Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 2

Jaahans, se on sitten Marraskalenterin toisen luukun vuoro
(älkää muuten ihmetelkö, jos tämä kalenteri ei ihan joka päivä päivity, kun tämä ei olekaan mikään
tyypillinen ja tavallinen kalenteri vaan yllätyksiä täynnä!).

Toisen luukun takaa paljastuu aimo annos romantiikkaa.
Sitä jos mitä ihminen kaipaa syksyisen synkkyyden keskelle, eikös vaan?!

Oma mielikuvani romantiikasta perustui pitkään Aku Ankka -sarjiksiin. Ajattelin, että joskus vielä minunkin vuokseni joku lentää pienkoneella taivaalla ja vetää koneen perässä viiriä, jonka tekstissä julistetaan rakkautta minulle. Tai lentää sellaisella höyryä tupruttavalla lentsikalla minulle sydänkuvion taivaalle.
Mutta kuitenkin, se suurin ja odotetuin romantiikan ele oli (ja on edelleen) niinkin yksinkertainen kuin suklaarasia. Mutta ei mikä tahansa suklaarasia, vaan SYDÄMEN muotoinen ja silkkinauhalla koristeltu. Sellainen, jonka Aku vei aina Iinekselle tehtyään jotain puolihölmöä.

Miehet. Viekää tänään (tai huomenna tai ylihuomenna, kunhan viette) naisillenne suklaarasiat.
Sellaiset sydämen muotoiset (silkkinauhaakaan ei välttämättä tarvita).
Ja naiset, raportoikaapa tänne, millaisia romanttisia eleitä marraskuuhunne kaipaatte tai kenties olette jo saaneet osaksenne...

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kyllikit: Marraskalenteri

Painaako pimeys? Ahdistaako ankeus? 
Ei hätää, nyt kun vuosi on pimeimmillään, on mukava virittää mieli pirteämpiin ajatuksiin. 
Joulukalenterit ovat ihan OUT, sillä nyt alkaa historian ensimmäinen 
Maitolaiturin Kyllikkien Marraskalenteri!

Ja ensimmäisestä luukusta paljastuu...


...tuleva ravitsemusterapeutti Saima H, ja esimerkki 
oikeaoppisesti voidellusta voileivästä. 
Sanan varsinaisessa merkityksessä.

Huomenna taas uusi luukku ja uudet kujeet!
Nähdään!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Puntari: Ylläksen syystalvea

Terveisiä Äkäslompolosta! Ajeltiin tänne lauantaina koko perheen voimin ihastelemaan uutta kivaa lomaosaketta, jossa tästä eteenpäin meidän perhe lomansa viettää.
Eilen käveltiin Luontokeskus Kellokkaalta lähtevä seitakierros, vähän alle 4 km, ja ihailtiin Lapin karua mutta kaunista luontoa.
Ajatuksissa oli tätä lomaa suunniteltaessa, että ensilumille päästään avaamaan hiihtokausi. Viime vuonna täällä jo hiihdettiin täysillä tähän aikaan, mutta nyt on ollut niin lämmin syksy, että ladulle pääsee vasta Oloksella. Huonolta näyttää kelien puolesta myös Levin MC-avaus.
Pakattiin sitten maastopyörät autoon ja päätettiin, että otetaan tällainen syksyn viimeinen fillarointimatka tähän ennen talven alkamista.

Liikunnan harrastaminen on jaettu täällä aamu- ja iltavuoroon. Minä lähdin tänään aamuvuorolle kohti Ylläksen maastopyöräilyreittejä, jotka noudattelevat latu- ja moottorikelkkauria. Meidän huoneiston ovelta on n. 200 metriä polkuverkoston alkuun, ja siitä otin suunnaksi Velhon kodan maisemat.


Kello oli 8.20, aurinko nousi tunturin takaa ja ilma oli kirpeä pienen pakkasen ansiosta.

Metsästä löytyi myös kavereita.
Jo matkalla Velhon kodalle pumppu hakkasi kuuttasataa. Edellisestä maastoajosta oli aikaa, enkä muistanut kuinka raskasta se onkaan. Velhon kodalta lähdin Tunturijärven suuntaan. Virhe. Hirveää ylämäkeä kilometrikaupalla (olisi se pitänyt muistaa viime kevään hiihtoreissulta). Syke koko ajan yli 170 ja pakko pitää taukoja ja yrittää välttää tajunnan menettäminen, oksentaminen ja krampit.
Kun reitti kääntyi moottorikelkkauralle, homma muuttui taas ihan mukavaksi. Ura oli sellaista kivaa kivikkojumppaa ja ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin positiivisia ajatuksia moottorikelkkailusta.

Pakollinen hengähdys- ja photoshooting-tauko.

Valkea vaadin odottelemassa lajitovereitaan?

Lenkin loppupuolella kastelin kenkäni ja sukkani yhdessä kosteikossa, joten varpaita alkoi palella. Ostoslistalle päätyivät tämän reissun jälkeen Goretex-pyöräilykengät (kuuleeko joulupukki?).
Onneksi matkaa kotipihaan oli enää kilometrin verran, joten ihan jääkalikoiksi varpaat eivät menneet.
Reissuni oli säälittävät 10 kilometriä, aikaa siihen tuhlasin reilusti yli tunnin ja ihan liian rankalta se tuntui. Mutta mukavaa oli taas ajaa ihan oikeaa maastoajoa!
Kotipihaa Ylläkseltä. Keskimmäinen asunto meidän majapaikka.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Halkomäki: Sisustushömpötystä

Nyt tulee kyllä ihan höttöjuttua näin sunnuntain kunniaksi. Varmaan toi Panadol&viinimarjamehu pehmentää päätä tai jotain? Toisaalta näillä univeloilla on turha muutenkaan odottaa mitään kovin painavaa tekstiä...  aivoissa liikkuu  -ei mitään....


Vaalea kesäkoti alkoi tuntua haalealta kun pihapuut riisuivat lehtensä ja viimeisetkin kukat puutarhassa lopahtivat yöpakkasista. Kodin sisustaminen on ihan mukavaa puuhaa, mutta yritän selviytyä siitä aina mahdollisimman pienellä rahallisella/ajallisella panostuksella. Kierrätän vanhaa ja tuunailen nurkkia.Toistaiseksi keskikerros on ainoa, jota olen sisustellut hiukan vuodenaikojen mukaan. Alakerrassa oleillaan niin vähän, samoin yläkerrassa, ettei niihin juuri jaksa panostaa. Ehkä kuitenkin seuraavaksi voisin vähän vilkaista jotain uusia tuulia vaaleaan makuuhuoneeseen? Lämpöisiä värejä talveksi...
Tässä talossa on asuttu vasta puolitoista vuotta, eikä tänne oikein voinut tuoda vanhan kodin sisustusjutuista kuin muutamat tyynynpäälliset. Verhot olivat väärän kokoisia ja värimaailmakin tökki vanhojen hirsiseinien vierellä. Viime syksynä ostin pitkän harkinnan jälkeen keittiöön ensimmäiset verhot, jotain luumunpunaisen ja fuksian väliltä. Samaa sävyä löytyi pöytätabletit Ikeasta. Tuntui tosi vaikealta löytää sellainen lämmin sävy joka sopisi tänne jo olemassa olevaan ympäristöön ja johon ei sitten kyllästyisi hetkessä. Perinteisistä syksyn väreistä en kotiini haluaisi oransseja, saati ruskeaa tai keltaista. Tämä sävymaailma keittiön verhojen ja kevyen vaaleanpunaisen väliltä tuntui nappivalinnalta.



Viime syksynä ostetut verhot olivat keittiössä kesänkin ajan koska en löytänyt äkkiseltään mitään varsinaisia kesäverhojakaan ja meni hermo, eivätkä tuntuneet yhtään liian raskailta. Olohuoneseen vaihdoin nyt vanhat, kevyen ryppyiset ja neutraalit pellavaverhot, joiden kavereiksi hankin Humppilan reissulta parit pellavaiset tyynynpäälliset ja Tampereelta muutaman kynttilän. Ne sitten oikeastaan riittivätkin tuomaan mukavat väripilkut keskikerrokseen.Yllättäen kotona oli monia pieniä juttuja, joiden huomasin vasta myöhemmin istuvan näihin sävyihin kivasti: räsymaton raitaa, purkkia, mariskoolia, reseptilappuja, ikkunakranssia, keittiöpyyhkeitä, kukkia yms.




Jopa valkosipulipakkaus komppaa syksyistä sävymaailmaa. Harkitusti, tietenkin...juujuu...

Sisustamisen sijaan tässä talossa täytyy kiireemmin tehdä hiukan järjestelyitä tulevaa perheenlisäystä silmällä pitäen. Eteinen on jo työn alla, hoitonurkkauskin aluillaan. Niistä varmaan raporttia seuraavaksi!


Potkua tulevaan viikkoon ja kirpeitä pakkaskelejä toivelistalle!
Pulkka huutelee jo tuolla varastossa...

torstai 27. lokakuuta 2011

Kyllikit: Kesävarpaita ja kevyttä mieltä


Toisinaan on päiviä, jolloin on vain pakko irtaantua todellisuudesta. Me tehtiin niin eilen. Aika päivää sitten sovimme, että joskus vielä pidämme sellaisen hemmottelujutskan yhdessä, että muksut jäävät hoitoon ja me suuntaamme hoitoon itsekin. Tosin vähän toisenlaiseen.

