Halkomäki: Sieltä tänne

Täällä sitä taas ollaan kotonurkissa! Tuttuakin tutumpi kotimatka pohjoisen maisemista Hämeen sydämeen muodostui tällä kertaa melkoiseksi aikamatkaksi. Metristen pakkashankien kevättalvi vaihtui hujauksessa lempeän lämpöiseksi kevätsääksi, suliksi hiekkateiksi ja pilkistäviksi pioninnupuiksi. Tuntuu ihmeelliseltä! Kun on tottunut pynttäämään päälleen paljon vaatetta ulos lähtiessä, on kummallisen vaikea sopeutua ajatukseen, että pipoa ei välttämättä tarvitse ollenkaan, tai että se ohuehko trikoinen riittää! Isoille kylille voi laittaa karvakenkien sijaan tennarit! Huimaa!

 

Pohjoisen kevättalvi oli taas kattaus aurinkoisia päiviä, sinistä taivasta, hiihtolatuja ja leppoisaa aikaa perheen kesken. Saatiin me tosin nauttia perheen ja suvun seurasta laajemminkin, sillä tuttuja tyyppejä majaili naapurissa. Oli seuraa kauppareissuille ja nuotiomakkaran ääreen!

Tänä keväänä oltiin ensimmäistä kertaa yhdessä ladulla koko sakki, kun pienempikin käkikelloista (2,5v) avasi laturetkeilyuransa hiihtämällä 1,5km reissun Navettagalleriaan mehulle ja pullalle. Myös Konijänkkän kotieläinpihalla käytiin ensimmäistä kertaa. Siellä oli porukkaa minipossuista kameliin ja kalkkunaan, ja vaikka mitä! Sisätiloissa ja ulkona. Alpakoista löysin sielunsiskoni...jotenkin yhtä pihalla olevan tuntuisia, onnellisia hönöjä niin kuin meikäkin. Niiden tukkatyyli oli tosin jäänyt kasarimalliseksi, mutta yleisesti edustivat samaa räjähtänyttä lookkia kuin mä.  Terkkuja vaan sinne jänkkän laidalle!

 

 

Muuten loma meni aika tutulla kaavalla, kun paljon on tekemistä ja ulkoilua niin päivät hujahtavat nopeasti ohi. Salaa haaveilenkin siitä lomasta, kun saan mennä pohjoiseen ihan vaan ottamaan rennosti...ei tarvitse pyörittää kenenkään arkea eikä pyykkikonetta. Ei aikaisia herätyksiä eikä taisteluita toppahaalareiden kanssa. Voi ulkoilla sen minkä huvittaa ja lopun aikaa maata sohvalla karkkipussin ja kirjan kaverina. Kuulostaa törkeän ihanalta!!!! Ja toteuttamiskelpoiselta!!!

 

 

Nyt ollaan totuteltu taas kotielämään ja vietetty pienimuotoista pääsiäistä. Tutut kuviot toistuvat täällä aina kevään tullen. Puupinot mökkirannassa kertovat siitä, että Kari-Pappa on päässyt irti moottorisahan kanssa ja Leena-Mummu saanut olla mielipuuhassaan oksia polttamassa. Linnunpönttöjä laiteltiin puuhun, käytiin pilkillä, paisteltiin lounasmakkarat ja savusaunan terassilla nautiskeltiin auringosta eväsretkimeiningillä. Pääsiäisen aurinkoiset pyhät tuntuivat elämältä keveimmillään. Tänään tuossa pihalla risuja kärrätessäni ajattelin itsekseni, että kyllä maalla on mukavaa. Ja kotona kiva olla! Kevät etenee ja se tietää lisää säpinää meidänkin mäelle. Ehkä minäkin tässä heräilen pikku hiljaa talviuniltani...

 

ILOA JA VALOA MURMELIT! :)

Puntari: Mela pystyssä!

Tänään lähdettiin tyttöjen kanssa Isosaareen mökkeilemään heti aamusta. S tuli sinne myös, kun oli kotiutumassa työporukan fillarireissusta saariston rengastieltä.

Koska keli oli kerrassaan mainio, lykättiin mummun ja papan kajakit vesille. Minä ja S melottiin Isosaari ympäri. Mitään matkakajakkejahan noi vekottimet eivät ole, vaan enemmän sellaiseen rentoon vesillä hengailuun tarkoitettuja (Rautiasta viitisen vuotta sitten ostetut).
Itelleni kajakki tuntui vähän leveältä, verrattuna sellaiseen oikeaan kajakkiin en saanut oikein kunnon melonta-asentoa missään vaiheessa. Mutta ihan leppoisaa hommaahan se oli, ja luonto kyllä avautuu aika mukavasta perspektiivistä kun lipuu lähellä vedenpintaa. Kukkia on äärimmäisen kaunis (mutta kivinen) järvi!

Kun rantauduttiin (pöksyt märkinä), niin jälkikasvu halusi myös kokeilla. Noiden kajakkien etu on äärimmäinen tukevuus, eikä niiden kanssa tarvitse hanskata eskimokäännöstä tai pelätä pulahtamista. Tosi nopeasti homma alkoikin pelittää ja tytöt hihkui riemusta. Samanlaiset tarvisi saada kuulemma omallekin mökille, mutta eiköhän me tyydytä aina silloin tällöin pistäytymään Puutikkalassa, jos vesille tekee mieli.

Halkomäki: Saunanraikas

 KUKKIALLA!

 

 Tänään piiiitkästä aikaa mökkeilemässä! Ensimmäistä kertaa tänä kesänä siitä pystyi nauttimaan, ja voi pojat miten olikin i-ha-naa!!! Pilvettömän kirkas taivas, syksyn pehmeä lämpö, peilityyni järvi ja suorastaan pysähtynyt aika. Kesä ja syksy heittivät ylävitosen!

 

Juotiin päiväkahvit vanhusväestön kanssa, ihasteltiin kesäkeittiön uutta tiskipöytää ja punottiin juonia ensi kesää varten. Meidän pikkupampula pääsi ensimmäistä kertaa mökille. Pitäähän sitä nyt saada jo kolmen viikon iässä  nuuhkia palavan koivupuun tuoksua saunan pesässä ja kuunnella Kukkian laineiden liplatusta. Hyvin viihtyi, söi ja nukkui. Tästä se lähtee pienen ihmisen mökkielämä, isoveljensä onkin jo vanha tekijä, kantaa puita ja suhaa ympäri tonttia kovaa vauhtia.

 

Illansuussa pääsin yksin saunomaan, ihan luksusta! Kunnon löylyt  ja mustikkashamppoota hiuksiin, ei siinä muuta tarvittu. Saunan jälkeen hyvää ruokaa ja tilkka valkkaria. Tää oli jo valmista kauraa petiin kun kello löi kahdeksan. Turnauskestävyydessä vähän toivomisen varaa...niin olihan sitä kesää vielä jäljellä, vai?