Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leipominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leipominen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. elokuuta 2017

Kyllikit: Sadan sortin päiväkahvit

Ennen kuin tässä päästään irti Lapin reissun fiiliksissä, on ihan pakko kertoa meidän kylän ainutkertaisesta kesätapahtumasta joka ajoittui juuri siihen reissun alle. Se oli Kirkastuksen lisäksi toinen kyllikkien kesän kohokohdista!

Mehän ollaan paitsi sellaisia oman elämämme marttoja, niin myös ihan oikeasti Marttojen jäseniä. Aitoon Martat ovat tietenkin omalta osaltaan huomioineet Suomen juhlavuoden osana Pälkäneen kunnassa järjestettäviä sataa juhlavuositapahtumaa. Suomi100 - tapahtumia ideoidessa joku martoista sai melko villin idean siitä, että järjestettäisiin kaikille avoimet päiväkahvit, joissa tarjottaisiin sataa erilaista sorttia kahvipöydän herkkuja. Koska Martat ja kahvi kuuluvat saumattomasti yhteen. Ja koska päiväkahvit ovat vahva osa suomalaista kulttuuria. Ja siksikin, että meillä on valtavasti suomalaisissa kahvipöydissä vuodesta toiseen viihtyviä herkkuja jotka ansaitsevat nousta parrasvaloihin niiden vanhojen ja osin unohdettujenkin lisäksi. Samalla päätettiin tietysti viettää myös kansallispukujen tuuletuspäivää, sillä upeat puvut ansaitsevat päästä edes juhlavuonna näyttävästi esille.


Ja ei kun tuumasta toimeen! Melko pienellä mutta pippurisella porukalla näitä pitoja ryhdyttiin valmistelemaan ja sitten lopulta Martan päivän lähestyessä pystyttämään ihan keskelle Aitoota, Marttilan tilan vehreään pihapiiriin. Arvaatte varmaan että jos tämä marttailu nyt on ihan meidän kyllikkien spessujuttuja, niin leipominenhan saa meidät aivan villeiksi! Oikeastaan kolmen sukupolven kyllikit pitivät uunit päälle ja essut eteen, sen verran asiasta innostuttiin. Eniten pöhinää löytyi Halkomäestä, jossa ensimmäiset leivonnaiset nostettiin uunista pakastimeen heti kun raparperin varret pilkottivat maasta. Leipomisen hektisimmät vaiheet olivat kaksi viikkoa ennen juhlia, kun kaikki perinnesuosikkireseptit kaivettiin kätköistä. Purkit ja purnukat täyttyivät sokerikaneliässistä, lusikkaleivistä, suklaasydämistä, Eila-anopin pikkuleivistä, siirappipipareista, Hanna-tädin kakuista, pähkinäpikkuleivistä ja mitä näitä nyt onkaan. Aika montaa eri sorttia äidin kanssa taikinoista väännettiin. Ja kivaa oli! Niin kivaa, että välillä mietittiin ollaanko tässä ihan täysjärkisiä. (Onneksi tiesimme, että samalla hetkellä uunien ääressä hääräsi monta muutakin meitä hurahtaneita, eli ei hätää...)
Kahtena viimeisenä päivänä minä laitoin liukuhihnan pyörimään ja tein paistettavat juustokakut sekä hyydykekakut. Taisin siinä vähän lisää mokkapalojakin leipoa. Ja jotain muuta pientä. Ja sitten päivää ennen kekkereitä käytiin valmistelemassa porukalla puitteet kuntoon, pöydät tarjoilutelttaan ja vieraille, kahvinkeittopaikat sun muut valmiiksi. Pakko todeta että melko täpinöissäni olin siitä kaikesta, ei meinannut uni tulla yöllä silmään. Siinä vielä puoliltaöin silittelin kansallispuvun puseroa ja esiliinaa käyttökuntoon ja mietin että mistä saisin hommattua viimehetken paniikkihankintana valkoiset sukkahousut pukuni kanssa. Mutta kaikkein eniten jännitettävää oli säässä, joka oli vähän fifti-siksti. Ennusteet eivät lupailleet sadetta, mutta silti paksut harmaat pilvet peittivät taivasta vielä edellisenä päivänä, kuten oli tehnyt jo parin viikon ajan. Vankasti luotin kuitenkin siihen, että kerran hyvä sää oli tilattu, se myös saataisiin!


