Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotimainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotimainen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. joulukuuta 2016

Halkomäki: Vink vink vinkkausta!




Maitolaiturin menoa pidempään seuranneet lukijat tietävät, että meillä Tiinan kanssa on varsin lämmin suhde Nokian suuntaan Nansolle. Niinpä Nansoa koskeneet lakkautusuutiset olivatkin suuri suru sekä Puntarissa että Halkomäessä. Onneksi tuotanto ei kuitenkaan kokonaan lakannut ja nyt saamme Nanson lisäksi nauttia myös laadukkaista Nokian Neulomon tuotteista.


Jonkun ihmeen sosiaalisen median mainoksen kautta eksyin kerran Verson Puodin sivuille, ja nyt onkin ihan pakko vinkata teille tämä mainio pieni kangas-/vaatevalmistaja. Jolla on myös yhteydet Nokian suuntaan! Laadukkaita ja hauskoja kankaita ja persoonallinen Taimi -mallisto. Naisille, miehille ja lapsille.  Mä löysin sieltä kerralla monta suosikkia, ja jos kotoa löytyisi vielä ihan pikkuruinen napero, niin olisin varmaan jo aivan seonnut tilausta tehdessäni!!!



Syksyllä Verson Puoti teki yhteistyötä Nokian Neulomon kanssa, ja toi ennakkotilaukseen yhden mallistonsa mekon, joka on kokonaan suomalaista työtä. Yhdessä -mekko. Made in Nokia. Kun kerrankin sai niin persoonallisen ja kivan mekon suomalaisella laadulla, niin olihan se hankittava! Hintakin kohdillaan. Samaan syssyyn tilasin poikasille trikoopaidat.  Ja kaikkea muutakin kivaa olisi ollut tyrkyllä myös niin Tiinalle kuin tytöillekin. Tiedän mistä seuraavan kerran vaatelahjoja hankin!

Yhdessä mekko! Sopii varmaan ihan kaikille vartalotyypeille!
Napitus ja huppu ovat hauskat!
Alahelman rypytys kuminauhoineen takaa käyttömukavuuden.

Taskut tuovat rentoa ilmettä yhdessä hupun kanssa.
Hihansuiden pitkä resori antaa vapautta säädellä hihan pituuden sopivaksi.

Käy kurkkaamassa Verson Puodin sivut täältä! Facebook -sivut täältä.
Ja Nokian neulomon sivut löydät täältä.

Pukin matkaan saattavat vielä ehtiä, mikäli tuotteita on saatavilla.


Ja Ps. tämä ei ole mikään maksettu mainos,
ihan vaan vinkkaus! :)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Puntari: Kylillä

Sattuipa somasti, että talvi tuli ja toivottavasti jääkin. Mun sukset tuolla tallissa jo korskahtelee siihen malliin, että ladulle olisi kiva päästä.

Tänään shoppailin jouluostoksia isolla kirkolla, eli Kangasalan keskustassa. Oon ottanut tavoitteen, että Kangasalaa kauemmaksi ei tarvitsisi lähteä jouluostosten vuoksi.
Sähköpostiin tipahti alkuviikosta kutsu Onnilaisen asiakastilaisuuteen. Onnilainen on oman kunnan yritys, joka valmistaa lastenvaatteita pirteistä ja kivoista kuoseista, eli vaatteet näyttävät ajattomilta ja sukupuolettomilta. Oon yhden paidan firman nettikaupasta tilannut lahjaksi ja ilolla menin nytkin tutustumaan valikoimaan. Onnilaisen vaatteita myydään nettikaupan lisäksi Oiva Ommel -liikkeessä, joka sijaitsee ihan Kangasalan ytimessä kirkkoa vastapäätä. Ns. Kopin kulmassa, ja asiakaspäivää vietettiin siellä.
Oiva Ommel tarjoaa ihania lankoja ja ompelupalvelua ja vaatteita siellä myydään myös aikuisille. Yhden Onnilainen-tuotteen lisäksi ostoskoriin eksyi alpakkalankaa, vaikka periaatteessa oon lankalakossa...Onnilaisen valikoimiin kannattaa tutustua firman nettisivulla www.onnilainen.fi.



