Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Puntari: Muistoja

Kymmenen vuotta sitten ajoin Poloni mummolan pihaan ja noukin kyytiin mummun. Ajoimme Aitooseen, kaappasimme marjasangot käteen ja lähdimme kävelemään kohti lapsuudenkotini vieressä olevaa mustikkapaikkaa. Ilma oli lämmin ja taival taittui hitaasti. Juteltiin ja pysähdyttiin ihmettelemään erilaisia luonnossa olevia ilmiöitä.
Mustikkapaikalle päästyämme mummu istahti mättäälle ja alkoi poimia. Hitaasti mutta varmasti siniset marjat ropsahtivat ämpärin pohjalle. Mummu vähän manasi, ettei tämä nyt kummoinen mustikkapaikka ole, mutta kyllä minä näin, että tykkäsi se silti.
Poiminnan lomassa mummu kertoili vinkkejä marjareissuille. Taskuun kannattaa aina varata mukaan muutama sokeripala. Katastrofin varalle. Jos väsyy, voi niitä sitten imeskellä. Marjojen syömisen lisäksi sokerista saa hyvää energiaa.
Ja paljon muutakin juteltiin. Miten kaukainen äidin serkku oli yhtäkkiä ilmestynyt kylään, ja miten hieno rouva hänen vaimonsa olikaan ollut.
Puhuttiin vähän pojistakin. Mummun perusluonne oli miehiin negatiivisesti suhtautuva. En ihmettele: eli muusikkomiehen kanssa, joka kuoli nuorena sydänkohtaukseen ja jätti mummun yksin lapsen ja vasta valmistuneen omakotitalon kanssa. Mummun pääsääntöinen sanoma oli, ettei miehiin kannata luottaa - koskaan.

Marjastamisen jälkeen lähdettiin kävelemään kotia kohti. Mummun askel oli lyhyempi kuin metsään mennessämme. Parinsadan metrin matka kesti puoli tuntia.
Kotona saunottiin. Se tuntui hikisen marjaurakan jälkeen taivaalliselta. Mummu kyseli, että minkäslainen mies se minulla nyt oli. Olin kertonut löytäneeni aika hyvän yksilön. Mummu oli tyytyväinen, että maatalon poikaan olin rakastunut. Kunnolliselta vaikutti.

Reilu kuukausi marjareissumme jälkeen mummu meni Valkeakosken sairaalaan sydänlääkityksen tarkastamista varten. Siellä piti olla yön yli, tekisivät kokeita ja sellaista. Illalla, 12.9. äitini sai puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että mummu ei elä enää kauan. Sydänkäyrä näytti huonolta ja mummu oli mennyt tajuttomaksi.
Haluatko lähteä katsomaan, kysyi poikaystäväni. En halunnut. Halusin, että mieleeni piirtyy kuva mummusta siinä sinisessa anorakissa ja keltasissa kumisaappaissa, jotka päällä hän mustikkamättäällä hymyssä suin istui.
Aamulla 13.9. mummu oli lähtenyt taivaallisiin mustikkametsiin.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että minusta ja mummusta ei taida olla ainuttakaan yhteistä kuvaa. Siis valokuvaa. Muistikuvia, muistoja, niitä kaikkein raikkaimpia, sitäkin enemmän.
Hyvää nimipäivää sinne taivaaseen, Helena-mummu!

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Halkomäki : Laidunkausi parhaimmillaan!

Lueskelin päiväkahvin seuralaisena vanhoja naistenlehtiä. Tuli ihan melkein huono omatunto. Meikäläinen on LAIDUNTAJA! Jestas!

Laajassa artikkelissa käsiteltiin nuorten ruokailutottumuksia, sitä miten jatkuvasti napostellaan kaikenlaista pientä ja usein epäterveellistä oikeiden aterioiden kustannuksella. Laidunnetaan kuin lehmät, pötsit pullollaan. Ei tule oikeaa nälän tunnetta, vatsa tekee hulluna töitä, happohyökkäykset tuhoaa purukalustoa hurjaa vauhtia. Ja sitten vielä kaupan päälle lihotaan!
Mun päiväni ovat aamusta iltaan sitä laiduntamista. Aamupalan jälkeen suuntaan kasvimaakierrokselle keräilemään päivän ruokatarpeita. Samalla tulee syötyä muutama kirsikkatomaatti. Kourallinen herneitä. Kourallinen vadelmia. Muutama mansikka. Salaattia. Kasvimaalla tulee käytyä monta kertaa päivässä, jos ei muuten niin syömässä. HEH. Keittiön pöydällä on raaka kaali ja kukkakaalin palasia. Porkkanoita. Tomaattia, herneitä, vadelmia, banaania, omenoita, kurkkua. Niitä syön siitä kotitöiden lomassa. Muutaman kilon. Kävelylenkillä ahdan mustikoita kitaani. Siihen kuitenkin vielä päälle ihan normaalit ateriat ja välipalat. Ja karkit.
Toistaiseksi on mennyt ihan hyvin. Tosin vatsa kyllä pullottaa, etenkin alavatsa...ehkä mulle kehittyy pikkuhiljaa verkkomaha? Miltäköhän se AIV -rehu maistuisi? Vuoden päästä varmaan tippuu jo hampaat suusta.
Onneksi tätä satokautta ei kestä kauaa, mutta parissa-kolmessa kuukaudessa ehtii märehtiä jo melkoisen määrän maan antimia. Vitamiineja, hivenaineita, flavonoideja, antioksidantteja, kuitua, energiaa, terveyttä, vastustuskykyä ja voimaa talven varalle.

MUU! NAM!

Aion laiduntaa suu messingillä jatkossakin. 
Tosin kasvimaan ympäriltä puuttuu se aito nakuttava sähköpaimen tuomaan autenttista tunnelmaa!

Nyt Halkomäki hiljenee viikoksi, kun suuntana on häämatka ja lämmin välimerellinen ympäristö!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Puntari: Pyöräillen mökkitiellä

Eilen päätin kuntoilla sen verran, että pyöräilin meiltä mökille Vehkajärvelle, 17 km. Tahkon 60 kilometrin urakoinnin jälkeen olen ollut pyöräilyn suhteen pienessä henkisessä kuopassa. Pyöräiltyä on toki tullut, mutta ei kisaa edeltävien viikkojen tahtiin. (Pälkäneellä käytiin miehen kanssa viikko sitten polkemassa harjuja pitkin ja poikettiin kahville Kaivannon Keitaalle. Kannattaa pysähtyä, siellä oli hyvä kahvi ja todella mukava henkilökunta sekä uudistetut tilat. Siis jos autollakin ajatte ohi. )

Eilen oli taas aika lämmin ilma liikkua. Pyöräilyssä on hölkkäämiseen verrattuna se etu, että tuuli vilvoittaa jonkin verran. Ja mitä lujempaa polkee, sen enemmän tuulee...
Eilisen mökkipyöräilyn otin kylläkin rauhallisesti ja päätin mennä turistifiiliksillä.

Käännyin Savimaantielle, sillä sen varrella sijaitsee aivan viehättävän kauniita pihapiirejä (täältä on yksi tosi nätti Kastellitalojen mummonmökki myytävänä, kuivan maan tontilla, mutta kivalla paikalla). Mulle tulee aina mieleen Fiskarsin ruukkimiljöön torpat. Tällä tiellä ei saa liikkua moottoriajoneuvoilla, eli sinne ei kaivata varmaankaan mitään turistiryysistä. Pyöräillessä on sekin etu, että pystyy töllistelemään hiljaisessa vauhdissa ihmisten pihoja ja näkee, kuinka kauniita kukkia siellä kasvaa. (Karjatanhua on muuten aivan ihana tiennimi!!!)

Postilaatikkorivit kertovat, että Vehkajärvellä on asutusta ainakin kesäisin. Ja todellinen kesäpaikka se onkin, vaikka talvellakin siellä toimii muun muassa digipiiri, martat, näytelmäpiiri ja kansalaisopiston jumppa.

Keskellä Vehkajärveä on kaunis maitolaituri.