Martan päivän aamu valkeni harmaana ja kului kuudesta asti viimeisissä valmisteluissa, kakkujen koristelussa ja kaikkien loppujen kakkulapioiden metsästyksessä. Lopulta kansallispuku oli pakattuna autoon ja kakut kylmälaukuissa. Ja koppa kaupalla kaikkea sälää myös. Juhlapaikalla laitettiin porukalla hihat heilumaan ja lopulta oltiin siinä vaiheessa, että pöydät oli katettuna ja oli aika mennä vaihtamaan ykköstä ylle. Savottaorkesteri Enso Kusetti saapui paikalle, taivaalta tihutteli hetkisen pientä pisaraa, mutta kun kello tuli yksi, alkoivat pilvet rakoilla ja kohta Aitoon yllä loisti sininen taivas ja upea auringonpaiste! Kahden viikon sadejakson jälkeen meille suotiin lopulta upea juhlapäivä! Kyllä meinattiin Tiinan kanssa haljeta onnesta siellä kahvipisteellämme; tästä tulisi upea päivä! Ja niin tulikin! Väkeä saapui heti runsaslukuisesti paikalle ja meillä riitti sutinaa kahvin, teen ja mehujen jaossa.



Pitkien herkkupöytien kaikki 108 erilaista sorttia tekivät kauppansa. Osa tarjoilulautasista tyhjeni hyvinkin nopeasti. Pikkukyllikit kiertelivät kahvivieraiden joukossa tarjoilemassa Pandan Suomi-juhlakonvehteja. Paikalla oli hieno tunnelma ja väki kovasti innoissaan hauskasta ideasta. Kahville saapui niin aitoolaisia kuin väkeä ympäri kuntaa, osa jopa kauempaakin. Mökkiläiset tulivat tapaamaan tuttujaan ja osa toi omat mökkivieraansakin mukanaan katsomaan paikallista meininkiä. Kansallispukuja oli kaivettu kaapista yllättävän paljon joten kansallispukujen tuuletustapahtumana nämä kekkerit onnistuivat myös yli odotusten!


Kaksi ja puoli tuntia me Tiinan kanssa kaadettiin kahvia, ja lopulta kerkisimme itsekin istahtamaan pöydän ääreen muiden marttojen kanssa. Tapahtuma oli purkissa! Kuppi kahvia ja joltakin tarjoilulautaselta pelastettu puolikas kääretortun pala. Ylävitosia marttakavereiden kanssa. Helpottunutta huokailua, ihastusta päivän tunnelmasta. Onnistumiset iloa. Hämmennystä suuresta vierasmäärästä ja ihmisten reaktioista. Ja siitä että supikkaista oli kaikessa siinä tohinassa irronneet pohjat. Kokonaan. Hetken huili. Ja sitten taas hyvin nopeasti takaisin perusasioihin, arkivaatteet ylle ja purkuhommiin. Rivakasti oli puitteet purettuna ja auto täynnä pesua odottavia tarjottimia, termoksia ja lautasia kahden ylikierroksilla riekkuvan kääpiön lisäksi.



Kiireen vilkkaa kotiin, tiskikone päälle, käsitiskillä loput. Kaikki kamppeet kuivattuna keittiön työpöydälle. Minuuttiaikataululla mentiin. Viimeiset tavarat reppuun reissua varten. Lapsille jääkaapista nassuun loput maksalaatikon jämät. Evääksi kuorin pussillisen kesäporkkanoita ja pari näkkäriä tyhjästä leipäkorista. Muuta syötävä en enää löytänyt. Vaatteiden vaihto, reput ja pikkupojat autoon. Sitten kohti Tamperetta ja yöjunaa. Siinä vaiheessa loma tuntui enemmän kuin ansaitulta!
Hyvin valvotun yön jälkeen tuntui ihanalta löytää itsensä Kolarin rautatieasemalta.















perjantai 2. syyskuuta 2016

Halkomäki: Terveysherkkua ja parempaa elämää!


Nyt ei sitten ihan täsmää tämän jutun kuvat ja sisältö, mutta ei anneta sen haitata! Tarkoitus on vinkata teille, armaat lukijat, oivallinen kahvihetken herkku syyspäivien ratoksi.
Nyt on siis syksy ja valo vähenee hiljaksiin. Mun mieleni halajaa automaattisesti jotain makeaa. Toki se tekee sitä kesät ja talvetkin, eikä taida edes kevät jäädä välistä...
Olen vähän pakon sanelemana joutunut viimeisen vuoden aikana tutustumaan sokerittomaan leivontaan. Kaikkihan sen tietää, ettei sokeri tee ihmisen elimistölle eikä mielelle hyvää. Valheellisesti ehkä hetken, mutta siihen se sitten jääkin. Sokerikoukussa killuminen on kamalaa. Onneksi nyt on saatavilla tosi mukavasti erilaisia ohjeita, joissa valkoinen sokeri on korvattu terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Lähdin ehkä hiukan epäillen sokerittoman leivonnan pariin, mutta lopputulos on ollut poikkeuksetta ihan syötävä. Jopa aika hyvä usein miten. Ja mitä vähemmän varsinaista sokeria syö, niin sitä makeammilta nämä sokerittomat herkut maistuvat. Vielä en ole rohkaistunut kokeilujani ihan perus kahvipöytään lataamaan, koska äkkisiltään eivät välttämättä irroita mitään yleisöaaltoja. Vaikka siis syötäviä ovatkin. Ja ihan hyviä. Ja terveellisiä.

Ajattelin laittaa tähän jakoon yhden muffinssiohjeen, vinkiksi jos joku muukin innostuisi kokeilemaan. Näiden raaka-aineet saa ihan tavallisestakin maalaiskaupasta, ei tarvita mitään kaakaonibsihifistelyä. Nämä pallerot olivat tuoreeltaan herkullisia. Lapset tykkäsivät tosi paljon. Pakastuksen jälkeen maku lätsähti yksitoikkoiseksi. Samoin rakenne. Eli leivo suoraan syötäväksi, ei pakastukseen! Yhtään kuvaahan en ole koskaan näistä huomannut ottaa, mutta ihan tavallisilta muffinsseilta näyttävät!


Näillä muffinsseilla voi ottaa sellaisen terveellisen startin syksyyn. Miettiä vaikka vähän muitakin syömistottumuksia samalla. Mitä voisi muuttaa? Miten saisi vaikka vähän virkeämmän ja paremman olon. Pysyvästi. En tarkoita että miten saisi lisää kierroksia irti koneesta, vaan hyvää oloa itselle. Omaa jaksamista. Itse olen huomannut ruokavalion ja säännöllisen syömisen suuren merkityksen päivän vireystilassa. Kun jättää sen perunat ja kastike -linjan, makaroonilaatikot ja muut hiilaripommit vähemmälle, niin kappas kun ei haukotutakaan enää iltapäivällä! Punaista lihaa voi vaihtaa kanaan ja kalaan ja pitää aluksi vaikka yhden kasvisruokapäivän viikossa. Siitä se lähtee! Aluksi oli olevinaan tosi vaikea keksiä, että mitä sitten söisi jos ei syö sitä mitä aina on syönyt. Mutta reseptejä löytyy niin netistä kuin kirjoistakin. Minä aloitin yksinkertaisella "juureslohkoja uunissa, lihaa/kanaa/kalaa pannulla" -teemalla. Kyytipojaksi kermaviilistä tehty kastike. Siitä se lähti pikku hiljaa. Nyt metsästän innolla ihan puhtaita kasvisruokaohjeita, sillä haluaisin lisätä vielä niiden osuutta meidän perheen ruokapöydässä.
Ja samalla kun remontoi perusruokavaliotaan, voi siis rempata helposti sitä herkuttelupuolta ja kaikkea siinä ympärillä. Pienin askelin, yksi muutos kerrallaan. Esimerkiksi sitten kun onnistuu vähentämään sokeria, niin seuraavaksi vähentää valkoisia viljoja. Lisää kasviksia. Paljon vihreää ja punaista. Juo enemmän vettä. Käy vaikka pienellä kävelylenkillä joka päivä. Menee ajoissa nukkumaan. Kutsuu hyvän ystävän päiväkahville tai iltateelle vaihtamaan kuulumisia. Sillain jännästi ihan livetilassa. Ja samalla voi sitten syödä näitä muffinsseja! Ja miettiä vaikka yhteistä sieniretkeä ensi viikolle.
Hyvä olo rakentuu pienistä valinnoista, jokaisen pitää vaan itse löytää ne omansa. Mä olen viime päivinä piirrellyt paperille omia käppyröitäni parempaa oloa ja arkea ajatellen. Katsotaan syntyykö tulosta. Siitä ehkä täällä sitten joskus lisää...



