Puntari: Pelkkää juhlaa

Elämä ei ole aina pelkkää auringonpaistetta, välillä se on myös ruusuilla tanssimista.

Meidän sukuun osui viikon sisään melkoinen määrä juhlia. Ensin päästiin juhlimaan rakkaan tädin häitä upeassa kartanomiljöössä Hämeenlinnassa. Seuraavana päivänä juhlittiin Mairen 6-v synttäreitä kummien ja sukulaisten kanssa. Ja seuraavana päivänä tulikin kaveriporukka synttäreille. Ja saman päivän iltana juhlittiin vielä oman äitini eläkevuosien alkamista. Ja pompsista vaan, sitten tulikin juhannus.

Summa summarum: on tullut syötyä ja juotua viimeisen viikon ajan suhteellisen hyvin!

Henkilökohtaisesti lasken juhlatapahtumaksi myös sen, että pääsin avaamaan iltarastikauden Vimmun (pahamaineisessa) Pakovuoressa viime keskiviikkona. Ei edes avohakkuut ja tiheä vihreä päässyt harmittamaan, kun sai olla pitkästä aikaa siellä hyttysten syötävänä. Ihanaa!

Puntari: 9 viikkoa Ranskassa - mitä jäi käteen?

Tuhlaajatyttö on palannut takaisin Puntariin. Takana 10 viikkoa reissussa, joista 9 Ranskan maaperällä. Upea, upea, upea reissu kerrassaan. Eihän siitä mitään yhtä blogikirjoitusta mitenkään pysty tekemään, mutta ehkä kesän mittaan jaan muutaman mukavan muiston täällä kanssanne. Yksi asia on kuitenkin todettava: matkailu kannattaa aina.

Reissusuunnitelma lyötiin lukkoon jo reilu vuosi sitten. S päätti anoa vuorotteluvapaata tälle keväälle/kesälle ja mun työkuviot kevään osalta ei ollut mitenkään kiveen hakatut. Omalta osaltani reissu vaati ennen kaikkea määrätietoista säästämistä ja kaikesta ylimääräisestä luopumista. Viime talvi meni euroja tarkkaillessa. Onneksi verottaja muisti mukavilla palautuksilla joulukuussa, jotka siirtyivät suoraan matkakassaan.

Me varattiin Interhomen kautta talo (puolikas) Nizzasta kuudeksi viikoksi, ja tutun tutulta talo meri-Alpeilta kolmeksi viikoksi. Matka aloitettiin menemällä Helsingistä Travemundeen laivalla. Siitä ajettiin kahdeksi päiväksi Pariisiin, ja Pariisista ajettiin yhdessä päivässä Nizzaan. Paluumatka tehtiin vähän eri reittiä Tanskan ja Ruotsin läpi, ja laivalla tultiin tällä kertaa Tukholmasta Turkuun. Majoitukset olivat ns. halvimmasta päästä, mutta me oltiin niihin erittäin tyytyväisiä. Rahaa majoituksiin ja matkoihin menikin meidän perheeltä suurin piirtein saman verran, kuin jos tämä porukka olisi lähtenyt pariksi viikoksi Thaimaahan.

Koti-ikävä ei iskenyt missään vaiheessa kenellekään. Me nautittiin ajasta koko perheen kesken. Pelattiin pelejä, leikittiin barbeilla, käytiin puistoissa ja rannalla, retkeiltiin, käytiin kaupungilla, otettiin  aurinkoa, pelattiin tennistä ja sulkkista, syötiin hyvin ja löhöiltiin. Vuorilla käytiin susipuistossa, ja nähtiin  kansallispuistossa alppikauriita ja murmeleita (samaistuin noihin alppien pikku ihrapalleroihin ihan kympillä!).
Vaaleahiuksiset tytöt saivat paljon huomiota ranskalaisilta, jotka näyttävät pitävän lapsista erityisen paljon. Tyttöjä huomio ensin vähän ihmetytti, mutta nopeasti siihen tottuivat. Ihmettelevät varmaan täällä kotona, miksei kukaan enää heiluttele ja iske heille silmää

Nyt on kuitenkin kiva olla kotonakin. Suomen kesä on parhaimmillaan. Keskiviikkona korkattiin mökkisauna, käristettiin kämppingit ja kastettiin talviturkki. On tää kesä vaan ihanaa aikaa!

Halkomäki: Viikon pionit

...joskus jopa kahden!


Alunperin ajattelin, että pääsen aloittelemaan pioniesittelyt joskus kesäkuun lopulla. Luontoäiti päättikin paiskata meille huikeat helteet heti kesän alkuun ja sotki mun suunnitelmat. Vehreiden varsien päissä pyöreät pampulat kasvoivat niin että kohina kuului, ja viime viikolla ensimmäiset jo availivat nuppujaan. Ja me oltiin tietysti silloin poissa kotoa, viikon kesälomalla. Höh.
Meidän pihassa kasvaa sellaiset parisenkymmentä eri pionialjiketta. Joo, tiedän...pionihulluus...sitä on vaikea selittää... Muutama oli jo valmiina penkissä silloin kun talo ostettiin, mutta suurin osa on tässä kolmen vuoden sisällä istutettuja Pionien Kodin taimia. Muutaman vanhan ja viime vuonna jakamani pionin kaivoin toukokouussa ylös ja vein taimitorille vaihtoon. Varjoisa penkki sai uusiksi asukeiksi alppiruusut.

Nyt on oikeastaan ensimmäinen kesä kun kaikki pionit ovat tehneet nuput, suoraan sanottuna osa kukkii niistä nyt ihan yltiöpäisesti, vaikka aikaisempina vuosina ei ole kukkia näkynyt ollenkaan. Ilmeisesti ovat saaneet kasvatettua juuripaakkunsa kuntoon ja voimia riittää myös kukkien tekemiseen. Myös itse puskat ovat todella reheviä ja pitkillä varsilla varustettuja. Paikkana tällainen aurinkoinen rinnetontti on pioneille mitä mainioin kasvualusta; vesi ei jää seisomaan ja aurinko hellii aamusta iltaan. Istutin kasvit aikanaan Pionien Kodin tarkkojen ohjeiden mukaan, ja niinpä niille ei varmaan seuraavaan kymmeneen vuoteen tarvitse tehdä mitään. Siis muuta kuin ihailla kukkaloistoa!
Ainoa tappio tälle vuodelle kirjataan perinteikkään Juhannuspionin piikkiin. Jotain merkillistä sille on tapahtunut, sillä rehevän puskan sijaan mullasta nousi tänä keväänä vain muutama harva oksa, joista kahteen tuli pieni nuppu ja kukinto. Raasu näyttää aivan turpiinsa ottaneelta. Täytyykin miettiä että osoittaako syyttävä sormi myyriä vai laitetaanko kovan talven taikka taantumuksen piikkiin. Toisaalta se kukki vielä viime vuonna niin upeasti, etten jaksa uskoa sen taantuneen ihan noin yhtäkkiä! Merkillistä...

Nyt kun kukkaloisto on saatu vauhtiin, saapuivat tietysti myös ensimmäiset rankkasateet. Tie-tys-ti. Saakelisaakelisaakeli!!! Eilen illalla leikkasin auenneet kukinnot maljakkoon ja jaoin niitä uusiin koteihin ihmisten iloksi. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä aamulla kukkapenkissä odotti lohduton näky. Red Charm kökötti siellä kuin kynitty kana. Pioni on siitä vähän hölmö perenna, että vauhtiin päästessään se aukoo kukintoja toisensa jälkeen oli keli mikä tahansa. Itsesuojeluvaisto puuttuu, ja sekös meitä kasvattajia surettaa. Verenpaineet hipoo pilviä sääkarttoja katsellessa!

Mutta tässä siis pionikauden aloittajat täällä Halkomäessä:

 

 

1.

Juhannuspioni kukkii aivan ensimmäisenä aina kesäkuun alussa. Himmeäpintaiset lehdet ovat syvän sinivihreät, kukinnot suhteellisen pienet mutta kauniin väriset. Harvinainen pionilaji on kadonnut kaikkialta muualta maailmasta, paitsi siis Suomesta! Nyt tätä pionia saa jo ostaa ainakin Pionien Kodin valikoimista.

 

2.

Toisena kukkansa aukaisee upea ja uhkea Red Charm. Nimensä veroinen hurmuri ei jätä ketään kylmäksi. Hehkuvan punaiset kukinnot ovat varhaiskaalin kokoiset ja nuokkuvat vahvojen varsien päässä aueten lopulta aivan pallomaisiksi. Varhainen katseenvangitsija ei jätä ketään kylmäksi!

 

3.

 

 

Kolmanneksi ehti vaaleanpunainen hattaraunelmapioni Dr. Alexander Flemming. Kaunis kerrannaiskukkainen pioni on upea leikkokukkana tai vaikka morsiuskimpussa. Suuret kukinnot ja korkea puska takaavat näyttävyyttä kukkapenkkiin.

 

      4.

 

Hintsusti mitalisijoilta jäi meillä perennapenkin reunuspionina toimiva Felix Crousse. Syvän violetinpunaiset kukinnot eivät ole suurimmasta päästä, mutta kauniin maljamaiset muodoltaan. Kaunis myös leikkokukkana!

 

5.

Viidennen sijan nappasi ihana Sorbet. Vaaleanpunaisten terälehtien suojissa piilottelee kaunis kermanvaalea pilvi, ja koko kukinto on pionien keskuudessa helposti tunnistettava erikoisen ulkomuotonsa vuoksi. Tämänkään pionin kukat eivät ole valtavan suuret, ja vähemmän kerrottuina kestävät sadetta monia muita pioneja paremmin.

Halkomäki: Hei hei, mikä...

...mahtaa olla IN?


Jos et oikein tiedä että mitä sitä elämällään tekisi, niin kannattaa tsekkailla plokeista kuumimpia, cooleimpia ja trendikkäimpiä ajanviettotapoja. Sitten tiedät mikä on IN ja on niin paljon helpompi hengittää. Nopea katsaus tuotti seuraavanlaisen pikaraportin:

Ruokaplokeissa tyhjennellään pakastinta viime kauden marjoista ja sienistä ja väännetään niistä kaikkea älyhyvää. Pää työnnetään raparperipuskaan eikä oteta pois ennenkuin  piirakat on leivottu, kiisselit keitetty ja raparperisima käymässä. Tosiruokahifistelijät keräävät nyt luonnon yrttejä lautaselle. Haluatko sinäkin viettää oksaalihaponhuuruisia hetkiä kiisselikulhon äärellä vai tyhjennätkö mieluummin pakastimesta sen viimeisenkin pizzalaatikon?

Muotiplokeissa viedään kevätvaatteita muotiplokkaajien yhteiskirppiksille koska ne on jo niin lääst siisön. Esitellään uusia ihania kesävaatteita ja mistä ne on ostettu ja paljonko maksoi. Verkkokaupoissa visa huutaa. Jos sinäkin kaivelet kaapeistasi niitä jo kohta kymmenen vuotta käytössä olleita kesähousujasi, ole huoleti; muutama vuosi eteenpäin ja ne ovat taas kuuminta hottia. Kaksituhattaluku tekee kohta kampäkin!

Sisustusplokit esittelevät valoisia ja raikkaita kesäkoteja joissa uusimmat rivieramaisonit ja  lexingtongantit säteilevät kilpaa uusien terassikalusteiden kanssa. Maljakossa pitää olla kieloja tai syreeniä. Elämä siirtyy sisältä lasitetuille parvekkeille joissa tänään on varmasti ollut ainakin 60 astetta lämpöä... ja terasseille uusien sisustustyynyjen syleilyyn. Jos et omista terassia tai edes tuuletusparveketta, olet auttamattomasti tosiOUT! Ainahan voit kyllä paikata tilannetta ja lähteä jollekin lähibaarin terassille, otat vaan sieltä omalta sohvaltasi jonkun Vallilan sohvatyynyn kainaloon. Helppoa, ja säästyi nekin kestopuurahat!

Puutarhaplokit möyrivät vielä kasvimailla kyntämisen, kylvön ja kastelun merkeissä, puutarhoissa kukkaloisto on alkumetreillään ja uusi olkihattu&sinkkinenkastelukannu&kevyetpellavavaatteet ovat hittijuttu. Mikäli kuulut niihin puutarhailijoihin, jotka kuokkivat maata vanhoissa rytkyissä ja rikkinäisissä kumppareissa, älä masennu. Mietihän mikä tulee niiden tomaattien kilohinnaksi joiden hoitamiseen on pitänyt ostaa viidensadan euron vaatekerta?

Lifestyleplokit sitten sekoittavat kivasti kaikkia näitä hittijuttuja ajatuksella kerää koko sarja ja täydellinen elämä. Meillä täällä Maitolaiturilla on ihan omat laiffit ja stailit just nyt. Päivän kuumin juttu oli ruohonleikkuriremontti. Seuraavaksi ehkä raporttia siitä, kuinka kepposasti se lähteekään käyntiin ja viekin niin tasasesti. Ehkä. Voisin myös testata, onnistuuko kotipihaan ajaa sellaista veikeää ruudukkokuviointia kuin jalkapallostadioneiden nurtseihin on saatu aikaan! Mä olen aina niitä niin ihaillut!

Halkomäki: Sahanpuruja rusinoiden kera

 Talven vaihtumisen kesäksi huomaa ainakin yhdestä asiasta: kaurapuuro ei maistu aamuisin! Siispä mysliä lautaselle rahkan tai maustamattoman jogurtin kera. Kaupasta ostettavat myslit ovat aikamoisia kaloripommeja ja kalliitakin vielä, halvemmat versiot maistuvat sitten taas ihan sahanpurulta rusinoiden kera. Jo varmaan muutaman vuoden ajan olen suunnitellut tekeväni itse mysliä, ja kun Tiinakin siihen puuhaan ryhtyi jo varmaan vuosi sitten, niin johan minäkin innostuin! Hitaana hämäläisenä tosin vasta pari viikkoa sitten. Alkusysäyksen antoi Pirkka -lehdessä ollut ohje jota hiukan muokkailin oman makuni mukaiseksi. Itse valmistusprosessi oli helppo, aineet löytyivät lähikaupasta ja jopa se mies joka asuu samassa taloudessa mun kanssa tykkäsi lopputuloksesta! Tykkäsi niin paljon että oikein kehui!!! Ja söi sitä kuin se kuuluisa Simo sitä hilloaan. Ensimmäinen satsi oli tuhottu viikossa. Toisen teinkin sitten tuplana.

Omatekoinen mysli on edullista, kohtuullisilla kaloreilla, oman suun mukaista ja taatusti tuoretta tavaraa. Siis jos vertaa kaupan tuotoksiin. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa suosia luomua tai lähituottajien raaka-aineita! Suosittelen! Kesäkuumalla vaikka viilin sekaan! Pakastimesta marjoja kaveriksi! Ja sen viilinkin voi muuten tehdä itse! Hmmmm...siinäpä ehkä seuraava projekti?

IHANA MYSLI 

 

Tästä riittää noin 20-25 annosta, eli sinkuille tai pieniruokaisille sopiva 

satsi. Perheellisen kannattaa tehdä heti tuplana...

 

6dl isoja kaurahiutaleita
1dl kauraleseitä
1dl vehnä- tai ruisleseitä
1dl auringonkukansiemeniä
2dl pekaanipähkinöitä
2dl maapähkinöitä

2-3rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa
2rkl rypsiöljyä

Oman maun mukaan sekaan voi makeutukseksi laittaa myös:
1,5 dl kuivattuja banaanilastuja 
1,5 dl kuivattuja aprikooseja pilkottuna
1,5 dl kuivattuja omenalastuja
1,5 dl rusinoita
1,5 dl kuivattuja karpaloita
1,5 dl  kuivattuja marjoja

1. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, leseet, auringonkukansiemenet ja 
karkeaksi rouhitut pähkinät. Lisää vaahterasiirappi/hunaja sekä öljy. Sekoita hyvin.

2. Levitä se on uunipannulle leivinpaperin päälle. 
Paahda 175c uunissa noin 15 minuuttia. Sekoita kerran paahtamisen 

puolivälissä ja ole tarkkana ettei mysli pala!

3. Lisää jäähtyneeseen seokseen aprikoosit, karpalot ym.

4. Sekaan voi lopuksi heittää vaikka vehnänalkioita, pellavansiemenrouhetta 

tai mitä puruja nyt ikinä haluaakaan!

Halkomäki: Hyvinvoiva!

Eilen iltateen ääressä havahduin siihen, että just nyt koen voivani paremmin kuin aikoihin. Fiilis on suorastaan sikamaisen hyvä, jos vertaa vaikkapa talviaikaan. Fyysinen olotila tämän mahakumpareen kanssa on kylläkin kireän karu ja syö omaa jaksamista päivittäin, mutta silti pääkopassa tuntuu niin kivalta että ihminen suorastaan porskuttaa eteenpäin! Miksi näin? Miksi nyt? Mikä on erilaista just nyt? Aika helppo oli löytää vastaukset! Mä olen tehnyt asioita joista tulee hyvä olo, hyvä mieli ja jotain konkreettisesti näkyvää tulosta. Siis tehnyt muutakin kuin vain inventoinut omaa elämääni...

Pihahommat: tuolla ulkona möyriminen haravan, lapion ja kottikärryjen kanssa, kasvimaa, laitto ja kylvöhommat, kesäkukkien istutus, puskien raivaus, muurahaisten myrkytys ja multakasojen siirto. AH!

Keittiöhommat: on ollut vähän enemmän aikaa laittaa ruokaa, kokeilla uusia reseptejä, nautiskella koko prosessista aina silloin tällöin eikä aina vaan vääntää nopeasti jotain pöperöä pöytään. Lisäksi olen piiiiitkästä aikaa ehtinyt/saanut leipoa kaikenlaista mukavaa viime aikoina, uusia juttuja on aina mielenkiintoista kokeilla ja nauttia omasta ajasta vatkaimen jatkeena.

Ystävähommat: on ollut aikaa tavata ystäviä erinnäisissä yhteyksissä, puuhailla jotain yhdessä, kahvitella, kokoustella, matkustaa, ulkoilla ja herkutella. On ollut niitä, jotka poikkeavat yllättäen ovesta sisään ja niitä, joille voi yllättäen poiketa. On jaettu ilot ja surut ja munkkirinkilät.

Kotiäitihommat: kotihommatkin voivat olla ihan nautinnollisia, kun seurana on hyväntuulinen napero. Välillä kyllä kiristää pipoa kun kaaoksenhallinta ei onnistu, mutta sitten taas nollaan päätä ja päivitän toimintamallit. Päivittäin saan nauraa kyllikseni kun muksu on niin hauskassa iässä. Toisinaan taas puren hammasta kun se on ihan mahdoton vintiö. Hetkeäkään tästä ajasta en luovuttaisi päiväkodin tädeille!

Liikunta: vaikka tässä olenkin aika lailla kehoni vanki, niin silti pystyn vielä tekemään edes jotain liikunnallistakin. Pienet kävelylenkit, pyörälenkit ja kahvakuulailutreenit pitävät pääkoppaa pirteänä. Mieli halajaa kyllä vaikka minkälaisen hikiliikunnan pariin, eikä vähiten maastöpyöräilyn, mutta kroppa ja lääkäri on toista mieltä. Ei auta kuin totella!

Sitten on tietysti lukuisa joukko asioita jotka vaikuttavat elämään positiivisesti just nyt tai lähitulevaisuudessa. Niin kuin nyt vaikka aurinko, kesä, Tiinan poppoon kotiinpaluu, juhannus, kirkastusjuhlat, mökkielämä, rantasauna, lomareissu, mansikat, iltarastit ja mato-onginta. Ja vaikka mitä.

Tulevaisuudessa, sitten syksymmällä, tuo henkinen hyvinvointi voi olla vähän rankemmassa prässissä, mutta taas fyysinen puoli on toivon mukaan kohenemassa ja paikkaa tilannetta edes jotenkin. Sellaista tasapainoiluahan tämä elämä on! Mutta nyt, nyt mennään näillä eväillä ja voidaan hyvin.

Voikaa tekin!!!  :)

 

Halkomäki: Toukotaukoa

Maitolaiturilla on ollut viimeisen kuukauden aika hiljaista. Niin ei ole ollut mitenkään tarkoituksellisesti, niin vaan kävi. Kirjoitettavaa olisi kyllä vaikka millä mitalla, mutta mitään valmista ei ole syntynyt. Näillä kulmilla elettiin nimittäin peräkkäin kolme todella synkkää viikkoa, kolme nuorta ihmistä siirtyi ajasta ikuisuuteen vain viikon välein. Se veti mielen niin hiljaiseksi, tyhjäksi ja surulliseksi. Sanattomaksi. Monta kertaa istuin koneelle ajatuksena päivitellä plokia, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Koko touhu tuntui niin turhalta, mieli kiersi kehää. Lämpöisiä ajatuksia lähti niille ystäville ja tuttaville jotka elivät valtavan surun keskellä. Meneillään oli mitä kaunein kevät, mutta eipä siitä pystynyt täysin iloitsemaan. Ei auttanut muuta kuin antaa aikaa.

Mutta tässä taas ollaan! Eletään aikaa keskellä kevään toukotyöruuhkaa ja kukkapenkkihullaantumisia. Ihanat ilmat hellivät ihmistä. Lumet lähtivät tältä mäeltä nopeasti ja pian pääsin haravointihommiin ja siistimään nurkkia. Pionien piipot pistivät esiin mullan alta vinhaa vauhtia ja kukkapenkit pitikin laitella ensimmäisinä kuntoon. Pihassa ei onneksi ole isompaa urakkaa tälle kesälle, nyt jo tämän mahakumpareen kanssa temmeltäminen on melkoista tuskaa. Yhden ruusujen valtaaman kukkapenkin aion kyllä myrkyttää ja myllätä uuteen uskoon, mutta siihen saakin sitten urakointi jäädä. Sitä ennen kaivan penkistä perennat ylös ja laitan ne jakoon tulevan lauantain perennatorilla. Viime syksynä äitimuori myrkytteli pihasta ikivanhoja ja puolilahoja puskia, sellaisia jotka eivät enää alasleikkauksestakaan virkistyneet. Lumimarjat, hurmehappomarjat ja hopealehtipajut saivat kyytiä. Tänään olen katkonut muumioituneita pusikoita pois oksasaksilla. Maisema avartuu ja siistiytyy kummasti.

Kellarissa talvehtineet pelargoniat olivat säilyneet kaikki hengissä talven yli, nyt vein ne ilmeisesti riittävän kuivina talviunille. Leikkauksen ja lannoituksen jälkeen kului kaksi viikkoa kun ensimmäinen pelargonia jo availi nuppujaa. Ihmeellinen luonto! Välillä mietin miksei ihmisellekin ole voitu antaa synnyinlahjana moista uudistumisnopeutta? Kahdessa viikossa kuolleen näköinen rankku nousee loistoonsa ja kukkii kuin ei koskaan olisi lehdetön ja surkea ollutkaan. Jokin on kyllä ihmisen evoluutiossa mennyt pieleen!!! Nyt nuo kaunottaret kukkivat jo verannan ikkunalla ja osa pääsee siitä vielä rappusten ruukkutarhaa somistamaan. Kesäkukkia en aio tänä vuonna laittaa kuin muutaman; kaksi verenpisara-amppelia ja parit parvekelaatikot talon seinustalle, ehkä joku kori-istutus jonkun kannon nokkaan. Jotain helppohoitoista ja kestävää.

Ahkera apumies!

 

Kasvimaalla oli viime kesänä aika nihkeä meininki. Pikku-Kiiskin kanssa ei paljoa puutarhahommia harrastettu. Tänä keväänä otin viimeiset järjen rippeet käteeni ja tein tiukan suunnitelman kylvöjen suhteen. Kahteen kasvulaatikkoon kylvin eri salaatteja ja varhaisporkkanaa. Maahan laitoin herneitä. Siinähän sitä jo on naposteltavaa. Ehkä jokusen sipulin vielä törkkään jos istukkaita vielä on jossain tarjolla. Tilaa kasvimaalla kyllä riittäisi ja olenkin tarjonnut tuttaville mahdollisuutta tulla tekemään omia penkkejään. Kukaan ei ole uskaltaunut. Mansikka vie suurimman osan tilasta ja muutaman penkin niistä koitan saada syksyllä uusittua. Naapurin ihana mystinen metsätyömies juhlisti äitienpäivää jyräyttämällä puutarhajyrsimensä käyntiin. Siinä tuli samalla meidänkin kasvimaasta ennätyskuohkea ja ihana, kyllä kelpasi hernepenkkiä perustaa! Suurimmat kasvimaafantasiani pääsenkin sitten toteuttamaan tulevana sunnuntaina ystäväni Martin jo perinteisissä istutustalkoissa. Suomen suurin yhden miehen kasvimaa tarjoaa talkooporukalle tiivistä puuhaa yhdeksi päiväksi syömisen ja kahvittelun lomassa. Ei siis haittaa vaikka oma kasvimaa jäikin aika pieneksi ja vaatimattomaksi! Tai eihän sitä tiedä, jos ihminen tästä vielä villiintyy...

No, joka tapauksessa jo nyt tuntuu helpottavalta ja itseään kohtaan armolliselta päätökseltä pitäytyä kaikessa pienimuotoisessa tänä kesänä. Paitsi tää maha! Minä kun en ole mikään varsinainen viherpeukalo. Tai no joo, myönnetään, kyllä mun peukalo toisinaan hiukan vihertää. Lähinnä vaan kateudesta naapuritorpan kukkaloistolle.

Kotipiha heräilee kohti kesää.