Halkomäki: Uudet lomaulottuvuudet

Koti, kodimpi, kodein...vai miten se nyt menisikään!? Reissusta kotiuduttu siis, pesty kahdeksan koneellista pyykkiä, etsitty tavaroille oikeita paikkoja ja yritetty levätä. Nimenomaan, levätä. Monenlaisilla lomilla sitä on tullut oltua. Aurinkolomilla, hiihtolomilla, kesälomilla, syyslomilla, äitiyslomilla ja ihan vaan lomilla. Mutta tällaisella lomalla en ole koskaan ennen käynyt: VALVOMISLOMA. Aivan uusi kokemus ja ihka uudet silmäpussit!

Pikku-Kiiski on koko pienen elämänsä ajan nukkunut mukavasti, lähinnä vain sairaudet ovat välillä valvottaneet. Joo, joskus kolme ja puoli kuukautta putkeen. Huutanut se ei ole öisin koskaan. Paitsi nyt! Se alkoi jo menomatkalla Oulussa ja jatkui läpi loman. Ja vielä täällä kotonakin. Huutaa kuin sumutorvi puolesta tunnista kahteen tuntiin, ilman mitään selitystä. Samassa rytäkässä siitä tuli kuin pieni koalanpikanen, joka roikkuu äitykässään kiinni kuin liimattuna, suukottelee, halailee ja hurmaa kujeilullaan. Minämääjamunäiti!!! Onkohan sillä nyt joku läheisyys lämmittää -kausi menossa, siis niiden kiipeilykausien, laatikoidenaukaisukausien, tuhatjalkaiskausien ja tavaroidenlevityskausien lisäksi ? No, ei kai kausi miestä pahenna?

Oli kausi tai ei, niin meikäläisellä on siis meneillään aivan uusi kokemus, joka varmasti on allekirjoittaneelle ihan oikein, koska olen kai päässyt öiden suhteen keskiarvoa helpommalla. Kun paluumatkalla pysähdyimme taas yöksi Ouluun, hotellissa oli vastassa tuttu virkailija. Hän kysyi olemmeko menossa pohjoiseen lomille. Pakko siihen oli sitten todeta, että älä kuule anna näiden silmäpussien hämätä, tässä on lomat jo pidetty. Seuraavana aamuna teimme lähtöä hotellilta. Tulin ulos hissistä ja olin menossa palauttamaan avaimia. Sama hotellivirkailija tervehti tiskin takana ja hörähti sitten makeaan nauruun. Seisoin keskellä aulaa, poika toisessa kädessä, toisessa kädessä television kaukosäädin...
Ei siitä naurusta vaan meinannut tulla loppua. Ehkä vaan vähän turhan väsy! Kävin viemässä kaukosäätimen takaisin huoneeseen ja sullouduin autoon. Vannoin, että seuraavalle perhelomalle uudestaan ehkä vasta ensi vuonna. Liian rankkaa! Kotona pääsee niin paljon helpommalla...

...vaikka pakko myöntää, Lapissa on ihanaa. Aina!