Oiva Ompeleesta suuntasin Tiimarin kautta Marimekon myymälään. Kangasalan myymälässä on myynnissä  vaatteita myös muilta merkeiltä, mutta Marimekon tuotteita taitaa olla eniten. Siellä oli kyllä taas kaikkia ihanuuksia. Tytöille olisi löytynyt Muija-kuosin punaisen tunikat alesta, mutta taloudellisen tilanteen vuoksi jätin ne hyllyyn. Myös  Marimekon laukkuvalikoimasta olis voinut kotiuttaa useammankin yksilön.
Varsinainen ylläri oli kuitenkin itse mr. Joulupukki, joka yllättäen saapasteli myymälään ja tarjosi namua. Pukin kanssa päivitettiin kiltteyskuulumiset ja joulusuunnitelmat ja varmistettiin, että pukki osaa tulla aattona oikeaan paikkaan Ylläksellä.



Kangasalan kirjasto laajeni muutama vuosi sitten, ja alkuviikosta kävin siellä ekaa kertaa. Olen kirjafani, voisin viettää kirjastoissa ja kirjakaupoissa aikaa vaikka kuinka paljon. Kirjastossa poikkesin pikaisesti hakemassa sinne maanantaina meiltä unohtuneen kassin, mutta Kangasalan kirjakaupassa kävin oikein ostosmielessä. Tällaisissa kotikulmien liikkeissä on aina mukava asioida, sillä palvelu pelaa ja valikoimakin on ihan riittävän laaja.


Kirjaston hoodeja. Uusi lisäosa on komea, ja tilat sisältä avarat.

Oon aikaisemmin ollut vähän sitä mieltä, että kulttuuritaloa ei Kangasalle tarvita. Mutta jos ja kun se korvaa tän hirvityksen keskustasta, niin saattaa se olla ihan hyvä juttu sittenkin!

Päivään sisältyi vielä mukava visiitti kummipojan perheen luo. Oli kerrassaan rentoa päivittää kuulumisia, ihmetellä lasten kasvamista, antaa lasten leikkiä ja kahvitella.
Kotona koottiin piparikaruselli, lämmitettiin jouluruokia, sytytettiin kynttilät ja alettiin viettää pikkujouluja perheen kesken. Ulkona valkoinen lumipeite, pimeys ja pakkanen.
Joulu - olen valmis!

torstai 12. tammikuuta 2012

Halkomäki : Kalustot vaihtoon

Omassa siskossa on paljon hyviä puolia. Siis sen lisäksi että se on varsin mainio tyyppi. Sen kanssa voi nimittäin kehitellä aina jotain projekteja.  Viimeisin meidän YYA -projekti meni materialististen vaihtareiden merkeissä. Siinä minä sain neljä pyörää, Tiina kaksi, mutta kumpanenkin ollaan silti tyytyväisiä osaamme. Saatiin se mitä tarvittiinkin. Vuosimallitkin taitavat mennä aika yksiin. Kotimaisia kummatkin. Tiina sai tyttöjen värin, minä poikien (=episjaot, mutta mä sain sentään enemmän niitä pyöriä!). Eli tässä ne ovat:




Tiina on jo jonkin aikaa hinkunut itselleen maantiekiitäjää. Avuksi tuli varaston uumenista meikäläisen ylioppilaslahjapyörä, Barbie -pyöräksikin kutsuttu vaaleanpunainen ja roiskemaalattu Tunturi Shadow vm. 1995. Kuusi vaihdetta ja kippurasarvet. SIKAMAGEE! Kaikki osat alkuperäisiä, jopa renkaat. Ja ne onkin haljenneet ja tyhjänä...








Mulla oli tarvetta vaunuille, joten Tiina kaivoi navetan kätköistä ikuisesti kestävät Oran hyökkäysvaunut, varmaan jo viidellä lapsella olleet ja ihan toimivat pelit. Niissä on niin suuri koppa, että siinä pystyy lastaan nukuttamaan varmaan rippikouluikään saakka! Isot ilmakumipyörät ja avainlipputarra. Ja sellainen tavarakori alla, että sen kanssa voisi mennä vaikka Citymarkettiin viikon ruokaostoksille. Alkuperäisosilla muuten, paitsi työntöaisan pehmuste on vaihdettu kun joku orava kai jyrsi sen irti.










Tiina ei ole vielä hakenut omaa unelmaansa täältä meiltä, ja eilenkin unohdin nostaa sen Transporterin perään kun oli kaikenlaista hässäkkää siinä kalkkiviivoilla. Vaunuilla on sen sijaan tehty Aitoon maisemissa jo useampikin lenkki, ja tällä hetkellä ne nököttävät kuistilla päiväunivaunuina. Sininen väri mätsää kivasti lemmikinsiniseen seinäpaneeliin. Ainoa hankaluus on se, etteivät vaunut mahtuneet meidän auton perään, vaan piti hankkia toiset, pienempään kokoon mytistyvät kiesit. Nyt on siis ihan luksusmeininki, on kuistin päikkärivaunut ja sitten lenkkivaunut! Toisaalta, onhan Tiinallakin jo pyöriä joka lähtöön!


 Iltapäivästä lähdettiin pienelle lenkille, juuri siihen aikaan kun hämärä alkaa laskeutua maisemaan. Alla muutama kuva meidän matkan varrelta. Mun mielestä näyttää osittain siltä, kuin me oltaisi oltu kävelyllä jossain rajan takana Venäjän Karjalassa...paitsi ettei Sauli ole siellä presidenttiehdokkaana. Se raasu nökötti kylmähisen näköisenä ja vasemmalle kallistuneena ojan penkalla. On muuten ainoa ehdokas joka on uskaltautunut/löytänyt tiensä Aitoon maisemiin. Ilmeisesti matka on pitkä ja tie kivinen, kerran muita ei näy mailla eikä halmeilla. Toisaalta ihmekös tuo, asutaanhan me kai Suomen Kokoomuslaisimmassa kunnassa.
Ehkei muut uskalla tulla tänne?









keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Halkomäki: Vähän erilainen Itsenäisyyspäivä



Meidän perheessä on ollut vuosia omat perinteensä Itsenäisyyspäivänä. Se on meille vuoden arvokkain päivä. Sitä juhlitaan ylpeinä ja kiitollisin mielin.
Jos mahdollista, aamulla on vedetty lippu salkoon ja lähdetty jänisjahtiin. Iltapäivästä tultu kotiin ja ryhdytty ruuanlaittopuuhiin. Televisiosta on katsottu puolustusvoimien paraati ja muutakin mielenkiintoista ohjelmaa, yleensä sotahistoriapainotteista sellaista. Päivän ovat huipentaneet Itsenäisyyspäivän illalliset oman perheen ja läheisten kesken. Pöydässä on ollut metsän antimia, hirveä, jänistä, sienikastiketta ja marjahyytelöitä sekä makoisat jälkiruuat.  Lihan kaverina kotimaisia kasviksia ja juureksia. Äiti on leiponut rievää tai siirappilimppua. Sinivalkoiset kynttilät, kaunis kattaus ja hyvää musiikkia. Seitsemältä on aloiteltu Linnan juhlien katselu, siinä sivussa nautittu kahvit ja täytekakut.

.


Tänä vuonna Itsenäisyyspäivä meni hiukan erilaisissa merkeissä kuin aikaisemmin. Meidän pikku-kiiski vietti  sinivalkoisia ristiäisjuhliaan Mummolassa isovanhempien, setien, tätien, serkkujen ja kummien perheiden kanssa. Juhlan kunniaksi saatiin pumpulinpehmeä valkoinen lumipeite maahan ja iki-ihana suosikkipappimme tuli Kuhmalahdelta asti toimittamaan pojan kasteen. Kastemekko oli sama kuin pojan isomummolla Helenalla vuonna 1925 Haapamäen kartanossa ja myöskin kastemalja oli samoja peruja, siinä on kastettu nyt jo neljä sukupolvea. Vanhan kastemekon tuunasin käyttökuntoon uusilla nauhoilla ja lyhensin hihoja sopiviksi. Kasteliina oli isän suvun puolelta, samoin pöytään katetut kullatut kahvikupit.
Tarjoilujen valmistelussa oli mukana "puoli sukua". Pöydässä perinteisten lusikkaleipien, suklaasydämien ja kaneliässien ohella oli täytekakkua, puolukkahyydykekakkua, suklaaneliöitä, karjalanpiirakoita, munavoita ja Lapin poropiirakkaa. Kastepöydän kukkakimpussa oli valkoisten ruusujen kanssa puolukan ja mustikan varpuja. Kahvipöydässä ja muissa pöydissä oli mustikanvarpuja ruusujen seurana. Takassa paloi sinisiä ja valkoisia kynttilöitä, Suomen lippu koristi pöytää.




Pieni poika hoiti juhlakalun osan tyynesti, hiukan hörähti kun pappi valeli vettä päähän. Äiskän ja Tädin silmät kostuivat toimituksen aikana moneen otteeseen, milloin mistäkin syystä. Pieni serkkutyttö veti Jumalan kämmenellä -koreografian ihailtavalla antaumuksella, T:n kummityttö luki katkelman Raamatusta ja kummit ottivat vastuullisen  tehtävänsä vastaan hymyssä suin. Juhlapäivä oli rankka mutta mukava, hulinaa riitti iltaan asti. Sitten olikin aika rauhoittua ystävien ja kuohuviinin kanssa Linnan juhlien ääreen.




