Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvikset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvikset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. helmikuuta 2017

Halkomäki: Listaykkösenä sikahyvä soppa

Moiskis!

Vähänkö on ollut hiljaista täällä Maitolaiturilla! Joo, kaikenlaista arjen kiemuraa ja toisaalta sellaista elämää, ettei tapahdu mitään ihmeellistä. Kotona ollaan ja aika lentää kuin siivillä, nyt jo mennään hyvää vauhtia helmikuuta.
Ajattelin tulla pikaisesti laittamaan tänne mielettömän mainion soppaohjeen! Kuvaa siitä en innostuneisuuteni vallassa muistanut ottaa. Tämä on taas niitä uusien ruokien kokeiluja ja tällä kertaa myös uusien raaka-aineiden kokeiluja. Fenkoli, tuo mysteerinen mötikkä. Oletko maistanut? Tähän soppaan se istuu kuin valettu ja tuo oman ihanan erikoisen vivahteen. Vähän etukäteen mietin, että miten muutenkin omituisella rakenteella varustettu sosekeittopohjainen soppa uppoaa mukuloihin, mutta Saku ilmoitti saman tien, että tässä on hänen uusi lempisuosikkisoppansa! Että kertaheitolla listaykköseksi!

Ainoa miinus tässä keitossa on, että tämä kuuluu oikeastaan niihin kerrasta huiviin -keittoihin, eli ei parane lämmiteltäessä. Pitää tehdä sopiva satsi syöjiin nähden. Nuudelit imevät nesteet ja muuttuvat lötköiksi, ja keitto muuttuu muusiksi kun liemi häviää. Toki tuon pohjan voisi tehdä nuudeleita vaille valmiiksi ja aina lämmittää siitä sitten annoksen aina tarvittaessa ja lisätä nuudelit vasta tuolloin. Näin sitä voisi hyödyntää useammallekin päivälle.
Tästähän toki voi tehdä myös ihan kasvisversion. Sekaan sopisi myös Koskenlaskijajuusto, tai kookosmaito, täytyy niitäkin kokeilla! Ja varmaan myös paprika. Bataattikin. Ja mitä näitä nyt on...


SOPPA

400g maustamattomia broilerisuikaleita
1l vettä
2 kanaliemikuutiota
1 reippaan kokoinen sipuli
4-5 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
3-4 isoa porkkanaa
chilijauhetta maun mukaan tai tuoretta chilipaprikaa
ruokaöljyä
3 munanuudelikiekkoa
muutamia kierroksia mustapippuria myllystä

1. Kuori ja paloittele porkkanat, sipuli sekä fenkoli. Kuumenna kattilassa öljyä ja kuullota niitä hetki. Lisää chili.
2. Kaada vesi kattilaan, ja kun se kiehuu niin lisää kanaliemikuutiot. Keitä kasvikset pehmeiksi.
3. Ruskista broitsufileet pannulla öljyssä tai voissa.
4. Soseuta keitto sauvasekoittimella (lisää sulatejuusto ennen sitä jos käytät...) ja lisää broitsusuikaleet keittoon. Mausta mustapippurilla.
5. Lisää nuudelit murusteltuna keittoon ja sekoita. Keitto on valmista syötäväksi noin kolmessa minuutissa!
6. Kattila pöytään ja herkuttelemaan!



Huomenna vietetään Ystävänpäivää ja Puntarin pulkkamäki kutsuu meitä. Odotettavissa siis vauhtia ja naurua, kahvia, pullaa ja rutkasti raitista ilmaa!
Mukavaa päivää myös sulle!!!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Halkomäki: Aurinkoruokaa alkavaan viikkoon


Tilanne vaatii...aurinkoa! Siltä tuntui tänä aamuna kun heräsin hyytävään harmauteen, tuuleen ja räntärätteihin. Jehna mikä keli!!! Alkamassa oli uusi ja edellistä vähän rauhallisempi viikko, ja miten kiva olisi ollut aloittaa se aurinkoisissa merkeissä. Mutta ei. Jotain piti siis keksiä. Koska olo oli viikonlopun jäljiltä ehkä hiukan väsyhkö, ajattelin luistaa ruoanlaitossa asteikolle tosi helppo. Lounaaksi lämmitetyt pastabologneset saivat päivällisestä hiukan kevyempää seuraa. Päätin ottaa viikon kasviruokakokeilun työn alle ja selailin Martan kasviskeittiö -kirjaa. Sieltä löytyi resepti, jonka nelisormimangustikin osaa kokata vaikka silmät kiinni ja vasemmalla kädellä. Helppouden lisäksi ruoka oli todella edullinen ja nopsa valmistaa. Siitä sitten vaan toimeksi!


LINSSI-PORKKANAKEITTO
 
2dl punaisia linssejä
2 sipulia
4 porkkanaa
1l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1prk tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia
3rkl öljyä
1-2tl jeeraa eli juustokuminaa
1tl korianteria
½-1tl chilijauhetta
3rkl fariinisokeria
3dl kookosmaitoa/maitoa/ruokakermaa
 

1. Huuhtele linssit siivilässä hyvin juoksevan veden alla. Kuori ja paloittele porkkanat ja sipulit. Kuumenna vesi kattilassa ja murenna joukkoon liemikuutiot, lisää linssit, sipulit, porkkanat ja tomaattimurska sekaan. Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla noin puoli tuntia.

2. Kuumenna öljy pannulla tai kattilassa, lisää siihen jeera, korianteri ja chili, anna hautua muutama minuutti. Soseuta keitto, lisää mausteseos, sokeri ja halutessasi suolaa. Sekoita ja kuumenna 10 minuuttia. Lisää kookosmaito/maito ja tarkista maku.

Jos meidän perheessä ei asuisi yhtä kookoskammoista, olisin tehnyt keiton kookosmaitoon. Ja jos olisin tehnyt keiton vain itselleni, olisin maustanut sen vahvemmin. Nyt laitoin 1tl jeeraa, 3/4tl korianteria ja ripauksen chiliä. Poikasista vanhempi kommentoi keitto välittömästi: Äiti tää on huvaa! Kriittiseltä raadilta siis pisteet kotiin! Keitto olikin mukavan erilaista perus sosekeittoihin verrattuna. Ruokaisampaakin linssien ansiosta.  Ohessa tarjolla oli raejuustoa ja Penttilän Perunarieskaa, meidän kylän lahjaa Suomen leipähyllyihin. Sen parempaa ja mehevämpää rieskaa ei oikeasti löydy mistään, maistakaa vaikka!

 
Tämä jäniksenruokakeitoksikin tituleerattu ruoka oli paitsi tosi hyvää, niin myös kaunista katsella. Päivän harmauden keskellä lautasella loisti aurinkoiset värit!



keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Halkomäki: Tähtiä jaossa

Keveää keskiviikkoa armaat lukijamme! Ruoasta on taas puhuttu täällä Maitolaiturilla aivan liian vähän, joten siitäkin syystä nämä höpinät, jotka kietoutuvat tänään punajuuren ympärille. Ehkä jotkut muistavat, miten varmaan jo pari vuotta sitten tein päätöksen keventää meidän perheen ruokavaliota enemmän kasvispitoiseksi. Taisinpa täräyttää siinä samalla jonkun ohjeenkin eetteriin. Liha eri muodoissaan alkoi satunnaisesti tökkiä, ruokalaskut huimasivat päätä ja vatsakin kaipasi jotain helpommin sulavaa. Kovasti oli yritystä, mutta aika pian se kasvisinnostus vain kuihtui kokoon. Jämähdettiin takaisin perunamuusin, salaattien ja kasvissosekeiton turvalliseen maailmaan. Oli liian hankalaa poistua mukavuusalueelta, jauhelihapaketin ääreltä,  tuntemattomille vesille. Ruokien ja raaka-aineiden pariin, joita ei ehkä ollut koskaan maistanutkaan, saatika itse valmistanut. Siinä tuli sellainen ihmeellinen kynnys vastaan. Etsiskelin helppoja, nopeita ja maukkaita reseptejä joiden raaka-aineet saa meiltäkin lähikaupasta tai ainakin meidän kunnan alueelta. En kai sitten oikein löytänyt. Tai jotain. Plörinäksi meni!

Mutta nyt uuteen nousuun, se on varma! Hankin muutama viikko sitten Marttojen kasvisruokakirjan: Martan kasviskeittiö. Se on juuri sitä mitä kaipaankin! Kirjasta lisää myöhemmin, nyt keskitytään elämäni ensimmäiseen juurespihvikokeiluun. Mikähän ihmeen henkinen lukko siinäkin on ollut, etten ole moisia ennen valmistanut? Helppoa kuin heinänteko! Punajuuri on yksi ykkösherkuistani ja niinpä päätin aloittaa siitä seuraavalla reseptillä:
 
Punajuuripihvit
(Martan kasviskeittiö)
 
3 keskikokoista keitettyä punajuurta
2 perunaa
1 sipuli
1dl seesaminsiemeniä
1 muna (laitoin 2)
2rkl perunajauhoja
1tl suolaa
1tl rosmariinia (laitoin timjamia)
½tl mustapippuria
ripaus sitruunapippuria tai
1 rkl sitruunamehua
 
- Kuori punajuuret ja perunat ja raasta ne. Hienonna kuorittu sipuli.
Sekoita pihvien ainekset sekaisin
- Kuumenna paitinpannu, lorauta tilkka öljyä. Nosta taikinasta nokareita pannulle ja muotoile pihveiksi. Kypsennä miedolla lämmöllä molemmin puolin ja tarjoa esim. vuohenjuustokastikkeen kanssa.
 
 
 
Vuohenjuustokastike
(Martan kasviskeittiö)
 
1½dl maustamatonta jogurttia (laitoin kermaviiliä)
1 rkl hunajaa
1 pötkö/150g vuohenmaitotuorejuustoa/vuohenjuustoa
- Hienonna juusto kermaviilin joukkoon, lisää hunaja ja sekoita.
Anna tekeytyä jääkaapissa tovi ja lisää pihvien päälle.
 
Lohkoperunat
 
Pari perunaa/ruokailija
valkosipulinkynsiä
- Pese perunat ja lohko kuuteen osaan venemäiseen muotoon. Levittele pellille, lorauta päälle öljyä ja hunajaa, timjamia/rosmariinia/mustapippuria/sitruunapippuria/suolaa tms.  Nakkaa valkosipulinkynnet sekaan
-paista 200c 20 min ja alenna lämpö 150c ja paista kauniisti ruskettuneiksi


 
Vähän jännitti että mitä mun oma rakas gourmet-tuomaristo moisesta setistä tykkää. Tai lähinnä toi mies joka asuu samassa osoitteessa kuin minä. Se ei oikein ole kasviruokatyyppiä, enemmän pippuripihvipersoona. Erittäin kriittinen sellainen. Henkisesti valmistauduin jo tylyyn tuomioon, mutta sainkin kuulla pihvien olevan TOSI HYVIÄ! Ja hei, moista arviota ei meidän keittiössä ole vielä konsanaan kuultu! Olin aivan ällikällä lyöty! Kerrasta pätkähti Michelin tähti plakkariin, siltä se ainakin tuntui! Ruoka maistui meille kaikille, se oli todella hyvää. Se oli hyvää vielä seuraavanakin päivänä lämmitettynä.
 
Tästä on hyvä jatkaa, pienin askelin mennään kohti kevyempää ruokalistaa.
Kiitos ja Nam.
 
(Ja hei, sorppa noi kökön sumeat kuvat, puhelimella nappasin...)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Halkomäki : Pippeliporkkana ja tennispalloperunat




Kelien kylmetessä tupsahti mieleeni, että josko nostaisin jo perunan ylös ettei homma jää ihan pikkujoulukauteen.
Tässä tilassa jopa perunannosto tuntuu siltä kuin valloittaisi Himalajan huippua, mutta huolellinen valmistautuminen teki tästäkin unelmasta totta. Ulkovarastosta löytyi niin pitkävartinen perunakuokka, että sillä pystyi kuokkimaan maata selkä suorassa ja arvokkaan näköisesti. Hankalin vaihe oli kykkiä maatasossa noukkimassa mullan seasta pilkottavat perunalapset ämpäreihin. Mutta kun tahti oli hiiidassss ja meininki leppoisa niin onnistuipa tuo ihmeenkin mukavasti. Kolmen pienen vaon nostamiseen meni yli kaksi tuntia. Perunoiden osalta oli hauskaa se, että niistä oli kasvanut sellaisia ihan pallon muotoisia söpöläisiä. Enpä ole ennen nähnyt sellaista pyöreiden perunoiden määrää! Näyttävät kivalta lautasellakin!


Samalla vauhdilla tempaisin ylös porkkanat. Ne kasvoivat jo toista kesää kasvatuslaatikoissa varsin menestyksekkäästi. Meillä kun tuo kemppi tahtoo tuhota porkkanaviljelmät, niin jostain syystä tuonne laatikkoon se ei ole iskenyt vaan satoa on saatu hyvin. Porkkanoiden joukossa oli yksi varsinainen huumoripläjäys; pippeliporkkana!!! Mahtaako se olla joku enne tulevan ipanan sukupuolesta, vai ihan vaan luontoäidin kieroutunutta huumoria päiväni piristykseksi? Mairen tuloahan enteili aikoinaan se julmetun iso jeesusperuna, että olisiko meillä sitten porkkana samoissa puuhissa? Tiedä häntä, se on vähän niin kuin fifti-siksti tämä homma! Joulukuussa se sitten selviää osaako porkkana ennustaa. Tosin Maire on kyllä omalla leikkivispilällään tehnyt mulle kattavan ultraäänitutkimuksen, jonka tulosta hän analysoi näin: Kyllä se on selvästi tyttö. Luultavasti. Nimeksi tulee sitten Babyborn tai Kauno. 







Nyt olenkin sitten vetänyt porkkanoita aamusta iltaan sellaisella himolla, että varmaan hiuksetkin muuttuvat kohta oransseiksi. Ihanan makeita ja mehukkaita ovat, aivan toista kuin kaupan porkkanat. Ensi vuonna  enempi porkkanaa maahan että riittää muillekin! Tämä satsi kestää tuskin viikkoa tällä ruokahalulla!


lauantai 11. kesäkuuta 2011

Puntari: Aitoja asioita


Terkkuja vaan Ranskasta! Kotiuduttiin eilen illalla ihanan viiden päivän loman jälkeen.
Loma meni odotusten mukaan (mitä nyt heti lähtiessä kone oli myöhässä niin että myöhästyttiin jatkolennolta Köpiksestä), ja antoi jopa enemmän, kuin uskallettiin toivoa.
Kööpenhaminan kentällä nähtiin Tanskan kuninkaalliset ja Iron Maidenin lentokone! Nizzassa nähtiin Naomi Campell (tai ainakin sen kaksoisolento) ja Monacossa joku televisiotähti, jota me ei tunnettu, mutta jolta paikalliset pyytelivät hulluna nimmareita. Lisäksi Nizzan lentokentällä nähtiin lauma muusikoita ja Hannan mielestä ne saattoi olla Kentin pojat. Kuulemma samanlainen tukka...

Aika hulvatonta oli meno meillä. Ei tylsää hetkeä. Juotiin shamppista ja syötiin mansikoita piknikillä. Haahuiltiin ostoksilla ja soviteltiin satoja vaatteita. Tavattiin paikallisia tuttujamme.

Paikallinen kukka- ja vihannestori Nizzan vanhassa kaupungissa veti meikeläisen sanattomaksi. Kimppu (10 kpl) pioneja - hinta 15 euroa! Kukkakimppu (halkaisija puoli metriä) - hinta 10 euroa.
Ja sitä kasvisvalikoimaa! Sipuleita, tomaatteja, munakoisoja, kesäkurpistoja, valkosipuleita, kukkakaaleja, kurkkuja, papuja...mitä ihminen vaan keksii keittiöönsä toivoa. Kaikki tuoreita, ihania, pakkaamattomia.
Kysymys: Miksi Suomessa kurkut puetaan kondomiin??? On se niin turhaa!

Mutta tätä tämä nyt vaan meillä Suomessa on. Kaikki pakataan ja kaikki on tiukasti valvottua, säädeltyä ja  rajoitettua. Onneksi on oma kasvimaa, jossa jo sipulit, herneet ja porkkanat tekevät omaa työtään kasvun parissa, ja kohta saa ensimmäiset sadot omasta salaattipenkistä. Tomaattikin jo kukkii ja amppelitomaatissa on raakileita. Satoa odotellessa!



