Tällä hetkellä elämässä päivät ovat sellaisia hujauksia. Just oli aamu ja sitten onkin jo ilta. Mitä tuli tehtyä, sainko jotain aikaan...öööö, perusarkea, perusasioiden pyörittämistä. Ei siinä hirveästi ehdi ansiolistaa laatia ja CV:tä lihottaa. Pakko silti välillä vähän palkita itse itseään siitä, että on jaksanut olla reipas ja ahkera, tai vaikka ei olisikaan ollut niin se on ihan hyvä tekosyy pieneen herkkuhetkeen! Mä en ole vielä koskaan kotiäitielämäni aikana päässyt nauttimaan niistä kovasti mainostetuista äidin omaa aikaa kahvin ja naistenlehtien parissa -tuokioista, kun lapset vetää päiväunia ja talossa on hiljaista. Taitaa olla silkkaa legendaa koko juttu? Pikku-Kiiski nukkuu puoli tuntia. Ei ole sen kummempia unenlahjoja esitellyt edes vauvana. Niinpä se puolituntinen menee tuli hännän alla välttämättömiä asioita hoidellessa, ei siinä ajassa ehtisi kuin juuri ja juuri keittää ne kahvit! Mutta illalla, ah illalla...unohdan pesemättömät kestovaipat, hikiset urheiluvaatemytyt, tyhjentämättömät tiskikoneet ja ärhäkät villakoiranpoikaset. Kiehautan vedet ja haudutan puolen litran mukillisen teetä. Parasta ja ihaninta mitä milloinkin on saatavilla. Siihen seuraksi muhkea voileipä tai joku makea herkku. Tämä nautitaan joko hämyisessä keittiössä aamulehden ääressä tai harvemmin telkkarin ääressä, jos sieltä oikeasti sattuu tulemaan jotain katsomisen arvoista. Hetki on lähes pyhä. Pimeys ikkunaruudun takana sinetöi kaiken. Ankarinkin ahdistus helpottaa sitä mukaa kun lämmin juoma mukissa vähenee. Synkätkin hetket saavat kultareunan.
Siitä hetkestä olisi luontevaa siirtyä peiton alle lopultakin sen naistenlehden pariin odottamaan nukkumattia, vaan mitä vielä. Teetuokion jälkeen jaksaa kummasti hoitaa päivän nakkilistan loppuun!
Kesällä teemukillinen tulee nautittua puutarhassa, paljain jaloin ja mustarastasta kuunnellen. Tai klapisirkkeliä. Tai latokuivuria. Suloisia maaseudun ääniä kaikki. Mukissa vaihtuvat teelaadut vuodenajan mukaan. Kesällä tavallinen vihreä tee on ihanaa ja sitä voi maustaa vaikka sitruunalla tai jollakin kukkaismaulla. Talvinen uusi lempparini on inkivääri-omena.
Hankin juuri pari uutta paketillista teetä ja investoin keittiöön pari pientä lasipurkkia. Mukavampi säilyttää teepussit tiiviissä purkissa niin aromit säilyvät pitkään. Leikkasin pahvipaketeista kyltit purkkien kansiin ja kiinnitin kaksipuoleisella teipillä. Vähän niinkuin Anu Harkki -meininkiä. Se oiskin ehkä kateellinen kun näkisi nämä...
Mutta joo. Pienet asiat ovat usein tärkeämpiä kuin uskommekaan. Mulle toi iltatee on sellainen arjen pelastusrengas! Jos siihen vielä lisätään näitä siirappivohveleita niin ollaan jo pelastusvenetasolla!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti