Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuhmalahden Kisa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuhmalahden Kisa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Puntari: JämiSki - Pyykkösen paluu


Tuli ilmoittauduttua Jämin triplan puolikkaaseen versioon viime syksynä. JämiMtb oli sen verran positiivinen kokemus, että pidin hyvänä ideana käydä Jämillä useammin ja halusin kokea maastot myös suksilla ja juosten.
Onneksi ilmoittautumisvaiheessa nuo pääkoppani kaksi aivosolua sattuivat törmäämään toisiinsa ja ilmoittauduin vain triplan puolikkaaseen versioon. Siinä on urakoitavaa 21 km (hiihto), 42 km (maastopyöräily) ja 10 km (maastojuoksu). Kokonaisessa triplassa matkat on siis puolet pidempiä
(ja mun kuntotasolle aivan liian kovia).

Tänä talvena hiihtäminen ei ole jostain syystä aiheuttanu sellaisia WAU-fiiliksiä kuin aikaisemmin. Eikä siihen ole mitään syytä, ladulle ei vaan ole tullut lähdettyä niin usein kuin olisi treenausmielessä pitänyt. Niinpä odottelin vähän kauhulla tulevaa JämiSkitä. Tiesin, että kyllä siellä nyt maaliin pääsee, mutta millä ajalla ja ihan porukan viimeisenäkö?
Yritin aktiivisesti unohtaa koko tapahtuman lähestymisen ja buukkasin itseni vielä edeltäväksi illaksi marttojen Ranskalaista Ruokaa -kurssille. Siellä sitä tuli valmistettua ja syötyä kahdeksan ruokalajin illallinen. Kotiin päästyäni pakki oli sen verran turpeana, että oli pakko liruttaa punaviinipänikästä tilkka lasiin. Toiveissa oli pieni herättely ruoansulatukselle.

Kisaa edeltävä yö tuli nukuttua huonosti ja aamun valjettua lähdettiin ajelemaan kohti Jämiä. Meitä oli samassa kyydissä S, minä ja paikallisvahvistus Juha, jolle JämiSki oli jo edelliseltä vuodelta tuttu tapahtuma. Matka meni leppoisasti, kunnes huomattiin, että S oli unohtanut monot kotiin...
Kisapaikan hiihtoputken vuokraamosta onneksi vuokrasivat yhdet monot putken ulkopuolellekin, ja S pääsi starttaamaan.

Kalusto kuntoon ennen starttia!

Lähtö oli Jämin lentokentältä. Siinä sitä painettiin vaahto suupielistä roiskuen ensimmäiset pari kilometriä. Taktiikkana oli  pysyä jotenkin mukana yli 300 hiihtäjän porukassa, mutta luulen että kärki oli jo siinä vaiheessa ensimmäisessä huollossa, kun minä vasta ohjasin atomikkejani pois lentokentältä.
Ekat 8 kilometriä hiihto tuntui järkyttävän kamalalta. Ratatouille ja tarte tatin pomppi tuossa kurkunpäässä ja olin varma, että jossain vaiheessa se kahdeksan ruokalajin ranskalainen illallinen löytyy ladunvarresta. Jalat oli kuin kaksi halkoa ja sykemittarin lukemia en uskaltanut edes katsoa. Hiihdin mielestäni niin kovaa kuin pääsin. Silti ohitseni painoi jatkuvalla syötöllä pinkillä numerolapulla varustettuja hiihtäjiä, eli oman sarjani osallistujia.

Vähän ennen huoltoa (11km) alkoi tuntua jotain toivonkipinää kintuissa. Huollossa tempasin mukin lämmintä vettä kitusiin ja siitä eteenpäin päätin nollata pääni ja rentouttaa kroppani. Siirsin ajatukset Kukastunturille, Kesängin keitaalle ja Tunturijärvelle ja hain mielikuvia Lapin kevätreissujen upeista hiihtolenkeistä ja -fiiliksistä. Päätin unohtaa meneillään olevan kisan kokonaan.
Ja se toimi! Kroppa rentoutui, suksi alkoi kulkea ja meno maistua. Tunsin oloni takavuosien Tuulikki Pyykköseksi. Kilometrit suorastaan vilahtelivat ohi, kunnes jäljellä oli enää pari nousua ja Jämi Areenalle vievä tasainen pätkä.


Maalisuoralla olo oli epätodellinen. Edellisestä oikeasta hiihtokisastartista oli aikaa 25 vuotta. Silloin lykin Luopioisten kirkonkylän laduilla perinteisellä tyylillä ja kaikki muut menivät luistelemalla ohi. Minä en osannut luistella, en edes tiennyt sellaisen hiihtotyylin olemassaolosta. Jäin sarjani viimeiseksi ja päätin, etten enää koskaan hiihdä kilpaa.
Tosin ei kilpailu nyt ollutkaan se ykkösjuttu, vaan tapahtumaan osallistuminen. Tällainen antaa aina vähän potkua omaan treenaamiseen. Tuskin olisin niitä nippanappa sataa kilometriäkään tänä talvena hiihtänyt, jos tämä JämiSki ei olis ollut tiedossa.

Loppuaika oli 1.56. Se oli paljon parempi kuin mitä odotin. Sijoitus 13/24.
Kotona ajattelin, että triplassa voisi tähdätä kympin sakkiin. Kunnes katsoin netistä triplan osallistujamäärää. Meitä on seitsemän. Eli toi tavoite ainakin täyttyy, jos vaan pyöräilystä ja juoksusta maaliin selviää.




Jämillä toimi taas järjestelyt erinomaisesti. Kuntoilijat ja kilpahiihtäjät mahtuivat samoille laduille ja huoltopisteisiin hyvin. Ladulla kiidettiin niin tiukoissa kisatrikoissa kuin 80-luvun hiihtohaalareissakin. Pohjista löytyi tervaa, pitoteippiä tai pelkkää luistovoidetta. Maalissa kuitenkin kaikkia tuppasi hymyilyttämään!

Seuraava hiihtotapahtuma on kahden viikon päästä kotikylillä. Kuhmalahti-hiihdossa ei onneksi tarvita numerolappua eikä sykemittaria, vaan tärkeintä on päästä kunnansaunalle sopalle ja kahville!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Puntari: Onnellinen suunnistaja


Kankaanmaan teollisuusalueen nurkilla pyörittiin.

Jaahas, mitäs nää merkit täällä kartalla tarkoittikaan?

Maastosta löytyi yllättäviä esteitä.
Täällä olis hyvä harjoitella mtb-endurokisoihin.
Kuorossa ollaan harjoiteltu motoristimessuun biisiä, joka alkaa sanoilla "Oon onnellinen vaeltaja...". Tänään iltarasteilla biisi soi päässäni, mutta sanat muuttuivat muotoon "oon onnellinen suunnistaja...". Mulla muuten soi yleensä päässä joku biisi, kun harrastan liikuntaa. Aika usein se on Apulantaa.

Iltarastit oli tällä kertaa Pälkäneen keskustassa Syrjänharjussa. Sinänsä epistä, sillä kaikki paikalliset pihkaniskat tuntee ne mettäpolut kuin omat taskunsa, joten ei ne siellä mitään kompassia tarvi. Itse oon liikkunut siellä pari kertaa maastopyörällä, enkä muista niistä reissuista muuta kuin sen, että kadehdin silloin paikkakunnan polkuverkostoa. Paikallistuntemusta ei siis itse pystynyt juurikaan hyödyntämään.

Koska valmistautuminen ennen 16.6. kirmattavaa Venlojen viestiä jäänee omalta osaltani heikohkoksi (tosin meillä on uudet mageet joukkueliivit teetettynä, että ollaan sitten edes näyttäviä jos ei taitavia ja kovakuntoisia!), päätin tänään rykäistä tulta päin ja lähteä A-radalle. Rasteja sillä oli 18 ja ratamestari varoitteli, että vaativa se on.
Terveydentila on sen verran heikko edelleen, että lähdin harjuun kevätretkifiiliksillä ja kävelin. Vaihtelin matkalla taktiikkaa: toisille rasteille menin tiukasti polkuverkostoa noudattamalla, toisille taas läpi ryteikköjen ja puskien kompassisuunnalla. Ilma oli ihana, joten mikäs siellä oli tarpoessa. Muutamia suunnistuksen kannalta oleellisia huomioitakin tuli tehtyä. Esimerkiksi suuntaa ottaessa kannattaa se haarukka, mihin sen neulan pitäis osua, kääntää karttapohjoiseen eikä -etelään. Ja rastilta nro 13 mennään rastille nro 14, eikä nro 18. Ja että suunnistuskenkien nauhat kannattaa teipata maalarinteipillä kiinni, kun ne kuitenkin aina aukeaa.
Maalileimauksen tein ajassa 1 h 28 min ja olin aivan onnesta mykkyrällä, kun kaikki rastit löytyi. Hyvä aloitus kaudelle!

Hannakin availi suunnistuskautensa tänään ja yritti samalla eksyttää anoppiaan sinne metsään. Siinä kävi kuitenkin niin, että anoppi veti edellä maaliin paikallistuntemuksen avulla! Tai sitten se on niin hyvä suunnistaja, että me aletaan ihan tosissamme neuvotella millaisilla summilla sen saisi ostettua meidän Venlat-joukkueeseen.

Hanna voittajana maalissa. Taustalla anoppi,
jota ei tälläkään kertaa saatu eksytettyä :)

Huomenna olisi kiva kevätpyöräily Kangasalla. Olimme viime vuonna ja tykkäsimme. Lauantaina mtb maraton cuppia Valkeakoskella. Omalta osaltani molemmat tapahtumat pyyhkiytyvät yli, sillä huohotin voipuneena Pälkäneen harjussa niin, että Valkeakoskella mitattiin varmaan jo myrskylukemia.
Hissun kissun kohti parempaa vointia. Kyllä täältä vielä noustaan!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Puntari: Pari blogivinkkiä

Sadepäivinä voi käydä lukemassa YLE-urheilun sivuilla muutamaa kivaa suunnistus- ja maastopyöräilyblogia, jotka löysin ihan sattumalta, eli siis Rastipisteessä ja Polku Lontooseen

Blogeissa seurataa oman lajinsa huippujen elämää ja valmistautumista kilpailuihin.



Ehkä tulevaisuudessa meidänkin tytöt kirjoittelevat YLE-urheilun sivuille omista kilpailukokemuksistaan ja harjoittelustaan. Kesän yleisurheilukausi avattiin eilen Puntarin urheilukentällä Kesäkisojen muodossa, ja hienosti meni kolmiottelu molemmilta tytöiltä!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Puntari: Tour de France


Ranskassa on käynnissä tällä hetkellä kohtalaisen suuri urheilutapahtuma Tour de France. Siellä trikoopukuiset miehet ottavat toisistaan polkupyörälemällä mittaa Ranskan serpentiiniteillä.

Viime kesänä näin tämän kuvassa olevan taulun Kuhmalahden Taidepappilan kesänäyttelyssä (jonne olen tänään menossa katsomaan kesän -11 sadon). Taulun nimi on Tour de France, ja edustaa ehkä enemmän sellaista tapaa pyöräillä, jota itse Ranskassa voisin harjoittaa...
Taulun on tehnyt Emmi Vuorinen, jonka tuotanto on kaikkinensa jotain aivan huikean ihanaa.
Tämä Tour de France pääsi meidän grafiikkakokoelmaan eteisen seinälle. Valitan, että kuva ei tee itse alkuperäiselle taululle oikeutta.

Tour de France -kilpailu on veikeä. Meille hankittiin oikein joku Eurosport-paketti, että sitä voi netin kautta seurata. Muutaman pätkän olen minäkin katsellut. Tuntuu siltä, että kaverit, jotka siellä polkevat, ovat jotenkin pehmeitä päästään.
Olen nimittäin todistanut pari kolaria. Toisessa niistä miekkonen hurauttaa täydestä vauhdista mutkasta ulos, syöksyy kunnon pudotuksen ja törmää sitten puuhun. Mitä tekevät miehen joukkuekaverit? Taluttavat (lue: raahaavat) tyypin ylös rotkosta ja uutta pyörää talutetaan jo paikalle. Mitäs siitä, että myöhemmin selviää, että ulosajaneelta on katkennut reisiluu ja murtunut lantio. Kyllä nyt noilla vammoilla pitäisi vielä pystyä kisaa jatkamaan!
Toinen kolari oli yhtenajo, ja siinä yksi jamppa löi päänsä aika kipeästi asvalttiin. Puoliksi tajutonta heppua yritettiin myös joukkuetovereiden voimin kammeta takaisin ajokin selkään, että touri jatkuisi.
Upeeta joukkuehenkeä, sanon minä.

Leppoisissa tunnelmissa jatkuu täällä viikonloppu. Tänään siis ensin Taidepappilaan, sitten illalla Rantajatseille tuohon meidän kotirantaan. Siellä esiintyy Tampere Swing Connection ja paikallinen Khum boogie machine.
Huomenna sitten Kuhmalahden Kisan kesäkisat päivällä ja illalla taas kotirannassa Laituritanssit.
Sunnuntaina jos ehtisi jo vähän mustikoita noukkimaan, niin pääsisi ihmisen lempipuuhan, eli säilömisen pariin.

Mukavaa VIIKONLOPPUA!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Puntari: Lähiruokaa ja lähiharrastuksia



Tänään oli todellinen lähipäivä, siis etäpäivän vastakohta. Pyörittiin ihan omilla nurkilla koko päivä. Aamulla heitin mukulat pyöräperäkärryllä päiväkodille ja polkaisin siitä töihin. Muuten mukavaa, mutta koulun pukuhuoneen suihku päätti tarjota vain kylmää vettä...Aamuliikunta ja "avantouinti" on varsin piristävä yhdistelmä!

Iltapäivällä alettiin valmistautua Kuhmalahden Kisan maastopyöräkurssin pitämiseen. Olin siinä miehen kanssa vetovastuussa. Ensimmäinen kerta oli viime torstaina ja tänään jatkettiin. Torstaina oli 9 kurssilaista ja tänään 7. Olimme tosi tyytyväisiä, että löytyi innokkaita junnuja, jotka halusivat tutustua tähän jaloon lajiin. Puntarin metsäpolut tulivat tutuiksi kahden illan aikana, samoin kuin pyöräilyssä tarvittavat taidot ja tiedot. Maastopyöräily on siitä kiva laji, että harrastamaan pääsee heti kotiovelta. Lähiliikuntaa.

Yksi kurssilaisista, Antti, tuli meille ennen kurssia hakemaan mun Konan lainaksi. Kainalossa Antilla oli kaksi kuhaa. Todellista lähiruokaa Längelmävedestä!
Onneksi osallistuin viime keväänä maa- ja kotitalousnaisten järjestämälle kalankäsittelykurssille, joten kalat muuttivat nopeasti muotoaan fileiksi. Ennen sitä tytöt ja Sakari kävivät läpi kalan anatomiaa ja ihmettelivät, mitä kaikkea kuhat olivat tänään ehtineet syödä lounaaksi.
Kuhafileet päätyivät pakastimeen ja sieltä sitten äitienpäivänä pannulle. Vesi herahtaa kielelle jo nyt!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Puntari: Kotona taas

Viime yönä Transportteri käänsi nokkansa taas kotitalon pihaan. Kello oli 01.32 kun saavuimme kotikylän raitille. Kotona pikaisesti nukkumaan ja aamulla pakkaamaan tavaroita. Ei sentään omia vaan miehen, joka lähti vielä jatkamaan lomaa Keski-Eurooppaan mäenlaskun merkeissä. Puhtaita kalsareita ja välikerrastoja löytyi onneksi sen verran paljon, että pesukonetta ei tarvinnut tällä varikkokäynnillä pyörittää.

Kotona on kiva olla. Täällä on tilaa ja valoa. Lapset tykkäävät taas leikkiä tutuilla leluilla. Puuhellalla sai aamulla keitettyä makoisat pannukahvit ja kaurapuurot.
Muuten tämä päivä sujuu Puntarissa palautumisen merkeissä. Mitään ylivoimaista ei edes suunnitella tekevämme. Pyykkikone saa laulaa ja linnuille pitäisi viedä ruokaa. Tiaiset ovat keekoilleet lintulaudan alla ja katselleet närkästyneinä viikon pois ollutta ruokkijaansa. Niin ainakin luulen.

Mies on pois talosta, joten aika kuluu kuin siivillä puita kantaessa ja lapsia paimentaessa. Katsotaan, millä mielialalla pellettikattila on tämän viikon...Se kun keskittää vuotuiset temppuilunsa yleensä juuri tälle viikolle kun äijä on maailmalla.
Mutta tämän kaiken jaksaa, kun sai näinkin ihanan mietelauseen kuvaviestinä siltä omalta rakkaaltaan.

PS. Huomenna täällä meidän kotikylällä on laskiaisrieha. Napakelkkailua, makkaraa, kenttäjumalanpalvelus ja Suomen paras urheiluseura Kuhmalahden Kisa arpoo kaikkien paikalle ennen klo 12 kävellen, kelkalla, suksilla, sauvakävellen jne (eli ei moottorivoimaisesti) saapuneiden kesken palkintoja. Sinnehän me siis reippaina tyttöinä suuntaamme heti aamusta!