Halkomäki: Pienestä kii...

Sitä on sitten pääsiäinen saatu päätökseen ja rairuohot löytyvät jo kompostorin uumenista. Suklaamunat on syöty, mutta pääsiäispuput nököttävät yhä edelleen takan reunuksella. Jännä juhlapyhä tämäkin on. Tässä huushollissa olen ainoa, joka sitä jotenkin haluaisi viettää. Vaalia niitä hyvin vähäisiä pääsiäisperinteitä, niitä mitä on jo lapsuudessa ollut. Kauhean laimeaa vaan on yksin fiilistellä ja viritellä narsisseja kuistille ja pupuja pöydille. Tällaisena ei niin sitten ollenkaan kirkollisena ihmisenä pääsiäinen on minulle sellainen kevään juhla, ja on mukava laittaa kotia raikkaaseen kuosiin talven jäljeltä.  Syödä hyvin ja ulkoilla ja lepäillä perheen sekä ystävien kesken. Ehkäpä sitten kun tuo Pikku-Kiiski tuosta vähän kasvaa niin saadaan lisää draivia näihinkin pyhiin!

Toipilas.

 

Pääsiäisen viikonloppu meni lasareettimeiningeissä ihmistelineenä kotisohvalla. Kiiski sairasteli, kova kuume ja hillitön yskä. Ulkona oli mitä upeimmat ulkoilukelit, mutta ihme kyllä siitä ei tullut minkäänlaista ressinpoikasta. Sohvalla oli vaan niin leppoisaa? Ehdittiin sentään käydä siellä Kuhmalahdella syömässä pääsiäisateria mukavalla porukalla, ettei ihan pakkasen puolelle jääneet nämäkään pyhät. Ja olihan se kivaa kun sai itse syödä kaikki lapsen saamat suklaamunat...ensi vuonna en ehkä pysty enää nauttimaan samoista eduista? Hyviä olivat kaikki merkit ja laadut, ja hyvällä omallatunnolla ne napostelin, heh heh!

MUTTA. Yksi asia meinasi pilata koko pääsiäisen, ja itse asiassa jätti siihen kyllä melko ikävän sivumaun. Nimittäin mämmi. Kiihkeästi odotettu yksi tai kaksi kupillista mämmiä ja tänä vuonna vaniljakastikkeen kera. Mutta mitä tapahtuikaan, mikä ryssi tämän pyhän pääsiäsihetken? Minä. Ja luomumämmi. Kymppimämmin luomumämmi. Voihan vehnä! Se oli kamalaa. Kuivaa. Karvaan makuista. Sokeroimatonta. Kyllä nyt puri luomu mua omaan nilkkaan. Periaatteena mulla on, että ostan aina luomua kun sitä on järkevään hintaan saatavilla. Ja tätä mämmiähän sitten oli. Vaan empä osta toista kertaa. Onneksi naapurissa nykäsen tukku pelasti tilanteen ja kiikutti meille puolikkaan rasian Saarioisten mämmiä. Hitsin hyvää! Mutta kyllä jäi karvas maku siitä Kymppimämmin flopista...ja miäskin pääsi sanomaan, että kyllä nyt toi sun ekohippeily taas on mennyt liian pitkälle! PÖH!