Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 31. tammikuuta 2012

Puntari: Siivousmusaa

Eilen siivoilin kodinhoitohuonetta ja kuuntelin youtubesta musaa. Ihan sekalaisia biisejä vaan, lähinnä kylläkin naisten esittämänä. Chisua, Jenni Vartiaista, PMMP:tä. Oli siellä joukossa tietty Petri Nygårdkin vähän testosteroinitasoa nostamassa (Lapset oli sen verran kaukana, että pystyi kuuntelemaan. Muutenhan ne laulaa kohta kaiken perässä. Kuten Saima yksi päivä keittiössä hoilotti: hei kohtalo, oon iso tyttö jo... Putosin ihan totaalisesti!)

Sitten sattui silmiin Laura Närhen laulamana Tehosekottimen biisi Hetken tie on kevyt. Se on tulossa Aku Louhimiehen Vuosaari-elokuvaan, musavideosta päätelleen. Sen verran oon pudonnut tästä nykymaailman kelkasta, ettei ole hajuakaan, mitä kotimaisia leffoja valkokankaalla vuoden mittaa pyörii. Paitsi tietysti sen tiedän, että Herra Heinämäki siellä menee, koska Heinis on lastenohjelmista meidän perheen nr. 1.

Tykkään tästä ja monesta muustakin Tehis-biisistä todella paljon, eikä tämä Laurankaan versio pöllömpi ole. Tuo vähän erilaista näkökulmaa Tehiksen musiikkiin. Mitäs itse olette mieltä?




maanantai 30. tammikuuta 2012

Puntari: Talvi se on

Heti kun joulutähdet ja amaryllikset oli saatu viskattua biojäteastiaan ja joulukuusi kannettua mäelle, alkoi porukka (ainakin täällä blogeissa) hyperventiloimaan keväästä.
Että kuinka nyt on vitsi siis hei niiiiin ihanaa kun saa laittaa olohuoneeseen keväisen sisustuksen, ja plaaplaaplaa.
Mikä kevät tää nyt muka on?Samaa tekisi mieli kysyä myös niiltä tsiljoonilta postimyyntifirmoilta, jotka lähettävät kevätkuvastonsa heti joulun välipäivinä. Onks jollain nyt jotain päässyt unohtumaan?

Nythän on talvi parhaimmillaan. Päivä vähän pidentynyt, mutta ei se vielä kevättä tee.
Suksilla ja potkukelkalla pääsee liikehtimään lumisessa maastossa. Pakkasmittari osoitti eilen jo lupaavia lukemia (-21 C, enemmänkin voisi olla) ja toivottavasti jokunen lumisadealuekin vielä eksyy tänne (vaikka sieltä Japanista, missä yhden yön aikana voi sataa puoli metriä lunta).
Ei oikein tee vielä mieli lueskella kataloogien bikinitarjouksia, kun kankut ovat syväjäässä ulkoilun jäljiltä, vaikka päällä on merinovillaa pikkuhousuista lähtien.
Mutta en valita. On tää vaan niin hianoo! Lisää tätä!







sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Halkomäki : Poreet piristää ja sukat lämmittää

Lämmin ystävyys ja kylmät pakkaskelit ovat oiva kombinaatio, ja niistä molemmista on saatu nauttia tänä viikonloppuna Halkomäessä. Ja siksipä nyt viikonlopun innoittamana ja ihan selvistäpäin ja materialismin hengessä esittelen teille kaksi oivallista tuotetta. Hyviksi on havaittu ja huolella testattu.

Aloitetaanpa poreista.

Silloin kun tulee ihania tytsyjä saunaan, kuuluu illan ohjelmistoon löylyjen lisäksi myös pullo kuohuvaa. Jääkaapista ex tempore tempaistu hauskan muotoinen pullo oli iloinen yllätys makunsa puolesta. Italialainen Villa Sandin -kuohuviini on Pinot Bianco- ja Chardonnay -rypäleistä valmistettu ja sopii yhden illan kokemuksen perusteella mainiosti keveään sosiaaliseen lipittelyyn. Ja varmasti olisi sopinut myös vuohenjuustosalaatin kyytipojaksi, jos se ei meillä loppasuilla olisi loppunut kesken. Hintakaan ei ole paha, alle kympillä lähtee. Ei siis mikään vintakeviini, mutta kukapa niistä nyt perustaakaan...