Meidän mökki sijaitsee Mattilantiellä, vähän ennen Mattilan kylää, joka on aivan hurmaava paikka myös. Siellä on pieniä vanhoja mökkejä, rantalaitumella laiduntavia hevosia ja kiemurteleva maalaistie. Touhula on nuorisoseuran omistama juhlatalo, jossa pidetään kesällä Mansikkajuhlat, perhejuhlia ja kesäteatteria.

Vehkajärven vanha koulu on muutettu kyläläisiä palvelevaksi kylätaloksi, jossa kokoontuu siis talvella erilaiset yhdistykset ja kurssit. Kesällä tiloissa toimii mukava kahvila, joka työllistää aina pari nuorta. Tästä nappasin pullapussin mukaani, ettei vaan pääse kalorit sujahtamaan miinukselle pyöräilyn yhteydessä. Kahviolla pysähtyy joka viikko myös kauppa-auto ja ilmoitustaulu toimii sähköttömänä veispuukkina, jonka avulla sana tapahtumista leviää mökkiläisille.

Vehkajärven näytelmäpiiri valmistaa joka kesäksi uuden näytelmän. Tänä vuonna on vuorossa Veikko Huovista. Näytelmäpiiriläiset pistävät itsensä todella likoon tehdessään paikallisia kulttuuritekoja. Pari näytöstä on tänä kesänä vielä jäljellä, itse aion suunnata katsomoon viikon päästä.


Tänään lähdetäänkin romanttiselle viikonloppumatkalle miehen kanssa ihan kahdestaan. Suuntana Porvoo ja Haikon kartano. Pyörät pakattu mukaan, eli tarkoitus on tutkia Porvoonkin aarteita fillarin selässä.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Halkomäki: Pompsista vaan sitä ollaan...

...sen oikean Kauniiden ja Rohkeiden otsikon mukaisessa tilassa !



 Sydän lyö ja vatsa kasvaa, niin kuin tästä Mairen taidokkaasta piirustuksesta voi hyvin havaita!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Puntari: Siisti ku sika pienenä

 Eilinen kesälomamatka serkkujen luo Humppilaan sisälsi leikkimökin siivousta. Alise-neidin viehättävä vanhasta laudasta tehty mökki kuurattiin lattiasta kattoon koko serkkukatraan voimin (pienin, 1kk ikäinen tosin seurasi työnjohtajan ominaisuudessa vierestä).








Siivousurakassa kastuneet paidat ripustettiin kesäillan aurinkoon kuivumaan. Ja illalla ajeltiin vielä kotiin.

Tänään onkin ollut ohjelmassa kevyttä siivoilua kotona, viinimarjojen pakastamista, kokkailua,
hellettä ja sisustuslehtien lukemista. Ajatukset ovat siirtyneet jo syksyyn, puuhellan suloiseen lämpöön, kynttilöihin, sieniretkiin, pimeisiin ja viileisiin öihin, kurkiaurojen katseluun, villapaitoihin, kurakeleihin ja jossain siintelevään ensilumeen, joka tuo talven mukanaan.

ps. Joulupukin tuoma Marimekon Iloinen takki on meidän nuorimmaisen suosikkivaate. Kulkee meillä arkikielessä nimellä taskumekko, se pitää saada päälle kun lähdetään täältä peltojen keskeltä ihmisten ilmoille.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Halkomäki : Huiski surut metsään!


