Terveisiä täältä aamukahvikupin äärestä. Vai pitäisikö sanoa bonjour, sen verran ranskalaishenkistä settiä pukkaa aamupalaksi. Täytettyä patonkia ja lattea, ihan ite Ikean maitovaahdottimella vaahdotin maidot siihen!
Älkää antako kuvan hämätä, yleensä mun aamurutiineihin ei kuulu lehden lukeminen. Meille ei tule mitään muuta sanomalehteä kuin Sydän-Hämeen Lehti. Täällä maalla joutuu luopumaan sellaisesta luksuksesta kuin kotiin kannettu aamulehti. Meidän tapauksessa, jos lehden haluaisi lukea aamulla kahvikupin ääressä, se täytyisi hakea tuolta reilun puolen kilometrin päästä isontien varresta. Ei houkuttele, kun ei ole edes sitä koiraa, joka täytyisi joka tapauksessa aamulla viedä lenkille (enkä kyllä kovin mielelläni jättäisi lapsia tänne kahdestaan lehtireissun ajaksi). Omaan postilaatikkoon toimitettuna lehti on paikalla vasta n. klo 10-11 ja sen lukeminen jäisi sitten iltaan, jolloin suurin osa uutisista on jo "vanhoja".
Nettilehtiä tulee luettua jonkin verran. En koskaan lue mitään näköispainoksia, vaan yleensä käyn lehden kotisivuilla tsekkaamassa tuoreimmat otsikot. Meidän oma paikallislehti palkittiin eilen jollain sanomalehtipäivillä parhaista paikallislehden nettisivuista! Onnee!!! Palkinto oli ansaittu, sillä Sydiksen sivut palvelevat lukijaa mitä parhaimmalla tavalla: uutiset ovat siellä aina tuoreeltaan, eikä niitä julkaista vasta paperilehden ilmestyttyä. Paikallislehti siis elää ihan oikeasti paikallista elämää, eikä raportoi sen menneisyyttä.
Me Kyllikit muutettiin Sydiksen sivustolle tämän suuren nettiuudistuksen myötä, joten osa kunniasta on pakko ottaa tässä vaiheessa myös itselle. Ajattelin, että ehkä palkitsemme Hannan kanssa itsemme jollain ihanalla kylpylähotelliyöllä, juomme pullokaupalla kuohuviiniä, pidämme blogitapaamisen toistemme kanssa - ja tietysti kirjoitamme tästä kaikesta nettiin!
Me Kyllikit muutettiin Sydiksen sivustolle tämän suuren nettiuudistuksen myötä, joten osa kunniasta on pakko ottaa tässä vaiheessa myös itselle. Ajattelin, että ehkä palkitsemme Hannan kanssa itsemme jollain ihanalla kylpylähotelliyöllä, juomme pullokaupalla kuohuviiniä, pidämme blogitapaamisen toistemme kanssa - ja tietysti kirjoitamme tästä kaikesta nettiin!
Jonkinlaisesta blogiuudistuksesta me ollaan Hannan kanssa haaveiltu jo pitkään. Mitä se tulee pitämään sisällään, on vielä arvoitus. Ja millä ajalla se toteutetaan on vielä suurempi arvoitus :D
Bloggaaminen on yhä enemmän ja enemmän tässä maailmassa työ, jolla Suomen näkyvimmät bloggaajat jo osittain elättävät itseään. Monelle, kuten mulle ja H:lle tämä on ollut hauska harrastus, joka kärsii silloin, kun tärkeämmät asiat jyräävät päälle. Itse olen miettinyt viime aikoina myös sitä, että onko blogillamme enää ylipäänsä tarvetta. Yhä enemmän ja enemmän blogien maailma tuntuu mun mielestä (ja tämä siis puhdas mutu-tuntuma) menevän materian ihannointiin ja haalimiseen, vähintään siitä haaveiluun. Jengi esittelee purperryt ja mulperryt verkossa ja kodeissa vaihtuu sisustus parin kuukauden välein.
OK, monet perustelevat, että blogien kuuluukin olla "pakopaikka arjesta", jossa puklutahrat ja pieleen menneet marsipaanitäytekakut eivät näy, mutta mun mielestä maailmankuva, joka tästä kaikesta välittyy, on jokseenkin vinksallaan.
Jotenkin oma elämä on vaan niin tasaista, tavallista arkea, että mahtaako siinä olla enää ammennettavaa blogimaailmaan?!?
Bloggaaminen on yhä enemmän ja enemmän tässä maailmassa työ, jolla Suomen näkyvimmät bloggaajat jo osittain elättävät itseään. Monelle, kuten mulle ja H:lle tämä on ollut hauska harrastus, joka kärsii silloin, kun tärkeämmät asiat jyräävät päälle. Itse olen miettinyt viime aikoina myös sitä, että onko blogillamme enää ylipäänsä tarvetta. Yhä enemmän ja enemmän blogien maailma tuntuu mun mielestä (ja tämä siis puhdas mutu-tuntuma) menevän materian ihannointiin ja haalimiseen, vähintään siitä haaveiluun. Jengi esittelee purperryt ja mulperryt verkossa ja kodeissa vaihtuu sisustus parin kuukauden välein.
OK, monet perustelevat, että blogien kuuluukin olla "pakopaikka arjesta", jossa puklutahrat ja pieleen menneet marsipaanitäytekakut eivät näy, mutta mun mielestä maailmankuva, joka tästä kaikesta välittyy, on jokseenkin vinksallaan.
Jotenkin oma elämä on vaan niin tasaista, tavallista arkea, että mahtaako siinä olla enää ammennettavaa blogimaailmaan?!?
Mutta nyt juon latteni loppuun, puen pitkät kalsarit päälle ja lähden mökille nostamaan laituria järvestä. Ulkona +4 ja kaatosade, kyllä siinä kelpaa Pajulanjärvessä vähän liotakin. Siihen vähän haravointia ja ympäristön siistimistä päälle. Täydellinen päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti