Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Halkomäki: Fiiliksissä


Tiina tuossa jo vähän kertoilikin meidän pääsiäisen kuvioista. Miesten ollessa maailmalla avautui meille oiva tilaisuus viettää laatuaikaa siskosten ja serkusten voimin. Puntarin lomaresortti tarjosi mitä upeimmat puitteet all inclusive -pääsiäisloman viettoon niin lapsille kuin aikuisillekin. Muksut kirmasivat peräkanaa ulkona ja sisällä ja ottivat kyllä kaiken ilon irti yhdessäolosta, kerrankin oli aikaa tehdä yhdessä mitä vaan eikä kiirettä minnekään. Meillä oli Tiinan kanssa aikaa höpötellä ja parantaa maailmaa päivärutiinien pyörityksen ohessa. Sellaiseen on ollut vuosien myötä aina vain vähemmän aikaa, arki kai vie niin mennessään.

Mulle tuo pääsiäisen aika oli ihan melkein totaalista lomaa, vaikka siinä samat kuviot pyörivätkin kuin kotona. Kun sai jakaa arjen asioita jonkun kanssa niin se on jo ihan luksusta. Meillä Tiinan kanssa kotityöt jakautuivat melkein sanattomalla sopimuksella vuorovedoin, kun toinen teki keittiöhommia niin toinen paimensi lapsia. Oli ihanaa laittaa ruokaa kaikessa rauhassa tai tyhjennellä tiskikonetta ilman, että joku roikkuu koko ajan luukussa kiinni ja vohkii astioita koneesta. Kyllä, tiskikonehommatkin voivat olla nautinto, heh! Toki oltiin etukäteen vähän mietitty syömisiä ja kauppareissuja, mutta toteutus meni ihan fiilispohjalta. Perjantain brunssin valmistelutkin sujuivat sen muksurallin keskellä tosi hienosti. En ihan kenen tahansa luokse menisi tuon hommamieskaksikon kanssa lomaa viettämään, on se kuitenkin sellaista hässäkkää että siinä oli täti ja serkkutytötkin välillä helisemässä.



Onneksi on sisko.
Siskon kanssa voi nousta hetkeksi arjen yläpuolelle. Taas jaksaa tätä sikarallia täällä kotona!


!

Puntari: Pääsiäisen touhuja


Pitkästä aikaa blogin pariin...muiden kirjoituksia on kyllä tullut käytyä lukemassa mutta maitolaiturille ei ole meinannut ehtiä.

Pääsiäisloma tuli tosi tarpeeseen! Olin jotenkin ihan puhki, vaikka mitään ihmeellistä ei sinänsä ollut tapahtunut. (No joo, ehkä miehen sairaalareissu, toisen lähiomaisen sairastelut ja ensi vuoden työkuvioiden aiheuttamat säpinät saattoivat ehkä vähän vaikuttaa...).
Kiirastorstaina kaikki huipentui kunnon migreeniin, joka pakotti jättämään työpäivän kesken ja hakeutumaan kunnon lääkearsenaalin äärelle. Olin koko päivän enemmän tai vähemmän pois pelistä, osaksi tietysti vahvojen lääkkeiden vuoksi. 

Onneksi pitkäperjantai valkeni kirkkaana ja kivuttomana. Olin nimittäin kutsunut ystäviä meille brunssille. Siinä sivussa kuunneltiin Liisi-ystävämme pitämä Tupperware-esittely ja tietysti syötiin ja vaihdettiin ajatuksia. Ehdottomasti täytyisi useammin kutsua ihmisiä saman pöydän ääreen!



Hanna ja pojat viihtyivät meillä torstaista sunnuntaihin. Lapsilla riitti tekemistä ja leikkejä ja ulkoiltiinkin paljon. Kivointa hommaa oli pistää porukalla palasiksi pihassa sitkeästi nököttävää lumikasaa. Lapiot ja hakut heiluivat, ja "tehtiin kesää" oikein urakalla. 
Käytiin pikaisesti myös paikallisella kevätkirppiksellä ja osuttiinkin sinne hyvään aikaan, kun naapurikylän pappatunturijengi poikkesi paikalle uljaana letkana perinteisellä munat sinisiksi -pääsiäisajollaan.





Melkoista herkuttelua on koko pääsiäinen ollut ja hyvä syy syödä hyvin oli sunnuntaina äipän 65 v synttärit. Isä oli laittanut hirveä ja perunamuusia, lisäksi oli salaattia ja lohta. Jälkiruuaksi tietysti kahvia ja mämmiä. Kyllä näitä kaloreita kelpaa sulatella viikon päästä Lapin hiihtoladuilla :-)

Tähän loppuun on pakko tallentaa vielä mahtavien rieskarullien ohje, joka löytyi uusimmasta s-ryhmän ruokalehdestä. 



Lohi-avokadorieskarullat

8 ohutta rieskaa
200 g ruohosipulituorejuustoa
Salaatinlehtiä
300 g kylmäsavustettua lohta
2 avokadoa
Sitruunamehua
Suolaa
Mustapippuria 

Levitä tuorejuusto rieskoille. Peitä pinta salaatinlehdillä. Asettele päälle lohiviipaleita ja suikaloitua avokadoa. Pirskota päälle vähän sitruunaa ja mausteita. Kääräise rieskat rullalle ja leikkaa paloiksi. 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Halkomäki: Suuri on poissa

Halkomäessä on talven mittaan tapahtunut kaikenlaista ikimuistoista hässäkkää, mutta mikään ei vedä vertoja eräälle lauantaille. Aiheesta oli puhuttu jo vuosia. Pitäisi päästä eroon! Pitäisikö sille ottaa oma vakuutus? Kuka hoitaisi homman? Oli kytätty joka ikinen myrskypäivä ja jännitetty; kestääkö? Kaatuuko? Katkeaako? Lopulta eräänä marraskuisena lauantaina tulivat mystiset metsätyömiehet naapuritontilta, Marko ja Arttu. Pojat tekivät mahdottomasta mahdollisen. Melkoinen määrä erikoisvarusteita ja sahoja ja muita tarzanin tavaroita ja jättiläinen kohtasi voittajansa.

Meidän kotikuusi, sellainen kolmekymmentämetrinen. Vanha kuin taivas, vuosirenkaita löysimme 111 kpl. Komea kuin mikä, taisipa olla Aitoon korkein kuusi, oikein hyvä maamerkki jos meille opasti ihmisiä kylään. Niin komea kuusi, ettei sitä olisi millään raaskinut kaataa, siinä oli kuulkaa jotain ihan inhimillistä kun se vartioi meidän pihaa alhaalla tontin kulmassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Se oli ihan jo rakas mulle, kuului meidän porukkaan. Ja olihan se lintujen ja oravienkin koti. Että kyllä mulla oli ihan oikeasti haikea olo kun sen vanhuksen poikien käsiin luovutin. Edellisenä iltana kävin siltä pyytämässä anteeksi, että tällaiseen kaatoratkaisuun päädyttiin. Halattiin ja erottiin ihan sovussa. Lupasin, että oksien havuista tehdään nättejä joulukransseja ja halkopino tuo lämpöä meidän tupaan. Että lämmöllä muistellaan vielä pitkään.

Kisastudio pystyssä, jännitysnäytelmää seurattiin intensiivisesti kotisohvalta naapurin pikku-H:n kanssa.

Itse kaatourakkaa oli moni alan ihmisen käynyt katsomassa ja kaavaillut ties mitä nostolavoja ja kolmen päivän hommaa. Hirveän kallista ja hankalaa.  Kukaan ei siihen lopulta kuitenkaan ryhtynyt. Pojilta ei urakassa montaa tuntia mennyt, liekö sitten sitä nuoruuden intoa ja marraskuinen testosteroiniryöppy osasyynä? Oksat lähtivät alhaalta kohti latvaa yksi kerrallaan ja lopulta oli kuusen päässä enää latvatupsu. Siitä sitten runkoa tiputtelemaan muutamassa osassa. Olihan se jytinää! Kaikki meni ihan nappiin, jos nyt ei lasketa mun hortensiapuskaani, jonka aluksi luulin säästyvän, mutta johon pojat lopulta rungon alimman tyviosan täräyttivät. Todellinen napakymppi! No, saanpahan hyvän syyn lähteä toukokuussa taimikaupoille...

 

 
Tartzanit ja fanijoukko kaadolla.
 
Ilmakuva rungon päältä. Huimaa! (Kuva: Arttu)
 
Tänään aloiteltiin kuusen kaatourakan loppusiivousta kun lumet ovat mukavasti sulaneet pihasta. Jättiläisen oksathan ovat jo itsessään sen kokoisia, että niistä saisi kirveellä halottua ihan kunnollisia polttopuita. Tässä olenkin jo monta viikkoa hekumoinut itsekseni tulevaa vesuriurakkaa, mutta suvun miesväki laittoi mun haaveilleni pisteen ja ilmoitti että kaikki oksat menee hakkeeksi ja tullaan muiden toimesta nostelemaan pois pihasta. Hah. Minähän en sitä uskonut, ihan pakko oli kaivaa muutama oksa kasasta ja heilutella vesurilla kunnon hiki pintaan. Siihen päälle pöllien kantamista ja havujen kasaamista niin päivän kuntoiluannos oli pulkassa. Meillä siis heiluivat virpomisvitsojen sijaan tänään kuusen oksat! Siivousurakasta saatiin ehkä 1/10 tehtyä, ja sitten pitäisi päästä vielä eroon noista runkopölleistä. Ne on JÄRKYTTÄVÄN isoja. Jos joku plokimme lukijoista löytää itsestään sisäisen toteemipaalujen veistelijän niin tänne vaan, taltta ja vasara mukaan. Lupaan tarjota kahvia ja pullaa!

Naisen paras ystävä?






keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Halkomäki: Pienestä kii...


Sitä on sitten pääsiäinen saatu päätökseen ja rairuohot löytyvät jo kompostorin uumenista. Suklaamunat on syöty, mutta pääsiäispuput nököttävät yhä edelleen takan reunuksella. Jännä juhlapyhä tämäkin on. Tässä huushollissa olen ainoa, joka sitä jotenkin haluaisi viettää. Vaalia niitä hyvin vähäisiä pääsiäisperinteitä, niitä mitä on jo lapsuudessa ollut. Kauhean laimeaa vaan on yksin fiilistellä ja viritellä narsisseja kuistille ja pupuja pöydille. Tällaisena ei niin sitten ollenkaan kirkollisena ihmisenä pääsiäinen on minulle sellainen kevään juhla, ja on mukava laittaa kotia raikkaaseen kuosiin talven jäljeltä.  Syödä hyvin ja ulkoilla ja lepäillä perheen sekä ystävien kesken. Ehkäpä sitten kun tuo Pikku-Kiiski tuosta vähän kasvaa niin saadaan lisää draivia näihinkin pyhiin!
Toipilas.
 
Pääsiäisen viikonloppu meni lasareettimeiningeissä ihmistelineenä kotisohvalla. Kiiski sairasteli, kova kuume ja hillitön yskä. Ulkona oli mitä upeimmat ulkoilukelit, mutta ihme kyllä siitä ei tullut minkäänlaista ressinpoikasta. Sohvalla oli vaan niin leppoisaa? Ehdittiin sentään käydä siellä Kuhmalahdella syömässä pääsiäisateria mukavalla porukalla, ettei ihan pakkasen puolelle jääneet nämäkään pyhät. Ja olihan se kivaa kun sai itse syödä kaikki lapsen saamat suklaamunat...ensi vuonna en ehkä pysty enää nauttimaan samoista eduista? Hyviä olivat kaikki merkit ja laadut, ja hyvällä omallatunnolla ne napostelin, heh heh!

MUTTA. Yksi asia meinasi pilata koko pääsiäisen, ja itse asiassa jätti siihen kyllä melko ikävän sivumaun. Nimittäin mämmi. Kiihkeästi odotettu yksi tai kaksi kupillista mämmiä ja tänä vuonna vaniljakastikkeen kera. Mutta mitä tapahtuikaan, mikä ryssi tämän pyhän pääsiäsihetken? Minä. Ja luomumämmi. Kymppimämmin luomumämmi. Voihan vehnä! Se oli kamalaa. Kuivaa. Karvaan makuista. Sokeroimatonta. Kyllä nyt puri luomu mua omaan nilkkaan. Periaatteena mulla on, että ostan aina luomua kun sitä on järkevään hintaan saatavilla. Ja tätä mämmiähän sitten oli. Vaan empä osta toista kertaa. Onneksi naapurissa nykäsen tukku pelasti tilanteen ja kiikutti meille puolikkaan rasian Saarioisten mämmiä. Hitsin hyvää! Mutta kyllä jäi karvas maku siitä Kymppimämmin flopista...ja miäskin pääsi sanomaan, että kyllä nyt toi sun ekohippeily taas on mennyt liian pitkälle! PÖH!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Puntari: Mielialalääkettä aamukahvissa


Pääsiäinen on kristillinen juhla, mutta silti meillä lenteli p-kele jos toinenkin (ainakin äidin ajatuksissa) kun tehtiin perjantaina virpoimisvitsoja. Koskakohan meitsi löytää itsestään sen toista kotimaista sujuvasti puhuvan Annican, joka askartelee seesteisenä lastensa kanssa merenrantahuvilassa? Koristelee pilkkuteipeillä pahvimunia ja vääntää huovutusvillasta munanlämmittimiä? Sitä odotellessa...
Joka tapauksessa vitsat tuli tehtyä ja sunnuntaina niillä käytiin pelottelemassa mummua ja pappaa ja tietty tätiä ja Saku-serkkua. Kummitäti piiskattiin terveeksi ja tuoreeksi jo lauantaina ja Kangasalan isovanhemmat perjantaina. Nyt onkin sitten tapeltu, että kuinka paljon karkkia on tarpeeksi.

Muutoin olen viettänyt aikaa pakkaamalla pipoja, hanskoja, kaulaliinoja ja villasukkia vinttiin. Eteinen alkaa näyttää siedettävältä, eikä haittaa yhtään, vaikka lunta tuli kuin Japanissa konsanaan. Kyllä mä parit talvivehkeet vielä jätin esillekin, ihan tulevaa Lapin matkaakin ajatellen.
Likkojen vaatekaapissa kävi myöskin eilen kevätmyrsky, kun sieltä lähti 3 kassillista vaatetta kiertoon. Meille on päätynyt aika paljon käytettyä lastenvaatetta, mikä on tietysti ihana juttu kun ei tarvi itse ostaa, mutta liika on aina liikaa. Puoliakaan ei ole ehtiny käyttää. Nyt vaatekaappi näyttää ihan siedettävältä. Ainakin hetken.

Sakari taitaa lorautella mun aamukahviin jotain mielialalääkettä, sillä mua ei tämä takatalvi ja lumi jaksa stressata yhtään. Ehkä joku maantiepyöräilijä viiltelee itseään parhaillaan, mutta mä en.
Meillä nimittäin aloitettiin pari viikkoa sitten maastopyöräilykausi. Oon aina pitänyt tamperelaisia Kaupin kanuunoita ihan pikkusen pöhköinä, kun ne lapioivat talvella polkuja metsään. Oon íhmetellyt, että eikö todellakaan ole mitään muuta tekemistä. Että hankkikaa vaikka...perhe.
Nyt kun mettäkone on tehnyt meille yöpakkasten kovettamat baanat metsään ja siellä on käyty rytkyttämässä pyörän kanssa niin ymmärrän Kaupin kanuunoita täysin. Talvimaastopyöräilyhän on mahtava laji! Kaatuminen lumihankeenkin sattuu huomattavasti vähemmän!
Sunnuntaina aurinkoisessa kelissä käytiin luukuttamassa paikallisen offroad-yrityksen maastouria, ja vaikka omalta osalta homma meni enemmän Hauskat kotivideot -osastoon, niin plussan puolelle saldo jäi siitäkin.
Pitkäperjantaina onkin sitten tarkoitus ajaa talvikauden avaus- ja päätöskisat tossa lähimetsässä.
Saas nähdä ketkä kaikki uskaltautuvat lähtöviivalle!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kyllikit: Kivaa pääsiäisviikkoa!


Sitä vaan muistuttelemme, että Kyllikkien 1-vee ARVONTA on voimassa kiirastorstai-iltaan asti.
Vielä ehdit mukaan!

Halkomäki : Huoleton on munaton tyttö

Viime kesänä tapahtui pienimuotoinen katastrofin poikanen. Siivosin apinan raivolla keittiötä lattiasta kattoon ja säästin viimeiseksi kohteeksi leivinuunin päällä olevan hyllyn. Hyllyllä on purkeissa kuivatuja sieniä, chilejä ja kaikkea muuta tarpeellista. Siellä OLI myös keltainen pieni kana. Sellainen söpö pääsiäiskana jossa on valkoisia pilkkuja ja joka on oikeasti myös säilytysrasia. Purkkeja siirrellessäni tönäisin hyllyä jotenkin puolihuolimattomasti ja kana parka retkahti kolisten hyllyltä alas, päätyen lukuisiksi pieniksi kappaleiksi keittiön lattialle. Mutta ei siinä vielä kaikki! Pienen kanaemon sisuksista kierähti lattialle valtava määrä pieniä munia. Suklaamunia. Niitä niin kutsuttuja ruohomunia, joita en oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt: ensin tuherrat ja väkerrät hirveällä vaivalla kädet hikisinä sen folion kimpussa ja sitten saat vaivan palkaksi olemattoman kokoisen suklaapalan. Mutta silti, mikä riemu löytää keittiöstä todellisia yllätysmunia!!! Tavallaan. Samalla hetkellä nimittäin myös hokasin, että olin tosiaan hankkinut munat virpojia varten ja laittanut ne pöydälle kanarasian sisään odottamaan h-hetkeä. Ja unohtanut ne sinne. Sitten vaan kana hyllylle kun pääsiäinen oli ohi. Hukkaan meni hyvät munat! Kerrankin olin muistanut hankkia virpomisjuttuja, oikein munia, ja sitten käy näin kurjasti! Ei niistä ollut enää mitään iloa heinäkuussa...etenkään sellaisina harmaapintaisina ja helteet hikoilleina.

Viime viikolla visiteerasin kotikuntani Pälkäneen ostostaivaassa, eli Löytötexissä, kodintarvikehankinnoiden merkeissä. Kun Tiina siinä sitten kesken ostosten sattui soittamaan ja muistuttamaan, että virpomishässäkät on tulossa, oli minulla jo ostoskorissa pussillinen semikokoisia pääsiäismunia valmiina. Pitihän sitä äidin varmistaa, etteivät lapset tee turhaa virpomisreissua Hanna-tädin oven taakse...  Kotona jemmasin munat tyytyväisenä komeroon. Pitkin viikkoa olen niitä sieltä syönyt, maistellut eri värejä ja vertaillut makeusasteita. Oikein hyviä ovat kaikki! Tänään napsin huojentuneena viimeiset munat kahvin keralla ja ja huokaisin helpotuksesta: Tänä vuonna ei tule munakatastrofia, yhtäkään munaa ei mene hukkaan! Virpojat saavat kaupan tarjouslakuja, eikä minua harmita yhtään vaikka niitä löytyisi vielä elokuussa keittiön komeron perältä!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kyllikit maailmalla : Kaukkalan ympäri!

Mämmin mättämisen ja munien rapistelun välissä on hyvä kipaista välillä vähän "urheilemassa" niin jaksaa sitten syödä taas lisää! Kyllikkien pääsiäisteemaan kuului tänä vuonna Kaukkalan ympäri  juoksu. Mitalin kiilto silmissä, tietenkin!

Kaukkala on yksi kylä tässä Aitoon valtaisassa kyläkompleksissa, sijainniltaan se on hiukan "keskusta-alueen" ulkopuolella ja tietenkin mitä upeimman maalaismaiseman keskellä. Kaukkalaan meno on monille aitoolaisille vähän kuin ulkomailla kävisi. Sama siis kuin tamperelaisille matka Teiskoon... Siksi juoksutapahtumaan osallistuminenkin tuntui paljon hienommalta, kun se ei startannut ihan oman kotimökin nurkalta! Sinne piti oikein lähteä!

Polkaisimme alkulämmittelyiksi fillareilla halki Kaukkalan, Peräkaupin pesälle, joka on uusi ja upea Aitoo-Kaukkala -kyläyhdistyksen talkoilla tekemä laavumainen kota. Sieltä juoksu siis starttasi noin puolta tuntia myöhemmin. Ilmoittautumisten jälkeen oli mukavasti aikaa vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ja velmuilla tulevien sijoitusten ja käytetyn touppinkin määrästä. Puhtaat jauhot pussissa urheileminen kun on nykyään jo niin vanhanaikaista. Liki kuudenkymmenen kilpailijan joukosta saimme kilpailunumerot 1 ja 2, ja epäilimmekin heti, että meidät oli buukattu ennakkosuosikkeina "kuumaan ryhmään". Sellaiseen, joka saa viiden minuutin ennakkolähtöajan, ihan vaan tasoituksen vuoksi. Kun on matalat hemoglobiinit ja muutenkin heikko pää. Ja sen sellaista. Mutta ei. Samalla lähtöviivalla seistiin kuin kaikki muutkin.

Itse juoksu sujui odotusten mukaisesti. Viisi kilometriä viiletettiin kevyttä hölkkää alusta loppuun ja vauhti pysyi tasaisena koko matkan. Maalisuoralla Tiina sitten viritteli jopa pientä loppukiriä, koska näyttävyyshän on kuitenkin kaikki kaikessa.

Kyllikit maalissa. Hiki tuli!

Maalissa oli vastassa ihan oikea Joulupukki läpyjen kera. Paikalla piti ennakkotietojen mukaan olla myös Pauli Kiuru, mutta eipä miestä vaan näkynyt. Onneksi Joulupukki sentään peittoaa teräsmiehen 100-0. Maaliviivan ylityksen jälkeen suuntasimme sitten suoraan kohti  laavua ja Riitan ja Pirjon ylläpitämää kisakanttiinia, missä jokainen juoksija sai mehua ja kisamakkaraa. Tarjolla oli kyllä vielä muitakin herkkuja voileivistä aina pulliin ja kahvikupposeen. Kyllä kelpasi!


Kisakanttiini tarjosi parastaan!
Ari, Maija ja Kaukkalan oma juoksijalupaus Aki vetävät palautusmakkaraa ja mehua laavun aurinkoterassilla.

Palkintojen jako oli heti kisan päätyttyä. Me jäimme ilman kärkinimien tavoittelemia villasukkia ja hierontalahjakorttia, mutta onneksi jokainen osallistuja sai kuitenkin osanottajamitalin kaulaansa. Eli me ollaan sankareita kaikki!

Pukki jakoi palkinnot. Adidaksissa, tietenkin. Olikohan nutun alla mitään?

Iloisin mielin siitä sitten taas polkupyörällä kohti Halkomäkeä. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Voisi sitä pöllömminkin pääsiäistään viettää!

Kiitos huippukivoista kisoista ja mahtavista järjestelyistä kyläyhdistyksen tiimille sekä sponsoreille!!! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Halkomäki : Tässäkin on jonkin uuden alku?

Pitäisikö tällaisen pikku kotipuutarhurin unohtaa pionit ja pensastomaatit, jos ei  saa edes rairuohoa kasvamaan? Eikä muuten ole ensimmäinen kerta. Voisiko joku laittaa sitä valmista ruohoa kauppoihin myyntiin?

Kylvin ruohon puolitoista viikkoa sitten. Viime yön aikana kippoon oli ilmestynyt öbaut kahdeksan kolmesenttistä ruohopiippoa. Niiden katveeseen sitten tiput tönöttämään ja pääsiäinen voi alkaa, hih!!!


Viikko ei ole ehkä tarjonnut parastaan. Ei täällä eikä Puntarissa. On aika ottaa vanhat hyvät selviytymisstrategiat käyttöön ja kaivaa ehkä rakastetuin dvd laatikosta. Siivoton juttu. Suosittelen sitä kaikille, joita elämä murjoo tavalla tai toisella. Suosittelen sitä myös kaikille niille, jotka harkitsevat oman yrityksen perustamista.

 Olen nähnyt kyseisen elokuvan varmaan liki 20 kertaa. Osaan sen ulkoa. Ja joka kerta katsoessani nauran sille enemmän kuin aikaisemmin. Siivoton juttu on monisäikeinen elokuva. Se on elokuva todellisesta rakkaudesta. Anteeksiannosta. Sielua korventavasta ikävästä. PK-yrittäjän kovasta arjesta. Ystävyydestä. Anopeista. Elämää suuremmista ajatuksista. Sitkeydestä. Poliiseista. Haaveista. Lyömättömistä ideoista.

KYLLIKIT SUOSITTELEE!

JA TOIVOTTAA ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE, RAIRUOHOLLA TAI
ILMAN!






Leffatykin yksi arvio elokuvasta:

Köyhäin häröilystä ei optimismia puutu, ohjaajana häärii Raidista tuttu Tapio Piirainen.

Vaimo jättää. Bisnekset kusevat. Leipäjonossakin tulee turpaan. Optimismi ja elämänilo eivät ole ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleen moisista koettelemuksista. Mutta R. Vekkilä se vain on niin kova mies, että löytää auringonsäteet vaikka täydellisestä pimeydestä.
Siivoton juttu on suomalainen tv-leffa, joka rohkeaa olla oma itsensä koko kestonsa ajan. Umpipökkelö junttihuumori täyttää ruudun, kun suomalainen luuserikaksikko Vekkilä & Kokki aloittaa lentokoneenpesufirmansa 5000 markan budjetilla. Ja pesumasiina on toki ruotsalaista laatua.
Täytyy myöntää, että Suomileffan saralla ei ole tarvinnut kertaakaan aiemmin hörähdellä yhtä monesti. Mutta kun pojat jäävät tullissa kiinni pesuaineen salakuljetuksesta, meinaavat tukehtua viiteen pullapalaan tai tarjoavat palveluksiaan lentoemännille, niin eihän siinä muuta voi kuin nauraa. Ja kovasti.
Lehtisen Kaitsu on aina ollut loistava, eikä poikkeusta tule näin mainion pätkän kohdalla. Koivulan Pera on tutumpi töllömainoksista, mutta hyvin hän kulkee suu supussa kuten suomalaisen jöröjukan täytyykin. Sivuosissa on iso joukko muita kotimaisia tähtösiä. Esimerkiksi Risto Kaskilahti jättijuttuja hankkivana reportterina ja Mari Vainio em. lentoemäntänä.
Siivoton juttu on loistava tekele Suomen kovimman lamakauden päättymisen ajoilta. Suhdanteet ovat jo kääntyneet nousuun, ja niinpä sangen rankalle aiheelle on tohdittu piruilla avoimesti. Köyhäin häröilystä ei optimismia puutu, ja ohjaajana häärii Raidista tuttu Tapio Piirainen. Piirainen – Lehtinen –parivaljakon ystäville on luvassa erittäin makoisia hetkiä. Legandaarisen Katsastus –leffan ystävät voivat myös samaistua näiden ”pisnesmiesten” juntteiluun.

 Kuvat: yle.fi ja telvis.fi