Ja mikä parasta, näinkin heikkopäinen ihminen kuin minä säästyi tyystin päänsäryltä vaikka joi ihan koko lasillisen.





Ja sitten siirrytään kylmiin varpaisiin, tai siis tässä tapauksessa lämpöisiin.

Sain Tiinalta viime Lapin reissulta tuliaisiksi kahdet urheilusukat. Ovat niin södet ettei niitä ensimmäiseksi urheilukäyttöön ehkä laittaisi, mutta ensimmäinen kokeilukerta varmisti asian: TOIMII! Sukat ovat tosi ohuet ja tosi lämpöiset. Materiaali 65% villaa, 19% polyesteriä, 7% akryyliä, 5% elastaania, 4% polyamiidia. Olen kokeillut jo nastalenkkareissa, kumisaappaissa, korollisissa vuorettomissa nahkasaapikkaissa tyrmäävä yhdistelmä pikkumustan ja kimaltavien sukkahousujen kanssa, heh hee... ja ihan sisäkäytössä, ensi viikolla toivottavasti myös hiihtomonoissa. Ohuina ja istuvina ne käyvät ahtaampiinkin kenkiin. MIÄLTSIN HYVÄT!
Eli kaikki vilukissat nyt sukkaostoksille jos mummon pökkimät paksut sukat menee kengissä hankaaville mykkyröille. KARI TRAA on omassa pikku pajassaan kutonut näitä juurikin näille talven pakkaskeleille!



  


Varpaat lämpöisinä onkin sitten mukavampi maistella kylmää kuoharia takkatulen ääressä!
























lauantai 28. tammikuuta 2012

Puntari: Aikainen ilta

Eilen vietettiin naisten saunailtaa Hannalla. Valvottiin jopa yhteentoista. Ollaan me hurjia!
Tänään onkin sitten väsyttänyt ihan urakalla. Siis minua, ei lapsia. Ei todellakaan. Pienet Duracel-puput.

Ei se mieskään missään Hakubassa ole, vaan Nisekossa. Näin hyvin sitä ollaan kartalla siitä, missä toinen seikkailee. Tänään sentään karttakirjasta Hannan keittiössä tsekkasin, missä Japani tarkalleen ottaen on. Matkailu avartaa.

Kohta toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja menen sänkyyn Juha Itkosen kanssa. Oon ennenkin mennyt, enkä koskaan ole joutunut pettymään. Juha se aina onnistuu viemään jalat alta. Tykkään etenkin miehen kielestä.
Seitsemäntoista on tällä kertaa kirjan nimi.
Hyvää yötä!

Jos jaksaisin, katsoisin tänään ehdottomasti taitoluistelun EM-kisoja. Joka tapauksessa
Puntarin luistelujoukkue lähettää ison tsemppihalin Kiiralle illan koitokseen!

torstai 26. tammikuuta 2012

Puntari: Pyöräilytapahtumaa pukkaa

Helsingissä järjestetään viikon päästä lauantaina historian toinen Tweed Run -polkupyöräilytapahtuma. Idea on käsittääkseni lähteä ulkoiluttamaan vanhoja fillareita komeisiin vanhoihin kuteisiin pukeutuneena ja lämmikettä taskumatissa. Pyörillä polkaistaan johonkin kivaan kahvilaan, ja illalla on sitten bileet. Kuulostaa (ja näyttää) kivalta. Katsokaa Krista Keltasen blogista kuvia viime vuodelta.


Voisin niin kuvitella itseni ja tallissa hirnuvan vanhan fillarini tuonne!



Vintistä Sakarin mummon turkishattu ja villapomppa päälle, jalkaan nahkaiset nyörikengät ja villasäärystimet. Tukka viehkosti korkkiruuveille ja poskiin aavistus punaa. Vähän elegantimpi lookki kuin missä mut yleensä pyörätapahtumien yhteydessä nähdään!