Vadelmamuffinssit n. 10kpl

1dl mantelijauhoja
1,5dl kookoshiutaleita
1dl tattarijauhoja
1tl leivinjauhetta
3 ruskeapilkullista banaania
2 munaa
2-3dl vadelmia vähän palasteltuna
0,5tl vaniljajauhetta tai vähän siemeniä vaniljatangon sisältä
öljyä vuokiin

1. sekoita kuivat aineet keskenään
2. lisää mössätyt banaanit ja kananmunat joukkoon
3. sekoita taikina sileäksi ja kääntele vadelmat varovasti joukkoon
4. jaa taikina muffinivuokiin, joita saa olla kaksi päällekkäin
5. paista uunin keskiosassa 200 astetta noin 15 minuuttia


Leppoisaa viikonloppua!

torstai 17. maaliskuuta 2016

Halkomäki: Aamupäivän paakkelssit



Huomenta!



Reissussa on kivaa kun on kiireetöntä aikaa. Aikataulutetut lomat ei ole mun juttuni. Tykkään siitäkin, kun saan laitella ruokaa rauhassa ja leipoa jotain herkkua päiväkahville ilman kiirettä. Tosin nyt mulla ei ole täällä päiväkahviseuraa kun anoppi-armas puuttuu matkasta, vaan ihan itsekseni joudun kaffet hörppimään.


Aamupalan luksusta on tuore leipä tai sämpylät. Aikaisemmin vinkkasin pataleivän ohjetta, nyt ihan vaan tällaisten sämpylöiden, joita leivon aamu- tai iltapalan kaveriksi. Ei tarvitse vaivata eikä möyhiä, sekoitellaan, nostatellaan, painellaan ilmakuplat pois ja laitetaan jääkaappiin odottelemaan seuraavan aamun paistoa. Taikina säilyy monta päivää kylmässä, ja sieltä voi siis paistella lämpöisiä herkkuja aina kun uuni on kuumana. Näihin tulee erityisen rapea kuori! Ja makuahan voi jokainen sitten varioida erilaisilla jauhoilla omien mieltymystensä mukaan. Että siitä vain aineet kulhoon ja jääkaappiin muhimaan! Maistuu varmaan sullekin!


SÄMPYLÄISET
7½ dl kädenlämpöistä vettä
30 g hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl ruisjauhoja
n. 10-12 dl vehnäjauhoja
½ dl pellavan siemeniä

1. Liuota hiiva lämpöiseen veteen ja sekoita muut ainekset joukkoon isolla lusikalla. Älä vaivaa. Anna kohota 2 tuntia, painele ilmat pois ja laita jääkaappiin yöksi leivinpaperilla ja kostealla leivinpyyhkeellä peiteltynä. Katso että kulhossa riittää kohoamisvaraa, sillä taikina nousee reilusti!

2. Tee aamulla sämpylöitä suoraan taikinakulhosta kahdella lusikalla nostellen. Laita köntit leivinpaperille.



Huiskauta jauhoja sämpylöiden päälle ja leikkaa risti terävällä veitsellä.



3. Paista sämpylöitä 230 asteessa uunin keskitasolla noin 30-35 min, kunnes ne ovat sopivasti ruskistuneet. Jos laitat uunipellin valmiiksi kuumenemaan uuniin kun napsautat uunin päälle, niin pohjatkin paistuvat nopeammin rapeiksi.




Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, muuten rapea kuori pehmentyy.








sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Halkomäki: Onnenlähde

Se taisi olla muutama viikko takaperin kun Tiina teki jonkinmoista tilinpäätöstä päättyneestä vuodesta 2015. Tiinalla oli aika mukava vuosi, mutta taisipa siinä omaansa kehuessaan todeta, että ihan kaikilla ei ollut. Siis niin kuin esimerkiksi mulla. Mun vuoteni oli sellainen ala-allegoriassa synti-tuska-ahdistus ja mitä kaikki näitä nyt onkaan, plus ahdistus-masennus-ketutus-epätoivo. Riittääkö vai haluatteko kuulla vielä lisää? No ei ollut kiva vuosi ei. Huhtikuusta vuoden loppuun oli sellaista aikaa, että mieluusti pyyhkisin sen pois muistoista. Miten voikaan kasaantua niin paljon ikäviä asioita yhteen sumaan, peräkkäin ja rinnakkain ja päällekkäin? Ja kun minä en suinkaan ole ollut ainoa jolla oli tällainen vuosi, jotenkin tuntuu että meitä oli poikkeuksellisen paljon. Tosin se kyllä mahdollisti loistavan vertaistuen, jota ilman en varmaan olisi enää ollenkaan hengissä!

Vaikka vuosi oli koettelemuksia täynnä, niin siitäkin virisi myös paljon hyvää. Ei vähäisimpänä ajatus siitä, että onni istuu meikäläisessä aika tiukasti. Onnellisuus. Hirveimpänäkin päivänä olin väsymyksen ja epätoivon riipivän pinnan alla onnellinen. Se oli mulle tosi tärkeä asia huomata. Monet isotkaan jutut eivät voineet viedä multa kykyä olla onnellinen! Siihen onnellisuuteen liittyi vahvasti myös kiitollisuus. Elämästä. Läheisistä. Kodista. Terveydestä. Se antaa tavallaan sellaisen turvallisuuden tunteen itsellekin kun tietää, että mun onneani ei helpolla hetkauteta! Ei tarvitse kuin katsella hiukan ympärilleen, avata sanomalehti, televisio tai netin syöverit, ja saa aika paljon perspektiiviä omalle elämälleen. Silmille suorastaan sataa syitä, mistä asioista voikaan olla onnellinen. On syytä olla. Etenkin täällä Suomessa. Samalla tosin näkee elämän raadollisen ja epäreilun puolen, joka pistää syvälle sisimpään. Miten onnellinen saankaan olla, ettei perheeni tarvitse lähteä pakoon omasta kodista ja kotimaasta, heppoisella kumiveneellä valtavaan aallokkoon ja päätyä merenpohjaan anonyymiksi tilastonumeroksi. Ihan vaan esimerkkinä.

 
Sain aikoinaan Tiinalta tällaisen kortin . Olen pitänyt sitä jääkaapin ovessa ja lukenut aina ohimennen. Hyviä vinkkejä. Lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia. Kohta 5 on ollut pelastusrenkaani, ja kohta kahdeksan se, mitä vastaan olen kapinoinut. Tein kesällä päätöksen, että tänä talvena pidän varpaankynnet lakattuina. Ihan vaan koska mä voin! Ja koska se piristää! Nähdä edes vilaukselta villasukista sänkyyn peiton alle sujahtavat nätit varpaat!
 
Eilen oli lauantai joka menee kategoriaan Aikamoista Rallia. Lapset kipeinä, pari huonosti nukuttua yötä takana meillä kaikilla ja karmeat kierrokset aamusta iltaan. Mulla särki päätä viidettä tai kuudetta päivää. Noin niin kuin yhdistelmänä ajatellen aika killeri kombinaatio, eiks vaan. Kahden aikaan iltapäivällä meinasin jo luisua epätoivoon: tästä ei oikeasti tule yhtään mitään.......kohta löydän itseni olohuoneen ovelta naama punaisena huutamassa lapsille Painukaa He*******n! Tai jotain muuta yhtä älykästä. Näitä äitinä olemisen tähtihetkiä. Oli pakko toimia nopeasti ja muuttaa veneen kurssia ennen kuin mitään peruuttamatonta lipsahtaa suusta.

Missä olen onnellisimmillani kotona? -keittiössä
Mikä tekeminen rauhoittaa ja on mukavaa? -leipominen
Mikä olisi helppo ja nopea leivonnainen JUURI NYT?  - seitsemän minuutin kakku

Essu eteen ja keittiöön. Ja heti rupes helpottaan! Poikasetkin siinä kaivelivat omat esiliinansa komerosta ja kanavoivat kierroksensa kerrankin johonkin järkevään. Nopeasti nousivat jauhopussit laatikoista ja kananmunat purkista työpöydälle, ja pian oli homma täydessä vauhdissa. Seitsemän minuutin vatkausvaihekin saatiin ilman tappeluita jaettua ja lopulta minun ei tarvinnut kuin rikkoa kananmunat ja katsoa että aineita tuli oikeat määrät. Tiimi hoiti loput! Minä hoidin kakun uuniin ja sieltä ulos, keitin päiväkahvit itselleni ja apulaisille glögit. Ja elämä oli taas ihan mallillaan. Kakkupala kädessä ja suu hymyssä! Tällaiseen tunnesyöjään vaan kolahtaa niin kivasti suklainen höttöunelma, ei siitä mihinkään pääse! Ilmeisesti myös lapseni ovat perineet tämän ominaisuuden, sillä olivat useamman tunnin ihan ihmisiksi!

Päivä osoitti, että eräänlainen onnellisuuden lähde löytyy keittiöstä. Jauhopöllystä, muovikuppien kolinasta, vatkaimen surinasta, munankuorien rasahtelusta, ihanista tuoksuista ja uunin lämmöstä. Kaikki toiminta tähtää vain yhteen päämäärään:

Tule, tule hyvä kakku!


Joo,  unohdin korppujauhottaa vuoan...
 
 
Seitsemän minuutin kakku
 
Ensin on taikinan perusohje, sen perässä kursivoidulla muutama variointivinkki. Ohje on superhelppo!
 
 
4 munaa 
3 dl sokeria 
200 g voita pehmeinä paloina
3 tl leivinjauhetta
2 tl vanilja- tai vanilliinisokeria 
1½ dl vehnäjauhoja 
2 dl perunajauhoja 

*1 appelsiinin raastettu kuori (pese appelsiini hyvin ennen raastamista, raasta vain keltainen kuori!)
*0,5dl leivontakaakaojauhetta (+suklaaraastetta)
*1 sitruunan kuori raastettuna sekä puolet mehusta
*1dl valkosuklaaraastetta/tummasuklaaraastetta
*4kpl pätkis -patukoita tai vastaavia raastettuna/pieneksi rouhittuna
 

Mittaa kaikki aineet yhdellä kertaa kulhoon ja vatkaa joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella 7 minuuttia.
Mausta kakkutaikina vatkaamisen jälkeen haluamallasi tavalla, pakko ei ole maustaa millään!
Voitele ja jauhota vehnäjauhoilla tai korppujauhoilla vähintään 2 litran rengasvuoka.

Paista 175 asteessa noin 45 min toiseksi alimmalla tasolla. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla.

Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa.

Ja kuorrutuksenkin voi tehdä, kruunaa makunautinnon:
 
Kuorrutus 1:
60 g pehmeää voita
100 g maustamatonta tuorejuustoa tai sitruunatuorejuustoa
4 dl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria
Laita kaikki kuorrutteen ainekset kulhoon ja vatkaa kunnolla sekaisin. Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä tai muulla tasasivuisella veitsellä kakun pinnalle. Koristele haluamallasi tavalla.
 
Kuorrutus 2:
1 levy Fazerin sinistä
1prk smetanaa
Sulata suklaa ja anna jäähtyä hieman, sekoita smetana joukkoon niin että massa on tasaista. Levitä kakun päälle.

 

torstai 17. joulukuuta 2015

Halkomäki: Joululooran salaisuus


Perinteikäs Joululoora.
Lähtenyt Halkomäestä joulun alla sydänystäville
jo vuosien ajan.

Tässä reseptiä!
 
JOULULOORA
 
4 kpl pieniä laatikkovuokia
 
160g kaurakeksejä
50g voita
 
4 liivatelehteä
200g Pandan tummaa suklaata
200g Philadelphia tuorejuustoa
2 munaa
1,25dl sokeria
1tl vaniljasokeria
2dl kuohukermaa
 
 
 
 
- murskaa kaurakeksit muovipussissa kaulimella tasaiseksi muruseokseksi ja sulata voi
- sekoita voi ja keksimurut keskenään ja jaa ne tasaisesti neljän vuoan pohjalle
- tasoita ja painele tiiviiksi
 
- laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen
- vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
- vatkaa tuorejuusto joukkoon
- sulata suklaa vesihauteessa, jäähdytä hiukan ja lisää seokseen
- vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää seokseen varovaisesti
- liuota liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä ja lisää ohuena nauhana seokseen koko ajan hyvin vatkaten
 
- lusikoi seos tasan neljään vuokaan
- tasoita vuokien pinta, koristele lusikkakuvioinnilla ja ripottele koristehärpäkkeitä päälle
- kirjoita vuokien kansiin saajan nimi, kannet päälle ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi
- loorat voi pakastaa!
 
Ps. Sama ohje passaa hyvin irtopohjaiseen rengasvuokaan jos haluat tehdä kakun!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Halkomäki: Soppa ja sen avec

 
 
Tänään on vietetty eilisen Itsenäisyyspäivän rääppiäisiä ja tyhjennetty kaapista juhlaillallisen jämäherkkuja. Tuttujen makujen äärellä on helppo pujahtaa takaisin Itsenäisyyspäivän tunnelmiin ja katsella lehdestä kertauksena tasavallan ykkösjuhlien uutisia.

Meillä itse juhlapäivä meni tutulla kaavalla ja ruokapuolikin hoitui perinteisesti yhteistyöllä; minä valmistin alkuruuaksi punajuurisosekeittoa, pääruuaksi naapurista tuli äidin valmistamia, suussa sulavia hirven sisäfilepihvejä kermaisessa sienikastikkeessa, niiden keralle tein perunamuusia ja uunissa paahdettuja palsternakkoja. Leiväksi leivoin pataleivän. Jälkiruoka oli tänä vuonna vaniljajäätelö mansikoilla, ja kahvin/glögin kaveriksi leivottiin nuoriso-osaston voimin vadelma-maitosuklaamuffinsseja. Olihan siinä taas tekemistä ja syötävää kerrakseen, vaikka vähän hommaa jäätelöllä oikaistiinkin. Mulla ei ollut lakkahiloa josta tehdä suosikkijälkkäriäni, nyyh! Jotenkin halusin ottaa tänä vuonna sellaisen vähän helpomman reitin...en tehnyt pöytään edes kukka-asetelmaa. Ruusuja ja puolukanvarpuja pikkumaljakoihin vaan. Alankohan taantua? Mutta oikein tunnelmallinen ja mukava Itsenäisyyspäivä oli vähemmälläkin hössötyksellä!


 




Punajuurikeitto oli uusi tuttavuus ja kokeilu, ja se oli kyllä niin hirmuisen hyvää että pakko laittaa tähän ohjetta jakoon. Lempeä keitto saa mukavasti potkua sinihomejuustosta, ai että!
Toinen todellakin suositeltava juttu on tämä helppoakin helpompi pataleipä. Siinä ei oikein voi mitenkään epäonnistua jos noudattaa ohjetta, ei vaikka jauhopeukalo olisi jäänyt geeniperimästä kokonaan pois. Ihanan rapea kuori ja kuohkea sisus, ja se maku! NAM!
Että tästä kokeiluun vaikka seuraavaksi keittopäiväksi tämä leppoisa duo. Keitto kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään, siinä sivussa sekoittelee leipätaikinankin kulhoonsa pulputtamaan!

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)


Punajuurisosekeitto

 
6–8 raakaa punajuurta
2 perunaa
pala juuriselleriä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 l vettä
1-2  kasvisliemikuutio
2–3 rkl sitruunamehua
sitruunapippuria
ripaus yrttisuolaa

Lisäkkeeksi:
Sinihomejuustomuruja ja ranskankermaa (myös vuohenjuusto ja feta käyvät, mikäli sinihomejuusto ei nappaa!).

Kuori ja paloittele punajuuret, sellerinpala, perunat ja sipuli ja keitä kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä pehmeiksi. 
Soseuta kasvikset sauvasekoittimella. Mausta keitto sitruunamehulla ja pippurilla. Tarkista suola. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli.
Lisää tarjoiluvaiheessa keiton pinnalle nokare ranskankermaa ja sinihomejuustomuruja.

 
 
Pataleipä


7 dl vehnäjauhoja
(Osan voi korvata sämpyläjauhoilla tms. +siemeniä, leseitä ym.)

1 tl suolaa
 
4 g hiivaa (herneen kokoinen nokare tuoretta tai 1/2tl kuivahiivaa)
 
3 1/2 dl vettä

Sekoita kulhossa muihin aineksiin reilusti kädenlämpöinen vesi. Sekoita mutta älä vaivaa.

Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 12–24 tunniksi.

Ennen kuin paistat leivän, kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja käännä kaksinkerroin. Älä vaivaa. Ripottele pinnalle hiukan jauhoja ja peitä taikina liinalla.

Pane kannellinen 2 litran valurautapata/keraaminen pata kylmään uuniin ja uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Kun taikina on kohonnut pöydällä noin 30 minuuttia, ota pata uunista ja pyyhkäise sen sisäpinta kevyesti rypsiöljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja pane kansi päälle.

Nosta pata uuniin ja paista leipää 30 minuuttia. Ota kansi pois ja anna leivän paistua vielä 15 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Kumoa leipä padasta ja anna jäähtyä kevyesti liinalla peitettynä.