Halkomäki: Reissukirjaston aarteet

Hilirimpsis ja terveiset Ylläkseltä!

Tiinan kanssa otettiin melkein läpystä vaihto kun sen porukka tuli pois pohjoisesta niin meidän sakki suuntasi tänne hankien keskelle.

Ensimmäinen vuorokausi on kulunut taloksi asettuessa ja arjen perusaskareiden parissa, ja kyllähän sitä ladullekin oli jo pakko iltapäivästä suunnistaa. Pojat ovat pörränneet porukalla moottorikelkan kimpussa ja rakennelleet Legoja antaumuksella. Kaikenlaista epäolennaista tuntuu taas unohtuneen kotiin, kuten suksivoiteet, sukat ja HIUSPOMPULAT! On muuten meikäläiselle pieni kriisin paikka jos en saa hiuksiani kiinni! Koko mökistä ei löytynyt edes kumilenksua hätävaraksi, vaan lopulta jouduin ottamaan pätkän villalankaa jolla sain palmikon kiinni hiihtolenkin ajaksi. Onneksi tuli kutimet mukaan. Ja onneksi Jounin kaupalta saa kaikkea maan ja taivaan väliltä...ja onneksi otin muuten mun molemmat sukseni tänne mukaan. Ostin viime keväänä alesta uudet sukset, kun noi Peltoset ovat palvelleet jo kivasti sen 12 vuotta. Ovat ehkä jo vähän löystyneet, mutta niin on kai hiihtäjäkin, että sinänsä me ollaan kyllä oikein toimiva kombinaatio. Vanhoissa suksissa kun on ne kolme-neljä vuotta vanhat pitoteipit, niin niillä kelpasi suunnata tänään ladulle. Loistava pito ja luistikin hyvin.  Uusissa suksissa on vain perusvoitelut pohjassa eikä mitään pitoja paikoillaan. Ehkä pakko mennä ostamaan purkki jotain tatinaa että pääsen uusiakin sivakoita tällä reissulla kokeilemaan!

Mutta jotain ennennäkemätöntä tälläkin reissulla on jo koettu. Purin nimittäin matkakassistani nipun kirjoja. Ja siis todellakin jotain muuta kuin niitä perinteisiä keittokirjoja, joita olen viimeiset neljä vuotta lomilla lueskellut. Tästä kirjapinosta löytyy sopivassa suhteessa romantiikkaa, realismia ja ihmiskehon ihmeellisyyksiä. Ja toki se yksi perinteinen keittokirjakin, jepjep! Havaittavissa on myös Sibeliusteemaa. Niin että lukemista piisaa tämän loman iltoihin, kun käkikellot ovat hiljentyneet unille. Ja on mulla vähän kisajuomaakin kirjojen kaveriksi, pakotin itseni pitkäripaiseen ostoksille.

Aika moni mun kavereistani aloitti vuoden vaihtuessa jonkin sortin paremman elämän, osa tipattomalla tammikuulla, osa aikoi olla 100 päivää selvänä. Tai pitäisikö sanoa ilman alkoholia, sillä selviä niistä muutamista ei saa tekemälläkään. Mä päätin ensin, että en lupaa tälle vuodelle mitään, mutta sitten päätinkin, että tänä vuonna aion kyllä nauttia alkoholia enemmän kuin aikaisempina vuosina. Suoraan sanoen juoda rutkasti enemmän. Käytännössä tavoitteena oli yksi viinilasillinen viikossa, mutta kuukauteenkin yksi lasillinen olisi jo mainio suoritus. Että semmoista. Muistaakseni olen tämän vuoden puolella nauttinutkin punkkua jo yhden lasillisen, mutta petrattavaa riittäisi siis vaikka kuinka. Silloin harvoin kun sitä viiniä tulee se lasillinen maisteltua, niin aina jään ihmettelemään miksi en tee sitä useammin. Mutta en kai vaan muista. Kai mulla on sitten jotain muuta tärkeämpää muistettavaa meneillään.

Nyt ajattelin että kirjat ja viini sopisi kivasti yhteen. Paljon kivemmin kuin kutominen ja viini. No miten tässä käy, siitä raporttia ehkä sitten myöhemmin. Anna-Leena saa kuitenkin kunnian toimia aloittajana, Sibbe jatkaa sitten huomenna! Tämän reissukirjaston etuna on se, että kirjoja voi lueskella sikin sokin ja aina vähän kerrallaan. Nautiskella pieninä paloina!


"Kun kerran olet jakanut tämän säveltäjänkohtalon minun kanssani, joka olen tuottanut Sinulle niin äärettömän paljon pahaa, mutta en koskaan olisi voinut rakastaa ketään muuta kuin Sinua, meidän pitää auttaa toinen toisiamme! Vaeltaa käsi kädessä oudosti valaistuja, sumuisia ja autioituja polkuja. Ylöspäin -ylös valoon ja avariin näkymiin -kohti suuria linjoja."

