Halkomäki: Uskoa, Toivoa ja Rakkautta

Kuva: Miina Savolainen

Harvoin saa näyttelyvieraana kokea samalla kertaa niin paljon tunteiden ääripäitä kuin Tampereella eilen. Jo toista kertaa. Maailman Ihanin Tyttö vetää oikeastaan sanattomaksi.

Miina Savolaisen kymmenestä lastenkodin tytöstä ottamia kuvia katsoessani myllersi mielessä rutkasti ihastusta, ihmetystä, yksinäisyyttä, herkkyyttä, tyhjyyttä ja surua. Kuvista välittyi silti samalla myös toivoa, lämpöä, voimaa, valoa ja rauhaa.  Muutaman kuvan kohdalla tunsin häivähdyksen jossain syvällä; jotain minua, sellaista mikä ei yllä valoon? Näyttely hiljentää ja antaa tilaa pohtia oman elämän lähtökohtia. Miten hyvän osan olenkaan saanut!!!

Erityistä syvyyttä kuviin tuovat tyttöjen omat tarinat, mutta ilman niitäkin kuvat ovat erittäin vaikuttavia. Ne on toteutettu käsittämättömän upeissa ympäristöissä. Lapin tunturit tai vaaleanpunaisina kukkivat omenatarhat eivät silti varasta pääosaa niiden esittäjiltä, maailman ihanimmilta tytöiltä. Näyttelyssä on esillä myös pukuja, videohaastattelu sekä  ihanan kaunis kirja, joka tuo aiheen vielä enemmän iholle.

Vierailin näyttelyssä yhden maailman ihanimman tytön kanssa. Saatoin kuvitella hänet osaksi näitä kuvia; vaeltelemaan metsässä pienenä keijukaisena, seisomassa aavalla lumisella vaaralla seitinohuessa puvussa hiukset hulmuten tai istumassa korkealla suuren puun oksanhaarassa, kaiken yläpuolella, turvassa.
Elämän palapelin palat eivät kaikilla asetu helposti paikoilleen, osa paloista voi olla hukassa juuri silloin kun niitä kipeimmin tarvitsisi. Tai ehkä niitä ei ole koskaan ollutkaan. Aukkopaikat voi silti vielä paikata. Tarvitaan paljon uskallusta ja rakkautta, tukea, turvaa, voimaa ja ihmisyyttä. Pienet siivet kantapäihin. Usko siihen, että elämä kantaa!

Kuva:Miina Savolainen:Maailman ihanin tyttö -kirjasta