Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Halkomäki: Kanaa ja makaronia

Mulla on täällä pyörinyt hihassa yksi resepti, jonka ajattelin jo aikapäivää sitten jakaa teidän kanssanne. Kysymyksessä ei ole mikään kulinaristinen piperrys, vaan rehellistä arkisapuskaa lasten toiveesta. Meidän viimeisimmällä Lapin reissulla kysyin yhtenä päivänä lapsilta ohimennen: Mitäs haluaisitte että huomenna syödään? Hetken mietiskeltyään esikoinen esitti toiveen: Kanaa ja simpukkamakaronia! Kyllä mulla äitinä ja marttana ihan sydänalassa läikähti, kun lapseni osasi toivoa noinkin monipuolista ja maukasta yhdistelmää! Kuvittelin mielessäni lautasella ne valkoiset gnocchi -pastat ja kalpeat, maustamattomat kanafilesuikaleet. Mikä makujen ilotulitus! Varovaisesti kyselin, saisinko tähän kaksikkoon lisätä mahdollisesti jotain muutakin, ja saisinko valmistaa sen haluamallani tavalla. Myöntävän vastaksen saatuani suunnistinkin sitten Jouni kaupalle tarvikkeita hakemaan.

 
Tästä annoksesta tulee reilu satsi, tein sen isoon neliskulmaiseen Arabian Uunikokki -vuokaan. Pienempää satsia on turha tehdä, sillä ainakin meillä tämä hupeni nopeasti ja seuraavana päivänä lämmitetyt jämät ne vasta nopeasti katosivatkin! Tätähän voi tuunata mieleisekseen lisäämällä sekaan vaikka suolakurkkukuutioita, maissia, porkkanaraastetta ym. Ja tämän keralle sitten jotain värikästä tarjottavaa, kuten vaikka uunipunajuurilohkoja tai uunijuuressekoitus, valmistuvat siellä uunissa samalla kun kanalaatikkokin! Me syötiin lisänä myös kattilassa valmistettua pataleipää.
Seuraavan kerran tätä tehtiin sitten kotona, taas lasten toiveesta, kun niillä oli vähän kurjat fiilikset ja reissussa olevaa iskää kova ikävä. Niin että kai tätä jonkin sortin lohturuoaksikin voisi kutsua.






Kanaa ja makaronia


n. 400g hunajamarinoituja broilerinsuikaleita
1pss (500g) gnocchi -pastaa

kastikkeeseen
1 litra vettä
1,5 dl vehnäjauhoja
4dl ruokakermaa 
1 kanaliemikuutio
2tl broilerimaustetta tms.
vähän rakuunaa ja curryä
1tl valkosipulijauhetta / valkosipulin kynsi

1. Kypsennä broitsut pannulla ja pilko tasakokoisiksi suikaleiksi lastalla

2. valmista kastike
- sekoita vehnäjauhot veteen ja kiehauta
- lisää ruokakerma ja mausteet
- lisää juustoraaste

3. Sekoita keittämätön pasta ja kypsennetyt kanat uunivuoassa

4. kaada kastike vuokaan niin että kanat ja pasta peittyvät

5. päälle voi ripotella vielä juustoraastetta

6. Vuoka uuniin 200 astetta reilu puoli tuntia

7. Anna vetäytyä rauhassa ennen tarjoilua, jotta neste imeytyy kunnolla ja sisältö muuttuu kiinteämmäksi



keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Halkomäki: Tömäys kaamosta vastaan!

Pirtelöpostausta on toivottu plokiin, ja tässä se nyt tulee!

Halkomäen pirtin keittiössä käy iltaisin tasainen surina kun iltapala-aika lähestyy. Pirtelöä! Pirtelö ei ihan ensimmäisenä kuulosta terveelliseltä iltapalalta! Ja tiedän, smoothie kuulostaisi heti paljon houkuttelevammalta, mutta mä tykkään tosta suomalaisesta versiosta. Mutta mikä mahtavinta, melkoista terveysruokaa siitäkin saa, kun oikein yrittää. Ja kun on pakko yrittää! Näillä eväillä taistellaan tehokkaasti myös kaamosta, väsymystä ja pöpöjä vastaan!

Meillä muksut eivät pysty syömään tavallisia vitamiinilisiä apteekin purkeista niissä käytettävien makeutusaineiden takia. Vatsa ei vaan kestä. Niinpä kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet täytyy tulla ihan perus ruokavalion mukana. Siinä on ollut miettimistä, että mistä mitäkin saa ja missä muodossa kaiken sen saisi menemään vielä alas.
Arkiruoka meillä on sellaista tavallista terveellistä kotiruokaa. Perunan ja valkoisen viljan, eli lähinnä pastan tilalle ollaan lisätty paljon kauden kasviksia ja koitettu vähentää rutkasti myös lihan osuutta. Valmisruokia syödään vaan jos iskee himo maksalaatikkoon tai hernekeittoon, tai on ihan pakko mässätä pakastepizzalla. Linssit, pavut, hernerouheet sun muut on otettu käyttöön. Eihän ne rehellisesti sanottuna ole mitään yleisöaaltoja ruokapöydässä nostattaneet, mutta kaikkeen tottuu ja kaikkea on syöty. Vähän sama on ollut näiden pirtelöiden kanssa. Toki usein ennenkin tein maustamattoman jogurtin, banaanin, kotitekoisen myslin sekä marjojen kimpasta pirtelön ja se oli muksuista tosi hyvää. Mutta nyt lähdin pikkuhiljaa lisäilemään sekaan pinaattijauhetta, macaa, spiruliinaa, clorellaa, nokkosta, tyrnirouhetta/-mehua sun muuta. Milloin mitäkin. Samalla lisäsin voimakkaampia marjoja, kuten puolukkaa ja herukoita, peittämään sitä kohtalaisen ällöä akvaariokalojen ruokaa muistuttavaa hajua/makua, joka noista leväjauheista lähtee. Samalla koin järkyttäviä takaumia Tiinan ja mun muinaisesta akvaarioharrastusajasta, kalanruoan haju ja kuollut miljoonakala sängyssä. Ja mitä näitä nyt oli. Uuh ja yöks!!!  Luontaistuotekaupasta hankin vielä b-vitamiineja sisältäviä kapseleita, joista ripottelen välillä lisää potkua joukkoon. D-vitamiinia otetaan vauvamaiseen tapaan lusikalla tippa päivässä.


Onhan tämä ehkä vähän tällaista säätämistä ollut aluksi, mutta nyt kaikki sujuu jo rutiinilla. Hyvä asia tässä on se, että koko perheen syömiset tuli pöngittyä läpikotaisin ja kyseenalaistettua useiden ruokien ravitsemukselliset arvot. Väreistä saa voimaa - mainoslaise muuttui enemmän todeksi meidän ruokapöydässä. Sen avulla olen alusta pitäen saanut lapset syömään kaikenlaisia kasviksia. Naamat kireänä pullistellaan hauiksia kilpaa ruokapöydässä jokaisen punajuuripalasen jälkeen, ja katsotaan kellä on suurin haba!
Ja loppujen lopuksi, kun asiaa oikein miettii, niin kyllähän ne kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet pitäisi aina saada ihan perus ravinnon kautta. Pitäisi syödä ravintorikasta ja puhdasta ruokaa. Nykyään ehkä helpommin mennään siihen, että syödään mitä syödään, ja loput otetaan pillereinä. Noissa pillereissä monet vitamiinit ovat kuitenkin synteettisessä muodossa, kun taas vaikka appelsiinissa aitoina luonnon tuotteina.

Nämä pirtelöt ovat soveltajan aarreaitta, eli mielikuvitus käyttöön vaan! Mulla peruskaava pirtelöissä menee suurin piirtein näin: jotain nestettä, jotain vihreää, jotain keltaista, jotain marjoja, jotain hedelmää, jotain proteiinia, jotain viljaista, loraus öljyä (avocado-, oliivi- tai hampunsiemenöljy) ja banaani makeutukseksi.
Monia tuotteita saa nykyään kaupasta kuivattuna jauheena, esim. pinaattia ja nokkosta, ja ne on helppo säilyttää kotona purkissa. Isoissa marketeissa ja Ruohonjuuri -kaupoissa on hyvät valikoimat. Itse asiassa noita ns. superfoodeja on jo ihan pyörryttävän isot valikoimat. Että valitse siitä nyt sitten kaikkea mitä tarvitset! Huoh! Mä olen yrittänyt pitäytyä kotimaisissa superhyperhyvissä aineksissa, mutta jotain ulkomaan tuotantoa pitää kuitenkin aina joukkoon laittaa. Nokkosta keräsin itse jo tänä vuonna, mutta pinaattijauheen ostin kaupasta. Lopulta tein sellaisen ratkaisun, että latasin yhteen purkkiin pinaatti-, chlorella- ja spirulinajauheet sekaisin. Toi spirulina vaan on niin ärtsyn makuista, että sitä pitää laittaa suhteessa vähemmän kuin muita vihreitä. Ja nokkonen taas on osaltaan niin voimakasta, että sitä lisäilen sekaan kuuriluontoisesti.
Ja jos sattuu flunssaa pukkaamaan  päälle, niin sitten kuumennan tilkan öljyä, kurkumajauhetta ja mustapippuria kattilassa, ja lorautan annoksia pirtelön sekaan raastetun tuoreen inkiväärin kera. Lämmittää mukavasti ja karkottaa kaikki kurjat pöpöt!

