Puntari: Ylläksen syystalvea

Terveisiä Äkäslompolosta! Ajeltiin tänne lauantaina koko perheen voimin ihastelemaan uutta kivaa lomaosaketta, jossa tästä eteenpäin meidän perhe lomansa viettää.
Eilen käveltiin Luontokeskus Kellokkaalta lähtevä seitakierros, vähän alle 4 km, ja ihailtiin Lapin karua mutta kaunista luontoa.
Ajatuksissa oli tätä lomaa suunniteltaessa, että ensilumille päästään avaamaan hiihtokausi. Viime vuonna täällä jo hiihdettiin täysillä tähän aikaan, mutta nyt on ollut niin lämmin syksy, että ladulle pääsee vasta Oloksella. Huonolta näyttää kelien puolesta myös Levin MC-avaus.
Pakattiin sitten maastopyörät autoon ja päätettiin, että otetaan tällainen syksyn viimeinen fillarointimatka tähän ennen talven alkamista.

Liikunnan harrastaminen on jaettu täällä aamu- ja iltavuoroon. Minä lähdin tänään aamuvuorolle kohti Ylläksen maastopyöräilyreittejä, jotka noudattelevat latu- ja moottorikelkkauria. Meidän huoneiston ovelta on n. 200 metriä polkuverkoston alkuun, ja siitä otin suunnaksi Velhon kodan maisemat.



Kello oli 8.20, aurinko nousi tunturin takaa ja ilma oli kirpeä pienen pakkasen ansiosta.



Metsästä löytyi myös kavereita.

Jo matkalla Velhon kodalle pumppu hakkasi kuuttasataa. Edellisestä maastoajosta oli aikaa, enkä muistanut kuinka raskasta se onkaan. Velhon kodalta lähdin Tunturijärven suuntaan. Virhe. Hirveää ylämäkeä kilometrikaupalla (olisi se pitänyt muistaa viime kevään hiihtoreissulta). Syke koko ajan yli 170 ja pakko pitää taukoja ja yrittää välttää tajunnan menettäminen, oksentaminen ja krampit.
Kun reitti kääntyi moottorikelkkauralle, homma muuttui taas ihan mukavaksi. Ura oli sellaista kivaa kivikkojumppaa ja ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin positiivisia ajatuksia moottorikelkkailusta.

Pakollinen hengähdys- ja photoshooting-tauko.

Valkea vaadin odottelemassa lajitovereitaan?

Lenkin loppupuolella kastelin kenkäni ja sukkani yhdessä kosteikossa, joten varpaita alkoi palella. Ostoslistalle päätyivät tämän reissun jälkeen Goretex-pyöräilykengät (kuuleeko joulupukki?).
Onneksi matkaa kotipihaan oli enää kilometrin verran, joten ihan jääkalikoiksi varpaat eivät menneet.
Reissuni oli säälittävät 10 kilometriä, aikaa siihen tuhlasin reilusti yli tunnin ja ihan liian rankalta se tuntui. Mutta mukavaa oli taas ajaa ihan oikeaa maastoajoa!

Kotipihaa Ylläkseltä. Keskimmäinen asunto meidän majapaikka.