Kyllikit maailmalla : Kaukkalan ympäri!

Mämmin mättämisen ja munien rapistelun välissä on hyvä kipaista välillä vähän "urheilemassa" niin jaksaa sitten syödä taas lisää! Kyllikkien pääsiäisteemaan kuului tänä vuonna Kaukkalan ympäri  juoksu. Mitalin kiilto silmissä, tietenkin!

Kaukkala on yksi kylä tässä Aitoon valtaisassa kyläkompleksissa, sijainniltaan se on hiukan "keskusta-alueen" ulkopuolella ja tietenkin mitä upeimman maalaismaiseman keskellä. Kaukkalaan meno on monille aitoolaisille vähän kuin ulkomailla kävisi. Sama siis kuin tamperelaisille matka Teiskoon... Siksi juoksutapahtumaan osallistuminenkin tuntui paljon hienommalta, kun se ei startannut ihan oman kotimökin nurkalta! Sinne piti oikein lähteä!

Polkaisimme alkulämmittelyiksi fillareilla halki Kaukkalan, Peräkaupin pesälle, joka on uusi ja upea Aitoo-Kaukkala -kyläyhdistyksen talkoilla tekemä laavumainen kota. Sieltä juoksu siis starttasi noin puolta tuntia myöhemmin. Ilmoittautumisten jälkeen oli mukavasti aikaa vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ja velmuilla tulevien sijoitusten ja käytetyn touppinkin määrästä. Puhtaat jauhot pussissa urheileminen kun on nykyään jo niin vanhanaikaista. Liki kuudenkymmenen kilpailijan joukosta saimme kilpailunumerot 1 ja 2, ja epäilimmekin heti, että meidät oli buukattu ennakkosuosikkeina "kuumaan ryhmään". Sellaiseen, joka saa viiden minuutin ennakkolähtöajan, ihan vaan tasoituksen vuoksi. Kun on matalat hemoglobiinit ja muutenkin heikko pää. Ja sen sellaista. Mutta ei. Samalla lähtöviivalla seistiin kuin kaikki muutkin.

Itse juoksu sujui odotusten mukaisesti. Viisi kilometriä viiletettiin kevyttä hölkkää alusta loppuun ja vauhti pysyi tasaisena koko matkan. Maalisuoralla Tiina sitten viritteli jopa pientä loppukiriä, koska näyttävyyshän on kuitenkin kaikki kaikessa.

Kyllikit maalissa. Hiki tuli!

Maalissa oli vastassa ihan oikea Joulupukki läpyjen kera. Paikalla piti ennakkotietojen mukaan olla myös Pauli Kiuru, mutta eipä miestä vaan näkynyt. Onneksi Joulupukki sentään peittoaa teräsmiehen 100-0. Maaliviivan ylityksen jälkeen suuntasimme sitten suoraan kohti  laavua ja Riitan ja Pirjon ylläpitämää kisakanttiinia, missä jokainen juoksija sai mehua ja kisamakkaraa. Tarjolla oli kyllä vielä muitakin herkkuja voileivistä aina pulliin ja kahvikupposeen. Kyllä kelpasi!

Kisakanttiini tarjosi parastaan!

Ari, Maija ja Kaukkalan oma juoksijalupaus Aki vetävät palautusmakkaraa ja mehua laavun aurinkoterassilla.

Palkintojen jako oli heti kisan päätyttyä. Me jäimme ilman kärkinimien tavoittelemia villasukkia ja hierontalahjakorttia, mutta onneksi jokainen osallistuja sai kuitenkin osanottajamitalin kaulaansa. Eli me ollaan sankareita kaikki!

Pukki jakoi palkinnot. Adidaksissa, tietenkin. Olikohan nutun alla mitään?

Iloisin mielin siitä sitten taas polkupyörällä kohti Halkomäkeä. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Voisi sitä pöllömminkin pääsiäistään viettää!

Kiitos huippukivoista kisoista ja mahtavista järjestelyistä kyläyhdistyksen tiimille sekä sponsoreille!!! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan!