Lämpömittari näyttää keittiön ikkunan pielessä -28 astetta. Kohtalaisen rapsakkaa! Tarvitaan puita takkaan ja villasukat jalkaan, muuten syväjäätyminen sohvalla on pian todellinen uhka! Ihan hyytävän kylmäksi en säätä kuitenkaan kutsuisi, muinaisina opiskeluaikoina Rovaniemellä pakkanen painui parhaimmillaan viiteenkymmeneen asteeseen. Se taisikin olla kylmin talvi Suomessa sataan vuoteen. Silloin jäätyi jo ajatuskin. Ja silloinkin kävelin joka päivä kahden kilometrin matkan harjoittelukoululle ja takaisin, tosin silmät meinasivat jäätyä ripsistä kiinni ja hengitykseen tökkäsi kylmä ilma jos yritin vähääkään kiristää tahtia. Mutta hyvin siitä selvisi! Nytkin ollaan ulkoiltu lasten kanssa kaksi tai kolme kertaa päivän aikana vaikka pakkanen paukkuu. Lapset vaativat päästä ulos ja ilmeisen hyvin siellä kolmen välikerraston ja toppahaalarin kanssa tarkenevat. Kolme varttia ja takaisin sisälle. Sisällä heivaan pikku-ukot takkatulen ääreen mustaherukkamehujen kera lämmittelemään viluisia varpaitaan!
Viime talvena minä tuskailin kenkäongelman kanssa kun sää kylmeni. Kirjoitinkin siitä muutaman rivin, sen voit lukea täältä. Ongelma onneksi ratkesi, ja unelmakengät ulkoiluun löytyivät. Mutta se ei pysäyttänyt kenkäunelmointia! Marraskuussa Kädentaitomessuilla tein muutaman vuoden ihastelun jälkeen kaupat joita en ole katunut. Ystäväni Pirjo sanoo, että jokaisella naisella pitää olla yhdet punaiset kengät. Nyt minullakin on! Jee! Messutarjous vei mennessään ja haaveesta tuli totta. Ja hitsi miten IHANAT voivatkaan olla nämä Töysän kenkätehtaan valmistamat huopalapikkaat! Niin käsittämättömän kevyet ja lämpimät! Ja kauniit! Perinteiset huopikkaat ovat minun kapeaan jalkaani aina olleet jotenkin löysät ja hölskyvät, kantapää nousee niissä helposti ylös. Niihin verrattuna nämä tasapohjaiset pieksun malliset lapikkaat ovat jämptimmät kävellä. Eikä erillistä villasukkaa tarvitse, vaan ihan ohuen puuvillasukan kanssa olen käyttänyt. Ainoa ongelma näiden kanssa oli valita väri. Valikoimissa on toinen toistaan herkullisempia värejä, mutta lopulta tein päätöksen ihan fiilispohjalta. Punainen on aina punainen!
Ja kotimainen on aina kotimainen! On hienoa että Suomessa vielä valmistetaan perinteisiä jalkineita. Joskin huopa joudutaan tuomaan ulkomailta, koska suomalaisen lampaan villasta ei pystytä valmistamaan näin laadukasta huopaa. Mutta loppu onkin sitten sitä suomalaisten suutareiden käsityötä!
Uskon että tein hyvät kaupat. Näillä suhistellaan kymmeniä vuosia, huopa ei mene miksikään.
Laatu maksaa itsensä takaisin!
Karvalakki, untuvatakki ja huopalapikkaat. Näillä mennään!
Pitäkäähän tekin itsenne lämpöisinä!
