Kyllikit maailmalla: Päivän valitut palat

Viimeinen kokonainen lomapäivä. Pitihän se arvata, että luonnonvoimat päättivät puuttua peliin ja kehittivät kivan myrskytuulen vesittämään hienot suunnitelmat.  Ei muuten mitään hätää, mutta Kyllikkien  perinteinen Jullin Baari -hiihto jouduttiin perumaan. Ou nou! Tunturilla puhaltava tuulonen, 30 metriä sekunnissa, oli jopa meille liikaa. Ladut veti umpeen ja roskaa ropisi urille. No, vältimme suurimman paniikin. Näppärinä tyttöinä teimme pienet muutokset suunnitelmiin ja suuntasimme potkukelkoilla kylille. Suosikkikohteemme Mailan putiikki, Lumimari, Jounin kauppa ja Sportshop olivat kiertuelistan kärkipäässä. Aurinko paistoi, kelkka luisti ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! 

Muotia! Tähän kärkeen heti ehkä kevättalven kuumin muotipläjäys Lapista, Kyllikit ovat aivan hekumoissaan! Nämä Kuvassa komeilevat poron-/lehmännahkaiset, käsityönä tehdyt lapikasihanuudet löytyivät Äkäslompolon Lumimarista. Meinasivat viedä Kyllikeiltä jalat alta, niin IHANIA olivat! Värivaihtoehtoja oli kolme, erilaisia malleja taas löytyi vaikka kuinka. Jalassa lapikkaat tuntuivat mahdottoman kevyiltä, niissä ei ole mitään ylimääräistä,ei edes vuorta! Ne näyttävät sikahienoilta niin farkkujen kuin hameenkin kanssa. Toppahousujen suhinaankin ne istuivat yllättävän "kivasti", jätettiin silti kuvat tästä kokoonpanosta ottamatta. Lapikkaat on tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön, lisää lämpöä saa villasukalla ja pohjallisella, eikä kesälläkään tule hikoiluhaittoja: nahka hengittää. Ja kait sinne kenkäheiniäkin voi laittaa. Jos omistaa. Kyllikkien säästöpossut joutuvat nyt ankaralle lihotuskuurille, sillä kyseiset menopelit pääsevät hankintalistalle. Ihan ilmaisia ne eivät ole, mutta puolestaan melkein ikuisia. Lähituote Lapissa, 100% kästyötä ja MELKEIN suomalaiset. Ne tehdään nimittäin Pajalassa. Parasta olisi tietenkin, jos joku löytäisi vastaavat rajan tällä puolella valmistetut, sillä Kyllikit suosivat suomalaista!

 Väliaika! Kahvin ja rinkulamunkin ääressä tasailimme pulssia ja mietiskelimme miestemme reaktiota kotona, kun ensimmäisen kerran hilpaisemme kotiin lapikkaat kipunoiden...perusoletus oli, ettei sieltä ainakaan riemunkiljahduksia kuulu. Niin kuin niitä nyt kuuluisi ylipäätään koskaan, heheh!  



 Ruokaa! Jounin kaupan ruokaostosten jälkeen oli aika tehdä kiertueen suhteen päivän painavin kysymys: voiko Julliin mennä ilman suksia? Kehdataanko me? No me mentiin reteesti potkukelkalla, sillä vatsaa kurni siihen malliin ettei ehkä oltaisi selvitty kotiin asti ilman välitankkausta. Istuttiin kantapöytään ja tilattiin muina naisina pitsat ja kokikset. Ihmeen hyvältä pitsa maistui ilman hiihtokilometrejäkin! (Tosiasiahan on, että jos meille ei ruoka maistu niín silloin ollaan jo todella lähellä kuolemaa...) Ja koska eilen oltiin niinkin reippaita, oltiin me tavallaan ANSAITTU nämä pitsat...oltiin, ihan varmasti oltiin ansaittu...ja muutenkin oltiin oltu tosi reippaita...

Ostoksia! Siittä sitten vatsat pönöttäen Sportshopin kautta mökille. Hannan mukaan lähti Sportshopista jo viikon verran mieltä kutkuttanut merinovillainen aluskerrasto (sen ei siis pitäisi kutkuttaa muuten) sekä sellainen "hiihtovaelluspakaasi", jonka virallista termiä ei ole tiedossa. (Aluskerrastosta ei julkaista kuvaa, koska ploki luultavasti suljettaisiin aika pian.)

Romantiikkaa! Tiina kävi sormuskaupoilla.

Sormuksen malli on Agás, joka on saamea ja tarkoittaa iäksi. Koru on rovaniemeläistä käsityötä, tehty ruostumattomasta teräksestä ja sattui osumaan Kyllikkien silmiin Jounin kauppakeskuksen lahjatavaraliikkeessä. Tiinan mies on jo pitkään ollut ilman sormusta, koska vihkisormus vuodelta 2003 on käynyt niin väljäksi, että on jo meinannut pari kertaa hukkua. Koska original vihkisormus on perintökalu ja aitoa kultaa, ei sitä ole viitsinyt pienennyttääkään. Tästä löytyi siis "arkisormus", joka on miehekäs, tyylikäs ja hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen (oli alessa vielä -50%!). Lisää Ilkka Marttiinin koruja löytyy osoitteesta www.ilkkamarttiini.com (korujen lisäksi kannattaa kurkata kuinka söpö seppä näitä koruja pajassaan takoo). Näitä Marttiinin koruja myydään mm. Timanttiset-liikkeissä kautta maan. Kannattaa tutustua, jos tykkää vähän tällaisesta rouheammasta tyylistä (eikä halua upottaa henkilöauton tai kuukausipalkan verran rahaa kihla- tai vihkisormukseen...)!



Lopuksi! Myrskyn siivittämä päivä saatiin lopulta pulkkaan. Kyllikit pääsivät ladullekin sillä puhuri laantui hiukan iltaa kohti. Hannalla tosin loppui huumorintaju jo Isometsän nousun risteyksessä kun  joutui kynsin kaivamaan kaarnanpaloja pitoteipeistä kolmannen kerran. (Ja matkaa mökiltä on siihen vajaa kilometri). Sama operaatio toistui parinsadan metrin välein. Sukset tökki ja ladusta ei oikein ollut tietoa. Hiihdon hurmos oli jossain todella kaukana. Tiinalla oli toisin. Romanttinen iltahiihto oman aviomiehen kanssa revontulten loimutessa pohjoisella taivaalla tuntui aikas mukavalta. Ja kun sisko oli edeltä kerännyt ne kaikki kaarnat sieltä ladulta,niin suksikin toimi kivasti. Mökillä sitten minttukaakaon kuumottamin poskin Tiina rengasti miehensä uusintaluontoisesti sillä uudella hienolla sormuksella. (Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti..)

  

Ai niin hei, se jättiläismuffinssi! No siitä juttua joskus myöhemmin!