Puntari: Sikahyvä sienikeitto

Ravintoa luonnosta, osa 2. Eilen käytiin mustikassa ja löydettiin myös kantarelleja. Olin koko päivän haaveillut siitä, että illalla otan lasillisen punaviiniä ja relaxoidun. Päätinpä sitten sketsata sienikeiton sen viinilasillisen kaveriksi. Tein ehkä parasta kantarellikeittoa ever (no joo, myönnetään että tää tais olla elämäni toinen kerta, kun tein ko. keittoa...mutta kuitenkin!).

Reseptin pohjan otin Hellapoliisilta, mutta täytyihän sitä vähän muunnella epäterveellisempään suuntaan. Näin se meni:

SIKAHYVÄ SIENIKEITTO

pari kouraa kantarelleja pilkottuna

1 iso sipuli

50 grammaa voita

2 rkl vehnäjauhoja

1/2 kasvisliemikuutio

1/2 litraa vettä

2 dl ruokakermaa

hyppysellinen pippurisekoitusta

paketti pekonia

Sulata rasva kattilassa. Lisää pilkottu sipuli ja kuullota hetki. Lisää sienet ja paistele sen aikaa, että neste niistä haihtuu. Lisää vehnäjauhot ja sekoita sienten sekaan. Lisää vesi, liemikuutio ja kerma. Jätä poreilemaan miedolle lämmölle. Pilko pekonit pieniksi paloiksi ja paista rapeiksi pannulla. Kun keitto on kiehunut n. 15 mintsaa, heitä pekonit ja pippurisekoitus sekaan. Anna poreilla vielä hetki. Tarjoile punaviinin ja hyvän leivän kera.

Tämä annoskoko on muuten sitten ihan liian pieni. Meitä oli 2 isoa ja 2 pientä syöjää, eikä kattilaan jäänyt kyllä yhtään jäljelle. Kannattaa siis tehdä vähintään tuplana, tosin pekonin määrää ei välttämättä tartte tuplata. Vaikka onhan se sikamaisen hyvää.

Tätä tehdessäni mietin muuten yhtä asiaa. Miksi ruokaohjeissa sanotaan aina, että tarkista maku? Onko se jotain reseptin laatijan taktiikkaa ja vastuun välttelemistä, että viimekädessä keitoksen maistuvuus on sitten ihan vaan kokin harteilla. Että reseptin laatija voi kirjoitella mitä tahansa, kunhan käskee tarkistamaan maun? En mä tiedä. Mä en tämän reseptin perään kirjoittanut niin, koska jos noudatat tuota ohjetta jetsulleen, niin ihan h**vetin hyvän keiton saat!