Tässä listaa siitä, mitä ainesosia meidän keittiössä on käytössä:

Nesteeksi:
Mantelimaito, riisimaito, maustamaton jogurtti (rahka)+vettä (hedelmämehu, soijamaito, maito käy myös...)


Vihreää:
Avocado, lehtikaali, pinaatti, nokkonen, salaatti, spirulina,  persilja, chlorella


Keltaista:
Tyrnimehu tai -rouhe, sitrushedelmät, keltainen paprika ja -tomaatit


Marjoja:
Mustikka, puolukka, mansikka, herukat, karviaiset, karpalot, vadelma, goji...


Hedelmää:
Banaani, omena, persikka, päärynä, luumu, sitrukset, lucumajauhe...mitä vaan, paitsi kiwiä. Se juoksettaa koko satsin helposti.


Proteiinia:
Hernerouhe, Macajauhe, pähkinät, kikherneet/kikhernejauho, riisiproteiinijauhe, kurpitsan-, auringonkukan-, sesamin- ja chian siemenet


Viljaista:
Tattarilese, kauralese, puhtikaura, kaurahiutaleet, pellavansiemenrouhe


Näin kivalta se näyttää ennen surautusta!
Aluksi näitä pirtelöisiä tuli tehtyä isolla tehosekoittimella lähinnä vain perikunnalle, mutta aika pian ne löysivät tiensä myös aikuisten iltapalavalikoimiin sekä palautusjuomaksi. Pari kymppiä marketissa maksanut pieni tehosekoitin on ollut hintansa väärti ja kätevä, toiminut hyvin jo toista vuotta. Pirtelön saa näppärästi tehtyä suoraan pulloon, johon sitten vain kierretään kansi kiinni ja sen voi ottaa mukaan vaikka töihin. Yhdestä pullollisesta tulee näppärästi iltapala kahdelle lapselle. Toki homman voi hoitaa sellaisella perinteisellä tehosekoittimellakin, mutta toi pikkumalli on vaan niin paljon näppärämpi putsailla kuin iso lasikannu. Mä olen tässä asiassa vähän laiska ja mukavuudenhaluinen...

Mutta tässä nyt tällainen vinkkilista sille joka haluaa kokeilla näitä. Aikuisten terveystömäyksissä ei tarvitse niin kauheasti miettiä makua, mutta lasten kanssa on eri. Kovin makeisiin syömisiin tottuneelle lapselle/aikuiselle näissä voi olla totuttelemista. Myös ulkonäkö voi hämätä, kamalan näköinen ruskea kuravelli voikin oikeasti olla hyvää!!! Kannattaa aloitella pienillä annoksilla noita vähän erikoisemman makuisia aineksia, alle puoli teelusikallista kerrallaan niin ei tule traumoja. Nykyään meidän lapset vetelee näitä jo hyvällä ruokahalulla, eli kaikkeen tottuu.

Sitten vain kokeilemaan! Todellinen täsmäase tähän synkkään kaamokseen, kyllä ihminen piristyy! Okei, nyt se kamala kaamos kylläkin hemmottelee meitä  ihanalla valkoisella maisemalla. Nautitaan siitä! Ja pirtelöstä!

Ja tässä surautuksen jälkeen!
Palautusjuoma aikuiselle ja iltapirtelöt lapsille.

Pirtelön iltapalakaverina menee usein kaurapuuro. Se on ykkössuosikki!











torstai 1. syyskuuta 2016

Puntari: Sairastamisen vaikeudesta (ja yks soppa)

Niin vaan loppui tämän Puntarin "sporttiblogin" elämä kuin kananlento.
Sappee trail run vielä meni lievän kurkkukivun vallitessa (jota edellisenä iltana kurlasin pois konjakilla), mutta siitä alkoi sitten syöksykierre, joka päättyi 3,5  viikon sairastamisen jälkeen hyökkäysasemissa olleseen keuhkokuumeeseen ja sairaslomaan. Täällä sitä kyhjötetään kotona ja yritetään päästä takaisin tolpilleen. Voin kertoa, että lääkearsenaalini on melkoisen vaikuttava kattaus!

Mutta miten se voikin olla näin vaikeaa tämä sairastaminen? Vaikka yskä raastoi kroppaa jo päivien ajan, ei tullut mieleenkään jäädä töistä pois, kun ei ollut sitä kuumetta. Yöt valvoin ja yskin, päivät kärsin päänsärystä (lihakset ilmeisesti yskimisestä niin jumissa) ja olo oli muutenkin ihan pökkelö, mutta ei muuta kuin töihin vaan.
No, siellä töissä on vaan niin paljon mukavampaa kuin kotona! Sitä paitsi lukuvuoden ekat päivät ja viikot ovat mun mielestä tulevan vuoden kannalta tärkeimpiä. Silloin luodaan ne toimintamallit ja suuntaviivat ja palautetaan kakarat takaisin kesälaitumilta arkielämään. En vaan malttanut olla pois!

