Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

torstai 6. lokakuuta 2011

Puntari: Yhdistelmäharjoitus


Tiistaina kävin aamulenkillä pyörällä. Siis PYÖRÄLLÄ! Kuuden viikon ajotauko rauhoitti nivusen ja kivut olivat enää kaukainen muisto vain. 23 kilometriä kauniissa kuhmalahtelaisissa syysmaisemissa (ns. Nuuruslahden lenkki, aivan mahtavia taloja + järvenrantamaisemia) teki terää. Ajattelin, että tässä on nyt oikein tehoviikon paikka kuntoilun suhteen.

Vaan eilen aamulla kun heräsin, niin päätä särki, niska oli jäykkä ja kuumemittari näytti 39,4. Että se siitä tehoviikosta. Olin saanut kuumeen, jonka kersat ja mies jo aikaisemmin tällä viikolla.
Ja kun aikuinen on kipeä, hän on kipeä. Lappaa kahvinkeittimeen kaksi suodatinpussia ja pistää uunin päälle ihan muuten vaan. Höyrypää. Joten ei tässä ihan ihmeitä ole pystynyt tekemään. Särkylääkkeitä naamariin ja valvova silmä lapsissa, etteivät ihan koko kämppää tuhoa.


Kehitin kumminkin sellaisen yhdistelmätreenin, että katselin (jonkun ulkomaisen pyörälehden mukana tullutta) pyöräilyvideota. Se oli joku ranskalainen DH-kuski, joka antoi vinkkejä pyörän kanssa pärjäämiseen. Vaikka meitsi ei ihan varsinainen DH-kuski olekaan (kerran laskenut alas Sappeen ja Tahkon rinteet), niin ainahan noista voi jotain pientä vinkkiä saada takaraivoon, että mihin suuntaan ohjaustankoa kuuluu kääntää ja mihin suuntaan menee kuski, kun viiletetään kivikkopolkua alamäkeen.
Yhdistelmäharjoituksen videosessiosta tekee se, että samalla kun katselin videota opettelin neulomaan palmikkoneuletta. Joka olikin yllättävän helppoa. Ja nyt tekeillä on yksi neuletyö pukinkonttiin (palmikkoneuleiset pyöräilyhousut Sakarille, eiks ookin söpöä!? Älkää vaan kertoko sille...).
Veikeää tässä kuumeilussa on se, että kroppa on kuin hakattu, vaikka ei tee mitään. Päivät ovat yhtä tylsyyttä. On tarvinnut ihan keksimällä keksiä tekemistä, jossa ei rasitu, mutta saa ajan kulumaan (ja meneillään on siis toinen kuumepäivä, mitä jos tätä kestää viikon?).
Aamukahvilla kun lueskelin Hiltusen Paavon plokia, niin sain kunnon naurut sinne linkitetystä Matti Näsä -videosta. Siitä tulikin mieleen, että Kummeli-klassikot täytyisi kaivaa jostain esiin. Tässä kuumetokkurassa voisi irrota vielä tavanomaista paremmatkin naurut!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Halkomäki : Pippeliporkkana ja tennispalloperunat




Kelien kylmetessä tupsahti mieleeni, että josko nostaisin jo perunan ylös ettei homma jää ihan pikkujoulukauteen.
Tässä tilassa jopa perunannosto tuntuu siltä kuin valloittaisi Himalajan huippua, mutta huolellinen valmistautuminen teki tästäkin unelmasta totta. Ulkovarastosta löytyi niin pitkävartinen perunakuokka, että sillä pystyi kuokkimaan maata selkä suorassa ja arvokkaan näköisesti. Hankalin vaihe oli kykkiä maatasossa noukkimassa mullan seasta pilkottavat perunalapset ämpäreihin. Mutta kun tahti oli hiiidassss ja meininki leppoisa niin onnistuipa tuo ihmeenkin mukavasti. Kolmen pienen vaon nostamiseen meni yli kaksi tuntia. Perunoiden osalta oli hauskaa se, että niistä oli kasvanut sellaisia ihan pallon muotoisia söpöläisiä. Enpä ole ennen nähnyt sellaista pyöreiden perunoiden määrää! Näyttävät kivalta lautasellakin!


Samalla vauhdilla tempaisin ylös porkkanat. Ne kasvoivat jo toista kesää kasvatuslaatikoissa varsin menestyksekkäästi. Meillä kun tuo kemppi tahtoo tuhota porkkanaviljelmät, niin jostain syystä tuonne laatikkoon se ei ole iskenyt vaan satoa on saatu hyvin. Porkkanoiden joukossa oli yksi varsinainen huumoripläjäys; pippeliporkkana!!! Mahtaako se olla joku enne tulevan ipanan sukupuolesta, vai ihan vaan luontoäidin kieroutunutta huumoria päiväni piristykseksi? Mairen tuloahan enteili aikoinaan se julmetun iso jeesusperuna, että olisiko meillä sitten porkkana samoissa puuhissa? Tiedä häntä, se on vähän niin kuin fifti-siksti tämä homma! Joulukuussa se sitten selviää osaako porkkana ennustaa. Tosin Maire on kyllä omalla leikkivispilällään tehnyt mulle kattavan ultraäänitutkimuksen, jonka tulosta hän analysoi näin: Kyllä se on selvästi tyttö. Luultavasti. Nimeksi tulee sitten Babyborn tai Kauno. 







Nyt olenkin sitten vetänyt porkkanoita aamusta iltaan sellaisella himolla, että varmaan hiuksetkin muuttuvat kohta oransseiksi. Ihanan makeita ja mehukkaita ovat, aivan toista kuin kaupan porkkanat. Ensi vuonna  enempi porkkanaa maahan että riittää muillekin! Tämä satsi kestää tuskin viikkoa tällä ruokahalulla!


Puntari: Tunnustuksia

Maitolaiturin Kyllikit ovat saaneet viime aikoina kivoja tunnustuksia, joita täällä blogimaailmassa voidaan jaella. Tunnustuksissa on yleensä tarkoituksena, että blogin pitäjä vastaa muutamaan kysymykseen. Koska tunnustukset ja niiden kysymykset ovat kiertäneet niin monessa blogissa, niin otin vapauden omiin käsiini ja päätin kertoa ihan omasta päästäni muutaman sellaisen asian itsestäni, joita ette ehkä tienneet.

Here we go!

1. Seksikkäin näky tässä maailmassa on savusukeltamasta tuleva (nuorehko) palomies. Hikinen, nokinen, savulta tuoksuva. Paineilmalaitteet, sorkkarauta, palonaru ja letku tottelevat tämän miehen käsissä kiltisti ja nöyrästi. Hän on ehkä pelastanut juuri viisihenkisen lapsiperheen tai ainakin harjoitellut sitä. (Koska tosielämässä aika monet palomiehet ovat todellisia letkutelineitä, joudun tämän fantasian yhteydessä sulkemaan mielestäni tosiasiat ja keskittymään vain pelkästään mielikuviin...)

2. Join ensimmäisen kännini yhdeksännellä luokalla Aitoossa Honkalan discossa. Puoli pulloa Giniä lantrattuna coca colalla. En suosittele. Gin Tonic on silti lempidrinkkini.

3. Rakastan autoja ja kärsin säännöllisin väliajoin autokuumeesta. Välttelen autokauppoja, sillä taloudellinen tilanteeni ei salli vanhasta Polosta luopumista. Haaveilin pitkään Audi A3:sta.

4. Parhaat ystäväni ovat säilyneet parhaina ystävinäni lapsuudestani asti.

5. Rakastuin aviomieheeni ensimmäisellä silmäyksellä jo vuonna 1998, mutta rakkautemme pääsi kunnolla roihuamaan vasta vuonna 2001. Hyvää kannatti odottaa, vaikka vuodet sinkkutyttönä olivatkin pitkiä ja synkkiä.

6. Omistan aseenkantoluvan isäni metsästysaseisiin.

7. Minulla on sivupersoona, jonka siskoni Hanna ystävällisesti keksi kun olimme lapsia. Sivupersoonani nimi on Teräs-Tellu. Hän kuoriutuu esiin, kun havaitsee ihmisiä hädän keskellä.

8. Osaan päästää kurkustani erikoisia törähtäviä ääniä, jotka ilmestyvät kun nauran hervottomasti. Torviäänet aiheuttavat sen, että myös seuralaiseni alkavat nauraa hervottomasti.

9. Haluaisin olla yhtä optimistinen, kuin Rane Vekkilä elokuvassa Siivoton juttu.

10. Olen inhonnut sekä urheilua että lapsia. Nyt molemmat tuottavat suurinta iloa elämääni.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Puntari: Tervetuloa kylään

Meillä on vietetty viikonloppua sairastupameiningillä. Sekä aikuiset että lapset. Mairella on tällä hetkellä kuume-ennätys perjantailta, 40,9 astetta näytti korvamittari. Kummallista, että tehot ei tunnu lapsilla laskevan, vaikka aikuisen moinen kuume veisi tiukasti hourailemaan sängyn pohjalle.
Koska meille ei nyt voi tulla oikeasti kylään, niin tervetuloa tällaiselle virtuaaliselle kierrokselle meidän talon keskikerrokseen, mihin suurin osa asumisesta sijoittuu (kellarikerroksessa on pesutilat+takkahuone ja vintissä vierashuone, jumppasali ja ns. kesähuoneet).

Kodinhoitohuone/eteinen

wc kodinhoitohuoneessa

lasten naulakkotilat kodinhoitohuoneen
ja keittiön välissä


keittiö

pirtti, eli työ- ja leikkihuone

lastenhuone, Maikun pääty

lastenhuone, Saikun pääty

näkymä "víeraseteisestä" ruokasaliin ja olkkariin

näkymä "vieraseteisestä" tyttöjen huoneeseen ja pirttiin

aikuisten lemmenpesä

wc aikuisten lemmenpesän yhteydessä


olohuone
näkymä ruokasalista olohuoneeseen

ruokasali


näkymä ruokasalin ovelta keittiöön

Kiitos kun kävitte ja tervetuloa uudelleen!

Suurinta iloa sairastelun keskelle tuo se, että sain eilen siivottua kotimme ensimmäistä kertaa reiluun kuukauteen. Meidän siivousvälineet säilytetään komerossa rappusten alla, joka avataan ja suljetaan isolla vanhalla avaimella. Avain oli lasten toimesta hukassa ja sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Hanna toi sitten torstaina oman imurinsa lainaan ja tietysti tunti sen jälkeen kun Hanna oli lähtenyt, avain löytyi tyttöjen käsilaukusta.
Eipä oo siivoaminen tuntunut koskaan niin kivalta kuin eilen! Ja kyllä paikkojen siistiminen aikaa ottikin, aloitin ennen kymmentä aamulla ja lopettelin viideltä illalla. Olis pitänyt laittaa Garmini ranteeseen ja sykevyö päälle, niin olisi saanut tallennettua dataa siitä rehkimisestä. Veikkaan, että kaloreita kului.

Tänään ollaankin sitten leppoisammalla mielellä. Vähän savustettua lohta ja uuniperunoita tiedossa illalla, ja toivottavasti myös sauna lämpiää.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Halkomäki: Omakin mullikka ojassa

Tässä tulee nyt sopivassa määrin pläjäys kotiseutumainosta sekä vähän omaakin...


Luopioisissa, ihan keskellä kylää ja entisen kunnantalon vieressä on paikka nimeltään Mikkolan Navetta. Ei uskoisi että vanhaan navettarakennukseen saadaan mahtumaan niin paljon erilaisia toimintoja, mutta kyllä se vaan onnistuu! Navetalta löytyy mm. kahvila, käsityö&kierrätyspuoti, taidenäyttelyitä ja taidelainaamo, Tervetalo -näyttely, Aitopaja sekä sen autoverstas, soitinrakennuspaja, arkkitehtitoimisto ja paljon muuta! Siellä järjestetään navetalla toimivien eri yhdistysten toimesta monenmoisia tapahtumia ja toimintapäiviä, luentoja sekä yleisötilaisuuksia. Viimeisimpänä savi- ja olkipaalirakentamisen esittelypäivä. Mikkolan Navetta onkin tällä seudulla laajalti tunnettu niin luomua/ekologisuutta/ympäristöystävällisyyttä/luonnonmukaisuutta elämässään arvostavien ihmisten parissa, samoin sen ovat löytäneet taiteen ystävät taidelainaamo Kurkistuksen ja Muodonmuutoksia ry:n kautta. Toisaalta taas paikalliset ja vapaa-ajan asukkaat käyttävät ahkerasti Aitopajan sosiaalisen yrityksen palveluita sekä monipuolista myymälää. Kerrassaan hieno kokonaisuus keskellä kylää!

Omat vasikat ja lehmät.
No, se oma mullikka ojassa on tällä kertaa lokakuun ajan esillä oleva näyttely. Minä ja akvarelliopettajani  Kukkosen Pirjo vietiin sinne todella pikaisella aikataululla muutama taulu näytille. Näyttelyn nimi on Kuvia ja kuvitelmia maalta. Esillä on Pirjon possuja, minun lehmiäni sekä muutamia muita tauluja. 

Mikkolan navetta ja sen tilat ovat avoinna 1.9. lähtien to-la klo 9-14.00.

Että lämpimästi tervemenoa vain katsomaan jos liikutte kulmilla!


Pirjon hurmaavat possut.
Pirjon isommat siat, joista ylempi kaipaa porsaitaan ja alempi kärsii kaamosmasennuksesta!

Löytyy omenaa, sitrusta ja päärynää.
Ja sitten muutama pioni, hillopurkki ja kakkuvuoka. Ja me.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Puntari: Vuosi ilman

Rölli-peikolla oli aikanaan paras televisio, minkä olen nähnyt.
 Rölli oli kiinnittänyt puukehykset oksaan ja katseli kehysten läpi järvimaisemaa : )

Meidän perheessä on eletty nyt vuosi ilman televisiota. Tai siis on meillä se kone, siis televisio, mutta ei siitä näy mitään mitä valtakunnallinen verkko lähettää.
Vuosi sitten telkku nimittäin vain lopetti näkymisensä meillä. Vika on kai jossain antenninvahvistajassa. Ilmoitin miehelle silloin, että en enää aio maksaa telkkulupaa ja hän saa sen maksaa, jos kuvan haluaa korjata näkymään.
Ensin kuulin lievää yskimistä (mites lätkäpelit jne), mutta nopeasti raukka sopeutui kohtaloonsa.
Ja kuulkaas, sitä televisiota olen kaivannut tasan 2 kertaa tämän vuoden aikana. Toisen kerran kun oli itsenäisyyspäivä ja Linnan juhlat ja toisen kerran kun oli Katen ja Williamin häät (niin syvällinen ihminen olen).
Silloinkin pystyin seuraamaan lähetystä tietokoneen kautta Yle Areenasta, kunhan vaan sain ohjelmat kaivettua sieltä esiin.

Kaipaanko televisiosta mitään? En. En Anu Harkkia söpöilemässä Ratulassa, en Ridgeä ja sen leukalihaksia, en jääkiekkohurmosta kun historian toinen mm-kulta voitettiin, en uutistenlukijan vakavaa ilmettä kun taas on ammuttu viisituhatta ihmistä jossain koulussa tai saarella. En kaipaa munamiestä, en pikkukakkosen tätejä en ajankohtaisohjelmien viiltäviä analyysejä maamme tilasta. En hallitusneuvotteluja. En dokumentteja lihavista briteistä. En idiootteja pakkautuneena samaan taloon kameroiden seurattavaksi.

Hannu Karpoa kaipaan. Ja karvalakkia.

Meillä istuu ainoastaan lapset television edessä katsomassa dvd:ltä piirrettyjä, kun haluavat hetken loikoilla hektisen päivän keskellä. Meillä aikuisilla aika menee kotona sujuvasti ihan johonkin muuhun. Aina on tiskikone täytettävänä, ruoka laitettavana, mökki remontoitavana tai pyörälenkki tehtävänä.

Tuskin enää koskaan televisiomme palaa takaisin.


ps. Tänään tulee YLE-teemalta yhdeksältä illalla mielenkiintoisen oloinen dokumentti (uusinta) jossa Mikko "Peltsi" Peltola (mun suosikki juontaja-maastopyöräilijä!) kertoo oman vaarinsa Talvisota-kokemuksista ja samalla valotetaan Talvisodan hengen syntymistä muutenkin.
Taidan koittaa onneani, jos se vaikka löytyisi Areenastakin.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Puntari: Tuulisena tiistaina...















...käveltiin Puntarista kylälle ja ihmeteltiin syksyistä maisemaa matkan varrella. Samalla tuli suoritettua rakennustarkastusta seurakuntatalo-liikuntahallin työmaan ohitse kävellessä.
Kaupan täti oli sytyttänyt kaupan rappusille kynttilän.
Talviuintiakin pääsisi kohta harrastamaan meidän kylällä, jos tarkenisi. En taida uskaltaa.