Isomummoni Hilma eli aikakaudelleen tyypillisen, hyvin rankan elämän. Mies kuoli vapaussodassa, lapset kulkutauteihin, kartano meni vasaran alle ja kaikesta piti vaan selvitä yksin. Isomummu oli kuulemma virkeä ja huumorintajuinen nainen vielä viimeisinä elinvuosinaankin, hän ei jäänyt liiaksi murehtimaan menneitä vaan katsoi aina eteenpäin. Tämän kirjoituksen otsikko on hänen lausumansa. Oma mummoni Helena siitä aika ajoin muistutteli, jos joku murhe oli nakertamassa paitani helmaa tai synkistämässä taivaanrantaa. Huiski surut metsään! Se on yksi elämäni parhaista ohjenuorista. Toimii aina. Jos ei ihan kerrasta kokonaan niin sitten ainakin kuuriluontoisesti nautittuna. Metsässä mieli virkistyy, sielu lepää ja aistit ovat avoinna. Siellä tuntee olevansa kotona ja turvassa. Metsän rauha on jotain ihanaa; tuulen humina, lintujen äänet, toisiaan vasten huojuvat puut. Säännöllisesti metsissä kulkeva voi tehdä vuodenaikoihin liittyviä havaintoja ja nitoa niitä vuosien helminauhaan; koska oli hyvä tattivuosi, milloin kovat myrskyt tekivät tuhojaan, koska nautittiin perhoskesästä ja kuinka kauan käpytikka on pesinyt samassa haavassa. Mukavia muistoja! Tutkimuksetkin  osoittavat, että luonto on parasta mielenterveyslääkettä. Päivittäinen luonnossa liikkuminen auttoi masennuspotilaita paremmin kuin mielialalääkkeet. Ja luonnossa liikkuminen antaa tutkimusten mukaan kaikkein eniten virikkeitä aivoille! Eli metsään vaan!

Saalis suorittu roskista, pari pikkukanttarellia päätyvät kuivatukseen.

Viime viikonloppuna maailma osoitti taas oman mielettömyytensä ja julmuutensa. Tai sen teki yksi ihminen, ihan itse ja ihan yksin. On ollut vaikeaa irrottaa ajatuksia noista tapahtumista, ne pyörivät mielessä monien kysymysten siivittäminä. On jotenkin lamaantunut olo. Lauantaina en enää kestänyt uutismyllytystä ja ahdistavaa tietotulvaa. Otin ämpärin ja poimurin käteen ja lähdin metsään kävelylle. Hikoilin reippaan lenkin, sain litran mustikoita ja kotona pidin radion kiinni koko lopun iltaa. Sunnuntaina parin tunnin pyörälenkki metsässä hyvässä seurassa tuntui tekevän hyvää pääkopalle. Tänään tilaisuuden tullen suuntasin mustikkametsään yhdessä anopin kanssa. Marjoja oli harvakseltaan, mutta 4,5 litraa niitä lopulta parin tunnin aikana kertyi. Olo on nyt paljon parempi. Surullinen, mutta parempi. Asiat ovat ottaneet paikkansa, elämä jatkuu. Synkistä tapahtumista huolimatta mustarastas laulaa edelleen, neilikkaruusu avaa nuppujaan ja vadelmat kypsyvät. Ja pakastin on rikki. Ja aamuisesta marjapiirakasta on enää vain pari palaa jäljellä...

Koska mustikan ja vadelman satokausi on nyt parhaimmillaa, laitan tähän ihanan ja etenkin ihanan helpon marjapiirakan ohjeen. Itse tein sen aamulla seoksella 9dl mustikoita, 2dl vadelmia. Ja hyvää tuli! 

Parempi ruoka, hyvempi mieli!


Hamsterin kätköihin talven varalle...


Ihan Paras Mustikkapiirakka

Tämän ohjeen olen saanut vuosia sitten kummityttöni äidiltä, Höysniemen tilan emännältä. Tätä oli siellä kerran tarjolla kahvipöydässä. Söin varmaan neljännespellillisen... Ainesosien määrää olen vähän muutellut, vähentänyt rasvaa ja sokeria...eli piirakka on suorastaan terveysvaikutteinen! Ja vielä helppo tehdä!

6 munaa
5,5dl sokeria
250g sulatettua voita
9,5dl vehnäjauhoja
4,5tl vaniljasokeria
3tl leivinjauhetta
3dl maitoa
n. 1l marjoja

- Sekoita munat ja sokeri, lisää sula rasva
- Lisää seokseen jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe
- Lisää edelliseen vaniljasokeri ja maito
- Sekoita tasaiseksi, älä sekoita kuitenkaan ylimääräistä
- Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille
- Ripottele päälle marjat
- Paista uunin keskitasolla 200 astetta noin 25-30 minuuttia, kauniin kullanruskeaksi

HERKKUA! Loistava "alkuruoka"...


Joskus jos oikein innostun, saatan vatkata munat ja sokerin oikein tymäkäksi vaahdoksi ja lisätä siihen sitten muuta aineet varovasti nostellen joukkoon. Tulee vielä ehkä hitusen kuohkeampi lopputulos, mutta erinomainen se on ilman tätäkin toimenpidettä! Hyvää tuoreena, mutta itse tykkään yön yli jääkaapissa tekeytyneestä enemmän!

"Jälkiruuaksi" metsäreissun jälkeen maittoikin ihana yksinkertaisuus!

Puntari: Sisustusjuttuja alakerrasta

Viikonloppuna olin vanhempieni mökillä käymässä. Äiti on jo pitkään ilmaissut halunsa päästä eroon saunamökin huonekaluista, jotka ovat oikeasti hankittu -99 vuonna ekaan opiskelukämppääni Hämeenlinnaan.
Minä puolestani olen koko ajan miettinyt, että ne kalusteet sopisivat hyvin meidän pannuhuoneeseen, joka on samalla saunan pukuhuone. Nyt kalusteet sitten pakattiin autoon ja ne muuttivat sunnuntaina uuteen kotiin.
Pannuhuone ei ole helppo "sisustettava", sillä pellettikattila täytyy nuohota säännöllisesti ja siitä tulee jonkin verran nokea ym. likaa ympäristöön. Nämä (oikeasti puutarhakalusteet) ovat sen verran kevyet, että ne voi siirtää nuohouksen ajaksi vaikka viereiseen pesuhuoneeseen. Tai sitten vaan heittää vanhan lakanan tmv. niiden päälle likaisten töiden ajaksi.
Kalusteiden myötä pannuhuoneesta tuli OIKEIN kiva. Vanha mäntypenkki ja pöytä heivattiin pihalle, ja sisään kannettiin kalusteiden lisäksi pari viherkasvia ja kynttilöitä. Sain vielä inspiraation maalata vanhan yläasteen puukässässä tekemäni mäntypeilin sinne sopivaksi (ja siitä homma paisui niin, että samaan syssyyn maalasin pari sisäikkunaa vintin aulaan ja pajaprojektini ulkoikkunoita...) ja jostain äitin varastosta haluaisin kaivaa esiin sinipunaraitaisen maton, jonka kudoin 90-luvun alkupuolella USA-villityksen aikana huoneeseeni (mulla oli silloin myös USA-verhot ja USA-päiväpeite).
Ai niin, pannuhuoneessa on myös talomme ainoa leivinuuni, jota talvella lämmitetään laiskasti, lähinnä kovilla pakkasilla. Ja jouluna leivon siinä joululimput ja joskus hiivaleipää. Nyt ajattelen, että kun pannuhuoneessa viitsii jopa vähän oleskella, voi leivariin lykätä tulet saunailtoina, niin voi sitten vaikka juoda saunajuomat lämpimän tulen loimussa.






Viikonloppuna sain käydä tutustumassa parhaan ystäväni uuteen kotiin. Marika muutti mummolaansa, johon tehtiin oikein perusteellinen remontti viimeisen vuoden aikana. Tykkäsin oikein kovasti, kun vanha hirsikehikko oli jätetty näkyviin ja sen ympärille oli hyvällä maulla sisustettu koti uusilla ja vanhoilla huonekaluilla. Talossa oli lämpöä ja kodikkuutta ja modernia tyyliä sulassa sovussa. Ja keittiön puuhella kruunasi kaiken! Marikan kodin kylpyläosasto vei kyllä jalat alta sekä minulta että meidän tytöiltä. Alettiin jo suunnitella yksityistä kylpyläviikonloppua siellä. Voin kuvitella itseni lojumaan kuohuviinilasi kädessä mustaan kylpyammeeseen katselemaan ikkunasta levittäytyvää syksyistä järvimaisemaa :)

Ja asiasta emännöintiin. Olettekos käyneet marjassa? Meidän marjasaldo tähän mennessä on 1 litra mustikoita ja 3 rasiaa vadelmia pakastimessa aikaisemmin säilöttyjen mansikoiden seurana. Mutta vielähän tässä ehtii. Eiks ehdikin?