Lisäksi ihminen on hirveän hyvä huijaamaan itseään. Kun pää himoitsee armottomasti juoksulenkille menemistä, niin olo tuntuu muka ihan vähän paremmalta kuin aikaisemmin. Huomasin ajattelevani naivisti yskänpuuskien välissä, että "huomenna mä olen varmaan lenkkikunnossa" ja uskovani siihen itsekin.
Siinä vaiheessa, kun tiistaina kiipesin töissä rappusia omaan luokkaani ja jouduin ekalla tasanteella pysähtymään, puuskuttamaan ja pyyhkimään hikeä otsalta, tajusin ettei kaikki ole ihan kunnossa ja älysin soittaa uuden lääkäriajan.
Siellä sitten lyötiin edellisen kuurin jatkoksi tiukempaa kamaa ja pakkolepoa viikon loppuun asti. En taida olla puolimarakunnossa 10.9. vaikka kuinka haluaisin?!?

Vaikka ruoka ei itselle hirveästi maistu, niin jälkikasvu on ruokittava ja arkirytmissä pysyttävä vaikka mamma keikkuisi toinen jalka haudassa. Eilen tein makoisan nuudelikeiton seuraavalla itsekehittelemälläni ohjeella:

400 g jauhelihaa 
1 sipuli
3 porkkanaa
1 paprika
1,5 l vettä
1 lihaliemikuutio
1 rkl red curry -tahnaa
1 chilipalko (kuivattu)
3 ps nuudeleita

Ruskista jauheliha, lisää ohuiksi suikaleiksi pilkotut kasvikset sekaan ja pyörittele hetki kattilassa. Lisää vesi ja liemikuutio, anna kiehua niin kauan, että kasvikset kypsyvät. Lisää sekaan mausteet ja nuudelit, keitä niin että nuudelit kypsyvät. Hyvää ja helppoa!

Sitä piti vielä ihmetellä, että miten sitä ennen osattiin sairastaa ilman Netflixiä? Oon nyt tuijottanut kymmenen jaksoa takavuosien suosikkisarjaani Gilmoren tyttöjä, jotta aika on edes jotenkin kulunut. Ja meneillään on siis toinen sairaslomapäivä. Vielä on onneksi ässänä hihassa pari Kutsukaa kätilöäkin.

Päätän raporttini täältä tähän! Pysykää ihmiset terveinä!

torstai 11. elokuuta 2016

Halkomäki: Syödääs ny välillä!


Meinaa toi Tiina tehdä tästä Maitolaiturista ihan vahingossa jotain urheiluplokia! Sillä on luultavasti taas jäänyt Fitnesspäiväkirjojen putki päälle...vetää siellä Puntarissa aamusta iltaan askelkyykkyjä telkkarin äärellä ja valkaisee hampaitaan juoksutrikoot narskuen. Varmaan vaihtaa kohta nimensäkin TiiNannaksi?
Jotenkin homma lähtee aina jollakin tavalla ihan käsistä kun on kyllikkien puolivuotiskatsaus pitämättä, niin kuin nyt. Pitäisi päästä nollaamaan tilanne. Ja pää. Muuten joudun ostamaan sille pian jotkut hiustenpidennykset joululahjaksi...

Mutta syödään nyt kuitenkin välillä. Kaiken tämän urheilun välissä pitää muistaa tankata. Paitsi lepoa, myös kunnon ravintoa. Itse kun olen koko kesän keskittynyt lähinnä siihen lepoon ja ravintoon, niin mun onkin luontevaa avata vähän farkkujen nappia väljemmäksi ja istua alas kertomaan taas yksi yksinkertainen herkkuresepti.
Nimittäin punajuuret ovat taas kasvimailla ja kaupoissa! Uuden sadon ihanat palleroiset! Ei niitä koskaan voi varmaan tarpeeksi hehkuttaa, eikä syödä, joten tässä oikein oivallinen herkku ruoan lisukkeeksi tai ihan sellaisenaan syötäväksi. Kaveriksi voit valita fetajuuston tai vuohenjuuston, minä valitsin nyt fetan koska tykkään sen suolaisuudesta makean punajuuren kumppanina. Ja muutenkin ne Pirkka salaattijuustokuutiot on vaan mun lempparia, laitan niitä moneen ruokaan. Niissä se öljymarinadikin on monikäyttöistä!

Punajuurivuoka

1pieni pussi punajuuria
loraus öljyä
1-2tl kuivattua timjamia
1/2tl suolaa
n. 1rkl hunajaa
fetaa/vuohenjuustoa
(pinjansiemeniä)
Koska uuden sadon punajuurilohkot saattavat kypsyä uunissa parikin tuntia, kannattaa hommaa nopeuttaa keittämällä ne ensin suolalla maustetussa vedessä n. 45min koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä tikulla. Toki voit koittaa onneasi ihan vaan uunissakin jos ei ole kiire, mutta se voi tosiaan ottaa aikaa.


Kuori punajuuret, lohko ja laita uunivuokaan. Kaada päälle öljyä, timjamia, hunajaa, suolaa ja sekoittele hyvin. Laita sitten päälle valitsemasi juustot ja mahdolliset pinjansiemenet, paista uunissa 200c n. 15-20 minuuttia kunnes juusto näyttää mukavalta!



Ai että oli hyvää! Ai että!!!



tiistai 9. helmikuuta 2016

Halkomäki: Kansan naisille ja tolkun ihmisille!

1920

" Tarkoitus olisi, että tämä kirjanen tulisi tunnetuksi ja tutuksi kaikille perheenemännille, jotka ovat jääneet niitä tietoja vaille, mitkä ovat välttämättömiä yksinkertaisessa taloudessa.
Tämä kirja opastaa heitä valmistamaan halpaa ja terveellistä ruokaa perheellensä kotona löytyvistä tavallisista aineksista.
Samalla tahtoisin teroittaa jokaisen sellaisen emännän mieleen, joka omistaa vaikka pienimmänkin maatilkun, että hän heti viipymättä ryhtyisi perustamaan kotiinsa pientä kasvitarhaa, jos hänellä ei sellaista vielä ole. Siitä hän sitte saisi aineksia moneen terveelliseen ja huokeaan ruokalajiin.
Yksitoikkoinen ja yleensä kylmä ruoka veltostuttaa ihmisen ruoansulatuselimiä ja synnyttää hänessä monta terveydelle vaarallista nautinnonhimoa. Sitä vastoin vaihteleva ja hyvästi valmistettu sekä lämmin ruoka, vaikkakin kuinka yksinkertainen, poistaa monta nautinnonhimoa, esim. väkijuoman himon.

Jokaisella perheen emännällä on suuria velvollisuuksia perhettänsä kohtaan, ja sen vuoksi tulisi hänen niin talouden hoidossa kuin muutenkin valvoa perheensä etua ja tyytyväisyyttä. Sentähden soisin jokaisessa kodissa, vieläpä pienimmässä mökissäkin löytyvän emännän, jolla olisi harrastusta oikeaan talouden pitoon, keittotaidon oppimiseen, säästäväisyyteen ja kaikkien ruuaksi kelpaavien aineksien tarkkaan käyttämiseen. Tällä hän ei ainoastaan turvaisi kotiansa taloudellisista vaurioista, vaan myös laskisi perustuksen perheensä terveydelle, hyvinvoinnille ja siveydelle.

Ruuan arvo ei riipu sen paljoudesta, sen rasvaisuudesta t. m. s. vaan sen ravintokyvystä. Ravinnon tulee sekä pitää ruumiin lämpöä tasapainossa että myös korvata työn vaikuttamaa elimien kulumista. Ja sen vuoksi täytyy ruuastamme löytyä kaikkia niitä kemiallisia aineksia, joita tavataan ruumiimme elimissä ja nesteissä, ja erikseen sellaisia aineita, jotka ovat soveliaita ruumiin polttoaineiksi. Niin sanotut ravinto-aineet ovat: munanvalkuais-aineet, joita löytyy etupäässä eläinten  ja kalain lihassa, lintujen munissa, maidossa, herneissä y. m., rasva, jota on sekä eläin- että kasvikunnan tuotteissa, ja hiilivetymä, yleinen nimi sokurille ja tärkkelys-aineille viljalajeissamme, perunoissa ja muissa juureksissa, vihanneksissa j. n. e. Sitä paitsi tarvitsee ihminen muutamia lajeja suoloja sekä vettä. Suoloja löytyy sekä eläin- että kasvikunnan tuotteissa ja vettä löytyy joka ruoka-aineessa pienempi tai suurempi määrä. Valmistaessamme ruokaa, on tärkeää, että yhdistämme samaan ateriaan semmoisia aineita, että kaikkia ravinto-aineita tulee tarvittava määrä. Monipuolinen ruoka ei tavallisesti ole kalliimpaakaan. Jos käytetään ainoastaan yksi ruokalaji ateriaan, niin katsokaamme, että se on kokoonpantu monipuolisista ravintoaineista. Jos taas on kaksi lajia, niin tulee toisen sisältää sitä mitä toisesta puuttuu.

Ruuan valmistus - keittäminen, paistaminen y. m. s. - tarkoitetaan ruoka-aineiden kypsyttämistä ja maukkaaseen muotoon saattamista. Jota huolellisemmin ja taitavammin ruoka on valmistettu, sitä helpommin pääsevät ruuansulatusnesteet vaikuttamaan itse ravintoaineisiin ja muuttamaan niitä ruumiille sopivaksi ravinnoksi. Ja valmistetun ruuan maku taas samoin kuin ruuan tarjolle asettaminen puhtaissa astioissa, puhtaille pöytäliinoille ja miellyttävässä ulkoasussa j. n. e. ei myöskään ole ilman merkitystä ruuan ravinto-arvoon nähden. Sillä maukas, miellyttävän näköinen ruoka vaikuttaa kielessä olevien makuhermojen välityksellä kiihoittavaisesti ruuansulatus-nesterauhasiin, niin että kun ruoka joutuu mahalaukkuun, on tämä jo valmistunut niitä sulattamaan paljon täydellisemmin kuin jos ruoka olisi mauton tai muuten epämiellyttävä.

Taitavasti valmistettu ja puhtaasti tarjolle asetettu joskin ruoka-aineisiin nähden vähempiarvoinen ruoka, sulaa täydellisemmin ja tulee sen kautta ruumiin hyväksi paremmin kuin parhaimmistakin aineista, mutta taitamattomasti valmistettu ja siten mauttomampi ruoka. Yleensä on tultu huomaamaan, että tarvitaan noin kolmas osa ravinnosta eläinkunnasta ja kaksi kolmatta osaa kasvikunnasta. Yksipuolinen ruoka on aina riittämätön, vaikka se kyllä voi vaikuttaa kyllyyden tunnetta."


 
 
 
 
 
Löysin isomummuni, pitokokki Hilma Vehoniemen (ent. Sivula, o.s. Uusitalo) keittokirjojen joukosta Martta-yhdistyksen kirjasen vuodelta 1920. 
Nykyään kaikki asiat tuntuvat olevan jatkuvassa muutoksessa niin ettei perässä tahdo pysyä.  Hyvän ja terveellisen ruoan valmistuksen perusperiaatteet eivät näköjään muutu sadassa vuodessa miksikään. Kysy vaikka Martoilta!
 Onneksi reseptiikka sentään muuttuu, heh heh...

lauantai 30. tammikuuta 2016

Puntari: Mieheni on MacGyver?


Älkää kertoko tätä kenellekään, mutta mieheni on MacGyver. Vähän komeampi vaan...


Kuvitelkaa keskiviikkoilta. Tulet kotiin illalla pitkän työpäivän jälkeen vähän ennen seitsemää. Jääkaappi on pois paikoiltaan, hella vastassa lähes eteisen puolella ja keittiön lattialistojen ja kaappien rajoihin vedetään kiivaasti maalarinteippiä. Meillä on alkanut näköjään keittiöremontti...

No eihän siinä mitään, mutta kun jo neljän päivän päästä mies on lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja sitä ennen tekee vielä yhden 24h kestävän työvuoronkin.
Olin hämmentynyt ja epätoivoinen, mutta kätkin sen ilmeisen hyvin ja pidin suuni kiinni. Aika herkästi olisi nimittäin lähtenyt sille nalkutusvaihteelle, että täälläkö me tän kaaoksen keskellä sitten odotellaan herraa saapuvaksi reissusta kotiin, kaksi viikkoa on aika pitkä aika. Että kenen idea se kauan suunniteltu remontti oli aloittaa just nyt?

Vaan niinhän siinä kävi, että jo torstaina tämä jokakodin Ihmemies oli riehunut siihen malliin, että lattia oli saanut uuden maalikerroksen pintaansa, pari Ikean keittiökaappia oli kasattu ja kiinnitetty paikoilleen, pöytätaso oli sahattu oikeaan muotoon, öljytty ja pistetty kohdilleen. Jääkaappi ja hella olivat palanneet entisille sijoilleen, ja maassa oli taas rauha.

Tää keittiöremontti menee kyllä sellaiseen Extreme makeover -kategoriaan heittämällä! Puuttui vain se pähkähullu Ty huutamassa siihen megafoniinsa...


Keittiöremontin harjakaisia vietettiin sitten eilen illalla. Torstaina ennen kauppareissua pidin jo perinteisen "mitäs teillä syödään"-tyyppisen ajatustenvaihdon työkaverini Minnan kanssa ja tässä onkin Minnan suosittelema broileriruoka. Ja oli muuten hyvää! 

Pekoni-broilerirullat
2 pkt pekonia
6 kpl broilerin ohutleikkeitä
pippurituorejuustoa (esim. Castello)
grillimaustetta
Jos ohutleikkeet eivät ole kovin ohuita, voit avata niitä vähän veitsellä. Sen jälkeen ripottele pinnalle reilusti grillausmaustetta ja palastele pippurijuustoa leikkeen päälle. Kääri leike rullalle ja kiedo ympärille 2-3 pekonisiivua. Laita rullat vuokaan ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Kanojen kaveriksi tee lohkoperunat: 
Lohko sopiva määrä pottuja, pyörittele tipassa öljyä, mausta grillausmausteella, mustapippurilla ja suolalla ja törkkää kanojen kanssa uuniin.

Sitten kandee tehdä vielä lisukkeeksi kermaviilikastike:
Sekoita 2 dl kermaviiliä 2 murskattua valkosipulinkynttiä, lorauta joukkoon vähän sitruunan mehua, ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria.

Tarjoile ruoka raikkaan ja hedelmäisen salaatin kanssa (appelsiini ja viinirypäleet salaatissa tuovat ruuan kaveriksi kaivattua makeutta).
 Ruokajuomaksi sopii esim. jääkylmä Cola... tai kossu ;-)

lauantai 16. tammikuuta 2016

Puntari: Pakkaspäivän pestorullat

Koskahan olisin viimeksi leiponut pullaa tai sämpylöitä? En edes muista. Aikoinaan, kotiäitivuosina, tuli pyöräytettyä taikina joka viikko. Nyt ei tunnu olevan aikaa.


Tälle viikonlopulle päätin kuitenkin ottaa gourmet-teeman. Kaikki alkoi siitä, kun työkaverini Minna alkoi kertoa, mitä hänen kokkiopiskelijapoikansa suunnitteli viikonlopun ruokalistalle. Vesihän siinä herahti kielelle ruokaherkkuja kuvitellessani ja päätin, että tänä viikonloppuna täytyy kyllä itsekin kokeilla jotain uutta.

No, tämä lauantaiaamu aloitettiin sitten leipomisella. Etsiskelin netistä Valion sivuilta pestorullien ohjeen, jota sitten muutelin sen mukaan, mitä kaapista löytyi.
Tytöt katselivat peston levittämistä varsin kauhun sekaisin ilmein, ja epäilivät että mahtaako tuo vihreä mössö olla mitenkään syömäkelpoista.
Pestorullien valmistumisen ohella keittelin jauhelihakeiton, joka ei nyt ehkä kuulosta kovin gourmeelta, mutta maistuu tällaisena pakkaspäivänä enemmän kuin hyvin.
Ja aika hyvin teki sopan kaverina kauppansa myös pestorullat. Molemmat tytötkin taisivat syödä kaksi ja kehottivat laittamaan reseptin talteen. Joten käskystä:


Pestorullat

0,5 l  maitoa
1 ps  kuivahiivaa
3 rkl hunajaa
1 tl   suolaa
3 dl puurohiutaleita 
n. 10 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Täyte
vihreää pestoa
juustoraastetta

Sekoita lämpimään maitoon hiiva, suola ja hunaja. Alusta joukkoon hiutaleet ja jauhot. Kohota taikina kaksinkertaiseksi. 
Jaa taikina kahteen osaan. Kauli kahdeksi suorakaiteeksi 30x40cm. Levitä täyte levylle. Kääri rullalle ja leikkaa n. 4 cm paloiksi. Aseta palat pellille leikkauspinta ylöspäin. Kohota hyvin.
Paista 200 asteessa n. 20 min.


Pestorullien paistumisen jälkeen uuniin pääsi köllöttelemään uunipata, josta pitäisi n. viiden tunnin päästä paljastua elämäni ensimmäinen Pulled Pork. Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. Resepti on vanhasta Maalaisunelmia-lehdestä, ja jo pitkään oon ajatellut sitä kokeilevani.
Possu saa kaverikseen uuniperunoita ja raikasta salaattia, ja eiköhän tuolta kellarista löydy muutama viileä olut ruokajuomaksikin.
Sitä ennen ylös, ulos ja lenkille! Pirteä pakkaspäivä kutsuu pulkkailemaan :-)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Halkomäki: Kun rakastuu ihan melkein vahingossa...

 
"Elämä on arvaamatonta.
Koska tahansa voi tapahtua jotain ihanaa."
 



 
 
 


Nyt plokiin mätkähtää sellainen historiallis-matkailullinen setti. Näistä maisemista on ennenkin kuultu ja tullaa vieläkin kuulemaan. Kaikilla matkoilla on kuitenkin alkunsa:

Marraskuussa 2003 lähdin koulumme Comenius-projektin merkeissä vierailulle Nizzaan, missä sijaitsi yksi kolmesta ystävyyskoulustamme. Kukaan muu opettajista ei oikein halunnut lähteä, joten minä uhrauduin, hehheh.  En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Ranskassa, saatikka Nizzassa, joka kuulosti minun silmissäni vähän sellaiselta jetset -paikalta. Jostain kumman syystä en sitten paneutunut tulevaan matkakohteeseeni koulun projektitöitä lukuun ottamatta oikeastaan ollenkaan, ja muistankin sen ällistyksen ryöpyn, kun lentokoneen ikkunasta näkyi huojuvia palmuja. PALMUJA! Ranskassa kasvaa palmuja!
No, maalaistytölle selvisi aika monta muutakin ällistyttävää asiaa Nizzasta ja elämänmenosta siellä. Muutaman päivän mittaisen ja tiukasti ohjelmoidun vierailun aikana ehdin rakastua marraskuiseen +25c lämpötilaan, paikalliseen ruokaan ja viiniin, historiallisiin tarinoihin, arkkitehtuuriin, mereen ja sen kiviseen rantaan, huviloihin, Alppien jylhään profiiliin, kahviloihin, keskiaikaisiin mukulakivikatuihin, laventelin ja rosmariinin tuoksuun, valkoisiin pitsipäivänvarjoihin, oliiveihin, kenkäkauppoihin, saippuakauppoihin, kukkatoriin ja antiikkimarkkinoihin ja...ja...ja. Rakastuin. Todella. Ja myös siihen vieraanvaraisuuteen, jota kollegat meille sydämestään tarjosivat.

 
Toukokuussa 2006 pääsin taas työreissulle Nizzaan, saman projektin päätöstapaamiseen. Pääsin Alpeille nauttimaan lounasta hulppeissa maisemissa, pääsin Monacoon katsomaan formulasirkuksen rakentumista, ajamaan katuradan ympäri ja ihmettelemään kilpa-autoja suurten rekkojen uumenissa. Cannesin elokuvajuhlilla kävimme ihmettelemässä punaisia mattoja, valtavia fanilaumoja, turvamiesten volyymiä ja hulppeita puitteita rannalle rakennetuissa olohuoneissa. Pääsin myös kokemaan palasen tavallista nizzalaista arkea, kun majoituin hotellin sijasta erään opettajapariskunnan luona heidän kodissaan. Rakastuin Nizzaan yhä syvemmin.


 
 
 
 
 
 
Kun kevällä 2011 meille tarjoutui Tiinan kanssa mahdollisuus lähteä kaksistaan hummailemaan jonnekin pikku lomalle, halusin ehdottomasti viedä Tiinan Nizzaan. Tiesin, että sekin viihtyisi siellä! Ja viihtyihän se. Missään muualla kun ei pysty juomaan kannullista talon viiniä ilman hitaita silmiä!!! Nyt Tiina perheineen hinkuu sinne alvariinsa. Minä olin siellä juurikin syyslomalla perinteiseen tapaan Maijan ja Liisin kanssa. Kaksi ystävääni, entistä työkaveria. Oltiin hoodeilla samaan aikaan kun Tiinankin perhe. Meidän porukalla reissu oli neljäs, tosin minä olen ollut yhdeltä reissulta pois pienimmän käkikellon syntymän vuoksi. Tämä kotiäidin lakisääteinen vuosiloma pitää ihmisen järjissään ja takaa edullisemmat ryppyrasvaostokset. Ja kummilapsille ihanat kuusenkoristeet joululahjaksi. Aurinkoinen fiilis lomalta säilyy pitkälle talveen!



 
 
 
 
 
 
Aina Nizzaan on vaan yhtä ihana mennä! Minulla visiittejä on takana seitsemän. Tiedän, kuulostaa ihan perinteiseltä suomijunttituristilta matkustaa kerta toisensa jälkeen samaan paikkaan, mutta Nizza tarjoaa aina jotain uutta. Ja kyllä mä muuallakin olen tässä välissä käynyt... Se on jotenkin ihanalla tavalla aivan jotain muuta kuin rakas Suomi. Tai Helsinki. Tampere. Turku. Siitä on helppoa ja edullista matkustaa päiväreissuja ympäriinsä, ja sinne voi mennä samaan aikaan sekä kaupunki-, ranta- ja vuoristolomalle. Siellä syö ja juo edullisesti kun tietää missä kannattaa käydä. Siellä on ihanaa vaan istua kahvilassa ja nauttia auringosta ja ihmisvilinästä tai kävellä vanhan kaupungin torilla ja kujilla. No, mitäpä sitä selittelemään, se pitää itse kokea!









Kuvat ovat syysloman reissulta Villa Ephrussista Nizzan kupeesta.
Aivan uskomattoman hieno paikka, kannattaa käydä jos hoodeilla liikkuu!



 Enpä olisi uskonut, että yksi sattumalta kohdalle osunut työmatka voi tuoda elämääni jotain noin ihanaa. Paitsi Nizzan, myös ikuisia ystäviä sieltä.
Elämä on arvaamatonta!

PIN BON!