Yksi ystäväni oli eilen illalla päivittänyt Facebookiin, että voi kun tämän päivän saisi säilöttyä purkkiin. Olen niin samaa mieltä. Eilen lauantaina oli kyllä kaikki kohdallaan!
Aamulla kävin juttukeikalla rantalentisturnauksessa, jota ei kylläkään pelattu rannalla vaan kylätalon pihassa. Siellä oli kuitenkin puitteet kunnossa: rempattu kenttä, näppäriä pallotaitureita ja hulppea kesäkeli. Mukavaa, että tällaisia uusia tapahtumia syntyy aktiivisten ihmisten toimesta!
Juttukeikalta ajelin kotiin. Kotona pakattiin kahvit termariin, mustikkapiirakat boksiin ja kurvattiin kyläkaupan kautta mökille. Likat painui heti uimaan ja soutelemaan isänsä kanssa ja minä lenkitin koiran, joka on meillä ollut hellittävänä tiistaista asti. Katselin kesämökkikyläämme taas ihailevin silmin: Mattilankylä on kyllä niin idyllinen ja kaunis paikka, että siellä lenkkeilyyn ei kyllästy ikinä. Tie kiemurtelee ihan rannassa ja kylän keskustassa hevoset laiduntavat rantaniityillä. Vanhat kauniit talot kehystävät tietä molemmin puolin ja kun "taajama" päättyy, saavutaankin satumaiseen lehtoon, jossa kiemurtelee ihana luonnonpuro.
Iltapäivän loppupuolella tytöt sai mökille kylään leikkikaverin ja minä juttuseuraa. Sakke kokkaili meille kanawokkia muurikalla ja leikitti lapsia niin, että me naiset saatiin suunnitella rauhassa tulevia Kirkastusjuhlia (villejä visioita mm. Vuoden imagopalomieskisasta!) ja saunoa ilman, että piti vahtia lapsia. Onnea on mies, joka osallistuu!
Kun vieraat lähtivät kotiin tehtiin nopea päätös jäädä mökille yöksi. Ruokaa oli riittävästi ja yöpuvut ja hammasharjat valmiina kaapissa. Väsyneinä mutta onnellisina nukahdettiin kukin omalle paikallemme. Ihana kesä, ihana mökki!
Ranskasta tuotiin surffihenkinen kynnysmatto mökin terassille.
Reino kävi uimassa ja otti rennosti mökkirannassa.
On tullut tavaksi kerätä kukkakimppu terassin pöydälle.
Veneretken jälkeen sopi kokeilla kuinka liivit kelluttaa.
Kymmenen päivää kestäneen uimakoulun merkkisatoa!
Illalla syötiin hyvin paikallisia ja oman maan herkkuja.
Kyllä vaan niittykukat ovat kauniita! Kukkien kerääminen on ihan parasta!
VastaaPoistaNiin on. Huikeita värejä tarjoaa luonto! Aikanaan meillä oli vanhimman tytön ristiäiset heinäkuussa ja kastepöydälle keräsin vaan ison kimpun puna-apiloita. Luonnonkukissa on se oma herkkyys, jota ei kaupasta ostamalla saa :)
VastaaPoista