Myös Halkomäki kuittaa radiohiljaisuuden päättyneeksi, roger vaan! Syitä ja selityksiähän löytyy vaikkapa pääsiäisestä alkaneesta tautiputkesta, jolle loppua ei näy. Tai kevään kasvitieteellisistä kokeilutoimenpiteistä, joiden loppu näkyy luultavasti äkempää kuin arvaankaan. Tai sitten ihan vaan syntymäpäivästä ja sen ympärille rakentuneista spektaakkeleista. Se on aika mukava syy, se syntymäpäivä!
Viime vuoden syksyllä havahduin Tiinan innoittamana siihen todellisuuteen, että meikäläisellä on edessä pyöreä vuosi. Aikuisen naisen elämä. Puumaiän rajapyykki. No, mä kun olen vankasti ollut aina sitä mieltä, että ikä on yksi ihmiselämän suurimmista turhakkeista, niin en asialle kauheasti korviani lotkauttanut. En oikein koskaan ole ollut juhlijatyyppi, paitsi jos saan tehdä niitä juhlia jollekin toiselle. Omat juhlat, oli ne sitten rippi- tai ylioppilassellaiset, tai häät, olivat jokseenkin kauhistus. Vaikka ihan kivastihan ne meni! Kymmenen vuotta sitten kaverit järjestivät mulle yllärikolmekymppiset, joista henkinen toipumiprosessi on vieläkin kesken. Perusturvallisuudentunnettani on horjutettu, tai jotain. Vähintäänkin maapallon akselin kallistuskulma muuttui sinä iltana. Niinpä ilmoitin ykskantaan kaikille lähi-ihmisilleni, että ei sitten mitään juhlia. Etenkään mallia yllätys. Halusin juhlistaa tätä merkkipaalua kaikkien mulle tärkeiden ihmisten kanssa, mutta heidän saaminen samoihin pirskeisiin, saman katon alle samaan aikaan olisi aivan mahdotonta. Ja tyyristä myös. Ja hölmöä, koska se ei vaan ole mun juttuni. Niinpä sitten Tiinan kanssa tätä synttäriasiaa pohdiskellessa päädyin siihen ratkaisuun, että tehdään tästä kerralla sitten oikein virallinen juhlavuosi! Silloin ei ole paineita syntymäpäivän ajankohtana, vaan voi juhlia koko vuoden. Ja se olikin hirmu hyvä idea, sillä nyt voin juhlia eri ihmisten kanssa eri yhteyksissä, eri tavalla ja eri aikaan. Sillain kun luontevalta ja parhaalta tuntuu. Nyt kun asiaa ajattelen, niin se oli multa varmaan paras idea neljäänkymmeneen vuoteen! Vai olikohan se Tiinan?
No juhlavuoden polkaisin käyntiin hyvissä ajoin ennakkoon ennen huhtikuun neljättätoista. Kävin ensin leikkauttamassa naamatauluani ja näytinkin sitten viikon verran merirosvoprinsessalta luomi sinisenä ja tikit naamassa. Mutta patit lähti ja arvet jäi, nyt on kasvot toispuoleisesti kiristelty. Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä se toinen puoli? Tämän jälkeen leikkasin eloveenaletistäni 25cm pois. Kesätukka ennakkotilausena. Sitten olinkin valmis juhlavuoden avaustapahtumaan Helsingissä, Kyllikkivoimin. Tiina jotain siitä tuossa siitä jo kirjoittelikin. Hauskaa oli olla yhdessä humputtelemassa! Kotoa pakattiin lähtiessä mukaan miähen toimittama yllätyskassi ja hotellikin oli valmiiksi varattuna. Tiina järjesti mulle yli-ihanan synttärilahjakeikan Odd Mollyyn, se muisti vielä mun neuletakkihimotukseni viime Helsinkivisiitiltä. Vähän ostoksia, Espaa, hyvää ruokaa ja juomaa, kyproslaisia naimakauppatarjouksia, Erikoiseristemies, sekavia seurapiirikaunottaria, vipinvipinvippi, hotellielämän kaikki herkut ja lopulta herrasmiesseuraisilta läksiäiskahveilta kohti kotia rumpukapulanippu ja tennarit kainalossa. Kyllä meidän kelpasi, ja kyllä meitä kohdeltiin taas hyvin! Terkkuja niille jotka eivät päässeet mukaan humuun, tunnelmaa oli kuin Puttepossun nimipäivillä! Ja erityisterkut niille, jotka seuraamme uskaltautuivat! Pus!
Itse juhla-aamuna mulle tuotiin sänkyyn muumitikkarit ja maljakossa oli sinivuokkoja. Tikkareita ei kylläkään saanut syödä edes juhlapäivänä, vaan piti odottaa karkkipäivään! Keittiössä oli kaikkien poikien toimesta katettuna herkkuaamiaiset ruusujen ja kynttilöiden kera, ja siitä sitten lähdettiin sen isoimman kanssa kohti kaupungin humua pienelle kierrokselle. Pyymäen Oma -kahvila oli oiva valinta lounas- ja kahviherkuille, ja sieltä tarttui mukaan myös synttärikakku ja ihan parhaat macaronsit. Kyllikit suosittelee, loistava paikka! Muutaman kaupan kautta kotiin kahvin keittoon, ruusukupit pöytään ja käkikellot kakkua koristelemaan. Halusivat tehdä äiskälle kakun, ja hienohan siitä tuli!
Vaikka virallista vastaanottoa ei ollutkaan,
vain pankkisiirrot nidottuna oveen, niin silti tietyiltä tahoilta ihmiset kutsuivat itse itsensä kahville. Ja se vasta olikin mukavaa! Yhtäkkiä koti oli tulvillaan kukkia ja kivoja pieniä lahjapaketteja aina konserttilipuista kaulakoruun ja akupunktioneuloihin. Nämä ihmiset tiesivät, että meitsi rakastaa kukkia, ja kyllä mä olenkin niistä niin onnellinen ollut!!!! Siis sekä kukista että ihmisistä! Iltapäivästä aika kierähti nopeasti iltaan kahvipöydän ääressä, ja ennen nukkumaanmenoa asettelin vielä postin tuomat synttärikortit piirongin päälle muiden joukkoon. Ja sitten mä sen tajusin, että nythän mä olen nelikymppinen! Ei yhtään pöllömpää!!! Mikä tässä muka niin kauheeta on? Ikä on ehkä turhin syy ruveta jotain kriisiä kehittelemään, niitä kun on muutenkin elämässä ihan riittämiin.
Syntymäpäivänä juhlavuosi oli jo täydessä vauhdissa. Päätin noudattaa kahdeksanvuotiaan Mairen kirjoittaman kortin viimeistä lausetta:
HEI HALOO NAUTI!
