin saadaan lisää draivia näihinkin pyhiin!

Toipilas.

 

Pääsiäisen viikonloppu meni lasareettimeiningeissä ihmistelineenä kotisohvalla. Kiiski sairasteli, kova kuume ja hillitön yskä. Ulkona oli mitä upeimmat ulkoilukelit, mutta ihme kyllä siitä ei tullut minkäänlaista ressinpoikasta. Sohvalla oli vaan niin leppoisaa? Ehdittiin sentään käydä siellä Kuhmalahdella syömässä pääsiäisateria mukavalla porukalla, ettei ihan pakkasen puolelle jääneet nämäkään pyhät. Ja olihan se kivaa kun sai itse syödä kaikki lapsen saamat suklaamunat...ensi vuonna en ehkä pysty enää nauttimaan samoista eduista? Hyviä olivat kaikki merkit ja laadut, ja hyvällä omallatunnolla ne napostelin, heh heh!

MUTTA. Yksi asia meinasi pilata koko pääsiäisen, ja itse asiassa jätti siihen kyllä melko ikävän sivumaun. Nimittäin mämmi. Kiihkeästi odotettu yksi tai kaksi kupillista mämmiä ja tänä vuonna vaniljakastikkeen kera. Mutta mitä tapahtuikaan, mikä ryssi tämän pyhän pääsiäsihetken? Minä. Ja luomumämmi. Kymppimämmin luomumämmi. Voihan vehnä! Se oli kamalaa. Kuivaa. Karvaan makuista. Sokeroimatonta. Kyllä nyt puri luomu mua omaan nilkkaan. Periaatteena mulla on, että ostan aina luomua kun sitä on järkevään hintaan saatavilla. Ja tätä mämmiähän sitten oli. Vaan empä osta toista kertaa. Onneksi naapurissa nykäsen tukku pelasti tilanteen ja kiikutti meille puolikkaan rasian Saarioisten mämmiä. Hitsin hyvää! Mutta kyllä jäi karvas maku siitä Kymppimämmin flopista...ja miäskin pääsi sanomaan, että kyllä nyt toi sun ekohippeily taas on mennyt liian pitkälle! PÖH!

Halkomäki: Ihan juhannusruusuna!

Nuorekas Hehku -Tehovoide piristää jo pakkauksellaan!

 On muuten semmoinen juttu että JUHANNUS lähestyy kovaa vauhtia! Halusimme tai emme. Tällä hetkellä vilkaisu ulos ikkunasta ja lämpömittarin lukemat kertovat karua kieltään siitä, että kukkamekot saavat odotella vielä tovin komerossa ja metsäkurjenpolvet varjella nukkaisia nuppujaan koleapiiskaiselta tuulelta. Tosin kukaan pekkapouta ei voi taata etteikö juhannuksenakin saataisi hyristä kukkaniityllä sinertävin huulin ja kohmeisilla sormilla vääntää apilaseppelettä hiuksiin. Pilkkihaalarit ja apilaseppele eivät ainakaan vielä ole vilahtaneet missään naistenlehtien Summer 2012 -collectioneissa, mutta äkkiäkös siihen muutos saadaan. Todennäköisimmin sillä yhdistelmällä pärjää Suomen suvessa kuin kukkamekolla!  Monta koleaa vesisadejussia  muistuu mieleeni, kun sadetakit päällä hyttysten keskellä on tehty vihtoja saunaan. Onneksi hyvä seura ja ruoka pelastavat ankeimmankin juhlapyhän. Ja toisaalta, sateinen ja kylmä  kesäluonto on raikas ja ihanan tuoksuinen, siitäkin voi nauttia kun ottaa oikean asenteen! Ja jos tänä vuonna sitten sattuukin paistamaan niin pessimisti ei taaskaan pety!

Juhannuksen ruokapuolen rakentelu alkoi eilen. Siis korvien välissä. Mietintämyssyssä ovat  grillausvaihtoehdot, salaatit ja jotain herkullisia jälkkäreitä. Perinteistä en luovu, ja raparperimarenkipiirakka napsahtaa pöytään samaan aikaan kahvipannun kanssa. Ja sillikaviaaria perunoiden kera pitää olla, tietysti. Suunnittelu on puoli ruokaa, ja suunnitelmatkin elävät aina loppumetreille saakka. Nyt myös pitää löytää vielä saunaseuraa jussiksi ja lukaista perinnetieto-oppaasta että mitä kaikkia taikoja just tänä vuonna kannattaa yrittää tehdä!

Mutta kaikille meille jotka emme luota pelkkiin juhannusyön saunoihin ja luonnonkukkataikoihin juhannushellun etsinnässä, niin tässä tulisi nyt kuumaa vinkkiä. Miten olla hehkuva ja hehkeä juhannusneito tänä kesänä? Apuun rientävät Frantsilan kasviperäiset Juhannusruusu -sarjan tuotteet. Näitä kun käyttää niin on tavallaan kuin nukkuisi siellä kukkakedolla niittyleinikit posken alla ihan joka yö. Ja olo on hirveen nuorekas, hirveen raikas ja hirveen ihana. Kuin juhannusruusulla. Ja vaikka kuinka jännittäisi kuka karvanaama sieltä kaivon pohjalta yöllä näkyy, niin tämä deodorantti ei petä. Luomukauneuden ja kainaloiden hoitoa. Itse olen ottanut varman päälle ja sivelyt tehovoidetta kasvoihini jo helmikuusta alkaen, joten takuuvarma juhannushehku on plakkarissa. Hyvästi mustat silmänaluset! Tykkään kovasti!

Nyt sitten vaan sipaisu huulikiiltoa ja odottelemaan että Mikko Koivu sattuisi eksymään just meidän mökkitielle juhannusaattona...tai Peltsi...
...ai niin mutta sehän on naimisissa.............ja toisaalta, mäkin oon..........
..........miten tässä nyt näin kävi???

Kyllikit: Lomafiiliksiä ja arvonta

Pieni tilkka Fresitaa, kesäloma alkaa saa!

Savusauna lämpisi viimeisen työpäivän kunniaksi. Löylyt kutsuivat kuudelta illalla.



Savusaunan terassilta voi katsella Längelmäveden laineiden liplatusta (ainakin kiikareilla).



Uusi aromaterapeuttinen Nokkos-yrtti-shampoo pääsi testaukseen. Kiva lahja oppilaalta!

Ideaali lämpötila meidän savusaunassa on 60 astetta.
Sellaisessa lämmössä jaksaa saunoa vaikka kuinka kauan.

Saunatonttukos se sieltä kurkistelee? Taitaa olla kuitenkin vaan Kyllikki.

Saunomiset saunottu, loma voi alkaa.
Pärekori kädessä kohti Ranskan rannikkoa!

Huomenna on ohjelmassa epätoivoista kesävaatteiden etsintää, matkapuvuston valitsemista, silittämistä, pakkaamista ja pientä pintasilausta matkaajillekin. Maanantaina Kyllikkejä kutsuukin sitten Nizza!!!

Kymmenen tuhatta kävijää on käynyt tällä sivustolla (kiitos vaan meidän aviomiehille ja äideille!), joten sen kunniaksi luvassa on ARVONTA! Kaikki kommenttilaatikkoon itsestään jäljen jättäneet ovat mukana tässä jännittävässä arvontaspektaakkelissa, jonka palkintoina on mm. Kyllikkien omien kätösten tuotoksia. Kannattaa osallistua! Arvonta suoritetaan, kun palaamme kotimaan kamaralle, eli noin viikon päästä.

Puntari: Paranee vanhetessaan

Tämä viikko on kohentunut loppua kohti.
Olin tiistaina kuin kuraan kuollut kuttu. Liekö syynä maanantainen juoksulenkki, joka oli omassa mittakaavassani pitkä (kilometrejä en kyllä tässä kerro, ettei superjuoksijat siellä jossain kuole nauruun). Joka tapauksessa olin tiistaina ihan lahna. Lapset leikkivät innoissaan keväthangilla ja minä istuin potkukelkassa ja lähinnä varmistin, että muksut pysyvät hengissä.

Ehkä kesäaikaan siirtyminenkin vaikuttaa. Onneksi nyt on jo parempi ja pirteämpi olo. Mahtavat hiihtokelit tietysti virkistivät. Se vähän ottaa päähän (kirjaimellisestikin) että poltin tostaina hiihtolenkillä naamani. Silloin hiihdin sillä ajatuksella, että kausi Etelä-Suomessa oli nyt tässä. Hyvä kausi tämä olikin.

Eilinen aprillipäivä meni töissä lievässä kaaoksessa, mutta kukaan ei onnistunut mua totaalisesti jymäyttämään. Minä tosin sitten huipensin päivän pienellä pilalla, ja se meni oppilaisiin täydestä.

Ihaninta eilisessä oli se, kun tulin kotiin ja pöydällä oli iso kimppu keltaisia tulppaaneja ja koko huusholli oli siivottu. Pyykit pesty. Tiskit koneessa. Puut kannettu. Oli ihanaa aloittaa viikonloppu siten, että sai aloittaa leipomisen ja kokkailun ilman, että täytyi ajatella ensin paikkojen raivaamista katosta lattiaan! (Joku voisi epäillä, että onko mies nyt käynyt vieraissa, kun näin vaimoaan hemmottelee. Mä lähinnä epäilen, että se on taas tilannut jotain uusia osia polkupyörään. Tai uuden pyörän. Vaikka mitäs se mulle kuuluu, omat rahat molemmilla.)

Ja sitten mies vielä löysi kirppikseltä lapsille kahdet goretex-kengät, ihan uudet lasketteluhousut, Legon farkut ja Miraakkelin mallistosta olevan perinnepaidan ihan pikkurahalla. Sai tuon satsin sillä hinnalla, mitä yhdet uudet gorekengät olisivat kaupassa maksaneet -50% alessa. Että käykää nyt hyvät ihmiset kírpputoreilla!!!

Tänään päivä jatkuu laiskottelulla, lehtien lueskelulla, paikallisen koulun vanhempainyhdistyksen järjestämällä konsertilla ja varmaan täytyy lähteä tuonne ulos ihmettelemään loskaa ja harmauttakin.

PS. Kuvassa vähän sitä, mitä tähän viikkoon on kuulunut tähän mennessä. Pari luomuvinkkiäkin.

Halkomäki: Omatunto kauppakassissa

Jotain merkillistä tapahtui pääkopassani viime vuoden aikana. Olen aina ollut kova tyttö syömään, ja kaikki on kelvannut mitä eteen on kannettu. Jos ei muuta hyvää meikäläisessä niin ruokahalu!!! Ilmeisesti kolmekymmentä ikävuotta on sellainen rajapyykki, että sen jälkeen tämä alkoi myös näkyä... Siihen asti ajattelin sokeasti, että syömispuoli jos mikä on meikäläisen elämässä ainakin kunnossa. Nyt on meno aivan toista; ohjelmistossa on kohtuullisuus, säännöllisyys ja terveellinen, itse tehty ruoka. Näillä raiteilla yritetään pysyä!  
(Mikä tarkoittaa tosielämässä sitä, että kokonaisen suklaalevyn sijaan voinkin syödä vain puolikkaan, ateriavälit pysyvät säännöllisinä, ja että eineksistä meidän keittiöön vaeltavat lähinnä maksalaatikko ja luomuhernekeitto. Ja että ainakin Ylläksellä saa syödä pitsaa. Siis jos on hiihtänyt...)

Ruokaisat salaatit ovat todella NAM!

Uutisointi lihan tehotuotannosta, eläinten elinolosuhteista, lihoihin pumpattavista ekstralitkuista, eläimille annettavista antibiooteista, kasvisten ja hedelmien torjunta-ainejäämistä, lannoitteiden ympäristövaikutuksista, lisäaineista elintarvikkeissa ja niiden terveysvaikutuksista ja kaukaisten maiden työntekijöiden työolosuhteista tai monikansallisten jättiyhtiöiden karusta riistomeiningistä saavuttivat kai sisälläni pikku hiljaa sellaisen lakipisteen, että rattaat pyörivät hiljaksiin uuteen asentoon. Ensin tuli epävarmuus: onko tätä oikeasti terveellistä syödä? Sitten tuli syyllisyys: teenkö tässä nyt omalle elimistölleni hallaa? Tai jollekin brasilialaiselle kahviplantaasityöntekijälle? Mietin, että miten voisin valita toisin ja ostaa vastaavanlaista ruokaa ihan hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla. Siitä se sitten lähti. Ajatuksista tekoihin. Lopulta rattaat runksuttelivat sellaisille kierroksille, että aloin jopa kyseenalaistaa vanhan ruokavalioni terveellisyyttä. Söin paljon leipää, lihaa ja pastaa tai riisiä.Tarvittiin muutama virike. Ystäväni Martti (se ihana jolle niitä keksejäkin leivoin) syö pitkälti kasvispainotteista ruokaa ja kannustaa muitakin siihen; ravitsevaa ja terveellistä! Marttojen salaatti- ja kasvislisäkekurssi aukaisi silmät ja makuhermot, miten monipuolista, helppoa ja hyvää! Ja edullista! Kuhmalahtelaiset ystävämme Tanja ja Kusti antoivat omalla hyötypuutarhallaan ja sen perinteisillä kasveilla innostavaa esimerkkiä ja jakoivat tarpeellisia vinkkejä.  Lisäksi oma kasvimaa ja sieltä suhteellisen pienellä vaivalla saatavat herkut kannustivat "pienviljelyn" jatkamiseen. Ja sitä paitsi se on hauskaa! Kun itse kasvattaa, tietää ainakin mitä todella syö! ( Tai voisi syödä...koko kesän rakkaudella vaalimani porkkanat ja punajuuret nahistuivat kellarissa kahdessa viikossa...onneksi niitä ei nyt ollut enää jäljellä kovin paljoa!) Lisäksi tietysti Kyllikkien kesken puutarhan/kasvimaan hoidosta saadaan aikaan melkoiset kierrokset ja tohina kun vauhtiin päästään, salaattipussit ja siemenperunat vaihtavat omistajaa, omenia, vattuja ja mansikoita kerätään molempien talouksien tarpeisiin ja raparperin alkuja siirrellään talosta toiseen. Harrastustoimintaa parhaimmillaan!

Päivän ostokset.

Purettuani kauppakassin tänään keittiön työpöydälle, aloin oikein funtsimaan sen sisältöä. Voinko syödä kaiken hyvällä omallatunnolla?  Joo, näin talviaikaan kyllä. Paitsi ananakset. Ja broitsupalat. Omia kanoja ei ole. (Ja vaikka olisikin, kuka niitä raaskisi syödä???) Peltipurkkihedelmiin on pakko turvautua, koska tuoretta ei ole saatavilla. Tosin voisihan ananaksen jättää kokonaan syömättäkin ja ottaa vaikka pakastimesta mansikoita rahkan joukkoon. Terveellisempää, ekologisempaa ja juu, varmaan paremman makuistakin. Elämä on valintoja. Ehkä ensi kerralla jätän peltipurkit kauppaan? Tai ostan niitä vain joka toinen viikko?

Lähiruoan, reilunkaupan tuotteiden ja luomun suosija saa edelleenkin äkkiä jonkun "ekohipin" leiman otsaan. (Hah, omat mummumme ja isomummumme vasta ekohippejä olivatkin, vaikkeivät sitä itse tienneetkään!!!) Ollaan sitten mitä ollaan, mutta mitä suuhunsa laittaa ja millaisella aikataululla on jokaisen oma asia. Silti omassa olossa tuntuva muutos on ehkä parasta mitä itselleen voi antaa, voin lämpimästi suositella!   Jääkaapista on helppo aloittaa!

Jos muuten saat käsiisi uusimman Toivekoti&puutarha -lehden 3/2011, lukaise Katariina Sourin kolumni sivulta 64. Kata ja Kyllikit liputtavat tykkänään samojen asioiden puolesta!!!

Puntari: Min morgon

En ole koskaan ollut aamuihminen. Paitsi nykyään. Aamu on ihmisen parasta aikaa.
Tänään herätyskello eli kännykkä soitti kello 6.45. Siitä sitten reippaasti ylös ja kahvia keittämään. Lapset vielä unessa, joten sai olla ihan rauhassa.

Joskus en syönyt lainkaan aamupalaa. Nyt sellainen ajatus hirvittää. Aamupalasta on tullut yllättävän tärkeä. Se mitä aamulla syö, ratkaisee paljon, millainen päivä on tulossa.

Tänään aamupala koostui viilistä höystettynä kukkurallisella mustikoita ja ruokalusikallisella Pirkka luomu kauraleseitä. Niiden lisäksi lasi appelsiinimehua (luksusta, jolla hemmottelen itseäni vain harvoin) ja kuppi kahvia.

Sitten vaatteet niskaan ja pikainen vilkaisu peiliin. Ei siellä hääviltä näyttänyt. Päälle valikoituivat vanha H&M viininpunainen liehukepaita, farkut, sukkikset, villapohjasukat ja musta villatakki. Lämmin pukeutuminen on työpaikallani elintärkeää. Koulumme on kylmä, vaikka tunnelma onkin lämmin.

Lapset heräsivät puoli kahdeksan aikaan. Mun sängystä tietenkin. Koiramäen Martta nukkui siis myös vieressäni. Mairen yöpaita kiteyttää lyhyesti ja ytimekkäästi, miksi tykätään asua täällä missä asutaan.

Lopuksi vielä ennen töihin lähtemistä vitamiinien kimppuun. Pitkä, jo syksyllä alkanut sairastelu (sitkeä flunssa, ei sen pahempaa) on saanut tehostamaan vitaamiinien syömistä. Tällä hetkellä aamusatsiin kuuluu Möllerin Omega-3 kapseleita, saman valmistajan nivelille ja luustolle tarkoitettua inkiväärivalmistetta ja Multitabsia. On muuten aivan ihania nuo Muumi-peltirasiat. Voisin hankkia ne kaikki.

Kyllikit maailmalla: Latuja ja laatuviinejä

Tämä se on terveysvaikutteista lomaa parhaimmillaan: aamu alkaa luomuisella kaurapuurolla ja päättyy luomuiseen valkoviiniin! Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kahteen erilaiseen, ruuan kanssa kuivaa ja sohvannurkkaan puolimakeaa. Hernekeittoa nautiskeltiin lounaaksi, ja sekin oli pahus vie luomua. Suoraan ekologisesta peltipurkista!
                                                                           

Totuuden nimissä on kerrottava, että kaurapuuron ja valkoviinin väliin mahtui aika puuhakas päivä. Luomu-Kyllikit lipsuvine suksineen viihtyivät laduilla melkein 10 kilometrin verran, ja samalla automatkan jumiuttama lihaksisto saatiin näin heräteltyä lempeästi eloon. (Aamulla sitten nivuset huusivatkin hoosiannaa...) Myös hyperaktiiviset lapset ja edellisen yön univelka tuntuivat ladulla menneen talven lumilta. Tuntureiden huiput kultaava aurinko kirkasti mieltä ja loppulenkistä punaiseksi muuttunut Kellostapuli antoi omaa väriterapiaansa. Saunan lämpö ja savulohi-illallinen kruunasivat päivän. Ai niin ja sipsit! Tähän voisi melkein tottua!

Totuuden nimissä on myös kerrottava, että pikkupöllöt olivat päivän aikana piilottaneet Hanna-tädin korvatulpat television taakse, joten yöunet jäivät hiukan heikoiksi yöllisten huhuilujen tähden. Lasten äiti onneksi jakoi tädin tuskan.

Tänään samaisten pikkupöllöjen jäljiltä etsittiin äidin pipoa (kylmälaukussa)sekä papan puffia (petauspatjan alla). Mukavia jekkupusseja nuo lapset!