PS. ARVONTA on ratkennut! Onnetar suosi tällä kertaa kesäistä KESAKKOA! Onnea, onnea, onnea! Pistäpäs meille osoite tekstarilla, niin saat postissa yllärijuttuja :)

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Puntari: Ihmetystä kotona

Timjamivauvat ja tomaatti.

Eka nuppu pelakuussa!

Basilikat kurkottelevat kohti valoa.

Minä ja tytöt saavuimme yöllä kotiin Lapista. Oli mukava tulla kotiin, vaikka täältä ei kaikki lumet olekaan sulaneet.
Kodinhoitohuoneessa kohtasin tänä aamuna ihmeen. Juuri ennen lomalle lähtemistä koulin tomaatit isompiin purkkeihin. Olin aikaisemmin kylvänyt timjamia, mutta se ei osoittanut yli kuukauteen mitään itämisen merkkejä, joten ajattelin, että ihan hyvin voin niihin purkkeihin lykätä nyt pienet tomaatit itseään voimistamaan. Ja katso - kun tulen kotiin lomalta, purkeissa on tomaattien lisäksi pienen pieniä timjamivauvoja!
Tästä voi vain päätellä yhden asian: kasvit viihtyvät paljon paremmin silloin, kun niiden hoitaja on pois kotoa.
Päätelmääni vahvisti se, että myös pelakuut olivat vahvistuneet melkoisesti ja ensimmäinen nuppukin oli ilmestynyt.

Pikaisella postireissulla huomasin, että kompostori oli herännyt viikon aikana talviuniltaan. Mahtavuutta. Pakko jossain vaiheessa lähteä pihalle vähän möyrimään ja tekemään suunnitelmia kesää varten.

Matka Lapista meille on pitkä. 12 tuntia. Jännitystä lisäsi auton pienet tekniikkamurheet. Onneksi päästiin kotiin. Lapset jaksoivat matkustaa upeasti parin pääsiäismunan ja Tornion Prisman ale-korista löydettyjen lelujen ansiosta. Ja ehkä eniten mummun pitämän tasokkaan viihdeohjelman vuoksi.
Loma oli täydellinen. Paljon liikuntaa, löhöilyä ja hyvää ruokaa. Kuherreltiin miehen kanssa kuin teinit.
Ylitäydellinen lomasta olisi tullut, jos mies olisi palannut kotiin meidän kanssa. Nyt se ryökäle jäi pohjoiseen odottamaan vapaalaskuporukkaa, jonka kanssa matka jatkuu maanantaina kohti Ruotsin ja Norjan yksinäisiä tuntureita. Kunhan tulisivat aikanaan ehjänä kotiin. Ikävöin jo nyt.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Puntari: Paranee vanhetessaan



Tämä viikko on kohentunut loppua kohti.
Olin tiistaina kuin kuraan kuollut kuttu. Liekö syynä maanantainen juoksulenkki, joka oli omassa mittakaavassani pitkä (kilometrejä en kyllä tässä kerro, ettei superjuoksijat siellä jossain kuole nauruun). Joka tapauksessa olin tiistaina ihan lahna. Lapset leikkivät innoissaan keväthangilla ja minä istuin potkukelkassa ja lähinnä varmistin, että muksut pysyvät hengissä.

Ehkä kesäaikaan siirtyminenkin vaikuttaa. Onneksi nyt on jo parempi ja pirteämpi olo. Mahtavat hiihtokelit tietysti virkistivät. Se vähän ottaa päähän (kirjaimellisestikin) että poltin tostaina hiihtolenkillä naamani. Silloin hiihdin sillä ajatuksella, että kausi Etelä-Suomessa oli nyt tässä. Hyvä kausi tämä olikin.

Eilinen aprillipäivä meni töissä lievässä kaaoksessa, mutta kukaan ei onnistunut mua totaalisesti jymäyttämään. Minä tosin sitten huipensin päivän pienellä pilalla, ja se meni oppilaisiin täydestä.

Ihaninta eilisessä oli se, kun tulin kotiin ja pöydällä oli iso kimppu keltaisia tulppaaneja ja koko huusholli oli siivottu. Pyykit pesty. Tiskit koneessa. Puut kannettu. Oli ihanaa aloittaa viikonloppu siten, että sai aloittaa leipomisen ja kokkailun ilman, että täytyi ajatella ensin paikkojen raivaamista katosta lattiaan! (Joku voisi epäillä, että onko mies nyt käynyt vieraissa, kun näin vaimoaan hemmottelee. Mä lähinnä epäilen, että se on taas tilannut jotain uusia osia polkupyörään. Tai uuden pyörän. Vaikka mitäs se mulle kuuluu, omat rahat molemmilla.)

Ja sitten mies vielä löysi kirppikseltä lapsille kahdet goretex-kengät, ihan uudet lasketteluhousut, Legon farkut ja Miraakkelin mallistosta olevan perinnepaidan ihan pikkurahalla. Sai tuon satsin sillä hinnalla, mitä yhdet uudet gorekengät olisivat kaupassa maksaneet -50% alessa. Että käykää nyt hyvät ihmiset kírpputoreilla!!!

Tänään päivä jatkuu laiskottelulla, lehtien lueskelulla, paikallisen koulun vanhempainyhdistyksen järjestämällä konsertilla ja varmaan täytyy lähteä tuonne ulos ihmettelemään loskaa ja harmauttakin.

PS. Kuvassa vähän sitä, mitä tähän viikkoon on kuulunut tähän mennessä. Pari luomuvinkkiäkin.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Puntari: Kuntoilijan kasvislasagne

Sopii myös sohvaperunoille, kaikille laihduttajille ja oman elämänsä wannabe-liikkujille!

Tarvitset:
lasagnelevyjä
4 porkkanaa
1 punainen chili
sipuli
pari valkosípulin kynttä
1/2 desiä soijarouhetta
2 tölkkiä valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
                    TAI
1 tölkki valkosipulimaustettua muskaa ja 1 tölkki Pirkan tomaatti-oliivi-pastakastiketta
suolaa
mustapippuria
yrttimaustetta

valkokastike:
7-8 dl maitoa
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 kasvisliemikuutio
1/2 tl raastettua muskottipähkinää
75 g voimakasta juustoraastetta (mustaleima)

Kuori ja raasta porkkanat, pilko sipulit. Kuullota sipulit öljyssä pannulla, lisää tomaattimurskat , soijarouhe ja porkkanaraaste, anna kypsyä miedolla lämmöllä n. 15 min.
Valmista juustokastike: Kuumenna 6 dl maitoa, sekoita vehnäjauhot desiin maitoa ja lisää kuumaan maitoon hyvin sekoittaen. Kypsennä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää lopuksi liemikuutio ja juustoraaste.
Kaada tilkka molempia kastikkeita vuoka pohjalle, lado lasagnelevyt päälle. Jatka samoin tehden kerroksia niin, että päälimmäiseksi tulee juustokastikekerros.
Paista 180 asteessa 40-50 min. Anna vetäytyä hetki ja tarjoile raikkaan salaatin kanssa.


Mies antoi tälle kasvispöperölle arvosanaksi 8+ ja lapsetkin lapioivat suuhunsa ilman mukinoita, joten koen jollain tavalla onnistuneeni.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Puntari: Napajäätiköt ja salaiset aseet urheilusuorituksiin

Jos joku väittää sinulle, että napajäätiköt sulavat, älä usko! Tein tänään mullistavan tieteellisen havainnon, joka osoittaa todeksi sen, että maailman napajäätiköt eivät ole sulamassa, ne ainoastaan vaihtavat paikkaa. Tuorein napajäätikkö havaittiin tänään meidän pakastimesta.
Tuumasta toimeen, pakasteet pihalle, lämmintä vettä pakastimeen ja tip tip tip. Pakastimen sulattaminen on kyllä v-mäisintä hommaa, mitä tiedän! Mieluummin vaikka synnyttäisin (No se tietysti johtuu siitä, että olen hulluna ilokaasuun. Oikein odotin  nuorimmaisen syntymää. Kännit yhteiskunnan piikkiin! "Ilokaasua" kähisin malttamattomana synnytysvastaanotossa. Harmikseni juniori tuli maailmaan niin vauhdilla, että kaasun nautiskelu jäi vähäiseksi. Roikuin letkuissa kuin hurmiossa vielä silloinkin kun lapsi oli jo maailmassa. Sitten joku ikävä kätilöihminen sulki hanat).
Pakastin on nyt sulatettu. Johan sitä pari vuotta ehdin suunnitella.