Taitaa jäädä Hesan reissu kuitenkin haaveeksi. Korvikkeeksi voimme Hanna kanssa polkaista huomenna Konat keulien Aitoon Siwalle ja juoda takaisin Halkomäkeen päästyämme tukevat rommikaakaot. Johan siinäkin on tapahtumaa kerrakseen.
Ja kun illalla vielä saunotaan Kona-jälleenmyyjän vaimon kanssa,
niin tiedossa on ihan VIP-iltabileetkin!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Puntari: Kaikki mikä kiiltää...





...ei ole välttämättä kultaa, lumihanki tai timantteja.

Viime aikoina olen jäänyt kauppojen hyllyjen ääressä koukkuun erilaisiin kimaltaviin ja värikkäisiin kakkukoristeisiin. Sain ihan alkajaisiksi Hannalta yhden yhdistelmäpaketin Dr. Ötkerin strösseleitä, ja viime viikon aikana se sai seuraansa kaksi muutakin. Nyt pullat, muffinsit tai kaakut voi koristella viidakko-, kesä- tai talviteemalla. Sen lisäksi on pari irtopurkkia muitakin koristeita. Aina löytyy hyvä syy leipoa vaikka mokkapaloja, joiden koristelun antaa lasten käsiin.
Tänään leivottiin ihan vaan vuokapullia, jotka raidotettiin sokerikuorrutteella ja koristeltiin näyttävästi. Kyllä mä oon niiiin täydellinen kotiäiti!

Sen verran rakastan pullaa, ruisleipää, rievää ja pastaa, että karppaajaa minusta ei saisi tekemälläkään. Mutta aika moni on siihen ruokavalioon kääntynyt, sillä kaupan kassalla huomasin eilen, että karppaajille on jo ihan oma lehtikin.
Mutta ihan oikeasti hei...tuore pulla, muki maitoa tai kaakaoa. Luopuisinko siitä nautinnosta koskaan? Tai leivinuunista otettu rievä, jonka päälle voinokare vielä ihanasti sulaa...Sen parempaa ei olekaan!
Voisihan sitä varmasti olla vielä hoikempi, terveempi ja periaatteellisempi, mutta näissä nahkoissa nyt vaan viihdyn ja tällä ruokavaliolla.

Etukäteen mietin pitkään ja hartaasti, että miten hoidan liikunnalliset harrastukset sen kahden viikon ajan, kun mies luuhaa maailmalla. Että ladulle pitää mennä silloin kun lapset ovat kerhossa ja fitnessvinttiin kuntopyöräilemään silloin, kun lapset ovat kotona.
Turhaan päätäni vaivasin, sillä sunnuntaista lähtien päällä on ollut sellainen flunssa, että ei tee mieli liikkua yhtään enempää kuin on pakko. Melko varma olen, että poskiontelossakin on tulehdusta, mutta en nyt vaan ehdi lääkäriin...Eli ihan hissukseen tässä nyt on vaan otettava. Johan se hiihtäminen hyvältä viime viikolla maistuikin.

Siitä olen tyytyväinen, että en sitten ilmoittautunutkaan Jämin triplaan, vaikka vähän jo ehdin innostua. Nyt tälle vuodelle on tasan 1 pyöräilytavoite: Tahko MTB, ja 1 muu tavoite: joku puolimara jossakin joko sauvakävellen tai hölkäten.
Kukkia triahtloniin taitaa olla turha lähteä räpiköimään, ellei uintiosuudelle saa ottaa mukaan käsivarsikellukkeita.
Näin sitä vaan helposti luovutaan kaikista tavoitteista, joita vielä syksyllä riemuissani asetin. Eikä tunnu missään!

Ja lopuksi, tämä kuva sai tänään jo kaipaamaan kesää ja sulia maastoja...

tiistai 24. tammikuuta 2012

Puntari: Pojista ja tosiystävyydestä

Maisemia viime vuoden hiihtoreissusta Norjaan.

Japaniassa kaikki hyvin. Eilen mullistettiin maailmaa kokeilemalla videopuhelua Skypen välityksellä, ja sieltä se mies Hakubasta vastasi kuin naapurista olisi puhunut. Kuva näkyi ja kaikki. Sain oikein asuntoesittelynkin.
Pieni pettymys oli se, että poikien kämpässä ei ole riisipaperiseiniä eikä tatamia.

Muutaman kuvan olen nähnyt jo reissusta. Lunta näyttää olevan 2 metriä ja rinteet suhteellisen mukavan näköisiä. Jokaisessa fotossa hymyilee naama naantalin aurinkona muutama tutunnäköinen suksija.
Tuntuu hienolta ja uskomattomalta, että siellä pojat nyt ovat, toisella puolella maapalloa.

Alunperin idea kaukomatkasta sai alkunsa siitä, kun ystäväpiirimme seniorit alkavat täyttää pyöreitä vuosia (= 40). Sakke alkoi puuhailla porukalle kunnon nelikymppisreissua, jonka piti suuntautua Kanadaan. Sieltä olisi vuokrattu joku vuoristomaja (oliskohan Eric Forresterin Big Bear ollut vapaana?) ja päivittäin vuorille olisi lähdetty helikopterin kyydissä ja tultu sitten takaisin kotipihaan painovoiman ja tellusuksien avulla. Suunnitelma oli jo etenemässä, esitteet tilattu ja lentohintojakin vähän vilkuiltu, kun synttärisankari veti homman puihin. Liekö syynä jo alkavat kulumat polvissa, tai joku muu ikääntymisen mukanaan tuoma vaiva ;)
Sen verran solidaarisia ovat kuitenkin nuo miehet ystävyyssuhteissaan, että vaikka synttärikalu veti heittoistuimen kahvasta ja päätti jättää reissun väliin, muut kyllä jatkoivat synttärireissun suunnittelemista. Tosiystävyyttä!
Tarkkaa muistikuvaa ei ole, koska matkakohde muuttui Kanadasta Japaniin. Voi olla, ettei ole reissaajillakaan, sillä matkaa taidettiin suunnitella Aitoon Kirkastusjuhlien olutteltan terassilla... (Edellisenä vuonna Kirkastusjuhlien aikana he suunnittelivat offarireissua jonnekin sivistyksen ulkopuolelle, suurinpiirtein Kaukasukselle, joten tietyssä mielentilassa tällä porukalla pälkähtää mieleen ihan mitä tahansa...).

Tästä eteenpäin pyöreitä vuosia täytetään kaveripiirissä noin parin vuoden välein seuraavat kymmenen vuotta. Se tietänee monta hyvää syytä reissata. Ja ainahan sitä voi järjestää nelikymppisreissun, vaikka itse juhlakalu jäisikin kotiin.
Muistakaa pojat nyt kuitenkin lähettää edes kortti jäsen J:lle!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Halkomäki : Ruokavinkkausta laiskaan päivään!

Itämaiset ruuat ovat Kyllikkien suosikkilistalla top kympissä. Reissuilta rahtaammekin kotiin enemmän syötäviä aineksia kuin käsilaukkuja ja korkokenkiä. Siis kyllä me niihinkin välillä sorrutaan, myönnettäköön! Viimeksi syöpöteltiin Puntarissa leivontatalkoiden ohessa varsin maittavaa thaimaalaista kanasörsseliä aidoilla thaimaalaisilla mausteilla. Hyvää oli ja sopivan tulista! Lämmittää mukavasti näin talvipakkasilla!




Tämänkertainen ruokavinkkaus on erittäin positiivinen yllätys ns. valmisruokien saralta. Harvemmin tulen ostaneeksi valmiita ruoka-ainesekoituksia, kuten meksikonpataa tai pastakastikkeita, koska ne sisältävät enemmän E-koodeja kuin ihminen voipi ymmärtää. Sama koodilista pätkähti mieleeni kun näin nämä pussit kaupan hyllyllä, mutta yllätys olikin iloinen: nämähän ovat ihan täyttä tavaraa ja valmistusmaana Thaimaa! Hintakin oli parin euron luokkaa, joten ei paha! Samasta hyllystä löytyi myös muita itämaisia uutuuksia, erityisesti mausteita ja maustetahnaseoksia avuksi kokkailuihin.
Kastikkeen joukkoon voi laittaa lihaa, kalaa, kanaa, katkarapuja, kasviksia tai mitä nyt mieleen juolahtaa. Niiden kanssa sitten tavallista-, jasmin- tai basmatiriisiä tai muna-, riisi- tai vehnänuudeleita. Helppoa ja nopeaa. Ja TOSI HYVÄÄ!!! Kannattaa napata ostoskoriin muutama pussillinen, vahvuuksia löytyy kolme. Niistä vahvinkaan ei ole mitenkään ylityrnää tavaraa. Erinomaisia pelastuksia laiskan päivän iskiessä!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Puntari: Kun olet poissa...

