Nyt Maitolaiturilla pukkaa matkaraporttia viikon takaisista tunnelmista!
Se oli perjantaina puoliltapäivin kun Kyllikit nostivat kytkintä. Ja oli kyllä muuten ihan viimeinen hetki paeta paikalta. Sen verran oli väsymystä, uupumusta ja ketutusta ilmassa, ettei me enää oltu varsinaisesti mitään mieltä ylentävää seuraa yhtään kenellekään. Laukussa oli pakattuna kaikki tarpeelliset meikit, ketjut ja vyöt, pullo kuoharia ja vähän vaatteitakin. Oltiin matkalla
Tuusulaan, Näivettyneiden Perheenäitien virkistävälle viiden tähden toimintalomalle. Rivarin päätyasunnon keitaalle, jota emännöi siskokultamme Miia.
Eli Lörppö.
Ihan ensimmäiseksi kuitenkin suuntasimme suurimmalle ostoskeitaalle jonne omalla autolla suinkin uskalsimme täältä maalta ajaa:
Jumboon. Ostoskeskus, joka menee jo yli maalaisihmisen ymmärryksen. Jumbo valikoitui kohteeksemme osin siksi, että sinne voi ajaa ilman pelkoa taustalla väijyvistä ratikoista. Osin siksi, että sinne me osataan ajaa kun se on melkein lentokentällä.
Onko? Tosin meinasi kyllä muljahtaa huulikiillot väärään kurkkuun kun kehätiellä mellastavat tietyöt paljastivat todellisen luonteensa;
mistä pitää kääntyä? Miks missään ei voi lukea että tästä Jumboon? Tietenkin ajettiin oikean rampin ohi. Ja käytiin sitten kääntymässä yhden hotellin pihassa. Hirveen jännää oli ja melkein jo jätettiin auto ihan vaan siihen yhden liittymän pientareelle jotta mentäisiin jalkapatikassa siitä kauppaan. Kuitenkin kerättiin rohkeutemme ja Tiina luki haukkana kaikkia kylttejä, ja niin me sitten lopulta päästiin ihan oikeaan paikkaan ja löydettiin se ovikin mistä ostoskeskukseen pääsee sisälle! Sou faar sou guud, sano.
Ensimmäiseksi piti tietenkin suunnistaa kaffelle ja paakkelssille yläkerran kahvilaan. Sisäisestä kaaoksestamme sekä psyykkeen yleisestä tilasta kertonee jotain se, että välipala-aterioinnin päätteeksi Tiina pyyhki suunsa kassakuittiin.
Siis vahingossa. Melkein lirahti pöksyyn kun sitä siinä aikamme hirnuttiin ja etsittiin vessaa! Uusilla verensokereilla olikin sitten mukava lähteä juoksemaan kauppoja ympäri piiitkä ostoslista kädessä. Mehän ei muuten harrasteta sitä shoppailua mitä kaikki tuntuvat harrastavan. Että laukataan kaupoissa ja osteskellaan kaikenlaista kivaa mitä vastaan tulee. Me ostetaan sitten kun jotain tarvitaan, ja nytkin oli kova tarve erinnäisille vaatekappaleille, laukulle ja kengille. Ja teepusseille. Tosin meinattiin me kyllä ostaa yksi skeittilautakin ihan ohimennen kun se skedekaupan myyjäpoika oli niin syötävän söpö. Nyt me tiedetään kaikki skeittilautojen pyöristä ja varustepaketeista, eikös se kuulu jo ihan yleissivistykseenkin?
Kun hankintapuoli oli kunnossa alkoi matkanteon toinen jännittävä osuus; suunnistus Tuusulaan. Pahimpaan perjantairuuhka-aikaan ei liiemmin huvittanut mennä kehätielle leikkimään maalaista, mutta eihän siinä muukaan auttanut kun navigaattori niin neuvoi. Jestas että jännitti!
Mutta me selvittiin! Ilman yksiäkään upareita ja yhden sankan kalkkipilven läpi pääsimme vihdoinkin perille, ja parkkiksella meitä odottikin jo Miian voimauttava syleily!
Siinä sitten perjatai-ilta ihan vaan relaksoiduttiin. Läsötettiin menemään kaikki kuulumiset sitten Kirkastusjuhlien, siemailtiin vähän kuoharia, herkuteltiin jumalaisella thaikkukanalla, saunottiin ja sammuttiinkin aika ajoissa. Ehdittiin kuitenkin illan viimeisinä tunteina moikata vielä Miian mies, hellyttävä Töttöröö-Jukka, joka asuu myös kyseisessä osoitteessa. Jukka oli varsin vaikuttunut, vai pitäisikö sanoa kauhistunut, meidän kyvystämme syödä paljon ruokaa.
Sori!
Lauantaiaamun raukean buffet -aamiaisen jälkeen koitti lomareissumme varsinainen huipennus:
Helsinki! Matka isolle kylälle on aina superjännittävä juttu, ainakin meille maalaisille. Ja kyllä se Helsinki vaan tarjosi parastaan, upeassa auringonpaisteessa pyörimme ympäri keskustaa, teimme vielä hiukan lisää elintärkeitä hankintoja, nautiskelimme latet ja patongit espalla ja olimme aivan huumassa siitä kaikesta hulinasta! Ihana Helsinki! Ihanan paljon ihmisiä! Tiina kaapattiin heti Kampin ostarilla jonkun
Vaarallinen jäte -kampanjan keulakuvaksi. Katsokaa vaikka instasta!
Hästäkki taisi olla vaarallinenjate. Rapia neljä tuntia humellusta ja takaisin Tuusulan rauhaan. Yhteistä kokkailua, kuoharia ja käkätystä illalla television äärellä. Koska viimeksi oltiin katsottu telkkaria???
Ja voiko se Sinkkulaiva olla oikeasti niiiin huono ohjelma?
Sunnuntaina syötiin jälleen megapitkä aamiainen Miian erikoiskaffien kera ja nautittiin siitä jumalaisesta rauhasta mitä aurinkoinen aamu tarjosi. Kellon tikityskin kuului! Ja jotta kassiin pakatut lenkkarit eivät kävisi vain kääntymässä kaupungissa, niin olihan meidän vielä pakko hilpaista pienelle freesaavalle kävelylenkille. Aijai, ihanaa!
Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan. Kaksi vuorokautta ja olimme kuin taikaiskusta kadottaneet huuhkajaa muistuttavan olemuksemme! Anpiliivipöl! Me käänsimme auton nokan kohti maaseutua. Menestyksekkäästi läsnäoloamme pakoillut aviomies pääsi rauhassa palaamaan kotiinsa ja me kerkesimme vielä hikoilemaan sunnuntai-illan kahvakuulareeneihin.
Loistava päätös viikonlopun minilomalle!
Kiitos Miia
Kiitos Tuusula
Kiitos Helsinki
Kiitos käsjyypähkinät ja Fresita
Me palaamme vielä!
Saadaanko?
Heipsan! On se vaan mukavaa kun uusi viikko on saatu taas kunnolla vauhtiin ja voi täällä kotosallakin levähtää ihan vaan perusarjen parissa. Siistejä sisähommia ja vähän ulkoilua nuoriso-osaston kanssa. Hirmu miellyttävää! 
