
Totuuden nimissä on kerrottava, että kaurapuuron ja valkoviinin väliin mahtui aika puuhakas päivä. Luomu-Kyllikit lipsuvine suksineen viihtyivät laduilla melkein 10 kilometrin verran, ja samalla automatkan jumiuttama lihaksisto saatiin näin heräteltyä lempeästi eloon. (Aamulla sitten nivuset huusivatkin hoosiannaa...) Myös hyperaktiiviset lapset ja edellisen yön univelka tuntuivat ladulla menneen talven lumilta. Tuntureiden huiput kultaava aurinko kirkasti mieltä ja loppulenkistä punaiseksi muuttunut Kellostapuli antoi omaa väriterapiaansa. Saunan lämpö ja savulohi-illallinen kruunasivat päivän. Ai niin ja sipsit! Tähän voisi melkein tottua!
Tänään samaisten pikkupöllöjen jäljiltä etsittiin äidin pipoa (kylmälaukussa)sekä papan puffia (petauspatjan alla). Mukavia jekkupusseja nuo lapset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti