Halkomäki: Vink vink vinkkausta!

Maitolaiturin menoa pidempään seuranneet lukijat tietävät, että meillä Tiinan kanssa on varsin lämmin suhde Nokian suuntaan Nansolle. Niinpä Nansoa koskeneet lakkautusuutiset olivatkin suuri suru sekä Puntarissa että Halkomäessä. Onneksi tuotanto ei kuitenkaan kokonaan lakannut ja nyt saamme Nanson lisäksi nauttia myös laadukkaista Nokian Neulomon tuotteista.

Jonkun ihmeen sosiaalisen median mainoksen kautta eksyin kerran Verson Puodin sivuille, ja nyt onkin ihan pakko vinkata teille tämä mainio pieni kangas-/vaatevalmistaja. Jolla on myös yhteydet Nokian suuntaan! Laadukkaita ja hauskoja kankaita ja persoonallinen Taimi -mallisto. Naisille, miehille ja lapsille.  Mä löysin sieltä kerralla monta suosikkia, ja jos kotoa löytyisi vielä ihan pikkuruinen napero, niin olisin varmaan jo aivan seonnut tilausta tehdessäni!!!

Syksyllä Verson Puoti teki yhteistyötä Nokian Neulomon kanssa, ja toi ennakkotilaukseen yhden mallistonsa mekon, joka on kokonaan suomalaista työtä. Yhdessä -mekko. Made in Nokia. Kun kerrankin sai niin persoonallisen ja kivan mekon suomalaisella laadulla, niin olihan se hankittava! Hintakin kohdillaan. Samaan syssyyn tilasin poikasille trikoopaidat.  Ja kaikkea muutakin kivaa olisi ollut tyrkyllä myös niin Tiinalle kuin tytöillekin. Tiedän mistä seuraavan kerran vaatelahjoja hankin!

Yhdessä mekko! Sopii varmaan ihan kaikille vartalotyypeille!

Napitus ja huppu ovat hauskat!

Alahelman rypytys kuminauhoineen takaa käyttömukavuuden.

Taskut tuovat rentoa ilmettä yhdessä hupun kanssa.

Hihansuiden pitkä resori antaa vapautta säädellä hihan pituuden sopivaksi.

Käy kurkkaamassa Verson Puodin sivut täältä! Facebook -sivut täältä.

Ja Nokian neulomon sivut löydät täältä.

Pukin matkaan saattavat vielä ehtiä, mikäli tuotteita on saatavilla.

Ja Ps. tämä ei ole mikään maksettu mainos,

ihan vaan vinkkaus! :)

Puntari: Kolme pientä sanaa

Mä en ole (välttämättä) kovin helppo ihminen romanttisessa mielessä. Oon nimittäin rakentanut mielikuvani romanttisista eleistä Aku Ankan perusteella. Muistatte kai tekin, kuinka Hannu ja Aku liehittelevät Iinestä. Minäkin aina ajattelin, että romantiikka on suuria kukkakimppuja, valtavia sydämenmuotoisia suklaarasioita ja taivaalle lentokoneella lennätettyjä Rakasta sinua -viirejä.

Romantiikka pompsahti mieleen, kun kyläkaupan tädin kanssa puhuttiin eilen siitä, kuinka usein on saanut mieheltä kukkia. Oma mieheni kuuluu siihen ihanaan kategoriaan, joka ymmärtää, kuinka paljon yksi kukkakimppu voi virkistää naisen mielialaa. Olen saanut kukkia 11-vuotisen yhdessäolomme aikana paljon. Muistan ikuisesti tulipunaiset tulppaanit, jotka odottivat minua pöydällä saavuttuani rättiväsyneenä päättöharjoittelusta kotiin. Muistan kotipuutarhasta poimitun ja itse sidotun kimpun, jonka sain sairaalaan esikoisen synnyttyä. Muistan juhannusruusun valkoisen kukan (ja sen tuoksun), joka tuotiin kesäyönä yöpöydälleni pienessä maljakossa.
Niin "pieniä" eleitä, mutta jotka osuvat täysillä naisen sydämeen. Viestittävät välittämistä.

Olen sitä mieltä, että monikaan mies ei tajua, kuinka helppoa naisen miellyttäminen on. Viiden euron ruusukimppu lähikaupasta. Suklaalevy siivouspäivänä. Valmiiksi keitetty aamukahvi termarissa odottamassa. Raapatut auton ikkunat pakkasaamuna. Niin, ei vaadita ihmeellisyyksiä. Jos haluaa oikein jotain erkkaria tarjota, niin Sokoksella myydään sellaisia sydämenmuotoisia suklaarasioita...ihan niinku Aku Ankassa.
Arkielämän pyörteissä nuo tuollaiset pienet huomionosoitukset vaan tuppaa unohtumaan. Ollaan väsyneitä, vihaisia ja veloissa. Vaikka rakkaus asuu vielä jossain, se on hautautunut jonnekin syvälle jään alle. Sinne se jääkin helposti, jos kummallakaan ei ole tahtoa tai kykyä sulatella jäätä, herätellä nukkuvaa.
Ja kyllä, puhun osittain omastakin kokemuksesta. Viime aikoina sitä on huomannut, että  ei sovi hukata parisuhteesta naista ja miestä, jotka ovat jossain vaiheessa muuttuneet isäksi ja äidiksi. Pitää olla aikaa ja tahtoa ottaa toista kädestä kiinni, pyytää peiton alle ja jutella aamuyöhön asti - ihan niin kuin suhteen alkuaikoina.
Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että olisi helpompaa mököttää siellä omassa poterossaan kuin avata ehkä vähän väsyneen ja melankolisen sielunsa sopukoita toiselle, niin voin vakuuttaa, että kyllä avautuminen kuitenkin kannattaa. Yhtäkkiä taakka kevenee ja olo on parempi. Jakaminen ja itsestään antaminen synnyttää positiivisen kierteen. Hyvä olo kasvaa ja leviää ympärillekin. Kokeilkaa vaikka.