Mutta mennäänpä asiaan. Kehuin yhtä pirtelöohjetta aikaisemmin. Tässä se nyt tulee.

1/2 litraa (luomu)piimää
200 g marjoja
1 banaani
ruokalusikallinen hunajaa tai sokeria

Ainekset lätkäistään kuppiin ja pyöräytetään sauvasekoittimella tai tehosekoittimella juomaksi.



Voin kertoa, että tuon parempaa välipala/aamupala/palautumisjuomaa ei olekaan. Tuoreita marjoja, piimää ja vain vähän makeutusta (esim. tuossa mansikkaversiossa makeutusta ei tarvisi mun mielestä lainkaan). Tämän juoman voimalla jaksaa painaa pitkää päivää pihatöissä tai pururadalla (kun on tietysti muistanut syödä hyvin päivän pääateriat!).


Pari vuotta sitten tuli mielenkiintoisia tutkimustuloksia, joissa todettiin, että rasvaton maito on ihan yhtä hyvä urheilusuorituksen jälkeinen palautusjuoma, kuin keinotekoiset mömmöt.
Itse suosin luonnon omia tuotteita mahdollisimman paljon. Pyörälenkille en ota energiapatukkaa, vaan tetrallisen mustikkasoppaa. Urheilujuomat eivät sovi käyttööni, mutta viinimarjamehu sitäkin paremmin.


Taloudessamme asuu toisenkin koulukunnan edustaja. Kaapista löytyy siis jos jonkinmoista purkkia ja patukkaa. Olemme viime aikoina kuitenkin lähentyneet toisiamme. Pirtelöä kun valmistuu helposti kahdelle, eikä mies ole koskaan lasiin sylkenyt.

Ps. Majoitukset Tahkolle varattu Tahko MTB-tapahtuman ajaksi! Jee! Nyt vaan tarvis aloittaa hullu kuntoilu!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Puntari: Leipäohje

Tänään syntyi kasvissosekeiton seuraksi maailman helpointa leipää. Katson usein ruoka- ja leivontareseptejä suoraan kermapurkkien, jauhopussien ja muiden pakkausten kyljistä. Monesti ohjeet ovat helppoja ja hyviä ja jäävät talouteemme vakiokäyttöön. Ostin lauantaina elämäni ensimmäiset kurpitsansiemenet. Ja pussin kyljestä bongasin ohjeen, jota oli pakko kokeilla. Se meni näin:

0,5 litraa vettä
1/2 dl juoksevaa hunajaa
1 1/2 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
2 dl ruisjauhoja
1 dl kurpitsansiemeniä
8-9 dl vehnäjauhoja
1/2 dl öljyä

Lämmintä vesi 42 asteiseksi. Lisää joukkoon hunaja, suola ja ruisjauhot, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Lisää kurpitsansiemenet. Alusta taikinaan vehnäjauhot vähitellen ja lisää loppuvaiheessa öljy. Taikina saa olla pehmeää.
Anna taikinan kohota 20 min. Kauli ja taputtele taikina leivinpaperille uunipannulle. Ruuduta taikina taikinapyörällä. Annan nousta puoli tuntia. Voitele vedellä ja ripottele pinnalle kurpitsansiemeniä. Paista 200 asteessa noin 20 min.

Leipomisen jälkeen tuli mieleen, että tähän sopisivat hyvin myös esim. kauraleseet tuomaan koostumukseen vähän lisää rouheutta. Sitä testaan varmaan seuraavaksi. Hunajan voisi myös korvata siirapilla ja taikinan sekaan laittaa jotain kuivattuja kasveja (esim. voikukka tai nokkonen). Raportoin lisää, jos joskus leivon muunnoksia.