Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 5. tammikuuta 2016

Puntari: Pari kirjavinkkiä

Jos paukkupakkaset estävät ulkoilun (tai ainakin typistävät ulkoiluhetket melko lyhyiksi), voi viettää aikaa vaikka kirja kädessä sohvalla loikoillen. Talvipäivä, takkatuli ja hyvä kirja kuuluvat monen suosikkikomboon.
Meillä on Kuhmalahdella älyttömän hyvä kirjasto, jonka vakioasiakkaita ollaan koko perhe. Sieltä kannetaan kotiin kassi kaupalla luettavaa.
Silti olen myös kirjakauppojen vakioasiakas. Marraskuisella Helsingin reissulla koin lähes huumaavaa tunnetta Akteemisessa kirjakaupassa. Olisin voinut ostaa sieltä lähes kaiken. Onneksi pankkitilini oli toista mieltä.
Lapin matkalla meillä on aina tapana poiketa Pyhäsalmen ABC:lle, koska sieltä kirjakaupasta tekee aina hyviä löytöjä. Joulureissulla löytyi taas pientä kivaa niin äidille kuin tyttärillekin. S totesikin, että kirjakauppa on varsinainen karkkikauppa perheen naisille.

Muutama kirjavinkki on pakko jakaa täällä blogissakin.

Huumeriippuvaisen Jamesin ja hänen seuraansa lyöttäytyvän katukissa Bobin seikkailut ovat sydänalassa tuntuvaa luettavaa. Tositapahtumiin perustuvan kirjasarjan ensimmäisessä osassa Katukatti Bob - kissa joka muutti elämäni kuvaillaan Jamesin ja kissan syvenevää ystävyyttä ja sitä, miten pieni eläin voi vaikuttaa positiivisesti jonkun sellaisen elämään, jolla ei ole toivoa juurikaan jäljellä.
Tätä sarjan toista osaa Bobin maailma en ole vielä ehtinyt lukea, mutta otan sen työn alle heti tänään. Sen verran kaksikon seikkailut ovat vedonneet maailmanlaajuiseen yleisöön, että kirjasta ollaan kuvaamassa elokuvaa ja Bobilla on omat fb ja twitter -tilit sekä suomalaisetkin kotisivut.



Harvoin on tullut tirautettua kirjan parissa kyyneliä, mutta englantilaisen Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää sai kyynelkanavien tukkeumat tehokkaasti avattua. Kirja on upeasti kirjoitettu rakkaustarina, joka liikuttaa monella tavalla. Ehdottomasti lukemisen arvoinen! Ja tästäkin on tulossa elokuva (tosin aina itse suosin kirjan lukemista - on se vaan niin eri asia kuin leffa!).

No myönnetään, itkin myös tätä viimeistä suosittelemaan kirjaa lukiessani. Kyseessä on vuosi sitten ilmestynyt toimittaja Jenni Pääskysaaren kirjoittama Tyttö sinä olet... jonka varsinaiseen kohdeyleisöön en ikäni puolesta kuulu, mutta joka maagisesti kutsui minut luokseen Helsingin akateemisessa.
Ostin kirjan, ahmin sitä hotellihuoneen sängyllä ja räpyttelin silmiini kihoavia kyyneleitä pois. Kirjassa on sanottu monia sellaisia asioita, jotka itse olisin kaivannut kuulla teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä. Kirja yksinkertaisesti kertoo sen, kuinka arvokas ja mahdollisuuksia täynnä jokaisen tytön elämä on, ja että on täysin OK elää omannäköistään elämää.
Olen aina tykännyt Jenni Pääskysaaresta ja pitänyt häntä fiksuna, empaattisena ja upena naisena, mutta hitto vie - tämän kirjan ansiosta olisin valmis antamaan hänelle kirjallisuuden Nobelin!
Jos lähipiirissäsi on nuoria naisia, osta tämä kirja ja vie se heille.
(En muuten ole fanittamiseni kanssa yksin, opuksesta on otettu jo 6 painosta)

Olen sitä mieltä, että kirjojen parissa vietetty aika ei mene koskaan hukkaan. Joulupukki taisi olla kanssani hyvin samaa mieltä, sillä lahjapaketeista paljastui monta mukavaa kirjaa. Erityisen kivaa on  se, kun lapset edelleen pyytävät (omasta hyvästä lukutaidostaan huolimatta) äitiä lukemaan heille. Joululomalla seikkailtiin yhdessä mm. Me Rosvoloiden kanssa ja lähdettiin Eppu-ponin kanssa Siltakulman tallille. Huikean jännää ja ihanaa yhdessä olemista!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Puntari: Valopilkkuja

Aika moni tilitti vuoden vaihtuessa somessa, että kulunut vuosi oli ollut raskas. Oli sairauksia, masennusta, läheisen vaikeuksia, parisuhdekriisejä ja vaikka mitä.
Jokaiseen vuoteen mahtuu varmasti hyviä ja huonoja hetkiä meillä kaikilla. Joskus tuntuu, että kaikki kura kasaantuu yhden ihmisen niskaan. Jotenkin sieltä kakkakasan alta kuitenkin aina ponnistaa parempiin maisemiin.


Mulla oli hyvä vuosi 2015. Ei mitään erityisempiä super highlighteja mutta ei mitään jäätäviä aallonpohjiakaan. Oli koko ajan hyvä olla.
Ehkä vuottani kiteyttää aika hyvin ajatus, joka tuli mieleeni eräänä aamuna, kun heräsin: tämän onnellisempi en enää voisi olla. Turha siis haaveilla lottovoitoista tai ikuisesta nuoruudesta. Näillä mennään ja ns. peruspelilläkin voi saavuttaa varsin mainion elämän.


Vuoden huippukokemukset löytyivät taas liikunnan parista. LounaJukola, Tahko mtb, uusi puolimaraennätys Liikuntailla, Jämi mtb ja Tuusula trail. Niiden kaikkien hyvät havinat tunnen edelleen. Sitten on niitä vähemmänkin hyviä suorituksia, täydellisiä pummeja ja aneemista tekemistä metsäpolulla. Olen itselleni kuitenkin armollinen, mukavuustasolla liikkuminen riittää oikein hyvin.



Vuosi sitten tein lupauksen, että yritän pitää enemmän yhteyttä ihmisiin ympärilläni. En tiedä onko se konkreettisesti toteutunut, mutta ainakin nyt on sellainen olo, että ympärillä on paljon huipputyyppejä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Hienointa on ollut huomata, että ystäviä voi saada aikuisiälläkin. Jokaisen oven takana voi odottaa uusi ihminen, jonka kanssa ajatukset matkustavat samoja ratoja.


2015 oli ihana vuosi siksikin, että meille tuli Sulo. Kissa, joka tänäkin aamuna nukkui poski poskeani vasten. Välillä melkoinen riiviö, mutta useimmiten varsin ihana karvapallero, joka tuo iloa meidän päiviimme.


Yksi isoimmista valopilkuista syttyi kuitenkin elämäämme pari viikkoa ennen joulua. Saimme takaisin oman kyläkaupan. Nyt maitokauppareissu on pituudeltaan vain 2,5 km. Kylällä on taas elämää ja ihmiset tapaavat toisiaan. Ja kaupassa on paistopiste, mikä tietää tuoreita croisantteja mun aamukahvipöytään.
   Meidän kylämme on taas ihan uudella tavalla elossa, ja vitsit että se tuntuu hienolta!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Puntari: Ulkojäät

Vähän samoilla fiiliksillä mennään, kuin vuosi sitten joululomalla: jos ei kerran etelään saada lunta, niin hyvä että on edes pakkasta.
Ylläksen joulutohinoista rantauduttiin kotiin maanantaina ja sopivasti talvi tuli näillekin leveysasteille. Olisi ehkä hitusen jurppinut lähteä paukkupakkasista ja hyvien hankien keskeltä, jos täällä olisi vielä satanut vettä...

Pyykkikone laulaa parhaillaan viidettä kierrostaan ja vielä olisi lakanapyykkiä pesemättä. Kotipäivät ovat sujuneet pääasiassa kasseja purkaen ja uudestaan hienoja joululahjoja ihailleen. Tornion Pentikiltä tuli tehtyä vielä jouluhankintojakin ja laitettua esille kotiin. Jotkut jo riisuvat kotia jouluasusta, mutta minä alan vasta virittäytyä kotijouluun :-) Välipäivät ovat muutenkin parhaita. Eilen katselin jopa elokuvaa yömyöhään ja tunnelmoin itsekseni kun muksut jo nukkuivat ja S oli töissä.