. 
Myöhään illalla katselin kotisohvalla onnesta soikeana pientä poikaani. Saku Topias.
Koko Suomi juhli. 
Paras Itsenäisyyspäivä ikinä!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Puntari: Hyvää kotimaasta


Tuossa ylhäällä olevassa Nanson mainoksessa voisi seistä aivan hyvin Jarmon tilalla isäni Kari. Kartsa työskenteli Nanson palveluksessa 90-luvun alusta asti, ja taisipa olla itse asiassa tuon Jarmon esimies. Värimestari oli isän virallinen ammatti ja Nansolla hän vastasi siitä, että kankaiden värit olivat sellaisia, kuin suunnitellijat niiden toivoivat olevan ja että värit kestävät pesusta pesuun (ja varmaan aika pirun monesta muustakin asiasta).
Isä jäi eläkkeelle pari vuotta sitten ja haikeina koko meidän perhe hyvästeli Nanson. Olimme kasvaneet isän mukana kiinni yritykseen.

Arvatteekin ehkä, että meidän perheen joululahjapaketeista paljastui aika usein joku Nanson tuote. Yleensä yöpaita, joiden herkulliset värit ja kuosit olivat meidän mieleen. Ja tietysti myös laatu miellytti - edelleen on olemassa yksi yöpaita, jolla on ikää yli 20 vuotta, mutta joka on lähes uuden veroinen.
Varsinaisia riemunkiljahduksia päästelimme, kun Paola Suhonen alkoi suunnitella Nansolle Lempivaate-maalistoa. Sen vaatteet olivat heti oman näköisiä. Ensimmäinen Lempivaatteeni taisi olla Peippo-mekko (blogikuvassamme tuossa ylhäällä), jonka hankin keväällä 2003. Se on edelleen käytössä ja yksi lempivaatteistani.
Nanson kassit ovat myös osoittautuneet toimiviksi ja kestäviksi. Mustavalkoinen Paulakukka-kassi on käytössä lähes viikottain. Myös Suomi-malliston sinivalkoinen kassi kulkee reissuissa mukana aina Parkanosta Brasiliaan.
Yöpaidoista ehdoton suosikkini on Päkäkuosilla painettu pitkähelmainen ja -hihainen yökkäri.


Minussa virtaa tekstiilityöläisen veri jo isän perintönä. Mutta myös siksi, että synnyinpaikkani Aitoo on vahva tekstiilipitäjä. Aloitin yläasteikäisenä kesätyöt paikallisessa Printscorpio-painossa, joka kiltisti työllisti meitä kylän tyttöjä ja poikia. Pussitin paitoja, otin niitä kuumasta uunista, viikkasin pyyhkeitä, pesin laattoja. Lukioikäisenä koin ylennyksen ja pääsin yhdeksi kesäksi värikeittiölle aputytöksi. Sain sekoittaa värejä, pestä purkkejä, katsella, millaisia sörsseleitä painokoneet milläkin kertaa tarvitsivat (ja syödä paljon jäätelöä ja karkkia, joita vuorotellen "esimieheni" kanssa kannoimme kaupasta...).
Urani huippuhetken koin lukion kolmosen keväällä, kun pääsin pariksi viikoksi Nanson mallihuoneelle kiireavuksi. Tehtäväni oli auttaa yhden malliston esittelyn valmistelussa. Silitin muotinäytöksen vaatteita ja kokosin esittelytilaisuuteen trendikarttoja. Päivät pitkän luin muotilehtiä ja leikkasin niistä tietyntyylisiä kuvia, jotka sitten sommittelin tekstien kanssa isoille pahvipohjille. Oli hienoa seurata vierestä suunnittelijoiden työtä ja sitä ajatusten sinkoilua, kun malliston eri vaatteita vielä loppumetreillä hylättiin tai hyväksyttiin.

Lukion jälkeen pääsin Jyväskylän ammattikorkeakouluun opiskelemaan vaatetusalan suunnittelua. Se oli yhdistelmä sekä vaatteiden suunnittelua että niiden markkinointia. Muutaman viikon opiskelun jälkeen totesin kuitenkin, että ehkä tämä koulu ei ole minua varten ja siltä polulta suuntasin kohti opettajakoulutusta.
Kiinnostus muotiin tai oikeastaan kaikkeen mitä sen takana tapahtuu, kiinnosti silloin ja kiinnostaa edelleen.
Ja jos voin valita, ostan aina suomalaisen tuotteen.


Minä ja peippomekko Nizzassa kesällä 2011.
Tuntematon miekkonen halusi kuvaan kanssani - luuli mua nähdääs joksikin huippumalliksi...varmaan!?


torstai 4. elokuuta 2011

Puntari: Rasteilla ja Suttisella

Kolmen viikon tauko suunnistuksessa tuntuu ikuisuudelta. Eilen kuitenkin päätin,
että nyt lähden maastoon ja annan kaikkeni.
Rastit pidettiin Laitikkalan Unnaanmäessä, jossa maasto oli suunnistajien lisäksi autuasta myös marjastajille. Mättäät notkuivat mustikoita, mikä vaikeutti suunnistamiseen keskittymistä jonkin verran...


Tällä kertaa suunnistus tuntui todella, todella mukavalta. Rata oli reilut 4 kilsaa, mutta mittari tallensi reilun kuuden kilometrin taipaleen. Se johtui siitä, että hyödynsin oikeastaan kaikki polku/tievaihtoehdot, eli en mennyt todellakaan suorinta reittiä rastilta rastille. Nopeinta ehkä.

Sain Tahkon jälkeen sellaisen inspiraation, että harjoitteluuni täytyisi nyt saada ulkopuolista näkökulmaa. Mitään personal traineria en tähän hätään ja tällä tilipussilla saa hankittua, mutta kiikutin harjoituspäiväkirjani yhdelle tutulle maratoonarille (joka on tullut järkiinsä ja alkanut juoksemisen lisäksi harrastaa myös maastopyöräilyä). Hän lukaisi muistiinpanoni ja antoi ohjeita. Pääsääntöinen viesti oli se, että harjoitusten täytyy olla a) pitkiä ja rauhallisia tai b) lyhyempiä ja kovia. Eli ei tasaisella sykkeellä töhöttämistä, vaan vaihtelua ja koko sykealue käyttöön.
Minna Kauppi, idolini, kirjoittaa kotisivuillaan motokseen sen, että hiljaiset harjoitukset tehdään todella hiljaa ja kovat harjoitukset todella kovaa. Olkoon se omalta kohdaltani tämän syksyn motto!

Koska rastit olivat eilen Laitikkalassa, päätin metsässä kirmailun jälkeen pistäytyä Suttisen marjatilalla. En ole koskaan aiemmin käynyt, mutta kyllä nyt kannatti pistäytyä. Haisin hieltä ja olin puolikuolleen näköinen, joten en kehdannut käyskennellä myymälätiloissa kovin kauan, mutta nappasin mukaani muun muassa pullolliset Suttisen omaa limonaadia, sekä mansikkaa että vadelmaa. Niitä sitten kotona grillatun kanan ja salaatin kanssa maisteltiin, ja täytyy sanoa että niin hyvää limpparia en ole sitten
Pyynikin Helmen juomisen jälkeen saanut!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Puntari: Kotimaisuutta

Kuinka moni on joskus ostanut ruokapakkauksen, ja luullut sen sisältävän kotimaista ruokaa? Ja sitten huomannut kotona tätäkin pienemmällä tekstillä painetun kohdan pakkauksessa, jossa kerrotaan, että sisältö on peräisin jostain ihan muualta kuin Suomesta. Onko ottanut päähän? No on!

Tämän päivän Maaseudun Tulevaisuus kertoi kolmossivulla MTK:n kampanjasta, jolla vaaditaan ruuan alkuperämaata entistä paremmin esiin pakkauksiin. Viljelijät jakavat tänään ja huomenna markettien pihassa esim. suurennuslaseja pikkutekstien tihrustamiseen ja samalla voi laittaa nimensä adressiin, jolla halutaan pakkauksiin entistä selkeämpiä alkuperämerkintöjä.
Jos ei pääse henkilökohtaisesti paikalle jonnekin marketin kulmille, voi adressin allekirjoittaa netissä täällä.

Itselleni tärkeää ruuan alkuperäisyydessä on ympäristötekijöiden lisäksi myös suomalaisten työllistäminen. Homma on aika konkreettinen, sillä asumme puutarhan, karjatilan ja maitotilan välissä.

Kuten MTK toteaa:
"Kun valitsemme suomalaisen maatilan tuottamasta raaka-aineesta valmistetun elintarvikkeen, tarjoamme työtä yli 300 000 suomalaiselle."