Halkomäki: Ilo irti!

 

Kesän sesonkikuukausi on nyt lusittu ja edessä ihana elokuu! Täytyy ihmetellä, että meilläkin seinäkalenteri täyttyi ihan kuin itsestään, ilman että sinne aktiivisesti haki jotain täytettä. Heinäkuun aloitti ruotsinsukulaisten kaksiviikkoinen vierailu, johon nivoutuivat samaan aikaan myös Kirkastusjuhlat. Kirkastuksen ja sukulaisten jälkeen oli synttäreitä ja häitä, väliin Kyllikkien perinteinen puolivuosikatsaus Tampereella, naistenviikon nimipäiväsuma ja sitten taas uusi satsi ruotsinsukulaisia. Tämän kaiken lomassa sairasteltiin angiinaa, kuumetta ja yleistä huonovointisuutta, ravattiin lääkäreissä ja hammaslääkäreissä ja hoidettiin pakollisia juoksevia asioita. Ja ihan heinäkuun hauskaksi lopuksi minä ja pikkupojat pakkauduttiin Puntariin yökylään, koska koko kesänä ei oltu vielä ollenkaan kyläilty sillä suunnalla pitemmän kaavan mukaan.

 

 

 

Täytyy todeta että takki on aika tyhjä just nyt. En valita säistä, ne on mitä on. En silti kielläkään, ettenkö kaipaisi aurinkoa ja sen suloista lämpöä, edes päiväksi pariksi. Mökillä on tullut vietettyä aikaa ihan todella vähän vaikka muusta haaveilin, kova tuuli koko kesän ajan on torpedoinut ne selkeätkin päivät pois pelistä, kun mökillä olisi ollut muuten mukava olla. Tuuli suoraan järven suunnasta on hyytävä elementti. Ei kiva. Aamukahvit pergolassa ruusuaamutakki päällä ovat myös jääneet vain haaveeksi. Kaiholla muistelen viime kesän pehmoisenlämpimiä aamuja, kun jo seitsemän aikaan oli olo kuin pumpulissa. Moni muukin juttu on jäänyt puolitiehen, vaikka minä en yleensä anna sään haitata tekemisiä, pukeutumiskysymys. Sateestakin tykkään, ja itse asiassa tosi paljon. Juhannuksena oli hienoa olla savusaunassa kun sade ropisi huopakattoon. Sateella on kiva olla myös metsälenkillä, kävellen tai juosten. Ja sadesäällä on mukava puuhailla kotihommia sisällä, mutta toki tiettyyn rajaan asti. Tällaisena sateisena kesänä ne pienetkin auringon ja lämmön hetket piirtyvät tarkasti mieleen ja niistä on otettava heti ilo irti, siinä missä viime kesä oli heinäkuun alusta asti yhtä suurta hellettä ja sitä pumpuliolotilaa.

 

 

 

 

Kirkastusjuhlat juhlittiin onneksi kauniissa ja lämpimässäkin kesäsäässä. Kyllikkien puolivuosikatsausreissulla Tampereella aurinko paistoi toisen päivän niin, että Takomon terassilla melkein suli aurinkotuoliin. Tällä viikolla tiistaina ja keskiviikkona nautittiin mökillä sukulaisten kanssa ajoittain oikeinkin lämpimästä ja aurinkoisesta säästä; grillailtiin ja lämmiteltiin savusaunaa, köllöteltiin laiturilla ja ongittiin oikein urakalla. Kun suku tapaa muutaman vuoden välein, niin juttua riittää aina yömyöhään ja aika kuluu aivan liian nopeasti. Huippuporukkaa! Ja joka kerta ruotsalaiset tuovat tänne auringon tullessaan, se on varma!

Nyt torstai ja perjantai Puntarin reissulla oli vaihtelevaa säätä. Tiina maalaili kepeää kesätunnelmaa auringonpilkahdusten oheen leipomalla raparperipiirakkaa ja kattamalla ihanaa aamiaista ruokasaliin pianomusiikin kera. Kyllä meidän kelpasi! Serkukset ottivat ilon irti ja uuvuttivat toinen toisensa vauhdikkaissa leikeissä. Oli discot ja bändit ja jumpat ja hyvikset ja pahikset ja legoleikit ja värityskirjat ja keppihevoset ja trampoliinijumpat ja vaikka mitä. Tänään täällä sänkyyn simahti kaksi totaalisen uupunutta pientä miestä. Kohta niiden äiti taitaa seurata esimerkkiä.

Heinäkuusta selvitty, homma pulkassa, että Roger vaan! Minä jään odottamaan huomista elokuuta, se on mun kesäni paras kuukausi!

 

Ps. Milloin tietää olevansa juoksulenkillä vähän villimmällä seudulla? No silloin, kun lenkkiseurana jäniksen virkaa tekevät kurjet!!! Kuhmalahtelaiset kurjet juoksevat oikein mielellään hiekkatiellä lenkkeilijän kanssa, sellaiset 10 metriä edellä, pysähtyvät jos lenkkeilijäkin pysähtyy, jatkavat juoksua kun lenkkeilijäkin jatkaa. Aikamoista! Aika villiä! :D

Halkomäki: Aurinkoruokaa alkavaan viikkoon

Tilanne vaatii...aurinkoa! Siltä tuntui tänä aamuna kun heräsin hyytävään harmauteen, tuuleen ja räntärätteihin. Jehna mikä keli!!! Alkamassa oli uusi ja edellistä vähän rauhallisempi viikko, ja miten kiva olisi ollut aloittaa se aurinkoisissa merkeissä. Mutta ei. Jotain piti siis keksiä. Koska olo oli viikonlopun jäljiltä ehkä hiukan väsyhkö, ajattelin luistaa ruoanlaitossa asteikolle tosi helppo. Lounaaksi lämmitetyt pastabologneset saivat päivällisestä hiukan kevyempää seuraa. Päätin ottaa viikon kasviruokakokeilun työn alle ja selailin Martan kasviskeittiö -kirjaa. Sieltä löytyi resepti, jonka nelisormimangustikin osaa kokata vaikka silmät kiinni ja vasemmalla kädellä. Helppouden lisäksi ruoka oli todella edullinen ja nopsa valmistaa. Siitä sitten vaan toimeksi!

LINSSI-PORKKANAKEITTO

 

2dl punaisia linssejä

2 sipulia

4 porkkanaa

1l vettä

2 kasvisliemikuutiota

1prk tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia

3rkl öljyä

1-2tl jeeraa eli juustokuminaa

1tl korianteria

½-1tl chilijauhetta

3rkl fariinisokeria

3dl kookosmaitoa/maitoa/ruokakermaa

 

1. Huuhtele linssit siivilässä hyvin juoksevan veden alla. Kuori ja paloittele porkkanat ja sipulit. Kuumenna vesi kattilassa ja murenna joukkoon liemikuutiot, lisää linssit, sipulit, porkkanat ja tomaattimurska sekaan. Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla noin puoli tuntia.

2. Kuumenna öljy pannulla tai kattilassa, lisää siihen jeera, korianteri ja chili, anna hautua muutama minuutti. Soseuta keitto, lisää mausteseos, sokeri ja halutessasi suolaa. Sekoita ja kuumenna 10 minuuttia. Lisää kookosmaito/maito ja tarkista maku.

Jos meidän perheessä ei asuisi yhtä kookoskammoista, olisin tehnyt keiton kookosmaitoon. Ja jos olisin tehnyt keiton vain itselleni, olisin maustanut sen vahvemmin. Nyt laitoin 1tl jeeraa, 3/4tl korianteria ja ripauksen chiliä. Poikasista vanhempi kommentoi keitto välittömästi: Äiti tää on huvaa! Kriittiseltä raadilta siis pisteet kotiin! Keitto olikin mukavan erilaista perus sosekeittoihin verrattuna. Ruokaisampaakin linssien ansiosta.  Ohessa tarjolla oli raejuustoa ja Penttilän Perunarieskaa, meidän kylän lahjaa Suomen leipähyllyihin. Sen parempaa ja mehevämpää rieskaa ei oikeasti löydy mistään, maistakaa vaikka!

 

Tämä jäniksenruokakeitoksikin tituleerattu ruoka oli paitsi tosi hyvää, niin myös kaunista katsella. Päivän harmauden keskellä lautasella loisti aurinkoiset värit!

Halkomäki: Vilukissasoppaa

Heipparallaa!

Kulunut viikko on mennyt kuin siivillä Armas -teeman ympärillä. Vieläkin olen aivan onnesta täpinöissäni vaikka pulssi on jo päässytkin hiukan tasaantumaan. Kaikenlaista jännää sitä elämä voi tuoda tullessaan, ikinä ei tiedä mitä!

Nyt kun ei enää tarvitse koko aikaa miettiä sotapoika-Armaksen kohtaloa, niin voi ajatella muitakin tärkeitä asioita, kuten ruokaa. Piti tämän ihanan keiton ohje laittaa tänne jo viikko sitten, mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Tykkään keitoista tosi paljon. Ne on helppoja, edullisia, muunneltavia, kevyitäkin usein ja etenkin näin talviaikaan ihanan lämmittäviä!
Tässä bataattikeitossa yhdistyvät bataatin pehmeys, kookosmaidon makeus ja inkiväärin lempeä potku. Aivan täydellistä talviruokaa! Ja tätähän voi siis varioida mielensä mukaan eikä aineita tarvitse olla niin justiinsa, kunhan sinnepäin. Ja jos haluaa tekemistä nopeuttaa entisestään, niin ostaa bataattisoseen valmiina kaupasta. Hiukan se nostaa hintaa, mutta taas säästää aikaa. Valmiin keiton pinnalle sitten vaikka raejuustoa, krutonkeja, yrttiöljyä tai sitten näitä ruisnachoja, joita kokeilin ensimmäistä kertaa. Hurjan hyviä!!!

 

                              Vilukissasoppa

n. 700g bataattia

4 keskikokoista porkkanaa (n. 300g)

1 sipuli

9 dl vettä

2 kasvisliemikuutiota

2-4 rkl raastettua tuoretta inkivääriä (laitoin 2rkl ja mielestäni oli ok)

2-3 tl kardemummaa (laitoin 2tl ja maku pysyi vielä hallinnassa)

ripaus suolaa jos tarvetta

1 tlk kookosmaitoa (400g)

öljyä kuullottamiseen

- kuori ja paloittele kasvikset, kuullota öljyssä muutamassa erässä

- kiehauta vesi, liemikuutiot, mausteet ja kookosmaito

- Lisää kasvikset kiehuvaan nesteeseen ja keitä kunnes ovat pehmeitä

- soseuta keitto sauvasekoittimella ja tarkista maku

 

Ja sitten syömään! Kiitos NAM!

Halkomäki: Niukkuudesta nautintoon?

Eikös tämän loppiaisen perimmäinen ajatus ole siivota joulu pois nurkista ja ruokakomeroista? Kohta kaksi viikkoa vanhat kinkut kyllä varmaan jo kävelevät omin jaloin pois jääkaapista ja rosollia koristaa homeen harsoinen huntu, jos siis jollakin niitä vielä on jäljellä.  Meillä täällä Halkomäessä loppiaista on toteutettu oikein kirjaimellisesti, oikeastaan jopa ihan ennakkoonkin. Ahkera napostelu ja rötväily joulunpyhien ja vuodenvaihteen aikaan mahdollisti sen, että tänään on saanut ihailla tyhjiä komeroita; ei suklaata, ei juustoja, ei salmiakkia, ei punaviiniä, eikä etenkään vilaustakaan jouluruuista. Lapset rohmusivat viimeiset piparinmuruset purkinpohjilta parempiin suihin ja glögitölkin puolikas lämmitettiin puolihailuksi iltahuikaksi appivanhemmille. Ja kun kuusikin sai häädön jo sunnuntaina, niin mikäs tässä oli loppiaista vietellessä. Farkunnappi kiristäen kotisohvalla!

Kun niitä jouluruokajämiä ei ollut ruokamyrkytyksenkään uhalla mahdollista tarjoilla viime päivinä, piti tietenkin toteuttaa loppiaisen sanomaa muutoin vaan syömällä jääkaappia tyhjäksi. Tätä missiota toteuttaessani koin taas sellaisen VUODEN KEITTIÖIHME -hetken ettei paremmasta väliä.
Eilen olimme viettämässä lomapäivää lasten ehdoilla, käytiin oikein isoilla kylillä  HopLopissa hulinoimassa ja Hesessä syömässä toivottuja ranskalaisia. Illansuussa kaupan kautta kotiin. Kotona tajusin, että jumantsuikkelis nythän on ruoka-aika! Onkos meillä mitään syötävää? Kaupassahan juuri kävin, mutta en tajunnut ottaa mitään valmista mukaan heti lämmitettäväksi. Jaahas, katsaus jääkaapin uumeniin.
Ja sieltähän se sitten kuoriutui,
tällä hetkellä VUODEN 2015  POHJANOTEERAUSPÄIVÄLLINEN -kisan ykkössijaa kantava kattaus.

Silvuplee vaan:

Lapsille lämmitin kaksi päivää vanhat perunamuusin jämät ja siihen keralle pilkoin kaapin perältä löytyneen yksinäisen Camping-lenkkimakkaran söpöiksi kuutioiksi. Annosta piristämään puolikkaat luumutomaatit.

Aikuisille keitin pussin pikanuudeleita ja paistoin pannulla jääkaapista yllärinä löytyneet possunfilepihvit, joissa päiväys oli umpeutunut edellisenä päivänä. Eli okei, vähän sitä ruokamyrkytysjännitystä sitten kuitenkin. Siihen keralle sinappikurkkusalaattia ja pari luumutomaattia.

Siinä oli makujen sinfoniat kohdillaan ja kulinaarinen ilotulitus huipussaan. Tuli itsellekin niin luuserifiilikset, että ihan äkkiä en lähde vastaavaa uudestaan loihtimaan. Haen mieluummin vaikka pikaisesti Siwasta sen tutun maksalaatikon.

Tänään paikkasin henkistä kolaustani edelleenkin tyhjentämällä jääkaappia. Rosollin ylijäämäraaka-aineet päätyivät uunipellille palsternakkapalojen kaveriksi, päälle vähän öljyä, yrttisuolaa, mustapippuria, timjamia ja hunajaa. Uuniin hautumaan puoleksitoista tunniksi yhdessä possun ulkofilepalan kanssa. Että oli hyvää! Yksinkertainen on hyvää! Yleensä ja usein miten. Ei kuitenkaan aina. Poikkeus vahvistanee tämänkin säännön.

 

 

Että parempaa loppua ruokavuotta 2015 mulle sitten vaan!