Päässä on soinut eilisestä lähtien Eppu Normaalin biisi. Pari viikkoa tässä pitäisi sinnitellä ns. sinkkuna, kun mies otti ja lähti. Japaniin.
Eipä se mitään uutta ole, että mies reissaa. Joka vuoteen on mahtunut vähintään yksi hiihtoreissu, pituudeltaan yleensä kaksi viikkoa. Mutta että Japaniin asti...sinnehän on ihan helvetillisperkeleellisen pitkä matka lähettää lentosuukkojakin!
Mutta siellä on myös metritolkulla puuterilunta ja kivoja mäkiä, joten varmasti upea, eksoottinen ja rahalle vastinetta antava reissukohde. Ja sieltä voi tuoda vaimolle tuliaisiksi kimonon tai toytan (ps. neliveto ois kiva!).

Eilen kun mies oli saatu suksineen, lapioineen, sondeineen ja monoineen matkaan, saapui viihdytysjoukoiksi meille Hanna ja Saku. Ja Hanna oli päättänyt, että nyt me leivotaan.
Minä kaivoin hyllystä joulupukin tuoman muffinsikirjan, ja väänsin siitä perusohjeen, johon heitin sekaan vähän valkosuklaarouhetta. Hanna teki pari kuutioo suklaakeksejä. Muuten ihan kiva, mutta eihän tässä voi muuta kuin keitellä vähän väliä kahveet ja hakea uuden keksin.
Muffinsit on luonnollisesti jo syöty.




torstai 19. tammikuuta 2012

Puntari: Valolenkillä

Huh. Johan on ollut viikko. Pyöritys alkoi sunnuntaina. Kaikki mahdollinen osunut tähän viikkoon. Liikuntaleikkikoulun pitämistä, teknisen lautakunnan kokousta, tyttöjen palloilukerhon vetovuoro, kuoroharjoitukset.
Tähän aikaan vuodesta kuvittelin liikkuvani kuin pieni eläin ja kiitäväni kohti ensi kesän huippusuorituksia.
Huonolta näyttää. Missä välissä sitä oikein liikkuis? On mennyt enemmän tankkauksen puolelle.

Eilen sain ajatuksen. Vaikka olen blondi.
Keksin, että voin lähteä illalla hiihtämään otsalampun valossa. Ei minkään himmeän tuikun, vaan tallista haettiin parasta, mitä rahalla saa. Nimittäin Saken valolenkeillä pyöräillessä käyttämä spotti.
Menishän täällä Kuhmalahdella valaistu latukin, mutta olisi tyhmää lähteä ensin autolla sinne ja hiihtää sitten 1,5 kilsan latua (jonka profiili on ihan p-seestä), kun kunnon pituiselle lenkille, tosin valaisemattomalle, pääsee tuosta meidän takapihalta.
Latu oli hyvässä kunnossa. Ei tässä vielä mitään maratonia tullut hiihdettyä, mutta kausi täällä etelässä avattu kumminkin. Pimeässä oli tunnelmallista suihkia. Eikä tullut pysähdyttyä katselemaan maisemia, vaan vedin kirkolle ja takaisin ennätysvauhtia!
Hiihto on kyllä vaan niin parhautta.

Lenkin ja venyttelyn jälkeen maistuikin sitten yrttitee ja tuoreet pullat. Uni tuli päähän, että humahti. Yön nukuin sikeästi pehmeässä kuopassa kuin kiepille mennyt riekko.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Halkomäki: Mielenrauhaa





Talvi tuli vihdoinkin. Kummasti se putkahti heti myös korvien väliin. Tuli jotenkin levollinen olo! Nautin niin kympillä ulkoilusta kun pakkanen pureskelee nenänpäätä ja lumi pöllyää kasvoille. Kotipiha on kuin satumaa, ja pimeällä suuret valkoiset puut piirtyvät upeasti mustaa taivasta vasten. 
Talvi ei ole vain vuodenaika, se on myös mielentila!
Lisää lunta ja lisää pakkasta! Kiitos, nam!











maanantai 16. tammikuuta 2012

Puntari: Ketähän sitä sitten..

...oikein äänestäisi? Tarvisi varmaan käydä kuitenkin joku numero rustaamassa äänilipukkeeseen. Takana nolla vaalitenttiä telkkarista, nolla vaalikonetta, nolla ehdokkaista luettua lehtijuttua. Hyi minua, huonosti valmistautunutta kansalaista.

Naapurikylän Jukka oli räpsäissyt Maaseudun Tulevaisuuteen sen verran hyvän sarjiksen, että saattaapi olla, että ääneni saa tällä kertaa lumiukko. Nyt täytyisi vaan löytää se ehdokas, joka muistuttaa eniten lumiukkoa...

Halkomäki: Täti hössähti

Myönnetään. Lankesin. Oikein urakalla. Näin ei pitänyt käydä.  




Onneksi Tiina ei ole kovin vihainen...

Kävin Tampereella hoitamassa ihan virallisia asioita, ja siinä samassa myös vähän epävirallisiakin. Ja sitten eksyin yhteen kauppaan. Ja sitten löysin sieltä kaksi ihanaa automekkoa. Ja sitten huomasin että ne oli alennuksessa. Ja sitten huomasin laittaneeni ne ostoskoriin. Ja sitten siinä kassalla huomasin, että olin laittanut sinne koriin myös yhden samaa kuosia olevan pienen bodyn. Merkillistä.  
Ja sitten huomasin olevani jotenkin kauhean iloinen...



Nyt Tädin tiimi on samikset!




Illalla päivän  iloiset fiilikset sitten vähän "lässähti". Oletteko koskaan kokeilleet laittaa Hirudoid fortea rohtuneisiin huuliin? Just. Eihän se paljoa eroa Bepanthenista... 
Toisaalta, kerran yöllä heräsin kamalaan migreeniin ja kömmin pimeässä kylppäriin ottamaan migreenilääkkeeni, jotka olivat siinä pöydällä lavuaarin vieressä. Ihmettelin kun ei lääke millään tehonnut. Aamulla huomasin, että olinkin popsinut koiran virtsatietulehduslääkkeitä.

No, sattuuhan näitä paremmissakin perheissä.



 MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Puntari: Työviikko takana

Se on sitten perjantai ja työviikko takana. Tästä tulikin ihan oikea työviikko, sillä virallisen päivätyön lisäksi hyppäsin kahtena päivänä paikallisella alakoululla sijaisena ja siinä sivussa sitten heitin vähän juttukeikkaa paikallislehteenkin. Kaikki virkistävää vaihtelua, mutta aiheuttanut sen, että muu elämä on ollut hitusen jäissä. Ei liikuntaa, ei merkintöjä harjoituspäiväkirjaan.



Äsken tuossa raivasin tiskipöydän puhtaaksi ja sytyttelin kynttilät palamaan.
Yleensä joulun jälkeen ei tee enää mieli polttaa kynttilöitä, vaan sesonkini loppuu siihen. Tänä vuonna on toisin. Oikeastaan kynttiläfiilis on tullut vasta nyt. Outoa. Onkohan biologinen kalenteri ihan totaalisesti sekaisin?



Ikean reissulta tarttui hihaan kynttilälampetit. Se oli pakko-ostos. Muoto on kauniin yksinkertainen ja metallin sävy täysin sama kuin meidän kaakeliuunin luukuissa ja ruokasalin kattolampuissa.
Näin ne heti sieluni silmin tuohon paikalleen. Ja kun ne oli ruuvattu kasaan ja kiinnitetty seinään, meidän talon tunnelma muistutti heti paljon enemmän ruotsalaista herraskartanoa! Ainakin hyvä yritys...



Haaveissa on vielä tänään päästä reippailemaan tuohon mahtavaan talvi-ilmaan. Ehkä kävely- tai sauvakävelylenkille. Kevyet lumileikitkään ei tekisin pahaa.
Ai niin. Olen aloittanut uuden harrastuksen. Se on halpa ja helppo toteuttaa, eikä vie paljon aikaa. Käyn nimittäin jokaisen saunomiskerran yhteydessä pyörimässä lumihangessa. Virkistää!
Ensimmäinen harrastuskerta oli uudenvuodenaattona, kun lunta oli 1 cm. Nyt alkaa olla kelit kohdallaan tähänkin harrastukseen ja ehkä illalla hilpaisen pari kolme kertaa takapihalle kierimään : )

Mukavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan talvesta!

torstai 12. tammikuuta 2012

Halkomäki : Kalustot vaihtoon

Omassa siskossa on paljon hyviä puolia. Siis sen lisäksi että se on varsin mainio tyyppi. Sen kanssa voi nimittäin kehitellä aina jotain projekteja.  Viimeisin meidän YYA -projekti meni materialististen vaihtareiden merkeissä. Siinä minä sain neljä pyörää, Tiina kaksi, mutta kumpanenkin ollaan silti tyytyväisiä osaamme. Saatiin se mitä tarvittiinkin. Vuosimallitkin taitavat mennä aika yksiin. Kotimaisia kummatkin. Tiina sai tyttöjen värin, minä poikien (=episjaot, mutta mä sain sentään enemmän niitä pyöriä!). Eli tässä ne ovat:




Tiina on jo jonkin aikaa hinkunut itselleen maantiekiitäjää. Avuksi tuli varaston uumenista meikäläisen ylioppilaslahjapyörä, Barbie -pyöräksikin kutsuttu vaaleanpunainen ja roiskemaalattu Tunturi Shadow vm. 1995. Kuusi vaihdetta ja kippurasarvet. SIKAMAGEE! Kaikki osat alkuperäisiä, jopa renkaat. Ja ne onkin haljenneet ja tyhjänä...








Mulla oli tarvetta vaunuille, joten Tiina kaivoi navetan kätköistä ikuisesti kestävät Oran hyökkäysvaunut, varmaan jo viidellä lapsella olleet ja ihan toimivat pelit. Niissä on niin suuri koppa, että siinä pystyy lastaan nukuttamaan varmaan rippikouluikään saakka! Isot ilmakumipyörät ja avainlipputarra. Ja sellainen tavarakori alla, että sen kanssa voisi mennä vaikka Citymarkettiin viikon ruokaostoksille. Alkuperäisosilla muuten, paitsi työntöaisan pehmuste on vaihdettu kun joku orava kai jyrsi sen irti.










Tiina ei ole vielä hakenut omaa unelmaansa täältä meiltä, ja eilenkin unohdin nostaa sen Transporterin perään kun oli kaikenlaista hässäkkää siinä kalkkiviivoilla. Vaunuilla on sen sijaan tehty Aitoon maisemissa jo useampikin lenkki, ja tällä hetkellä ne nököttävät kuistilla päiväunivaunuina. Sininen väri mätsää kivasti lemmikinsiniseen seinäpaneeliin. Ainoa hankaluus on se, etteivät vaunut mahtuneet meidän auton perään, vaan piti hankkia toiset, pienempään kokoon mytistyvät kiesit. Nyt on siis ihan luksusmeininki, on kuistin päikkärivaunut ja sitten lenkkivaunut! Toisaalta, onhan Tiinallakin jo pyöriä joka lähtöön!


 Iltapäivästä lähdettiin pienelle lenkille, juuri siihen aikaan kun hämärä alkaa laskeutua maisemaan. Alla muutama kuva meidän matkan varrelta. Mun mielestä näyttää osittain siltä, kuin me oltaisi oltu kävelyllä jossain rajan takana Venäjän Karjalassa...paitsi ettei Sauli ole siellä presidenttiehdokkaana. Se raasu nökötti kylmähisen näköisenä ja vasemmalle kallistuneena ojan penkalla. On muuten ainoa ehdokas joka on uskaltautunut/löytänyt tiensä Aitoon maisemiin. Ilmeisesti matka on pitkä ja tie kivinen, kerran muita ei näy mailla eikä halmeilla. Toisaalta ihmekös tuo, asutaanhan me kai Suomen Kokoomuslaisimmassa kunnassa.
Ehkei muut uskalla tulla tänne?