Mies tilasi minulle viikonloppu-Hesarin. Tänä viikonloppuna se tuli ekaa kertaa. Olin jossain sivulauseessa vihjannut, että Hesaria olisi mukava lukea pieninä annoksina. Pidän myös viikonloppulehtien lisukelehtiä (NYT, Kuukausiliite) hyvinä ja mielenkiintoisina. Ja sitten joku innokas lehtimyyjä oli soittanut miehelleni, ja mies puolestaan oli tarttunut tilaisuuteen tehdä vaimo onnelliseksi.
Tämä aamu alkoi siis siten, että hain lehden maantienvarren heittolaatikosta. Sillä aikaa kahvi valmistui ja lapset leikkivät kiltisti vauvanukeillaan.
Kahvikupin ja lehden kanssa aamu sujui leppoisasti. Luin tietysti myös Pirkanmaan valtalehden Aamulehden, jonka rakas anoppi meille antoi lahjatilauksena.
Sunnuntain Hesari ei pettänyt nytkään, ja muistin oikeastaan, miksi opiskeluaikana tykkäsin sitä lukea. Hesarin lukeminen on minulle nimittäin kuin lyhyt matka ulkomaille. Luen asioista, ihmisistä ja ilmiöistä, jotka ovat itselleni vieraita. Voin kuvitella, että tämän takia joku hesalainen lukee vaikka Financial Timesia (joka on kai joku talouslehti, ei nyt tullut muitakaan ulkomaankielisiä lehtiä mieleen, sori). Siis saadakseen tietoja jostain oman elinpiirin ulkopuolelta.
Pääkaupunkiseutu on minulle vieras. En ole koskaan matkustanut edes raitiovaunulla, saati sitten metrolla. Osaan liikkua juuri ja juuri Etelä-Satamasta rautatieasemalle (kerran menin kyllä taksilla, ökyä!).Parasta sunnuntain Hesarissa on kuitenkin asuntoliite. Voisin tutkia ilmoituksia loputtomiin. Miten mielenkiintoisia kerrostaloja! Millaisia tarinoita myytäviin asuntoihin voi kätkeytyäkään! Miten mahdottoman monta numeroa ja nollaa myyntihinnoissa onkaan!
Näillä ajatuksilla sunnuntaita on aina riemullista jatkaa.
 |
| Aurinko on ihan kiva juttu. Tavallaan. Ainakin, jos katselee tätä meidän taloa ulkopuolelta eikä käy kurkkaamassa, miltä meidän ikkunat näyttää kun tiirailee sisältä ulos. Ihan kuin niitä ei olisi kukaan koskaan hiki hatussa kuurannut... |
