Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Halkomäki: Pako saareen



Terveisiä kesästä! Jihuu!

Kesäloman alettua pakkasimme reput ja siirryimme mukavuuksien ääreltä askeettisen mökkielämän pariin. Huvila ja huussi, kaasuliesi ja rantasauna. Niin paljon tapahtui kevään aikana, että oli ihan vaan pakko päästä pois kotoa ja rauhoittumaan olennaisen pariin. Koululaiset etenkin tuntuivat olevan kaikesta sekaisin kuin seinäkellot, ja suorastaan vaativat mökille pääsyä HETI!



Vaikka mökillä pyörii samat arjen perusrutiinit kuin kotonakin, on siellä kuitenkin ihan toisenlainen elämänmeno. Ja jotenkin minä rauhoitun siellä paljon paremmin kuin kotona. Kotikouluaika oli antoisa, mutta rankka. Myönnän, että sen loppuminen on toisaalta helpotus, vaikka varsin mukavia suunnitelmia oltiinkin tehty toukokuun loppuun saakka. Omien haasteidensa kanssa kamppaileva tokaluokkalainen tarvitsi paljon tukea ja läsnäoloa, vieressä istumista, kannustusta, rajanvetoa ja selvät sävelet kaikesta tekemisestä. Eskarilainen juhli ikäkautensa mukaisen uhmaiän pyörteitä, ollen yleensä täysin yhteistyökyvytön ja jääräpäinen äyskijä ja tiuskija. Ei osaa, ei haluu, ei viitti. Ja kaksivuotias. No. Kaksivuotias. Kuvitelkaa nyt. Välillä istui veljien vieressä hymyssä suin tekemässä värityskirjaa silmät säihkyen, seuraavassa hetkessä oli siirtynyt äänettömästi vessaan, missä kasteli käsisuihkulla kaiken seiniä myöten ja liotti vessapaperirullasta paloja lavuaariin niin että se tietysti tukkeutui ja tulvi yli. Tai puristeli juuri ostetun hammastahnatuubin lavuaariin mistä hieroi sitä kaikkialle, eikä vähiten hiuksiinsa. Tai kiipesi yläkertaan ja purki vaatelipaston viidestä kerroksesta kaikki viikatut vaatteet lattialle kasaksi. Purki myös olohuoneen dvd-levyt lattialle kansilehtiä myöten, suttasi koululaisen kirjoja, karkaili pihalle kahden kerroksen ulko-ovista, kaivoi nokea takasta, kaatoi puoli litraa mustikkasoppaa keittiön matolle ihan vaan koska osasi. Sen lisäksi että halusi tietenkin aktiivisesti osallistua aina myös ruoanlaittoon työpöydällä istuen. Ihan vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Näiden kolmen pikkutyypin yhdistelmällä päivät olivat siis melkoisia. Toiset tosi mukavia, jotkut jopa ihan superihania, ja jotkut sitten niitä, jolloin ajattelin että jos en satu kuolemaan koronaan, kuolen varmasti aivoverenvuotoon. Muutama ilta meni itku kurkussa. Joku supermutsi olisi varmasti pyörittänyt tämän yhtälön helposti vaikka vasemmalla kädellä, mutta tällaisella hengettömällä tapauksella se otti koville. Jaksamisen äärirajat paukkuivat. Olihan siinä tietenkin kotikoulun ja harrastusten etätehtävien lisäksi muutkin haasteensa jotka toivat vielä lisäkuormaa, ei vähiten huoli läheisten selviämisestä. Kovia aikoja, ihan kaikille. Jokaiselle omalla tavallaan.
No sitten jatkuikin koulu ja piti taas sopeutua siihen normiarkena. Ja kohta alkoi kesäloma, uusi normiarki! Ja tässä sitä nyt ollaan. Kotona keittiön pöydän ääressä, iho auringosta hehkuvana, järviveden pehmentämät hiukset laineilla ja Kukkia-järven auringonlaskujen kulta silmissä. Pyykkikone pyörii.



Mökkielämä tietää pannukahvin ja kaurapuuron keittämistä aamulla ja valtavien ruokamäärien kulumista pitkin päivää. Lasten energian kanavoimista milloin uimiseen, milloin kalastukseen, milloin remppahommiin papan kanssa tai puusavottaan. Yöllä nukutaan mökin parvella ilman peittoja lintujen laulaessa avoimen ikkunan takana. Aamupalan laittelen usein yksin, ihan omassa rauhassa. Lapset nukkuvat sikeästi kuin murmelit. Aamukahvia on ihana juoda terassilla lempeän lämpöisinä aamuina ja katsella tyyntä järvenselkää auringonvalossa. Sama pieni oma hetki mahtuu myös iltaan, kun kaikki lapset ovat unilla. Iltatee ja lukemista. Ihan luksusta!


Ensimmäinen lomaviikko oli lapsilla taas sellainen, että kaikkea olisi pitänyt saada ja ehtiä tehdä, eikä mihinkään oikein jaksaneet keskittyä. Mutta nyt kun ovat löytäneet omat suosikkipuuhansa, viettävät aikaa niiden parissa. Aamuinen mato-onkimeditaatio toistuu keskipäivällä ja illalla. Virveliä heitellään, katiskaa koetaan. Uiminen on tietenkin myös lempipuuhaa, samoin melominen ja suppailu. Ja iltaisin saunotaan, sen jälkeen onkin kaikilla uni herkässä. On ihana nähdä lasten silmistä se kesän ja siitä nauttimisen ilo, mikä tuikkii katseessa iltapalapöydässä päivän juttuja kerratessa. Kukaan ei kaipaa televisiota tai muita viihdykkeitä, kun voi tehdä kaikkea muuta mukavaa. Vaikka tekemistä on paljon, silti nukkumis- ja syömisrutiinit pysyvät mökilläkin, vaikkakin vähän toisenlaisella aikataululla kuin kotona. Se pitää paketin kasassa. Ja mun pääni!











Muutama päivä ollaan tässä taas kotosalla ja sitten juhannuksen viettoon takaisin mökille.  Puutarhahommia ja muutamia lasten menoja luvassa tälle viikolle. Ja leipomista. Ihanat kesäpäivät jatkuvat sääennusteiden mukaan. Erilainen kesä, ja just siksi taas se paras kesä! Nautitaan!












tiistai 27. maaliskuuta 2018

Halkomäki: Kanaa ja makaronia

Mulla on täällä pyörinyt hihassa yksi resepti, jonka ajattelin jo aikapäivää sitten jakaa teidän kanssanne. Kysymyksessä ei ole mikään kulinaristinen piperrys, vaan rehellistä arkisapuskaa lasten toiveesta. Meidän viimeisimmällä Lapin reissulla kysyin yhtenä päivänä lapsilta ohimennen: Mitäs haluaisitte että huomenna syödään? Hetken mietiskeltyään esikoinen esitti toiveen: Kanaa ja simpukkamakaronia! Kyllä mulla äitinä ja marttana ihan sydänalassa läikähti, kun lapseni osasi toivoa noinkin monipuolista ja maukasta yhdistelmää! Kuvittelin mielessäni lautasella ne valkoiset gnocchi -pastat ja kalpeat, maustamattomat kanafilesuikaleet. Mikä makujen ilotulitus! Varovaisesti kyselin, saisinko tähän kaksikkoon lisätä mahdollisesti jotain muutakin, ja saisinko valmistaa sen haluamallani tavalla. Myöntävän vastaksen saatuani suunnistinkin sitten Jouni kaupalle tarvikkeita hakemaan.

