Puntari: Vapaa on vain umpihanki

On monta hienoa tapaa liikkua luonnossa. Voi kävellä, pyöräillä, meloa, ratsastaa tai hiihtää. Hiihtääkin voi monella tavalla. Leppoisasti vuorotahtia tasamaalla suihkien tai villiä käännöstä mutkamäessä tehden. Tai voi hiihtää umpihangessa. Kurvailla vähän loivemmin. Nähdä vähän enemmän.
Telemark-hiihto on hieno laji. Samoilla välineillä voi käydä hoidetussa laskettelurinteessä hissien avittaessa ylösnousua, tai sitten tehdä tuntureille ja harjuille omat nousuladut, ja viilettää alas reittejä, joita kukaan muu ei koskaan ennen.
Yksi elämäni kauneimmista muistoista on Pallakselta talvella 2006. Hiihtohissit olivat kiinni koko talven hotellissa sattuneen tulipalon vuoksi. Hiihtelimme mukavalla kaveriporukalla koskemattomille rinteille auringon paistaessa. Muutama hikinen nousu ja nautinnollinen lasku. Voi sitä elämän riemua ja vapautta!

Hiihtoasiat ilmestyivät mieleen tietysti siksi, että Maitolaiturin Kyllikit lähtevät (vahvistettuna kahdella lapsella, yhdellä aviomiehellä ja yhdellä papalla) huomenna kohti Suomen Lappia, tarkemmin sanoen Yllästä. Tarkoituksena on hiihtää murtsikkaa, levätä, kokata, rentoutua, uuvuttaa lapset lumileikkien parissa, shoppailla Jounin Kaupassa, lukea, kirjoittaa ja tehdä perinteinen Kyllikkien Jullin Baari -hiihto.

(Tässä yhteydessä olevia kuvia en ole ottanut minä, vaan mieheni viime vuoden reissulta, ylempi Kuusamon Valtavaaralta ja alempi Muonion Keimiötunturilta.)