Halkomäki: Unelmia isolla U:lla

Juhannuskukat kotiovea koristamassa.

Kesän mansikkakausi on avattu, jee!!! Tönötin sunnuntai-iltana kahdeksan aikaan mansikkamaalla verkkojen keskellä paljain jaloin ja kahmin mansikoita suuhuni. Suuria, punaisia ja makeita mollukoita!!! Tuntui aivan yhtä epätodelliselta kuin vuosi sittenkin; onko tämä mansikkamaa OIKEASTI minun, eihän kukaan vaan vie tätä pois yön aikana?!!! Vuosia olin haaveillut sellaisesta kesästä, että saisin edes kerran syödä mansikoita ihan niiiiiin paljon kuin vain ikinä jaksaisin. Viime kesänä se haave vihdoin toteutui. Ja tänä kesänä otetaan jo uusintakierrosta! Tuntui mukavalta siinä hyttysten keskellä todeta,että jotkin haaveet voivat ihan oikeastikin toteutua!

Yhden haaveen muistan lapsuudestani jääkiekkopelin ja autoradan lisäksi, joita pukki ei koskaan meille tuonut vaikka Tiinan kanssa kuinka toivottiin, vuodesta toiseen, ja sekin liittyy, kappas vain, syömiseen. Kyljykset olivat suurinta herkkuani. Kyljykset, ruskea kastike ja keitetyt perunat. Meillä ruokapöydässä oli aina yksi kyljys jokaiselle ruokailijalle, mutta ruokahaluni puolesta olisin voinut syödä niitä vaikka koko perheen edestä. Silloin hartain toiveeni oli, että kun joskus saisi syödä kyljyksiä niin paljon kuin jaksaa...ja kuinkas ollakaan, kerran pääsimme koko perhe isän työkuvioiden puolesta syömään sellaiseen ravintolaan, jossa oli seisova pöytä. Ja siellä oli juurikin sinä päivänä juurikin niitä ihania kyljyksiä!!! Mahdoin olla täynnä kuin turusen pyssy sen lounaan jälkeen, ja ihme kyllä en syönyt itseäni ihan hengiltä. Mutta varmasti olin sinä päivänä maailman onnellisin tyttö!!!

Mökin juhannus alkamassa.

Juhannusaattona havahduin unelmistani saunan lauteilla. Juhannukseen minulla on liittynyt ja pidemmän aikaa kaksi haavetta. Ensinnäkin sellainen oikein yltiöromanttinen kuherusjuhannus on vielä kokematta. Toinen haave on sellainen, että olisi kiva mennä teltalla hellun kanssa kaksin jonnekin saareen, laitella siellä ruokaa ja nauttia keskikesän yöstä ja hyvästä seurasta ja vaikka punaviinistä ja letuista ja mansikoista ja auringonlaskusta ja uimisesta ja... tietenkin lokeista...no aika romanttinen toive ehkä sekin. Mutta saaritelttailu on vielä kokematta. Ja jos joku sinne minut joskus vie, niin ajankohdan ei ole ihan pakko olla edes juhannus, kunhan ei nyt ihan syyskuukaan! Kunhan vaan joskus pääsisin!

Juhannusruoka oli yksinkertaista ja hyvää. Uusia perunoita unohtamatta!

Juhannuspäivän lounaalla perheen kesken.

Uusin haave juhannukseen liittyen putkahti päähäni myöhään iltasella ruokapöydän ääressä, kun siinä neljän hengen voimin aattoa hissukseen vietimme. Olisi ihanaa juhlia juhannusta joskus oikein hyvien ystävien kanssa, noin kymmenen hengen porukalla, mökillä, hyvää ruokaa ja juomaa ja kiireetöntä yhdessäoloa, juhannuskokko ja grammarissa Olavi Virran hopeinen kuu ja loppuillasta käkivalssi. Mukaan mahtuisi muutama muksu, mutta ei mitään ihan päätönsä menoa. Aikuisillakaan. Kaikilla tuntuu vaan olevan niin vankat omat juhannusperinteet, että saapi nähdä kauanko tämä toive ottaa toteutuakseen. Ainahan voi haaveilla. Eikä tässäkään juhannuksessa mitään vikaa ollut, se oli juuri sellainen juhannus kuin nyt oli hyvä viettääkin, rauhallinen ja syömiseen painottuva. Tasapainossa olivat niin juurekset, makkarat, vihannekset kuin karsinogeenitkin, alkoholista ja raparperitortusta puhumattakaan. Onnellinen juhannus monella tapaa. Jopa säät suosivat paljon enemmän kuin Pekka Pouta antoi ennakkoon ymmärtää!

Juhannusneidot lähtivät savusaunaan "viuhtomaan", niin kuin Saima totesi...

Kukkiajärven kimmellystä sunnuntaina.

Keskipäivän soutureissulla saaren ympäri.