Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

torstai 19. joulukuuta 2013

Kyllikit: Luukku auki, 19

Joskus oon miettinyt, millaista olisi olla hillitty ihminen. Sellainen, jolla on aina tukka hyvin, vaatteet harkitut, puheet viksuja ja harkittuja. Tiedät varmaan ihmistyypin!?
Kadehdin avoimesti välillä heitä, jotka sukkuloivat tässä elämässä virheettömän oloisesti. Selviävät tilanteesta kuin tilanteesta viilipyttyinä, eikä oikeastaan mikään pääse yllättämään, viihdyttämään tai järkyttämään.

Itse olen ehkä vähän sieltä toisesta ääripäästä. Ainakin vähemmän hillitty. Mua ja Hannaa on joskus miesten toimesta kritisoitu siitä, että me ollaan niin innostuvaa sorttia. Mennään mukaan kaiken maailman koohotuksiin ja jos me jostain tykätään, niin tykätään sitten ihan kympillä. Ja ne meidän tykkäysaiheet saattaa olla joidenkin mielestä ihan nothing, ei minkään arvoisia.
Sitten toisaalta, elämä tällaisena töhönä on kyllä ihan kivaakin. Ei aina tartte olla ihan vimpan päälle. Voi vetäistä omalla tyylillä ja toivoa, että ympäristö pysyy perässä. Kunhan ei loukkaa ketään ja itsellä on kivaa, niin eikös silloin mene ihan hyvin?

Muutama vuosi takaperin oltiin kaveriporukalla viettämässä itsenäisyyspäivän pitkää viikonloppua Rukalla. Reissu oli sisällöltään varsin legendaarinen, ja siellä minä ja iso-Hoo tehtiin taas juuri sitä mitä meiltä voitiinkin odottaa.
Oltiin pakattu mukaan ihan omat after ski -kuteet ja niihin sitten sonnustauduttiin eräänä iltapäivänä mökillä. Rukan ykkösmesta Piste pullisteli rinteestä palanneita pääkaupunkilaispellejä kuudensadaneuron koretekseissään kun Kyllikit vyöryivät sisään. 
Muutama pää kyllä kääntyi, kun Hanna 70-luvun Ounasvaara-verkkareissaan ja Järvinen-pipossaan ja minä kuuskytluvun tikkitakissa ja Elämäntyönä tulevaisuus OAJ -talvipannassa purjehdittiin baaritiskille, siemailtiin minttukaakaot ja oltiin ihan coolina.  Kauan ei tarvinnut kahdestaan olla, vaan tämä underground-henkinen pukeutuminen selvästi teki vaikutuksen baarikansaan. 
Muut mirkut peakpefrormansseissaan jäi nuolemaan näppejään, kun minä ja H potkittiin rumimpia pörrääjiä ympäriltä pois.

Elämä on ihmisen parasta aikaa :) !


4 kommenttia:

  1. Ootte kyllä ihania, ja Missio voisi olla kannustaa meitä muitakin heittäytymään, innostumaan! Kuperkeikka päivässä vähintään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta innostumisessa on, kun on joku jonka kanssa innostua! En tiedä, kykeneekö miehet ikinä sellaiseen, omassa lähipiirissä meihin tosiaankin välillä luodaan vähän sellaisia "anteeks mitä, voisitteko aikuistua?"-tyyppisiä katseita... :D

      Poista
    2. Luoja, ollaanpa sitä oltu vetävän näköisiä!!! Huulipunaakin on! :D Ja sä näytät ihan taas Jonna J:n pikkusiskolta...

      Eipä olla aikoihin repäisty...tän olin jo melkein unohtanut...kukkamekkosessiota Helsingissä sen sijaan juuri yhtänä päivänä muistelin...

      H

      Poista
  2. Mitäs se pikkusiukkunen siellä?? ;-) Pusipus teille,molemmille !

    VastaaPoista