Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kyllikit: Luukku auki, 13

Kuhmalahdella järjestettävään Joulutori-tapahtumaan pyydettiin muutama vuosi sitten ihmisiä piirtämään ja kirjoittamaan joulumuistoja. Kuvat ja tarinat laitettiin sitten esille Joulutorin ajaksi, jotta ihmiset pääsivät niihin tutustumaan.
Itse kirjoittelin ikimuistoisista jouluvalmisteluista seuraavaan tapaan:

Jouluvalmisteluja 2008

Olen aina ollut jouluihminen. Lapsuudessani joulu alkoi aatonaattona siitä, kun punaiset pahvitontut teipattiin kiinni eteisen lasioveen ja punainen karvalankamatto tuotiin varastosta olohuoneen lattialle. Siinä matolla minä ja siskoni sitten telmimme onnellisina. Aatonaaton rituaaleihin lapsuudenkodissa kuului myös valojen laittaminen joulukuuseen - koristeet kuusi sai vasta aattoaamuna.
Se tunne, joka minulla oli sydämessä jokainen aatonaattoilta, kun koti oli puhdas, koristeet paikoillaan eri puolilla taloa ja punainen matto olohuoneen lattialla, se toi joulun!

Lähes kolme vuotta sitten odotin toista lastani. Laskettu aika oli niinkin upeaan aikaan kuin 25.12. eli joulupäivänä. Esikoinen oli tuolloin 1,5 vuotias ja ymmärsi jo jotain joulusta. Aatonaattona valmistelimme kaksistaan kotia joulukuntoon, kun mies oli tuolloin töissä. Yhdessä pilkoimme porkkanat, punajuuret ja suolakurkut rosolliin, levittelimme koristeita ja kannoimme puita. Pidin silloinkin tärkeänä, että ennen aattoa koti on puhdas ja siivottu. Niinpä saatuani viimeiset jouluruoat tehtyä ja esikoisen nukkumaan, tartuin moppiin ja aloitin lattioiden pesun. Kävi kuitenkin niin, että aikaisemmalta saunanpesureissulta moppivarteen jäänyt harja ei ottanut irrotakseen - ei vaikka mitä konsteja yritti. Jos kello olisi ollut vähän vähemmän, olisin varmasti soittanut miesapua naapurista, mutta nyt piti selvitä omillaan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laskea vesi ämpäriin ja aloittaa lattioiden peseminen "perinteisellä" menetelmällä.
Niinpä minä ja jo muhkeassa kunnossa oleva vatsani aloitimme urakan. Sen verran homma tuntui raskaalta ja polvet olivat kovilla, että loppujen lopuksi pesin vain keittiön lattian ja ruokasalista pöydän alusen. Muu talo sai jäädä imuroinnin varaan.
Mutta urakan jälkeen saatoin tyytyväisenä kellahtaa sänkyyn puhtaisiin lakanoihin tietäen, että aattoaamuna herään siistiin ja puhtaaseen kotiin!

Tuo joulu on jäänyt viime aikaisista erityisesti mieleen tietysti siksikin, että vartoilimme mahdollista sairaalaan lähtemistä odottavin mielin. Saimme kuitenkin juhlia rauhassa joulun pyhät, ja vielä uuden vuoden ja loppiaisenkin. Pieni tyttö syntyi maailmaan jalat tukevasti uuden vuoden puolella 9.1.2009.
Tiina (vuonna 2011) 


Jälkikäteen on monesti tullut mieleen, että jouluista ei jää parhaiten mieleen ne täydellisyyttä hipovat hetket, vaan ne vähän erilaiset, kun kaikki ei ole mennyt ihan kuin Strömsöössä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti