Halkomäki : Huoleton on munaton tyttö

Viime kesänä tapahtui pienimuotoinen katastrofin poikanen. Siivosin apinan raivolla keittiötä lattiasta kattoon ja säästin viimeiseksi kohteeksi leivinuunin päällä olevan hyllyn. Hyllyllä on purkeissa kuivatuja sieniä, chilejä ja kaikkea muuta tarpeellista. Siellä OLI myös keltainen pieni kana. Sellainen söpö pääsiäiskana jossa on valkoisia pilkkuja ja joka on oikeasti myös säilytysrasia. Purkkeja siirrellessäni tönäisin hyllyä jotenkin puolihuolimattomasti ja kana parka retkahti kolisten hyllyltä alas, päätyen lukuisiksi pieniksi kappaleiksi keittiön lattialle. Mutta ei siinä vielä kaikki! Pienen kanaemon sisuksista kierähti lattialle valtava määrä pieniä munia. Suklaamunia. Niitä niin kutsuttuja ruohomunia, joita en oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt: ensin tuherrat ja väkerrät hirveällä vaivalla kädet hikisinä sen folion kimpussa ja sitten saat vaivan palkaksi olemattoman kokoisen suklaapalan. Mutta silti, mikä riemu löytää keittiöstä todellisia yllätysmunia!!! Tavallaan. Samalla hetkellä nimittäin myös hokasin, että olin tosiaan hankkinut munat virpojia varten ja laittanut ne pöydälle kanarasian sisään odottamaan h-hetkeä. Ja unohtanut ne sinne. Sitten vaan kana hyllylle kun pääsiäinen oli ohi. Hukkaan meni hyvät munat! Kerrankin olin muistanut hankkia virpomisjuttuja, oikein munia, ja sitten käy näin kurjasti! Ei niistä ollut enää mitään iloa heinäkuussa...etenkään sellaisina harmaapintaisina ja helteet hikoilleina.

Viime viikolla visiteerasin kotikuntani Pälkäneen ostostaivaassa, eli Löytötexissä, kodintarvikehankinnoiden merkeissä. Kun Tiina siinä sitten kesken ostosten sattui soittamaan ja muistuttamaan, että virpomishässäkät on tulossa, oli minulla jo ostoskorissa pussillinen semikokoisia pääsiäismunia valmiina. Pitihän sitä äidin varmistaa, etteivät lapset tee turhaa virpomisreissua Hanna-tädin oven taakse...  Kotona jemmasin munat tyytyväisenä komeroon. Pitkin viikkoa olen niitä sieltä syönyt, maistellut eri värejä ja vertaillut makeusasteita. Oikein hyviä ovat kaikki! Tänään napsin huojentuneena viimeiset munat kahvin keralla ja ja huokaisin helpotuksesta: Tänä vuonna ei tule munakatastrofia, yhtäkään munaa ei mene hukkaan! Virpojat saavat kaupan tarjouslakuja, eikä minua harmita yhtään vaikka niitä löytyisi vielä elokuussa keittiön komeron perältä!