Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 6. lokakuuta 2015

Halkomäki: Geenivirhe?

 
Voi siunattu hulluus! Tämänpäiväisen ylitsevuotavan itseanalyysin jälkeen totesin yksimielisesti, että kyllä se taitaa olla jo rasitteen puolella syntyä tällaiseen nysvääjien sukuun. Tai paremminkin kahden nysvääjäsuvun yhdistelmästä, ikään kuin supernysvääjäksi.

 
Tiedättehän nysvääjän? Tyyppi joka on koko ajan tekemässä jotain. Eikä aina riitä yksi homma kerrallaan, vaan ohessa pyörii kaikkia oheisnysväyksiä.
Nysvääjää on turha houkutella sohvalle kainaloon makoilemaan. Tai jos sen saa houkuteltua, sillä on vähintäänkin naistenlehti luettavana, vasemmalla kädellä se virkkaa ja oikealla kutoo. Ohessa hauduttelee teetä, viikkaa pyykkiä ja odottaa pyykkikoneen pyörimistä valmiiksi. Nysvääjä tekee kaiken mahdollisen itte. Nysvääjä kutoo sukat ja tumput, halkoo polttopuut, leipoo leivät, virkkaa tiskirätit, vääntää kranssit oveen jokaisena vuodenaikana jokaiseen juhlapyhään. Ompelee itte joulukuusen alusmaton ja askartelee koristeet oksille. Pipertää joulukortit ja urakoi kaneliässiä. Nysvääjä tekee vanhasta uutta ja entisöi huonekalut tuunausmeiningillä, nikkaroi uuden halkovaraston perunannoston oheispuuhana ja repii keräämistään kananmunakennoista steariiniruusuja pukin pakettiin. Nysvääjä kaivaa ylös tervaskantoja, kuivattaa ne ja pilkkoo sytykkeiksi. Lintulauta ja halkoteline ovat nysvääjän itte tekemiä. Nysvääjä myös kerää itte marjat, perkaa ja pakastaa. Hän hilloaa, mehustaa, säilöö ja kuivattaa. Nysvääjän keittiöstä löytyy suppilovahveroita ainakin viiden sukupolven tarpeiksi, ehkä jopa kuudennellekin jää jotakin. Jos nysvääjä ei leivo, hän lukee keittokirjoja ja suunnittelee tulevia leipomuksiaan. Nysvääjä lukee päivän lehden samalla kun kutoo säärytimiä ja kuuntelee merisäätä radiosta. Nysvääjä paukuttaa mattoa kangaspuilla itte leikkaamistaan kuteista ja hörppää välillä kylmennyttä maitokahvia keramiikkakurssilla itte tekemästään mukista. Nysvääjä vääntää rautalangasta sipulikoria, pujottelee helmiä nauhaan rannekoruksi ja polkee saumurilla collegepuseroita lapsilleen onnellinen kiilto silmissä. Nysvääjä nysvää kaikkialla ja kaiken aikaa; niin kotona kuin kylässäkin, lomalla, luennolla, välitunnilla, ruokakurssilla kuin kahvilassakin. Nysvää seminaarissa, autossa, junassa, lentokoneessa, saunaillassa ja sairaalassa. Nysvääjä on se vieras, jonka juhlissa löytää keittiöstä tiskaamasta ja se asiakas, joka seisoo kirpputorilla lajittelemassa nappeja pieniin muovipusseihin. Nysvääjällä on kaikki mahdollinen arsenaali höyläpenkistä höyryrautaan, konvehtimuoteista koristesahaan, saumurista sukkapuikkoihin ja sienikuivuriin, veitsisetistä vuolupuukkoon ja verenpainelääkkeisiin. Nysvääjälle on kauhistus ostaa rahalla kaupasta tai jonkun muun tekemänä jotakin, mitä voisi tehdä itte.


Tänään oli mukava hetki päivällä kahvikupin ääressä. Aurinko paistoi ulkona ja hehkutti syksyn värejä, tuli rätisi takassa ja pieni liekki pöydällä tuoksukynttilässä. Kahvi maistui pullan kaverina. Mulla oli jotenkin yltiömukava olo, sellainen jota ei ole ollut piiiitkäääään aikaan. Ihmettelin itsekseni mistä kaikki johtuu, ja keksinkin sen kyllä. Neljä vuotta olen elänyt sellaista mun mittapuullani kädetöntä elämää. Lähes ainoana käsityönä on ollut kaksi vauvaa ja sittemmin taaperoikäiset hulivilit. Tekemistä on ollut putkeen aamu seitsemästä puolille öin. Tekemistä, joka ei näy oikein missään. Ei ainakaan kovin pitkää aikaa, jos nyt miettii vaikka siivouksia. En juuri ole ehtinyt lempipuuhieni pariin, käsityöt ja kaikenlainen oheistekeminen ovat jääneet paitsioon. Joulukranssit on vääntänyt joku muu äiti/sisko, pääsiäiskranssit on puuhaillut joku muu äiti, hillot on keittänyt joku muu äiti/sisko, leipomiset on jääneet leipomatta, kokkailukokeilut kokeilematta. Mehut sain sentään itse keitettyä ja juhannusvihdat tehtyä, että hurraa! 
 
 
Tällaisen nysvääjän sielu ihan näivettyy kun ei saa/ehdi tehdä mitään, mitä ihan itte haluaa. Niin että kun mä nyt parin viikon sisällä olen saanut itte kunnostaa yhden lasten sängyn, keittää hillot päärynöistä, ommella itte keittiöön keltaiset verhot, vääntää ruusunmarjoista ja aronioista itte ittelle ja siskolle ovikranssit ja leikata itte vadelmapuskat ja luumupuupöheiköt kasvimaalta ja aloittaa itte neulomaan uusia säärystimiä ittelle niin onhan se jo ihan hitokseen jotain! Ihmiselle joka on elänyt imurin ja maitoauton risteytyksenä viimeiset neljä vuotta. Että ihmekös olo on ihan sfääreissä!


Kaikesta päätellen nysvääjägeeni uhkaa periytyä jälkipolvellekin, etenkin kaksivuotiaalle kuopukselle. Banaania kuoriessa jokaisen suikaleen kohdalla hän sanoo ITTE! Alakertaan mentäessä jokaisen rappusen kohdalla hän sanoo ITTE. Eli kymmenen kertaa. ITTE pesee hampaat ja ITTE laittaa kukat maljakkoon. ITTE leipoo pullat, voitelee leivät ja kuorii porkkanat. Kun on valmista, toteaa käsiään taputtaen, kirkkaalla äänellä iloisesti NOIN!
Ilmiselvää nysvääjäainesta!





5 kommenttia:

  1. Hih mä en onneksi omista kuin pienen siivun tuota nysväystä :D itteni löysin siitä soffan nurkasta juu..kädessä naistenlehti, virkkuu, teemuki, kaukosäätimet, muutama tenava, pientä purtavaa, koira tietysti ja suu pulputtaa puhetta kokoajan..johon mies toteaa että ei kuule tv:stä mitään...tartteeko ees kun olen mä mitä voi kuunnella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekseni en minäkään sentää kaikkea tuota...siihen on ehkä koottuna lähimpien nysvääjäystävien puuhia noi tiivistetysti :D
      Mutta jos jotain positiivista, niin nysvääjällä ei ole koskaan tylsää...aina riittää tekemistä.... ;)

      H

      Poista
  2. Energiaa koko pienelle pitäjälle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten Aune minusta tuntuu, että tuskin sinuakaan sieltä kotisohvalta toimettomana kovin usein löytää... ? ;) Niin paljon saat kaikkea hienoa aikaiseksi, niin sisällä kuin ulkonakin! :)

      H

      Poista
  3. Tiedätkö, yhdyn sanoihis täydellisesti!! Mä oon nysvääjä!! Mutta justiinsa lapset+opiskelu+arki+ruuhkavuodet++++++ on saanu mut ihan alisuorittajaksi nysväysrintamalla :D

    Kiitos tästä, nauroin ääneen! Niin ja muutenkin pitkästä aikaa lukusilla, oon saanut taas hieman enemmän aikaa blogien lukemiseen. Jospas sitä nysväystäkin taas koettais kun joulukin lähenee...

    VastaaPoista