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Puntari: 5 vuotta sitten...

...remontoitiin koko kesä (ja syksy) tätä meidän kotia. Ja silloin syntyi myös Kyllikkien tapetointi- ja pintakäsittelyfirma Liisteri Veenukset.

Puntari: Turistina Tampereella

"Pyhäjärvi vetää ja Näsijärvi työntää, on välissä Tammerkoski
punatiilinen tehtaiden hammasrivi ja Pyynikin graniittiposki
Uupumatta nuo myllyjen leuat on miespolvet hiertäneet
18 metriä järvestä järveen putoaa kiihkeät veet."
Mikko Alatalo - Tampere

Keskiviikkona meidän perheen kesälomamatka tehtiin niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Tampere. 54 kilometriä erottaa kotipaikkamme ja kaupungin keskustan. Liian usein Tampereella tulee käytyä vaan juoksemassa kaupat läpi ja sitten kotiin. Tämä kesälomapäivä vietettiin tätä Pirkanmaan helmeä rauhallisesti tutkaillen. Tietysti ensin käytiin R-tech pyöräliikkeessä, josta ottamaansa kuvastoa Maire keskustorin suihkulähteellä lueskeli.

Mummu ja pappa liittyivät seuraamme ja matka jatkui kohti Tammerkosken rantaa. Koski kuivatetaan lähipäivinä viikoksi, olisi mielenkiintoista olla katsomassa millaista tavaraa kosken pohjasta paljastuu.

Keskipäivällä mentiin syömään Koskipuiston Rossoon. Terassikelit hellivät.

Ilme on muikea silloin harvoin, kun saa oikeaa limonaadia. Eikä tarvi juoda aina niitä äidin vääntämiä viinimarjamehuja.

Hämeenpuiston halki matka jatkui kohti erästä huvipuistoa (ette varmaan arvaa mitä). Hämeenpuisto oli jotenkin karumpi, mitä entuudestaan muistin, ehkä siinä on jotkut kunnostustyöt menossa.

No juu, Särkänniemeenhän sitä mentiin! Viimeksi olen käynyt vuonna -99 ja muutenkin vain 2 kertaa elämässäni. Ekan kerran olin 80-luvun alussa. Tytöt olivat heti fiiliksessä ja oli todella hauska katsella lasten ilonpitoa. Vähän kyllä teki itsekin mieli kokeilla muutamaa laitetta, mutta tyydyttiin sitten vaan Taikajokeen ja karuselliin. Sen verran kallista lystiä on huvipuistossa käynti, ettei joka kesä kyllä mennä. Ellei sitten satu joulupukki tuomaan lahjaksi lippuja tai tytöt saa synttärilahjaksi (nyt ymmärrän paremmin niitä huvipuistofaneja, jotka hankkivat itselleen kausikortin, onhan se paljon edullisempaa, jos tykkää usein käydä ja voi pistäytyä vähän ex temporekin sinne pyörimään muutamaan laitteeseen).

Jonottaessakaan aika ei käynyt pitkäksi. Delfiinit uivat niin vikkelästi tyttöjen sydämiin, että kotona onkin leikitty delfinaariota joka päivä. Ja rannassa harjoiteltu delfiiniuintia. Myös akvaario oli hieno paikka.

Komea kaupunki on Tampere yläilmoista katsottuna. Paljon vettä ympärillä. Näsinneulassa kävin ekaa kertaa ja oli kyllä mukava tutkailla lähikaupunkia yläilmoista.

Ennen kotiin lähtemistä oli tyttöjen päästävä vielä heppakarusellin kyytiin. Kaikkein ihanin laite se Särkänniemessä onkin. Sitten lähdettiin ryytyneinä kotiin ja saatiin eilen lepuuttaa itseämme julmetun sade- ja ukkospäivän merkeissä. Vettä tuli jokunen pisara, ja nyt ilmasta onkin tulossa sopivan trooppinen viikonlopuksi!


keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kyllikit kotiseutumatkailee: Suut makiaks mansikkapaikassa!