Facebookin kirppikseltä löytyi uudet luistimet Maikulle ja niitä pääsikin jo testaamaan kotilammen jäälle, johon parissa päivässä tuli kunnollinen luistelujää.
Eilen palauteltiin muistiin vielä perusluistelua, mutta tänään kaivettiin esille jo kiekko ja mailat. Kunnon pihahöntsyt saatiin käyntiin, kun isukkikin hyppäsi kaukaloon kunnon harjoitusvastukseksi.






tiistai 22. joulukuuta 2015

Halkomäki: Joulunaluskivaa!

 
Halkomäki aloitti laskeutumisen Jouluun ja sytytti kiitoradan valot marraskuun lopussa. Miltei kuukausi hujahtikin ihan vilauksessa kun oli kaikenlaista mukavaa puuhaa. Tässä muutama puhelimeen tallentunut kuva viime aikojen jutuista:
 
 1. Kyllikkien ykkössisko ja lasten oma Miiatäti Tuusulan hoodeilta aloitti virallisesti joulun ajan visiteeraamalla meillä oikein yökylässä. Poikasillahan oli vaikka mitä suunnitelmia Miiatädin pään menoksi, eikä vähäisimpänä piparien leipominen.


 
2. Niin ne haaveet vaan toteutuvat yksi kerrallaan!
VUOSIA ja taas vuosia olen kuunnellut Bo Kaspers Orkesteria näkemättä bändiä koskaan livenä lavalla. Viime kesänä kävi kuitenkin niin, että äkisti huomasimme Tiinan ja hyvinvointikonsulttiystävämme Sadun kanssa hankkineemme liput Helsinkiin Tavastialle, BKO:n keikalle. OHO! No sitä keikkaahan sitten odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja marraskuun lopuksi löysimmekin itsemme pikkujoulutunnelmissa Helsingin humusta. Mukava päivä kaupungilla, vähän jouluostoksia, hotellilla kuohuvaa, lämpörullia ja huulipunaa. Ja sitten itse asiaan! Sanat eivät riitä kertomaan siitä illasta oikein mitään. Se oli jotain niin huippua!!! Sellaista tunnelmaa ja hurmoksellista oloa en ehkä koskaan ole kokenut missään keikalla. Bändi on soittanut yhdessä yli kaksikymmentä vuotta, ja se näyttäytyi pelkästään positiivisena asiana. Mieletön meininki! Kanssasisareni Tiina ja Satu olivat eturivissä yhtä pehmein polvin kuin minäkin! Keikan jälkeen päästiin vielä syömään ja nautiskelemaan fiiliksistä. Oi että, oli mahtava reissu! 

 
 



 3. Joulukuun puolivälissä käytiin Tiinan ja tyttöjen, molempien mummujen sekä mun vanhemman poikaseni kanssa Pälkäneen kunnan kulttuuritoimen järjestämällä reissulla Turussa. Aboa Vetus&Ars Nova -museossa oli esillä vanhoja nukkekoteja Britannian hienostokodeista, vanhimmat 1700 -luvulta. Kerrassaan hieno näyttely ja paljon katseltavaa! Jännittävä oli myös museon alakerta historiallisine kaivauksineen ja kaiken kruunasi kahviossa meneillään ollut Jazz -brunssi. Ihka oikea dj soitti vinyyleiltä pehmoista jazzia ja pöydät notkuivat herkkuja tuntien ajan. Väkeä oli niin paljon, ettei sekaan valitettavasti enää oikein mahtunut. Niinpä ruokailimme kaupungilla joulutorien kiertelyn lomassa. Kyllä Turku on oikea joulukaupunki, niin kaunis ja historiaa huokuva!







 
 4. Joulumyyjäiset kuuluvat jouluun! Kyllikkien omat myyjäispuuhat ovat olleet hiljaisina viimeiset vuodet kertakaikkisen aikapulan vuoksi, mutta Marttojen myyjäispöytään sentään jotain ollaan saatu aikaiseksi. Oman kotikylän myyjäisissä riitti väkeä ja tunnelmaa!

 
5. Tampereen joulutori ja pieni jouluostosreissu vanhemman poikasen kanssa. Tärkeää yhteistä aikaa!
 
 
6. Omat jouluvalmistelut sekä tontuntyöt ovat sujuneet iltamyöhällä kun lapset nukkuvat. Perinteiset joululoorat lähtivät taas uusiin koteihinsa ja muutama muukin pikkunyssäkkä tuli vietyä oven taakse tai postilaatikkoon. Niitä reissuja tehdessä mielen valtasi kyllä kiitollisuus siitä, miten ihania ihmisiä ympärilläni onkaan! Paketitkin sain kääräistyä juuri ajoissa, jotta ne ehtivät tonttujen matkaan kohti pohjoista!
 
 

 
7. Joulukuun odotetuin juttu oli kuitenkin lähtö pohjoiseen. Viime perjantaina hyppäsin pikkupoikien kanssa pohjoisen junaan ja köröttelimme yön pimeinä tunteina perille Kolariin, ja siitä jatkoimme bussilla Äkäslompoloon. Täällä meitä odottikin pikku pakkanen ja valkoiset hanget. Perässä tulivat vielä illemmalla Teemu, Tiina ja perhe.Tästä kaikesta ihanasta ollaan porukalla nautittu viimeiset neljä päivää, koko suku kun on miltei paikalla ja lapsilla on kerrankin aikaa olla rauhassa serkkuporukalla. Täällä pikku hiljaa laitellaan joulua ja tehdään perinteisiä juttuja, mitä nyt jouluun kuuluu.  
 

 
 
 
 







 Joulu on jo ihan kohta ovella!
 
 
MUKAVIA JOULUNPYHIÄ KAIKILLE
MAITOLAITURIN LUKIJOILLE!!!
 
<3

torstai 17. joulukuuta 2015

Halkomäki: Joululooran salaisuus


Perinteikäs Joululoora.
Lähtenyt Halkomäestä joulun alla sydänystäville
jo vuosien ajan.

Tässä reseptiä!
 
JOULULOORA
 
4 kpl pieniä laatikkovuokia
 
160g kaurakeksejä
50g voita
 
4 liivatelehteä
200g Pandan tummaa suklaata
200g Philadelphia tuorejuustoa
2 munaa
1,25dl sokeria
1tl vaniljasokeria
2dl kuohukermaa
 
 
 
 
- murskaa kaurakeksit muovipussissa kaulimella tasaiseksi muruseokseksi ja sulata voi
- sekoita voi ja keksimurut keskenään ja jaa ne tasaisesti neljän vuoan pohjalle
- tasoita ja painele tiiviiksi
 
- laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen
- vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
- vatkaa tuorejuusto joukkoon
- sulata suklaa vesihauteessa, jäähdytä hiukan ja lisää seokseen
- vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää seokseen varovaisesti
- liuota liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä ja lisää ohuena nauhana seokseen koko ajan hyvin vatkaten
 
- lusikoi seos tasan neljään vuokaan
- tasoita vuokien pinta, koristele lusikkakuvioinnilla ja ripottele koristehärpäkkeitä päälle
- kirjoita vuokien kansiin saajan nimi, kannet päälle ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi
- loorat voi pakastaa!
 
Ps. Sama ohje passaa hyvin irtopohjaiseen rengasvuokaan jos haluat tehdä kakun!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Halkomäki: Soppa ja sen avec

 
 
Tänään on vietetty eilisen Itsenäisyyspäivän rääppiäisiä ja tyhjennetty kaapista juhlaillallisen jämäherkkuja. Tuttujen makujen äärellä on helppo pujahtaa takaisin Itsenäisyyspäivän tunnelmiin ja katsella lehdestä kertauksena tasavallan ykkösjuhlien uutisia.

Meillä itse juhlapäivä meni tutulla kaavalla ja ruokapuolikin hoitui perinteisesti yhteistyöllä; minä valmistin alkuruuaksi punajuurisosekeittoa, pääruuaksi naapurista tuli äidin valmistamia, suussa sulavia hirven sisäfilepihvejä kermaisessa sienikastikkeessa, niiden keralle tein perunamuusia ja uunissa paahdettuja palsternakkoja. Leiväksi leivoin pataleivän. Jälkiruoka oli tänä vuonna vaniljajäätelö mansikoilla, ja kahvin/glögin kaveriksi leivottiin nuoriso-osaston voimin vadelma-maitosuklaamuffinsseja. Olihan siinä taas tekemistä ja syötävää kerrakseen, vaikka vähän hommaa jäätelöllä oikaistiinkin. Mulla ei ollut lakkahiloa josta tehdä suosikkijälkkäriäni, nyyh! Jotenkin halusin ottaa tänä vuonna sellaisen vähän helpomman reitin...en tehnyt pöytään edes kukka-asetelmaa. Ruusuja ja puolukanvarpuja pikkumaljakoihin vaan. Alankohan taantua? Mutta oikein tunnelmallinen ja mukava Itsenäisyyspäivä oli vähemmälläkin hössötyksellä!


 




Punajuurikeitto oli uusi tuttavuus ja kokeilu, ja se oli kyllä niin hirmuisen hyvää että pakko laittaa tähän ohjetta jakoon. Lempeä keitto saa mukavasti potkua sinihomejuustosta, ai että!
Toinen todellakin suositeltava juttu on tämä helppoakin helpompi pataleipä. Siinä ei oikein voi mitenkään epäonnistua jos noudattaa ohjetta, ei vaikka jauhopeukalo olisi jäänyt geeniperimästä kokonaan pois. Ihanan rapea kuori ja kuohkea sisus, ja se maku! NAM!
Että tästä kokeiluun vaikka seuraavaksi keittopäiväksi tämä leppoisa duo. Keitto kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään, siinä sivussa sekoittelee leipätaikinankin kulhoonsa pulputtamaan!

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)


Punajuurisosekeitto

 
6–8 raakaa punajuurta
2 perunaa
pala juuriselleriä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 l vettä
1-2  kasvisliemikuutio
2–3 rkl sitruunamehua
sitruunapippuria
ripaus yrttisuolaa

Lisäkkeeksi:
Sinihomejuustomuruja ja ranskankermaa (myös vuohenjuusto ja feta käyvät, mikäli sinihomejuusto ei nappaa!).

Kuori ja paloittele punajuuret, sellerinpala, perunat ja sipuli ja keitä kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä pehmeiksi. 
Soseuta kasvikset sauvasekoittimella. Mausta keitto sitruunamehulla ja pippurilla. Tarkista suola. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli.
Lisää tarjoiluvaiheessa keiton pinnalle nokare ranskankermaa ja sinihomejuustomuruja.

 
 
Pataleipä


7 dl vehnäjauhoja
(Osan voi korvata sämpyläjauhoilla tms. +siemeniä, leseitä ym.)

1 tl suolaa
 
4 g hiivaa (herneen kokoinen nokare tuoretta tai 1/2tl kuivahiivaa)
 
3 1/2 dl vettä

Sekoita kulhossa muihin aineksiin reilusti kädenlämpöinen vesi. Sekoita mutta älä vaivaa.

Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 12–24 tunniksi.

Ennen kuin paistat leivän, kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja käännä kaksinkerroin. Älä vaivaa. Ripottele pinnalle hiukan jauhoja ja peitä taikina liinalla.

Pane kannellinen 2 litran valurautapata/keraaminen pata kylmään uuniin ja uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Kun taikina on kohonnut pöydällä noin 30 minuuttia, ota pata uunista ja pyyhkäise sen sisäpinta kevyesti rypsiöljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja pane kansi päälle.

Nosta pata uuniin ja paista leipää 30 minuuttia. Ota kansi pois ja anna leivän paistua vielä 15 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Kumoa leipä padasta ja anna jäähtyä kevyesti liinalla peitettynä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Halkomäki: Sohvanvaltaajat

 
 
Talvi tuli ja sen myötä meidän olkkariin muutti kaksi suloista eläinystävää. Toisin kuin Tiinan huushollissa, näistä ei tarvitse huolehtia vuorokauden ympäri, eivät pure niskaan eivätkä edes varista karvojaan. Meidän pirttiin siis just passelit kaverit, koska siivooja on laiska.


 
Kettu ja orava ovat viimeisimmän Ylläksen reissun hankinta. Jounin kauppakeskukseen on avannut sisustusmyymälä Seita Shop, jonka isompi toimipiste löytyy Pellon Vihreältä pysäkiltä. Siinä ollaan usein pysähdytty jos sopivaan aikaan ollaan kurvailtu ohi. Tähän tyynynpäällissarjaan kuuluu muitakin otuksia, mutta pikkupojat valitsivat nämä itselleen sohvakavereiksi. Eiväthän ne söpöydessään Sulo-murua voita, mutta onpahan edes joku pehmoinen kainalossa. Suloa pääsee sitten silittelemään livenä aina Puntarin visiiteillä, ja se onkin eittämättä tätiläreissun kohokohta.