 
Tästä annoksesta tulee reilu satsi, tein sen isoon neliskulmaiseen Arabian Uunikokki -vuokaan. Pienempää satsia on turha tehdä, sillä ainakin meillä tämä hupeni nopeasti ja seuraavana päivänä lämmitetyt jämät ne vasta nopeasti katosivatkin! Tätähän voi tuunata mieleisekseen lisäämällä sekaan vaikka suolakurkkukuutioita, maissia, porkkanaraastetta ym. Ja tämän keralle sitten jotain värikästä tarjottavaa, kuten vaikka uunipunajuurilohkoja tai uunijuuressekoitus, valmistuvat siellä uunissa samalla kun kanalaatikkokin! Me syötiin lisänä myös kattilassa valmistettua pataleipää.
Seuraavan kerran tätä tehtiin sitten kotona, taas lasten toiveesta, kun niillä oli vähän kurjat fiilikset ja reissussa olevaa iskää kova ikävä. Niin että kai tätä jonkin sortin lohturuoaksikin voisi kutsua.






Kanaa ja makaronia


n. 400g hunajamarinoituja broilerinsuikaleita
1pss (500g) gnocchi -pastaa

kastikkeeseen
1 litra vettä
1,5 dl vehnäjauhoja
4dl ruokakermaa 
1 kanaliemikuutio
2tl broilerimaustetta tms.
vähän rakuunaa ja curryä
1tl valkosipulijauhetta / valkosipulin kynsi

1. Kypsennä broitsut pannulla ja pilko tasakokoisiksi suikaleiksi lastalla

2. valmista kastike
- sekoita vehnäjauhot veteen ja kiehauta
- lisää ruokakerma ja mausteet
- lisää juustoraaste

3. Sekoita keittämätön pasta ja kypsennetyt kanat uunivuoassa

4. kaada kastike vuokaan niin että kanat ja pasta peittyvät

5. päälle voi ripotella vielä juustoraastetta

6. Vuoka uuniin 200 astetta reilu puoli tuntia

7. Anna vetäytyä rauhassa ennen tarjoilua, jotta neste imeytyy kunnolla ja sisältö muuttuu kiinteämmäksi



maanantai 20. marraskuuta 2017

Kyllikit maailmalla: Taas Helsinki!

Tässä kuukausi takaperin löysimme itsemme Helsingistä! Ihan kaksin. Vaikka alituiseen siellä rampataankin, kun edellisestä kerrasta oli kulunut vasta puolitoista vuotta, niin aikas hurmokselliset tunnelmat olivat kun pikavuoro sukelsi Kampin linja-autoaseman laituriin. Oli melkein vaikea uskoa, että keskellä melkoista arjenpyöritysrumbaa olimmekin yhtäkkiä ja varsin pikaisella aikataululla onnistuneet sumplimaan itsemme pienelle lomalle. Eikä mikään pikaloma ollut kyseessä, meille oli varattuna hotellihuone kahdeksi yöksi! Tämä tarkoitti siis kolmea päivää pääkaupungin humua! Jeejeejee!

Helsinkiä oltiin puhuttu näiden puolentoista vuoden aikana moneen otteeseen, mutta aina tuli jotain muuta eteen. Perinteisiä Kyllikkien puolivuotiskatsauksia ei oltu sitten huhtikuun 2016 pidetty lainkaan. No nyt pidettiinkin sitten totaalinen tilannechekki. Samoin Babyshowerit. Ja Pikkujoulut. Yksi työ- ja kotielämän uuvuttama ja toinen mahansa uuvuttama olivatkin kaiken tämän tarpeessa. Oli aika nousta hetkeksi arjen yläpuolelle!



Majoituimme Hotelli Tornin Kyllikki-siipeen, historiaa huokuvaan ihanaan huoneeseen, jonka seinillä putoilivat tammenterhot ja ikkunasta avautui näkymä sisäpihan puutarhamaiselle terassille. Hetken köllön ja huilin jälkeen suuntasimme kaupungille pörräämään. Lampsimme pitkin Espaa, hilluimme akateemisen hyllyväliköissä ja huokailimme näyteikkunoiden ihanuuksille. Iltapäivähuilien jälkeen suuntasimme syömään Belgeen; Kyllikkien suosikkimestaan! Sitten loppuilta hotellivuoteessa seurana karkkia ja naistenlehtiä.



Seuraava päivä toi tullessaan pitkän herkkuaamiaisen, joka veti Hannan pariksi tunniksi petiin pulssin hakatessa tärykalvoja. Aamiaiselta tarttui mukaan myös Hesarin musamenovikki illaksi. Aamupäiväköllöjen jälkeen kevyt tuunaus ja Kampin ostarille. Odd Mollyssä oli meitä ilmeisesti jo osattu odottaa, sillä neuletakit olivat hurjassa tarjouksessa. Tiinalle löytyikin kaksi ihanuutta miltei yhden hinnalla! Uuuuh!




Matkalla Waynes Coffeen lounasbageleille poikettiin hetken mielijohteesta Kampin aukion Kappelissa, kun meistä ei kumpikaan ollut siellä koskaan ennen käynyt. Todella kaunis, tunnelmallinen ja vaikuttava paikka kaikessa yksinkertaisuudessaan.


 Kaupunkikierroksen iltapäivän kohokohtana oli englantilainen iltapäivätee Hotelli Kämpissä. Pitkään siitä ollaan haaveiltu! Ja sekin oli tarjouksessa! Miltei ilmaista... Voi meitä onnekkaita! Niissä puitteissa tunsi todellakin nousevansa hetkeksi arjen ja jauhelihakastikkeiden yläpuolelle. Ihana palvelu ja kaikki ne kauniissa astioissa pöytään kannetut herkut! Nautiskelimme silmin ja nautiskelimme vatsoin. Pitkään!










 Välikuolema hotellilla ja uuteen nousuun kohti illan pikavalintakeikkaa. Läheisellä klubilla Jukka Eskola ja HOS Big Band. Sekä Jay Kortehisto. Aikainen keikka ja edulliset liput. Todella hauska ilta hyvän musiikin parissa. Torvia piisasi!




 Ja sieltä sitten pienen iltapalan ja sporttibaarin lätkäkattauksen kautta unille. On muuten erittäin haastavaa yrittää syödä siipiä samaan aikaan kun seuraa kahdelta ruudulta kahta eri peliä...kyllä siinä lensi kastikkeet rinnuksille moneen otteeseen.


Kolmas päivä toi tullessaan paitsi kulttuuria myös Tiinan tähtisilmäiset tytöt sekä Saken pääkaupungin humuun. Kävimme Ateneumin Ankkanäyttelyssä ja ihastelimme jälleen taulujen lisäksi itse rakennuksen arkkitehtuuria ja ehdottomasti Suomen kauneinta lattiaa. Lounastimme porukalla ja vähän ostoksiakin tehtiin vielä ennen kotiin lähtöä.






Kivaa oli ja turnauskestävyys riitti juuri oikeanlaisella toiminnan ja levon rytmityksellä. Reissun ajoituskin oli täydellinen, sillä Hannan mahan kanssa tuli lopulta taas aikainen purku pian kotiutumisen jälkeen. Kyllikkien akut latautuivat vihreälle ja edessä oli vielä mukavasti syyslomaa jäljellä.
Takaisin mennään taas kun silmäpussit sitä vaativat ja uudet hotellitarjoukset huutaa meidän nimee!

Ps. Se Kämpin iltapäivätee on oivallinen lahjavinkki jouluksi tai vaikka synttäreille!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Puntari: Pikaheipat pohjoisesta

Etelän vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi pakkasimme tavaraa Caddyn takakontin turvoksiin ja otimme suunnaksi pohjoisen. 

Tiheä lumisade saatteli viime yönä meidät tänne Äkäslompolon winter wonderlandiin. Lumi ja kunnon talvi avautuivat ikkunasta näkyvästä maisemasta, kun tänään kömmimme keittiöön aamupalalle. 

Päivä on kulunut mukavasti kauppareissun ja lumileikkien, hiihtämisen ja lenkkeilyn merkeissä. 
Syvä rauha ja hiljaisuus on itselle parasta terveydenhoitoa just nyt! Niistä iltapäivän juoksulenkillä nautin samalla kun ihailin lenkkeilyreitin varrelle osuneita kauniita mökkejä jouluvaloineen lumisessa maisemassa.