Ystävämme Tarja pitää Pälkäneellä omaa Helmet -hoitolaa. Saman katon alta saa monenlaisia kauneusalan palveluita. Tarja on meille Kyllikeille oiva esimerkki siitä, mitä neljän lapsen äiti, rautainen tahto ja teräksinen nainen samassa paketissa saavat halutessaan aikaan! Parasta Helmet -hoitolassa käymisessä on aina se ihanan lämmin vastaanotto!. Vastassa ei ole Chanelilta tuoksuvaa valkotakkista ylettömän paklattua kosmetologia, joka nenänvarttaan pitkin katsoo ensin vaatetuksesi ja sitten kauhistelee käyttämäsi ihonhoitotuotesarjan sekä meikit. Niitä on nähty ihan tarpeeksi juu. Tarjalta saa lämpöisen halauksen ihan alkajaisiksi, ja sitten sen jälkeen kaikki onkin siitä kiinni mitä itse haluaa.
Me haluttiin kasvohoidot ja jalkahoidot. Just sellaisella TEN YEARS YOUNGER -meiningillä niin kuin telkkarissakin, tiedätte kyllä.

Hanna ensin Tarjan käsittelyyn lämpöisten peittojen ja kaurapussien syleilyyn, Tiina istumaan jalkahoitoon, jonka teki hoitolassa työskentelevä jalkahoitaja/kosmetologi, myös niin sympaattinen ja ihana Marja. Sitten vaihdettiin osia jo jonkin asteisessa nirvanassa. Lopputuloksena oli kahdet lakatut kesävarpaat, siloiset kantapäät, virkistyneet kasvot ja tasoittuneet silmänympärykset. Ja se olo! Siitä rentoutuksen, hieronnan, lämpöisten peittojen ja Frantsilan teen tuomasta euforiasta ei olisi halunnut herätä ollenkaan. Ovesta ulos kirpeään syysilmaan astellessa oli todellakin sellainen "mikä maa, mikä valuutta" -fiilis...




Ennen hoitolaan menoa oli päivä kuitenkin aloitettu tien toiselta puolelta Kyllikkien toisesta suosikkipaikasta, Kahvila Onnenkengästä. Vähän yli yhdeksän nautiskelimme siellä aamiaiseksi suuret täytetyt muna-kinkkusämpylät, reilut mukit lattea sekä mustikkapullaa ja rinkulamunkkia. Aijaijai miten se maistui niin hyvältä!!! Suurin huolenaiheemme päivää koskien olikin se, joko kahvilan lattekone on ehtinyt tulla huollosta. Maalaisihmisen yksinkertaisia pieniäsuuria nautintoja on kupillinen erikoiskahvia, myönnetään! Napa pullottaen oli hyvä jatkaa päivää ja viettää seuraavat tunnit osaavien käsien hoivassa. Jaksoi rentoutua hyvän tankkauksen ansiosta!
Päivän päätti vielä pieni ostoskierros Onkkaalan Stokmannilla eli Löytötexissä sekä kukkakaupassa. Virkistynyt keho ja mieli kaipasivat jotain jatkumoa myös kotiin, niinpä kukkakaupasta mukaan lähtivät pirteän keltaiset maljakkokukat; Tiinalle ruusu, Hannalle gerbera. Aitoossa vielä haukattiin vähän murkinaa Halkomäessä ja kahviteltiin, sitten olikin aika palata todellisuuteen. Mutta lakatuin varpaankynsin. Lokakuussa. Luksusta!!!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Puntari: Hurja kylppäriremontti

Aikanaan, kun tätä taloa alettiin rempata, alakerran kylppäritilat kokivat ehkä suurimman muodonmuutoksen. Kellarikerroksen lattiaa räjäyteltiin ja kiveä kannettiin kilokaupalla mäelle, jotta tiloihin saatiin sellainen huonekorkeus, jossa isäntäkin pystyy selkä suorana oleskelemaan. Sauna ja pesuhuone jäivät samoille paikoille kuin ennenkin, mutta kevyttä faceliftiä tiloihin tehtiin...






Sisustusmuoti oli vuonna 2006 sellainen, että saunoihin tehtiin kovin paljon lasiseiniä. Sellaisia mekin hetki harkittiin, mutta mentiin sitten kuitenkin ihan perinteisellä lasiovilinjalla. Ja hyvä niin, sen verran harvoin tulee pyyhittyä vesi- ja saippuaroiskeita siitä pienestä lasiovestakaan, että isompien pintojen puhtaanapito olisi ollut melkoinen haaste näin laiskalle emännälle.
Koska eletään sen verran kilpavarusteluhenkistä aikaa, niin tietysti ammettakin harkittiin. Mutta ei sellaista kylppäriin olisi mahtunut ja aika turhake se muutenkin olisi ollut. Muksut mulaa onnellisina Orthexin vauvapaljuissa, ja ovat ihan tyytyväisiä kun eivät paremmasta tiedä.
Suihkuja on vain yksi tavismalli, mutta hyvin se on riittänyt: kenenkään ei ole tarvinnut hikisenä pesutiloista poistua eikä tappelua suihkuvuoroistakaan ole tullut.
Ihaninta meidän saunassa on kiukaat, joita on siis kaksi: puu- ja sähkölämmitteiset. Molempia tulee käytettyä vähän sen mukaan, kuinka ehtii ja jaksaa kantaa puita ja sytytellä pesää.
Mitään ylellistä spa-tunnelmaa meidän kylppäristä on turha hakea, mutta jos alkuperäiseen vertaa, niin jotain muutosta saatiin aikaan. Ja vieläpä kohtuulliseen hintaan.






sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kyllikit maailmalla: Tampere

Eilen vietettiin viralliset Kyllikkien Hullut päivät. Eli lähdettiin Tampereelle ihmettelemään ison maailman menoa.
Ensimmäinen shoppailukierros suoritettiin vakiokirpparillamme Kangasalla. Kyllähän sieltä taas tavaraa löytyi aina Tupperware-kipoista (joo, aina me ostetaan niitä) vaatteisiin ja peleihin. Pari joululahjaostostakin tuli jo kirpparilta suoritettua. Kierrätyslahjat kunniaan!

Kirpparilta auto navigoitiin kohti Veskaa, tuota Pirkkalan omaa ostosparatiisia. Veska on kiva paikka. Siellä on kaikki rättikaupat, missä voi katsella mihin kaikkeen rahansa voisi pistää, mutta ihmisiä ei ole missään. Valikoima kaupoissa on hyvä. Kauppakeskuksessa on ilmainen ja siisti vessa.
Veskassa sorruimme tekemään muutamat vaateostokset, kun halvalla sai.
Söimme myös eväät Veskan penkillä, kun hiuko pääsi yllättämään. Muistelimme siinä porkkanaa ja ruisleipää mussuttaessamme Rane Vekkilän kommenttia. " Köyhän täytyy olla nöyrä. Jos köyhä ei ole nöyrä, se on kohta tosi köyhä". Niinpä.

Raskausmuotia ala Hanna, sponsored by Nokian kumisaappaat.

Mihinkään ei mennä ilman eväitä!

Tupperware EcoPure Juomapullo ja kännykkä, miten pärjäsimmekään ennen ilman näitä? ihmettelee Hanna.

Veskan rauhallinen aamutunnelma vaihtui hektisyyteen Hämeenkadulla, kun vaihdoimme maisemaa ja tsekkasimme Tampereen keskustan butiikkeja. Juotiin me sitten kaikesta nuukuudestamme huolimatta latet Coffee Housessa. Samalla kuvittelimme olevamme jossain ulkomailla, meille kun tuollainen cityvilske on eksotiikkaa. Kotikulmilla törmää ennemmin lehmiin tai hirviin kuin ihmisiin.
Otimme myös rohkeat askeleet kosken yli ja ihmettelimme Keskustorilla olevaa syystoria. Hanna tarjoutui koemaistajaksi ja laadunvarmistajaksi brittiläiselle Fudge-ständille. Lopulta onnistuimme ohittamaan myyntipisteen kuitenkin nollakaloreilla.



Henkistä turhautumista koettiin lastenvaateosastojen värikoodatussa maailmassa. Ei ole helppoa olla tyttö eikä tyttölapsen äiti. Ellei sitten satu rakastamaan pinkkiä tai vaaleanpunaista.
Lähestyviä pahoinvoinnin aaltoja herättivät myös kauppojen stailatut mallinuket, siis ne lapsiversiot, jotka viestittävät meille, että lastemme kuuluisi pukeutua kuin pienet martina aitolehdet. Huivit kaulaan, saapikkaat jalkaan ja Luis Vuitton käteen. Jeps!!!

Ennen reissumme finaalipelejä Kangasalan Löytötexissä kävimme vielä tankkaamassa Tampereen keskustassa (olisko ollut Aleksanterinkadulla?) olevassa Vohvelikahvilassa. Kaffee, kaakao ja vohvelit maistuivat makialle. Paikka olisi ihan napakymppi ilman järkkyä rasvankäryä, eiks ne ole ikinä kuulleet liesituulettimista?!


Täällä me yritettiin näyttää boheemeilta mutta sivistyneiltä, eikä siltä, että...

...nyt JUMANKAUTA vähän äkkiä sitä kaakaoo ja vohvelia tänne!!!