                                                                                        Jean Sibelius Aino Sibeliukselle
                                                                                                     Lontoosta keväällä 1909

" Minulla on kuin puoli elämää, kun sinua ei ole. Vaan on se terveellinen kuritus minulle että opin itse toimeen tulemaan, vaan toisinaan olisi niin suloista painaa päänsä sinun olallesi ja saada purkaa kaikki...sataa. Istun pöytäsi ääressä. Täällä on hyvä ja lämmin. Sieluni on rauhaton. Mutta rakkauteni suuri. Ja sinun ympärilläsi elämöi Pariisi."

                                                                                          Aino Sibelius Jean Sibeliukselle
                                                                                                                         syksyllä 1911

Nämä Härkösen novellikokoelmat on vaan niin hulvattomia! Mä olen aina tykännyt hänen kirjoitustyylistään, siitä tulee poikkeuksetta hyvälle tuulelle, saattaa jopa vahingossa vähän nauraakin. Suosittelen!

Tätä anatomiaa on vaan pakko hiukan opiskella, jotta voi perehtyä tuohon seuraavaan kirjaan paremmin! Hyvät ja selkeät kuvat, blondi arvostaa!

Pelottavan koukuttava kirja. Mielenkiintoinen. Olen ahminut tätä muutaman illan.
Ai miksi? Siitä lisää joku toinen kerta! 



Ja tässä sitten se romantiikkapläjäys. En vaan voi sille mitään, että nämä vanhat kirjekokoelmat ovat jotain niin ihanaa luettavaa. Janne ja Aino. Näitä voi ja pitää lukea pieninä annoksina, muutama kirje kerrallaan. Nautiskellen ja fiilistellen. Paketti nessuja tulee tarpeeseen.

Se pakollinen keittokirja. Pukki toi tällaisen, miten osasikaan lukea ajatukseni!
Historiaa ja herkkuja sopivassa suhteessa!

Ja sitten tällä setillä koitetaan vähän petrata sitä mun uuden vuoden lupaustani. Ja oho, onhan tohon yksi siiderikin eksynyt!!! Taisin vähän innostua? Aina pitää kokeilla jotain uuttakin, eikö? ;)

Hyvä kirja ja viini kaipaavat tietenkin seurakseen hyvää musiikkia.

Olkoon se tänään Samulia, jota olen viime viikkoina kuunnellut paljon!

Kyllikit maailmalla: Päivän valitut palat

Viimeinen kokonainen lomapäivä. Pitihän se arvata, että luonnonvoimat päättivät puuttua peliin ja kehittivät kivan myrskytuulen vesittämään hienot suunnitelmat.  Ei muuten mitään hätää, mutta Kyllikkien  perinteinen Jullin Baari -hiihto jouduttiin perumaan. Ou nou! Tunturilla puhaltava tuulonen, 30 metriä sekunnissa, oli jopa meille liikaa. Ladut veti umpeen ja roskaa ropisi urille. No, vältimme suurimman paniikin. Näppärinä tyttöinä teimme pienet muutokset suunnitelmiin ja suuntasimme potkukelkoilla kylille. Suosikkikohteemme Mailan putiikki, Lumimari, Jounin kauppa ja Sportshop olivat kiertuelistan kärkipäässä. Aurinko paistoi, kelkka luisti ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! 

Muotia! Tähän kärkeen heti ehkä kevättalven kuumin muotipläjäys Lapista, Kyllikit ovat aivan hekumoissaan! Nämä Kuvassa komeilevat poron-/lehmännahkaiset, käsityönä tehdyt lapikasihanuudet löytyivät Äkäslompolon Lumimarista. Meinasivat viedä Kyllikeiltä jalat alta, niin IHANIA olivat! Värivaihtoehtoja oli kolme, erilaisia malleja taas löytyi vaikka kuinka. Jalassa lapikkaat tuntuivat mahdottoman kevyiltä, niissä ei ole mitään ylimääräistä,ei edes vuorta! Ne näyttävät sikahienoilta niin farkkujen kuin hameenkin kanssa. Toppahousujen suhinaankin ne istuivat yllättävän "kivasti", jätettiin silti kuvat tästä kokoonpanosta ottamatta. Lapikkaat on tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön, lisää lämpöä saa villasukalla ja pohjallisella, eikä kesälläkään tule hikoiluhaittoja: nahka hengittää. Ja kait sinne kenkäheiniäkin voi laittaa. Jos omistaa. Kyllikkien säästöpossut joutuvat nyt ankaralle lihotuskuurille, sillä kyseiset menopelit pääsevät hankintalistalle. Ihan ilmaisia ne eivät ole, mutta puolestaan melkein ikuisia. Lähituote Lapissa, 100% kästyötä ja MELKEIN suomalaiset. Ne tehdään nimittäin Pajalassa. Parasta olisi tietenkin, jos joku löytäisi vastaavat rajan tällä puolella valmistetut, sillä Kyllikit suosivat suomalaista!

 Väliaika! Kahvin ja rinkulamunkin ääressä tasailimme pulssia ja mietiskelimme miestemme reaktiota kotona, kun ensimmäisen kerran hilpaisemme kotiin lapikkaat kipunoiden...perusoletus oli, ettei sieltä ainakaan riemunkiljahduksia kuulu. Niin kuin niitä nyt kuuluisi ylipäätään koskaan, heheh!  



 Ruokaa! Jounin kaupan ruokaostosten jälkeen oli aika tehdä kiertueen suhteen päivän painavin kysymys: voiko Julliin mennä ilman suksia? Kehdataanko me? No me mentiin reteesti potkukelkalla, sillä vatsaa kurni siihen malliin ettei ehkä oltaisi selvitty kotiin asti ilman välitankkausta. Istuttiin kantapöytään ja tilattiin muina naisina pitsat ja kokikset. Ihmeen hyvältä pitsa maistui ilman hiihtokilometrejäkin! (Tosiasiahan on, että jos meille ei ruoka maistu niín silloin ollaan jo todella lähellä kuolemaa...) Ja koska eilen oltiin niinkin reippaita, oltiin me tavallaan ANSAITTU nämä pitsat...oltiin, ihan varmasti oltiin ansaittu...ja muutenkin oltiin oltu tosi reippaita...

Ostoksia! Siittä sitten vatsat pönöttäen Sportshopin kautta mökille. Hannan mukaan lähti Sportshopista jo viikon verran mieltä kutkuttanut merinovillainen aluskerrasto (sen ei siis pitäisi kutkuttaa muuten) sekä sellainen "hiihtovaelluspakaasi", jonka virallista termiä ei ole tiedossa. (Aluskerrastosta ei julkaista kuvaa, koska ploki luultavasti suljettaisiin aika pian.)

Romantiikkaa! Tiina kävi sormuskaupoilla.

Sormuksen malli on Agás, joka on saamea ja tarkoittaa iäksi. Koru on rovaniemeläistä käsityötä, tehty ruostumattomasta teräksestä ja sattui osumaan Kyllikkien silmiin Jounin kauppakeskuksen lahjatavaraliikkeessä. Tiinan mies on jo pitkään ollut ilman sormusta, koska vihkisormus vuodelta 2003 on käynyt niin väljäksi, että on jo meinannut pari kertaa hukkua. Koska original vihkisormus on perintökalu ja aitoa kultaa, ei sitä ole viitsinyt pienennyttääkään. Tästä löytyi siis "arkisormus", joka on miehekäs, tyylikäs ja hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen (oli alessa vielä -50%!). Lisää Ilkka Marttiinin koruja löytyy osoitteesta www.ilkkamarttiini.com (korujen lisäksi kannattaa kurkata kuinka söpö seppä näitä koruja pajassaan takoo). Näitä Marttiinin koruja myydään mm. Timanttiset-liikkeissä kautta maan. Kannattaa tutustua, jos tykkää vähän tällaisesta rouheammasta tyylistä (eikä halua upottaa henkilöauton tai kuukausipalkan verran rahaa kihla- tai vihkisormukseen...)!



Lopuksi! Myrskyn siivittämä päivä saatiin lopulta pulkkaan. Kyllikit pääsivät ladullekin sillä puhuri laantui hiukan iltaa kohti. Hannalla tosin loppui huumorintaju jo Isometsän nousun risteyksessä kun  joutui kynsin kaivamaan kaarnanpaloja pitoteipeistä kolmannen kerran. (Ja matkaa mökiltä on siihen vajaa kilometri). Sama operaatio toistui parinsadan metrin välein. Sukset tökki ja ladusta ei oikein ollut tietoa. Hiihdon hurmos oli jossain todella kaukana. Tiinalla oli toisin. Romanttinen iltahiihto oman aviomiehen kanssa revontulten loimutessa pohjoisella taivaalla tuntui aikas mukavalta. Ja kun sisko oli edeltä kerännyt ne kaikki kaarnat sieltä ladulta,niin suksikin toimi kivasti. Mökillä sitten minttukaakaon kuumottamin poskin Tiina rengasti miehensä uusintaluontoisesti sillä uudella hienolla sormuksella. (Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti..)

  

Ai niin hei, se jättiläismuffinssi! No siitä juttua joskus myöhemmin!