Maitolaiturin lähitienoilta löytyy vaikka mitä kivoja kesäkohteita. Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan jotta voi viettää mukavia kesäpäiviä viihtyisissä ja mielenkiintoisissa paikoissa! Kotiseutumatkailu on sitä paitsi ekologista ja se jättää euroja lähialueen yrittäjille. Suorastaan suositeltava matkailumuoto siis! Kyllikit ovat tänä kesänä kiertäneet ahkerasti kotikontuja ja niistä retkistä raportoimme vielä tässä heinäkuun aikana.



Kesätorin myymälä.
Mirva "Lady of the House" kassaneitinä.
Ensimmäisenä kotiseutumatkailukohteena Kyllikit esittelevät Pälkäneellä sijaitsevan Niitty-Seppälän tilan ja sen Kesätorin. Koska ruokahan meillä on aina mielessä! Tilaa isännöi vuosien kokemuksella Pälkäneen oma "kotiseutuelvis" Jukka Kittilä yhdessä nuorikkonsa Mirvan kanssa. Isäntäpariskunnasta isännän voi hyvällä tuurilla bongata paikan päältä traktorinsa kanssa, emäntä taas suhaa Kesätorin myymälän ja kahvion väliä aamusta iltaan. Kesätori on mukava paikka viettää ihan vaikka vaan pieni kesäinen hetki herkkujen ääressä, tai sitten siellä hujahtaa puoli päivää mansikoita poimien tai lasten kanssa eläimiä ihmetellen.


















Niitty-Seppälän tilan Kesätori on sananmukaisesti mansikkapaikka, vaikka sieltä kyllä löytyy vaikka miten paljon muutakin ihanaa. Myyntipuolen lisäksi esillepanoon ja tilojen koristeluun on panostettu rennolla maaseutumaisella otteella. Kesätorin ovet avataan yleensä juuri ennen juhannusta, ja sesonki hiljenee heinäkuun loppuun. Torilla käy vilinä ja vilske aamusta iltaan. Se on suosittu suoramyyntipiste niin paikallisten, mökkiläisten kuin satunnaisten turistienkin keskuudessa. Helppo ja nopea tapa saada varmasti tuoreita raaka-aineita keittiöön ja takuuvarmaa lähiruokaa tällä seudulla! Kesätorin myymäläpuolelta löytyvät hittituotteen eli mansikan lisäksi niin kesäkukat, yrtit, vihannekset, juurekset kuin uunituore kotileipäkin. Paikallisten tuottajien hunajaa, makeisia ja tyrnivalmisteita löytyy myös hyllyistä hyvä valikoima.










Kesätorin yhteydessä on tunnelmallinen kahvila, joka niin ikään myy tilalla valmistettuja herkkuleivonnaisia; mansikkapulla ja -viineri lienevät näistä suosituimmat. Kahvin ja limsan seuraksi vitriinistä löytyy makeita sekä suolaisia purtavia aina hampurilaisiin asti. Herkut voi nautiskella joko sisällä kahvilassa tai sen suurella katetulla terassilla maaseudun peltomaisemaa ja mansikkavainioita ihaillen.




Kittilät ovat panostaneet tilansa kesätoiminnassa erityisesti lapsivieraisiin, joiden iloksi mäen reunasta löytyvät ilman pääsymaksua avautuvat kotieläinpiha, peikkoluola kuin polkuautoratakin. Mansikanpoiminnan tai automatkan väliajalla on mukava viettää kiireetön hetki possujen touhuja katsellen tai autoradalla hikoillen.



Kesätori on myös monenlaisen kesätoiminnan keskus, siellä on järjestetty elokuvailtoja, tansseja/musiikki-iltoja sekä pihazumbaa. Kaikkein suosituin juttu Niitty-Seppälän tilalla on kuitenkin jokakesäinen mansikan itsepoiminta, joka kokoaa väkeä pitkienkin matkojen takaa keräämään kesän herkkuja talteen.

SINNE SIIS!


Näkymä Kesätorin mäeltä tilan pääkeskukselle ja kasvihuoneille.